Koira alkanut purra lapsia!!!!

Katselin juuri eilen keskustassa kun n. 8v tyttö oli jäänyt arviolta reilu puolivuotiaan koiran kanssa kioskin pihalle odottamaan. Koira oli sidottu lampputolppaan.

Tyttö juoksi tolppaa ympäri aina niin että koira juoksi itsensä ihan tolppaan kiinni kun hihna loppui. hetken päästä tyttö heitteli koiralle pipoansa ja kun koira ei leikkimielessä irroittanutkaan, tyttö löi koiraa naamaan. Hetken päästä tyttö antoi tälle koiralle hihansa ja kun koira ei irroittanut, paukautti toisella hihalla naamaan.



Että ei se ihme kun ne koirat häiriintyy ja puree lapsia.

Minulla on ollut koira, joka puri aina kun sitä yritti jättää yksin kotiin. Koira hätääntyy, kun tietää jäävänsä yksin ja ilmeisesti sen vuoksi on näykkäämällä yrittänyt estää lastasi lähtemästä. Kirjoitin aikaisemmin ehdotuksen tuosta kuivamuonan lattialle heittämisestä ja suosittelen sitä. Itse ratkaisin ongelman aikoinaan siten, että käskin koiran istumaan jonnekin kauemmaksi ovesta ja annoin sille esim. siankorvan järsittäväksi ja lähdin. Koira oppi, että onkin kivaa jäädä yksin kotiin, kun silloin saa jotain hyvää. Kun tulette kotiin koiraa ei saisi huomioida. Se ei saa olla mikään riemun hetki koiralle, jota tämä odottaa. Se auttaa myös eroahdistukseen. Koiralle voi jättää myös jonkin aktivointilelun, joka on täytetty namilla.

Täytyy kokeilla tuota, tosin joskus olemme piilotelleet sille jotain namipaloja, joita on sitten saanut koira etsiä. Mutta jospa ottaisi tavan nyt ainakin toistaiseksi vakikäyttöön.

Koiraa ei huomioda kun tullaan kotiin, koska se myöskin pissailee usein lattialle innoissaan. Tämä huomoimattomuus on auttanut pissaamisongelmaankin hyvin=)

Koiraa kyllä ulkoilutetaankin useasti päivässä ja lenkityksien lisäksi saa juosta pihallakin päivisin kun olemme kotona.

9-vuotias poika, ymmärtää puhetta, tietää siis mitä tarkoittaa, ettei eläimiä kiusata, koiraa ei potkita, lyödä, ei edes heilauteta nyrkkiä koiran naaman edessä niin että koira luulee iskun tulevan. Noh, kun ei ihmisen sana mene perille, niin kyllä se koira itse sitten kertoo kun riittää. Poika vitutuspäissään, tekee uhkaavan, nopean äkkiliikkeen koiraa kohti, koira puolustautuu näykäten lasta. Me katsomme lapsen isän kanssa vierestä. Emme edes toru koiraa, toteamme vain pojalle, että joko nyt uskot. Jotkut varmaan järkyttyvät, koirahan PURI LASTA. Noh, te jotka ymmärrätte koiria, tiedätte, että niinhän se koiraemokin tekee, näykkäisee pentujaan kun eivät usko. Koira ei siis ole perusluonteeltaan vihainen, tykkää pojasta, mutta onhan silläkin oikeus sanoa että nyt riittää, tuo tuntuu pahalta. Ja miten se koira muuten sen sanoisi kuin näykkäämällä.

Onneksi en enää asu saman katon alla eläinrääkkääjäpojan kanssa.

Tämä kirjoitus oli tarkoitettu lähinnä niille isille ja äideille jotka teurastavat koiransa vaikka omin käsin sen jälkeen, kun se on purrut heidän kullannuppujaan, kun nämä kullannuput ovat ensin kiusanneet koiraa vetämällä hännästä, viemällä koiralta luun antamatta sitä takaisin, härkkimällä koiraa tämän yrittäessä nukkua jne..

a) lapsi juoksee.

b) lapsi osuu/on osunut joskus ohi kävellessään koiraan niin että se säikähtää.

c) koiralla on jotakin vahdittavaa.



Nopea ratkaisu on pitää koira ja lapsi erillään silloin, kun aikuinen ei ole valvomassa tilannetta. Joko eristätte koiran tai opetatte lapsia kiertämään se. Opetatte lapset myös kävelemään ja muutenkin liikkumaan rauhallisesti sisällä.



