Eikö sukulaiset yms enää välitä lapsesta kun hän kasvaa?

ollaanhan sitä innoissaan vaikka siitä uudesta koiranpennusta tai autostakin, mutta kun siihen tottuu, ei sitä niin enää 'ihastella'.



Totta puhuakseni, meidän perheelle on kyllä käynyt hyvä tuuri siinä suhteessa, että sekä suku että kummit jne. on ihan yhtä paljon yhteydessä lapsiimme kuin alkuunsakin.



Itse olen kokenut jossain murrosiän vaiheissa vaikeutta saada yhteyttä kummilapsiin tai sukulaisten lapsiin, kun ei ole oikein riittävästi tunnettu = vietetty aikaa yhdessä, mutta aina on se vieraus mennyt ohi kun ovat taas vähän kasvaneet aikuisemmiksi. Hassua sinänsä, että silloin nuoruuden vaihessa niitä aikuisia saattaisi jopa tarvita eniten.

nyt niitä - tai mitään muutakaan hänelle - ei osta kukaan.

Esikoisen kohdalla muistan että onnittelijoita oli ja tuppasi väkisinkin kotiin vaikka olisi halunnut olla perheen kesken ja tutustua. Toisen kohdalla ei enää samoin onniteltukaan.

Ja nyt kun lapset ovat hieman alle kouluiässä, ei heitä muista kummit, mummit, mummot sun muutkaan sukulaiset. mitä ihmettä?

Toki me muistamme kaikkia lasten serkkuja, mutta itse ajattelen, että iän myötä lapsikin saisi osoittaa kiinnostusta sukulaisiaan ja kummejaan kohtaan. Ei niin, että odotetaan lahjaa ja häivytään se kanssa leikkimään sanaa sanomatta.

Tässä tietysti vanhemmat ovat avainroolissa.



Jos lapsi alkaa olla 10v tai avnhempi, eikä viitsi sukulaisiaan edes tervehtiä, niin miksi lähetellä nimppäri-tekstareita tms. Jos taas lapsi selvästi itse odottaa vieraaksi juhliinsa, kertoo asioistaa, juttelee jne on luontevaa olla kiinnostunut kuulemaan uutisia jatkossakin.