Krooniset myöhästelijät: Miten teille VOI olla niin ylivoimaista pysyä aikataulussa?

Olet ITSE sopinut yhteisesti ajan ystäväsi kanssa jolloin näette, mutta sinä olet ainoa joka et viitsi sopimusta noudattaa....



Olet ITSE ottanut vastaan työpaikan jossa on työhöntuloaika sekä deadlinet ym. kokouset ollut tiedossa jo ENNEN kuin olet ottanu työn vastaan, sinä et vain viitsi noudattaa noita aikoja vaikka olet ollut toinen sopijaosapuoli.



VAstaamalla myöntävästi synttäri- tupari- lastenvaatekutsuun olet ITSE toisena sopijaosapuolena ja tiedät annetun kellonajan, et vain ITSE viitsi sitä noudattaa......



Miten vaikeaa on myöntää ITSELLE että valehtelee joka IKINEN kerta kun sopii asioista ihmisten kanssa?



Miten vaikeaa on sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi: KIITOS EI, ME EMME TÄLLÄ KERTAA TULE TEIDÄN KUTSUILLE, TAPAAMISEEN TÖIHIN, KOKOUKSEEN?

Myöhästyttekö myös töistä, junasta, bussista, lentokoneesta, teatterista...??

Vai osaatteko mennä noihin ajoissa??

Olen oma pomoni, joten en myöhästy töistä. Junia tulee aina seuraava, sillä matkustan vain lähiliikenteessä. En stressaa, jos missaan yhden.

Lentokoneesta en myöhästy, koska siinä on jo laskettu minun varaani - tulen ehkä 45 min ennen koneen lähtöä, jos ohje on tuntia ennen.

Teatteriin tai elokuviin mennessä minulla on tapana tavata seuralainen jo etukäteen, ehkä tuntia ennen, joten en pääse myöhästymään.

Esim. nuorempana olin töissä yhdessä kioskissa. Siellä työskenneltiin yksin ja vuoro vaihtui kello 17.00. Yksi työkaveri tuli AINA myöhässä n. 5-15 min. Minun bussini lähti työpaikan vierestä 17.07. Jos työkaveri olisi tullut ajoissa töihin, olisin ehtinyt bussiin. Myöhästelijän takia jouduin odottamaan tunnin seuraavaa bussia. Edes pomon huomautus ei tätä kroonista myöhästelijää hetkauttanut.



Nykyisessä työssäni (opettaja) painotan nuorille kuinka tärkeää on tulla töihin ajoissa. Jos työaika alkaa klo 17.00, se tarkoittaa että työpaikalla ollaan valmiina aloittamaan työt. Työvaatteet on vaihdettuna, hiukset kiinnitettynä ym. työn luonteeseen kuuluvat asiat tehtyinä.

Ensin sanotaan että se on synnynnäinen ominaisuus ja sitten seuraavassa lauseessa että toiset menot vain eivät ole niin tärkeitä että niin kannattaa yrittää ehtiä ajoissa. Täydellistä itsekkyyttä ja piittaamattomuutta.

Jos joudut stressaamaan todella paljon jostakin, niin teetkö sen myös jokaisen ns. vähemmän tärkeän asian kohdalla? Etenkin, kun tiedät, että sinulle kyseinen stressi on paljon isompi asia kuin sille toiselle 5 min odottelu. Miksi sen toisen aika ja hyvinvointi olisi niin moninkertaisesti tärkeämpää kuin minun terveyteni? Eikö itsekkyyttä ole nimenomaan se, että vaatii täydellistä harmoniaa elämäänsä siten, että toiset joutuvat stressaamaan itsensä sairaiksi?

se ettei toisnen saa aikaiseksi lähteä kotoa ajoissa on minun ja aikani aliarvioimista.

Tässähän se tulikin. MINÄ ja MINUN aikani. Mutta entäs sen toisen hyvinvointi? Kuten itsekin jo totesit, kyse on synnynnäisestä ominaisuudesta eikä mistään ilkeilystä. Miksi siis sinä ilkeilet?

36

pomona minäkin ymmärrän alaisteni synnynnäsiä ominaisuuksia ja ehdottelen, että viitsisitkö tänään tulla töihin sitten kun sinulle synnynnäisesti sopii...? Ettet vaan stressaa liikaa ja vaikka ihan uuvu.



Muuten, mikään ei oo veemäisempää kuin myöhästelyt vuorotyössä, esim. hoitotyössä aamut muutenkin kiireisiä ja sitten ne samat naamat ovat aina myöhässä ja niitä saa paikata. Mutta tietty lähtevät kuitenkin tasan kun vuoro loppuu...