Samaan aikaan alatte opettaa lapsia ja koiraa tulemaan toimeen keskenään. Ehkä teillä ei aiempien koirien kanssa ole ollut ongelmia, koska lapset eivät ole olleet yksin koiran kanssa. Nyt teillä on tilanne, jossa lauman johtaja poistuu paikalta ja jättää alamaiset selviämään keskenään. Se hermostuttaa koiraa ja saatata saada reagoimaan ikävästi pieneenkin provokaatioon. Eli nyt vahvistatte lasten asemaa johtajina, teette selkeät säännöt aamuihin ja varmistatte että koira ei ahdistu yksin olosta.

ja kysy onko heillä käytöshäiriöihin erikoistunutta eläinlääkäriä, tai tietävätkö onko paikkakunnallasi sellaista. Mä olen täysin varma, että kun kerrot mitä on tapahtunut, saat ajan koiralle jo vaikka tälle päivälle. Asiantuntija on ainoa oikea taho tässä tilanteessa. Jos yksivuotias koira on saanut hampaillaan ihon rikki, ei kyse ole enää näykkimisestä eikä pennun riehumisesta, vaan vakavasta asiasta. Riippumatta siitä, mikä tilanteeseen johti.



Joillakin koirilla ON psyykkisiä ongelmia. Tämä on iso tabu, koska se siirtäisi ikävästi valokeilan epäonnistuneeseen jalostukseen ja jalostusteperusteisiin sekä kasvattajien ja rotujärjestöjen vastuuseen. Siksi useimpien ihmisten reaktio on se, että koiran pureminen johtuu omistajasta ja on jollain lailla ymmärrettävää. Sitäpaitsi, kukaan tässä maailmassa ei toivo niin hartaasti, että ongelmat johtuvat omistajasta, kuin ongelmakoiran omistaja itse. Silloinhan ne olisikin helppo korjata!



Meillä on koira, jolla päässä vikaa. Ihan rehellisesti ja tutkitusti. Sen kanssa on selvitty hienosti, kun vuosien mittaan jokainen arkipäivän rutiini on hiottu tukemaan konfliktien välttämistä ja ei-toivottujen käytösmallien ehkäisemistä. Meillä on myös lapsi ja lapsi ja koira tulevat hyvin toimeen. Silti, ikinä en jätä koiraa ja lasta kahdestaan, mä tunnen koirani liian hyvin.



Tällainen elämä, jossa kaikki liikkeet ja äänenpainot vuosi toisensa jälkeen mietitään tarkasti, EI ole normaalia elämää. Mä en voi riittävästi korostaa sitä, että tämä ei ole mikään tavoiteltava tilanne, että perhe elää parhaimmillaan 15 vuotta lähtökohtanaan koiran ongelmat. Meillä on myös se tilanne, että jos koira kerrankaan näyttää aggressiota lasta kohtaan, niin piikki kutsuu, välittömästi. Mulla on jo kuppi niin piripinnassa kaiken tän työn ja vaivan jälkeen mitä koira on aiheuttanut, että lastani en riskeeraa. Tällaista koiraa ei voi sijoittaa uudelleen, eikä sitä voi pitää enää samassa kodissa lapsen kanssa. Koska koira on ollut jo vuosia "oireeton" sen kanssa on pystytty elämään ihan kelpo elämää. Mut jos jotain tapahtuu, riippumatta siitä kenen on syy, niin ratkaisuja on vaan yksi ja ainoa.



Jos mä olisin ap; n tilanteessa, ottaisin tosiaan heti yhteyttä eläinlääkäriin.

ja kysy onko heillä käytöshäiriöihin erikoistunutta eläinlääkäriä, tai tietävätkö onko paikkakunnallasi sellaista. Mä olen täysin varma, että kun kerrot mitä on tapahtunut, saat ajan koiralle jo vaikka tälle päivälle. Asiantuntija on ainoa oikea taho tässä tilanteessa. Jos yksivuotias koira on saanut hampaillaan ihon rikki, ei kyse ole enää näykkimisestä eikä pennun riehumisesta, vaan vakavasta asiasta. Riippumatta siitä, mikä tilanteeseen johti. Joillakin koirilla ON psyykkisiä ongelmia. Tämä on iso tabu, koska se siirtäisi ikävästi valokeilan epäonnistuneeseen jalostukseen ja jalostusteperusteisiin sekä kasvattajien ja rotujärjestöjen vastuuseen. Siksi useimpien ihmisten reaktio on se, että koiran pureminen johtuu omistajasta ja on jollain lailla ymmärrettävää. Sitäpaitsi, kukaan tässä maailmassa ei toivo niin hartaasti, että ongelmat johtuvat omistajasta, kuin ongelmakoiran omistaja itse. Silloinhan ne olisikin helppo korjata! Meillä on koira, jolla päässä vikaa. Ihan rehellisesti ja tutkitusti. Sen kanssa on selvitty hienosti, kun vuosien mittaan jokainen arkipäivän rutiini on hiottu tukemaan konfliktien välttämistä ja ei-toivottujen käytösmallien ehkäisemistä. Meillä on myös lapsi ja lapsi ja koira tulevat hyvin toimeen. Silti, ikinä en jätä koiraa ja lasta kahdestaan, mä tunnen koirani liian hyvin. Tällainen elämä, jossa kaikki liikkeet ja äänenpainot vuosi toisensa jälkeen mietitään tarkasti, EI ole normaalia elämää. Mä en voi riittävästi korostaa sitä, että tämä ei ole mikään tavoiteltava tilanne, että perhe elää parhaimmillaan 15 vuotta lähtökohtanaan koiran ongelmat. Meillä on myös se tilanne, että jos koira kerrankaan näyttää aggressiota lasta kohtaan, niin piikki kutsuu, välittömästi. Mulla on jo kuppi niin piripinnassa kaiken tän työn ja vaivan jälkeen mitä koira on aiheuttanut, että lastani en riskeeraa. Tällaista koiraa ei voi sijoittaa uudelleen, eikä sitä voi pitää enää samassa kodissa lapsen kanssa. Koska koira on ollut jo vuosia "oireeton" sen kanssa on pystytty elämään ihan kelpo elämää. Mut jos jotain tapahtuu, riippumatta siitä kenen on syy, niin ratkaisuja on vaan yksi ja ainoa. Jos mä olisin ap; n tilanteessa, ottaisin tosiaan heti yhteyttä eläinlääkäriin.