Harmi vaan että ovat lapsemme kummeja, mutta minkäs teet. Heillä on tuo aikakäsitys täysin erilainen. Tänään klo 12 tarkoittaa sitä että klo 14 me soitamme perään, he sanovat tulevansa kohta, klo 16 soitamme uudestaan mutta puhelimet on kiinni, klo 18 he ilmoittavat etteivät ehdikään tänään. Katsotaan sitten huomenna (no ei todellakaan katsota). Kertaakaan eivät ole käyneet ajallaan synttäreillä, joulusta nyt puhumattakaan.



Meille voi kyllä tulla ex-tempore kylään mutta minuuttiakaan en enää odottele, en laita mitään tarjottavaa, en kerro lapselle. Hänhän tässä pettyy eniten kun odottaa heitä kovasti ja sitten ei nähdäkään viikkoon. Mitään menoa en siirrä heidän takiaan jne.

Ensin sanotaan että se on synnynnäinen ominaisuus ja sitten seuraavassa lauseessa että toiset menot vain eivät ole niin tärkeitä että niin kannattaa yrittää ehtiä ajoissa. Täydellistä itsekkyyttä ja piittaamattomuutta.

Jos joudut stressaamaan todella paljon jostakin, niin teetkö sen myös jokaisen ns. vähemmän tärkeän asian kohdalla? Etenkin, kun tiedät, että sinulle kyseinen stressi on paljon isompi asia kuin sille toiselle 5 min odottelu. Miksi sen toisen aika ja hyvinvointi olisi niin moninkertaisesti tärkeämpää kuin minun terveyteni? Eikö itsekkyyttä ole nimenomaan se, että vaatii täydellistä harmoniaa elämäänsä siten, että toiset joutuvat stressaamaan itsensä sairaiksi?

se ettei toisnen saa aikaiseksi lähteä kotoa ajoissa on minun ja aikani aliarvioimista.

Tässähän se tulikin. MINÄ ja MINUN aikani. Mutta entäs sen toisen hyvinvointi? Kuten itsekin jo totesit, kyse on synnynnäisestä ominaisuudesta eikä mistään ilkeilystä. Miksi siis sinä ilkeilet? 36

Jos vaikka klo 15.00 sovittuun (huom.yhdessä sovittuun) tapaamiseen ehtiminen on niin vaikeaa niin eikö jo sopiessa voi sanoa että en ehdi klo 15.00 paikalle, sovimmeko tapaamisen klo 15.15? Silloin ei tulisi myöhästelyjä eikä kumpikaan stressaisi. Jos taas on niin että myöhästyisit siitä 15.15 tapaamisestakin niin siinä tapauksessa myöhästely on tahallista ja tapa osoittaa kuka on tärkeämpi, kenen aika on arvokkaampaa ja ketä tulee kunnioittaa. Lähtee ajoissa niin ei myöhästy ja jos ei osaa lähteä ajoissa niin ei ITSE SOVI tapaamista sellaiseen aikaan.

Toisaalta en tajua näitä, joiden mielestä kokouksiin tai koulutuksiin ei tarvitse tulla ajoissa. On eri asia olla sen 10 minuuttia myöhässä kaveritapaamisista kuin sellaisista paikoista, missä myöhästeluystä kärsii lukuisat ihmiset. Se on ilman muuta täysin itsekeskeistä toimintaa, ja nämä "se on geeneissä" tai "olemme rentoja ja mukavia" -selitykset vain yrittävät peittää sitä, että olemme itsekkäitä emmekä edes halua ajatella muita ja muiden odottamista. Näille ihmisille kannattaisi tehdä niin, että sanotaan se kokousaika pari tuntia liian aikaisin. Kun istuvat siellä kokoushuoneessa ihmeissään vaikkapa tunnin, niin varmaan alkaa toisten aikataulut kiinnostaa. Kun pari kertaa on tehty näin, niin ehkäpä sitten sinne kokoukseenkin ehditään ajoissa.

Paitsi että siinä käy juuri päinvastoin. Minä olin ajoissa 1,5 vuotta ja joka ikinen kerta jouduin odottamaan. Joskus osa ei edes vaivautunut paikalle ja kun ei ollut riittävää määrää osallistujia, kokousta ei voitu pitää.

Kun sitten tuon puolentoista vuoden pätkän päätteeksi jouduin odottelemaan kahdella peräkkäisellä kerralla kolme varttia sen tunnin kokouksen alkua, mittani tuli täyteen. Jouduin jo muutenkin matkustamaan ja siten valmistautumaan yms. noita tilaisuuksia varten, enkä saanut ajasta mitään korvausta. Samalla kuitenkin omat, pakolliset ja kiireelliset työni seisoivat. Siinä vaiheessa oli pakko alkaa ajatella myös omia töitäni eikä vain toisten mukavuutta.

36

KAikki huomaa, etä edellinen oli tullut 1,5 vuotta liian aikaisin paikalle :D

sit _ehkä_ ajaisin tekas kotiin katsomaan, onko mies valmis ja jos ei olisi ajaisin samantien sinne kyläpaikkaan. Ja jos siellä ihmeteltäisiin missä mies on, sanoisin ihan suoraan, että se ei koko aamun muistuttelusta huolimatta saanut itseään liikkeelle, niin jätin sen kotiin. Tämä toimii tietysti vielä paremmin, jos kyläpaikka on miehen sukulaisia. Siinähän sitten selittelee jälkikäteen, miksei saanut aikaiseksi tulla.

Mies tulee siihen sitten ihmettelemään, että älkää nyt kiirettä pitäkö, kun hän käy vielä suihkussa. Kiukkuisena pakkaan lapset autoon, muistan ottaa hoitolaukun ja lahjan, käynnistän auton ja ODOTAN.

Jos vaikka klo 15.00 sovittuun (huom.yhdessä sovittuun) tapaamiseen ehtiminen on niin vaikeaa niin eikö jo sopiessa voi sanoa että en ehdi klo 15.00 paikalle, sovimmeko tapaamisen klo 15.15? Silloin ei tulisi myöhästelyjä eikä kumpikaan stressaisi. Jos taas on niin että myöhästyisit siitä 15.15 tapaamisestakin niin siinä tapauksessa myöhästely on tahallista ja tapa osoittaa kuka on tärkeämpi, kenen aika on arvokkaampaa ja ketä tulee kunnioittaa. Lähtee ajoissa niin ei myöhästy ja jos ei osaa lähteä ajoissa niin ei ITSE SOVI tapaamista sellaiseen aikaan.

Ei sillä ole merkitystä, kuka aikaa on ehdottanut. Sovittu aika on takaraivossa ja sen mukaan eletään, eli krooninen myöhästelijä myöhästyy.

Itselläni tosin auttaa usein se, että yritän ankkuroida mieleeni esim. 10 min aikaisemman ajan.

Mutta se tässä keskustelussa oikeasti ihmetyttää, että jotkut eivät voi käsittää, ettei suurin osa ihmisistä myöhästy tahallaan. Ajantaju vain on erilainen. Ainakaan minulla se ei ole muuttunut koko elämäni aikana, vaikka on sitä yritetty jos jonkinmoisilla konsteilla.

Ja kyllä itseänikin ärsyttää kaveri, joka ei vain osaa eikä halua lähteä ajoissa eikä sitten osaa eikä halua kävellä nopeasti. Hokee vain hymy huulillaan, että kyllä me ehditään, kun yritän saattaa häntä junalle. Ja sitten kun juna menee nenän edestä ja seuraavaa joutuu odottamaan puoli tuntia, niin häntä vähän harmittaa, kun myöhästyi. Mutta sellaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. En enää saattaisi kyseistä henkilöä junalle enkä muutenkaan lähtisi hänen kanssaan mihinkään. Hänellä se vielä johtui osin masennuksesta, joten se ei todellakaan ollut mitään ilkeyttä, vaikka se vähän ottikin päähän.

teidän kahden väittelyyn kommentoin että kyllä on ilkeilystä kyse. Moni myöhästelijä on täällä itsekin tuumannut että joo, olin ajoissa valmis mutta ajattelin vielä pyykit laitella. Kun kuitenkin tietää itsensä ja tietää myöhästyvänsä, miksi niitä pyykkejä pitää vielä laitella???



Mistä myös tiedät kuinka stressaavaksi toinen kokee odottelun? Vituttaa se kun tietää että toinen siellä vaan pyykkejä laittelee kaikessa rauhassa vaikka tietää että kaveri on ajoissa paikalla.



Kyllä nämä myöhästelijät lentokentälle ja leffaan tai muuhun "tärkeään" ehtii. Mutta kai ne ystävät ei sitten ookaan niin tärkeitä.