tutulle eläinlääkärille. Enköhän saa ainakin neuvoja=)

Lapsikin soitti äsken ja kyselin vielä aamun tapahtumia. Koira oli mennyt näykkäisemään lapseni kättä kun poika vielä nukkui. Eli härnäämisestä ei todella voi olla kyse. Sitäpaitsi tunnen omat lapseni!

Ap EI ole teurastamassa koiriaan vaikka omin käsin!



Vierailija - 06.10.10 01:27 (ID 11274212)



Luehan viestini uudestaan, se ei ollutkaan ap:lle tarkoitettu.

koira halusi herättää lapsen koska sillä oli tylsää ja halusi leikkiä, tai sillä oli hätä ja halusi ulos?

Meillä koiranpentu herättää meidät juuri näykkimällä, kun ei vielä osaa muuta tapaa. Aivan normaalia tuon ikäisen näykkiä.

Tuolle kommentoijalle:

Minkä ikäinen koira vaan saa ihan leikkimällä ja riehumalla ihon rikki, et voi olla tosissasi väitteessäsi :O

ja kysy onko heillä käytöshäiriöihin erikoistunutta eläinlääkäriä, tai tietävätkö onko paikkakunnallasi sellaista. Mä olen täysin varma, että kun kerrot mitä on tapahtunut, saat ajan koiralle jo vaikka tälle päivälle. Asiantuntija on ainoa oikea taho tässä tilanteessa. Jos yksivuotias koira on saanut hampaillaan ihon rikki, ei kyse ole enää näykkimisestä eikä pennun riehumisesta, vaan vakavasta asiasta. Riippumatta siitä, mikä tilanteeseen johti. Joillakin koirilla ON psyykkisiä ongelmia. Tämä on iso tabu, koska se siirtäisi ikävästi valokeilan epäonnistuneeseen jalostukseen ja jalostusteperusteisiin sekä kasvattajien ja rotujärjestöjen vastuuseen. Siksi useimpien ihmisten reaktio on se, että koiran pureminen johtuu omistajasta ja on jollain lailla ymmärrettävää. Sitäpaitsi, kukaan tässä maailmassa ei toivo niin hartaasti, että ongelmat johtuvat omistajasta, kuin ongelmakoiran omistaja itse. Silloinhan ne olisikin helppo korjata! Meillä on koira, jolla päässä vikaa. Ihan rehellisesti ja tutkitusti. Sen kanssa on selvitty hienosti, kun vuosien mittaan jokainen arkipäivän rutiini on hiottu tukemaan konfliktien välttämistä ja ei-toivottujen käytösmallien ehkäisemistä. Meillä on myös lapsi ja lapsi ja koira tulevat hyvin toimeen. Silti, ikinä en jätä koiraa ja lasta kahdestaan, mä tunnen koirani liian hyvin. Tällainen elämä, jossa kaikki liikkeet ja äänenpainot vuosi toisensa jälkeen mietitään tarkasti, EI ole normaalia elämää. Mä en voi riittävästi korostaa sitä, että tämä ei ole mikään tavoiteltava tilanne, että perhe elää parhaimmillaan 15 vuotta lähtökohtanaan koiran ongelmat. Meillä on myös se tilanne, että jos koira kerrankaan näyttää aggressiota lasta kohtaan, niin piikki kutsuu, välittömästi. Mulla on jo kuppi niin piripinnassa kaiken tän työn ja vaivan jälkeen mitä koira on aiheuttanut, että lastani en riskeeraa. Tällaista koiraa ei voi sijoittaa uudelleen, eikä sitä voi pitää enää samassa kodissa lapsen kanssa. Koska koira on ollut jo vuosia "oireeton" sen kanssa on pystytty elämään ihan kelpo elämää. Mut jos jotain tapahtuu, riippumatta siitä kenen on syy, niin ratkaisuja on vaan yksi ja ainoa. Jos mä olisin ap; n tilanteessa, ottaisin tosiaan heti yhteyttä eläinlääkäriin.