Törkeimmät vain antavat odottaa, eivät edes vaivaudu ilmoittamaan. Kuinka kauan heitä pitää odottaa kun olisi ymmärrettävä että myöhästelijälle ajoissa oleminen aiheuttaa valtavaa stressiä? 20min vai 4 tuntia?



Ja minulle 10-15 minuuttia yli sovitun ajan ei ole ongelma jos odottelen esim. kaupungilla. Sekään ei ole ongelma jos tulee juhliin jopa tunnin myöhässä. Mutta kohteliasta olisi ilmoittaa, ainakin sille kaupungilla odottelevalle.

teidän kahden väittelyyn kommentoin että kyllä on ilkeilystä kyse. Moni myöhästelijä on täällä itsekin tuumannut että joo, olin ajoissa valmis mutta ajattelin vielä pyykit laitella. Kun kuitenkin tietää itsensä ja tietää myöhästyvänsä, miksi niitä pyykkejä pitää vielä laitella???

Mistä myös tiedät kuinka stressaavaksi toinen kokee odottelun? Vituttaa se kun tietää että toinen siellä vaan pyykkejä laittelee kaikessa rauhassa vaikka tietää että kaveri on ajoissa paikalla.

Kyllä nämä myöhästelijät lentokentälle ja leffaan tai muuhun "tärkeään" ehtii. Mutta kai ne ystävät ei sitten ookaan niin tärkeitä.

Törkeimmät vain antavat odottaa, eivät edes vaivaudu ilmoittamaan. Kuinka kauan heitä pitää odottaa kun olisi ymmärrettävä että myöhästelijälle ajoissa oleminen aiheuttaa valtavaa stressiä? 20min vai 4 tuntia?

Ja minulle 10-15 minuuttia yli sovitun ajan ei ole ongelma jos odottelen esim. kaupungilla. Sekään ei ole ongelma jos tulee juhliin jopa tunnin myöhässä. Mutta kohteliasta olisi ilmoittaa, ainakin sille kaupungilla odottelevalle.

tarkoitettu viestille nro 139

sit _ehkä_ ajaisin tekas kotiin katsomaan, onko mies valmis ja jos ei olisi ajaisin samantien sinne kyläpaikkaan. Ja jos siellä ihmeteltäisiin missä mies on, sanoisin ihan suoraan, että se ei koko aamun muistuttelusta huolimatta saanut itseään liikkeelle, niin jätin sen kotiin. Tämä toimii tietysti vielä paremmin, jos kyläpaikka on miehen sukulaisia. Siinähän sitten selittelee jälkikäteen, miksei saanut aikaiseksi tulla.

Mies tulee siihen sitten ihmettelemään, että älkää nyt kiirettä pitäkö, kun hän käy vielä suihkussa. Kiukkuisena pakkaan lapset autoon, muistan ottaa hoitolaukun ja lahjan, käynnistän auton ja ODOTAN.

Viimeistään parin kerran jälkeen en enää miettisi. Mutta kuten todettu (siitä viestistä tosin jäi numero), jos ei toinen kykene tai vaikuta halukkaalta yrittämään, sitten en itsekään enää yritä. Heihei vaan moinen tuttavuus tai nähdään illalla, jos on puolisosta kyse. :)

36

joissa molemmat yrittäjia, ovat todella harvinaisia. PUhumattakaan, että käymme vielä toistaiseksi molemmat muualla päätöissä.

Mutta väitän vastaan myös siksi, että tiedän ihan tasan, millaista elämäni on, eikä tätä paremmin voi mitenkään organisoida. Tietysti voin karsia esim. lasten menoista - tai töistä, mutta kumpikaan ei oikein tule kysymykseen.

Ei se ollutkaan kysymys. Kysymys oli, että pystytkö sinä. Luulen, että sellainen, joka pystyy, osaa joustaa esim. aikatauluissa tarpeentullen.

Mites, pystytkö sinä tähän - hoitamaan kaksi yritystä, tämän lisäksi normaalin päivätyön, lapset, lasten harrastukset ja osa-aikaisen opiskelun. Me pystymme

Aika lailla samanlainen elämänkuvio meilläkin, jonka lisäksi omatkin harrastukset sopivasti joustaen sekä toimimme kahden vanhuksen kaveriperheenä. Emmekä myöhästele. :)

Tehdäänpä sellainen sopimus että seuraavalla kerralla kun joka kerta paljon myöhästelevä ystävä sopii kanssanne jonkun tapaamisen, ollaankin itse pokkana myöhässä. Sovitaan tapaaminen klo 15, jos ystävä myöhästyy aina n 30min, mennäänkin itse paikalle vasta klo 16. Ja sanotaan että sorisorisori, laittelin pyykkiä ja aika vaan kului... Tehdään se pari kertaa. Veikkaanpa että ystävä joko ottaa opikseen tai alkaa valittamaan.

Itseäni taas ärsyttää sellaiset mäkättäjät, joiden mielestä periaatteesta on oltava ajoissa, esim. mieheni vanhemmat... meillä on pari pientä lasta, jos toinen oksentaa päälle juuri eteisessä, niin voi että se on hirveää, kun myöhästymme heiltä puolituntia sen vuoksi.

Sanoisi, että pedantit myöhästymisestä valittajat ne raivostuttavia ovat, aika harva kehtaa yhtä reteesti puolustella jatkuvia hupimyöhästymisiään, kun lähtökohtaisesti sitä pidetään huonona tapana. Muutenkin nämä ajan kanssa säntilliset ihmiset ovat yleensä aina mielestään toisia parempia.

teidän kahden väittelyyn kommentoin että kyllä on ilkeilystä kyse. Moni myöhästelijä on täällä itsekin tuumannut että joo, olin ajoissa valmis mutta ajattelin vielä pyykit laitella. Kun kuitenkin tietää itsensä ja tietää myöhästyvänsä, miksi niitä pyykkejä pitää vielä laitella???

Mistä myös tiedät kuinka stressaavaksi toinen kokee odottelun? Vituttaa se kun tietää että toinen siellä vaan pyykkejä laittelee kaikessa rauhassa vaikka tietää että kaveri on ajoissa paikalla.

Kyllä nämä myöhästelijät lentokentälle ja leffaan tai muuhun "tärkeään" ehtii. Mutta kai ne ystävät ei sitten ookaan niin tärkeitä.

Törkeimmät vain antavat odottaa, eivät edes vaivaudu ilmoittamaan. Kuinka kauan heitä pitää odottaa kun olisi ymmärrettävä että myöhästelijälle ajoissa oleminen aiheuttaa valtavaa stressiä? 20min vai 4 tuntia?

Ja minulle 10-15 minuuttia yli sovitun ajan ei ole ongelma jos odottelen esim. kaupungilla. Sekään ei ole ongelma jos tulee juhliin jopa tunnin myöhässä. Mutta kohteliasta olisi ilmoittaa, ainakin sille kaupungilla odottelevalle.

Pitääkö sitä nyt moralisoida sellaisestakin, joka ei pitäsi olla sun asia mitenkään.

Jokaiselta aamutunnilta aina myöhässä, työharjoittelustakin. Juteltiin kerran hänen kanssaan, ja hän selitti miten ei jotenkaan vaan osaa hallita aikaa ja on lapsesta asti ollut sellainen.

En sitten tiedä miten hyvin se käy selityksestä, mutta varmaan semmoisia eroja noissa taidoissa on siinä missä muissakin. Hän kärsi siitä taipumuksesta kyllä itsekin. Rasittavaa se silti oli.

kai nyt jokaisen järki sanoo ettei sitä pysty kontrolloimaan jos lapsi oksentaa juuri kun olette saaneet ulkovaatteet päälle ja ovesta ulos menossa. Tai vauva vääntää niskapaskat, just kun olet rattaisiin laittamassa ja lähdössä.

Jotkut kuitenkin myöhästyy JOKA KERTA ystävien tapaamisesta, väitätkö että lapsi on aina silloin oksentanut? Töihin kuitenkin selviävät ajoissa, eipä silloin ole lapsi oksentele...

Itseäni taas ärsyttää sellaiset mäkättäjät, joiden mielestä periaatteesta on oltava ajoissa, esim. mieheni vanhemmat... meillä on pari pientä lasta, jos toinen oksentaa päälle juuri eteisessä, niin voi että se on hirveää, kun myöhästymme heiltä puolituntia sen vuoksi.

Sanoisi, että pedantit myöhästymisestä valittajat ne raivostuttavia ovat, aika harva kehtaa yhtä reteesti puolustella jatkuvia hupimyöhästymisiään, kun lähtökohtaisesti sitä pidetään huonona tapana. Muutenkin nämä ajan kanssa säntilliset ihmiset ovat yleensä aina mielestään toisia parempia.

teidän kahden väittelyyn kommentoin että kyllä on ilkeilystä kyse. Moni myöhästelijä on täällä itsekin tuumannut että joo, olin ajoissa valmis mutta ajattelin vielä pyykit laitella. Kun kuitenkin tietää itsensä ja tietää myöhästyvänsä, miksi niitä pyykkejä pitää vielä laitella???