tutulle eläinlääkärille. Enköhän saa ainakin neuvoja=)

Lapsikin soitti äsken ja kyselin vielä aamun tapahtumia. Koira oli mennyt näykkäisemään lapseni kättä kun poika vielä nukkui. Eli härnäämisestä ei todella voi olla kyse. Sitäpaitsi tunnen omat lapseni!

on jo vaihtanut pentuhampaansa pois eikä sen kuola myöskään pehmitä enää ihmisen ihoa kuten pentuaikana. Pentu saakin terävillä hampaillaan helposti ihon rikki, mutta aikuisen koiran purukalustolla se ei onnistu jollei koira käytä voimaa. Mä en tiedä yhtään koiranomistajaa, jonka mielestä vuoden ikäinen tai vanhempi koira saa riehumalla rikkoa ihon ja se ois ok. Näykkiminen kuuluu aivan pienen pennun käytökseen, mut sen jälkeen se on käytösongelma, jota ei pidä sietää ja josta koira on opetettava pois.

on erilaisia ihoja. Minulla esim. menee iho rikki jo melkein pelkästä hampaiden näkemisestä.

Tietenkin koira pitää opettaa olemaan purematta noin rajusti, mutta kyllä riehuessa saattaa iho mennä rikki. Vuodenkin ikäinen koira on kuitenkin vielä aika villi ja lapsekas, leikkiessä menee helposti ylikierroksille olematta aggressiivinen.

Ap:n koirahan oli vielä tuotakin nuorempi kuitenkin, joten ihan normaalia on näykkiä

on jo vaihtanut pentuhampaansa pois eikä sen kuola myöskään pehmitä enää ihmisen ihoa kuten pentuaikana. Pentu saakin terävillä hampaillaan helposti ihon rikki, mutta aikuisen koiran purukalustolla se ei onnistu jollei koira käytä voimaa. Mä en tiedä yhtään koiranomistajaa, jonka mielestä vuoden ikäinen tai vanhempi koira saa riehumalla rikkoa ihon ja se ois ok. Näykkiminen kuuluu aivan pienen pennun käytökseen, mut sen jälkeen se on käytösongelma, jota ei pidä sietää ja josta koira on opetettava pois.

Koirasta haukataan palanen aina ku se tekee mitä tahansa väärin. Hampaat poikki muussa tapauksessa

lapset lopetukseen ja koira rauhaan

vuodesta 2010....

Onko koirassa paimenkoiraa ne paimentavat nilkoista näykkimällä.

Vuoden ikäinen on murrosikäinen ha hakee paikkaansa laumassa, opeta lapsia ja opettele itsekkin kouluttamaan koiraa.

Aamuisin koirat ovat tietenkin energisiä, antakaa sonnisuti tai naudan nilkka ennenkuin lähdette töihin, se saa koiran keskittymään järsimiseen.

Hei se koira taitaa täyttää kohta neljä, joten tuskin ongelmaa enää on ;)

Koira on murrosiässä. Murkuille pitää opettaa soveliaat käytöstavat. Lapset osaavat valehdella käytöksestään, koira reagoi.

Eikö ketään ihmettele, että tänään on lauantai ja lapset lähdössä kouluun?

Ehdottomasti piikille ja heti. Tilanne vaan pahenee ajan kanssa. Tai sitten sinulla on oltava aikaa mennä kourakouluttajan pakeille. 

Et voi jättää koiraa ja lapsia enää kahdestaan. Muista että koira on susi pohjimmiltaan. 

t. kahden koiran omistaja

Voi vitsi nää mammat ja näiden nää Irmapetterit... Huoh... Heti sitä ollaan koiraa piikille viemässä. Kasvata ne äpäräs paremmin.

miten on muuten käyttäytynyt yksin jäädessään? jos tosiaan on jonkinlaista eroahdistusta ja yrittää ottaa lasta jalasta kiinni ''ettei tämä pääsisi lähtemään''... Olisiko teillä mahdollista ostaa esimerkiksi joku portti niin että kun vanhemmat lähtee töihin niin koira jää portin taakse omaan tilaansa (juomakuppi sinne jne) ja sitten vasta kun aikuiset tulee kotiin niin päästetään koira koko asuntoon.

en heti kyllä piikille veisi, todnäk. saa kouluttamalla kuriin, mutta se kouluttaminen ei ole lastesi tehtävä.