Mistä myös tiedät kuinka stressaavaksi toinen kokee odottelun? Vituttaa se kun tietää että toinen siellä vaan pyykkejä laittelee kaikessa rauhassa vaikka tietää että kaveri on ajoissa paikalla.

Kyllä nämä myöhästelijät lentokentälle ja leffaan tai muuhun "tärkeään" ehtii. Mutta kai ne ystävät ei sitten ookaan niin tärkeitä.

Törkeimmät vain antavat odottaa, eivät edes vaivaudu ilmoittamaan. Kuinka kauan heitä pitää odottaa kun olisi ymmärrettävä että myöhästelijälle ajoissa oleminen aiheuttaa valtavaa stressiä? 20min vai 4 tuntia?

Ja minulle 10-15 minuuttia yli sovitun ajan ei ole ongelma jos odottelen esim. kaupungilla. Sekään ei ole ongelma jos tulee juhliin jopa tunnin myöhässä. Mutta kohteliasta olisi ilmoittaa, ainakin sille kaupungilla odottelevalle.

teidän kahden väittelyyn kommentoin että kyllä on ilkeilystä kyse. Moni myöhästelijä on täällä itsekin tuumannut että joo, olin ajoissa valmis mutta ajattelin vielä pyykit laitella. Kun kuitenkin tietää itsensä ja tietää myöhästyvänsä, miksi niitä pyykkejä pitää vielä laitella???

se puolen tunnin odottelu viimassa on stressaavaa. Jostain syystä vittuunnun eniten siitä, että omaa syytäni joudun odottamaan kuin siitä, että toinen tuleekin myöhässä. Jälkimmäisessä tapauksessa kun voin aina lähteä kävelemään, jos siltä tuntuu. Sitä en kyllä osaa sanoa, että miksi ihmeessä se etukäteisodottelu voikin saada niin raivon valtaan. (Mutta sitäkään en ole saanut mitenkään tukahdutettua.)

Mistä myös tiedät kuinka stressaavaksi toinen kokee odottelun? Vituttaa se kun tietää että toinen siellä vaan pyykkejä laittelee kaikessa rauhassa vaikka tietää että kaveri on ajoissa paikalla.

Yleensä toisen naamavärkki kertoo aika paljon. Välttämättä toinen ei sano mitään, mutta kyllä sen huomaa, onko hän täysin rento vaiko ärtynyt (mutta yrittää peittää sen) vai jotakin muuta. Ja minun kohdallani se on tosiaan sen 5-10 min. Enemmästä ilmoitan tietenkin.

Kyllä nämä myöhästelijät lentokentälle ja leffaan tai muuhun "tärkeään" ehtii. Mutta kai ne ystävät ei sitten ookaan niin tärkeitä.

Lentokentällä tai juna-asemalla (jossa on asemarakennus) on huomattavasti mukavampi odotella se puoli tuntia etukäteen kuin kadulla tai toisen oven takana. Siis fyysisesti mukavampi.

Törkeimmät vain antavat odottaa, eivät edes vaivaudu ilmoittamaan. Kuinka kauan heitä pitää odottaa kun olisi ymmärrettävä että myöhästelijälle ajoissa oleminen aiheuttaa valtavaa stressiä? 20min vai 4 tuntia?

Noiden 4 h -tapausten kanssa en tosiaan itse olisi enää tekemisissä. Jos vittuunnun itse pahasti jostakin toisen tekemisestä, vaikka kuinka tahattomasta, niin en viitsi enää uhrata hermojani moiseen ihmissuhteeseen. Siinä säästyy se toinenkin, kun ei tarvitse moittia yms.

Ja minulle 10-15 minuuttia yli sovitun ajan ei ole ongelma jos odottelen esim. kaupungilla. Sekään ei ole ongelma jos tulee juhliin jopa tunnin myöhässä. Mutta kohteliasta olisi ilmoittaa, ainakin sille kaupungilla odottelevalle.

Monille tuntuu jo 5 min olevan liikaa. Siksi minäkin olen krooninen myöhästelijä, koska olen usein 1-10 min myöhässä. Yleensä minua sitten kritisoidaan siitä jossakin vaiheessa tai sitten ilkutaan. Ja ilkkuminen tuntuu yllättävän ikävältä, ilmeisesti siksi, että olen 99 % kerroista tosissani yrittänyt, mutta silti epäonnistunut.