Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Krooniset myöhästelijät: Miten teille VOI olla niin ylivoimaista pysyä aikataulussa?
27.09.2010 |
Muutama lähipiiriin kuuluva henkilö on alkanut ärsyttää aika lailla. Järkyttäviä myöhästelijöitä kaikki - ei mitään käsitystä ajanhallinnasta.
Ymmärtäisin satunnaiset 5-10 minuutin myöhästelyt, niitä varmasti sattuu kaikille joskus. Mutta nämä tyypit ovat säännönmukaisesti myöhässä puoli tuntia, tunninkin.
Miksi pitää luvata tulla tiettyyn aikaan, jos ei kuitenkaan aio olla silloin paikalla? Sanoisitte mieluummin, että tulette "johonkin aikaan iltapäivästä" tms, kun kerran sovitun ajan pitäminen on niin ylivoimaista.
Harmi kyllä olen vielä ollut niin optimistinen, etten ole alkanut ilmoittaa näille myöhästelijöille esim. kutsujen alkavan klo 17, jos ne oikeasti alkavat klo 18. Tähän täytyy varmaan mennä, jotta tyypit ovat paikalla silloin kun kuuluu.
Kommentit (192)
mies on krooninen myöhästelijä ja se on kyllä raivostuttavaa! Minä taas haluan olla kaikkialla jo hyvissä ajoin eli ollaan aikamoinen yhdistelmä! Ja kahden lapsen kanssa ajoissa lähteminen ei tuota mitään ongelmaa mutta jos mies pitää saada myös mukaan niin ei ole mitään toiveita ehtiä! Ei ole mitään merkitystä onko meno miehelle tärkeä/mieluisa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viisi vuotta eräässä eteläeurooppalaisessa maassa tämä ketju lähinnä huvittaa.
Mutta nämä ovatkin kulttuurieroja...
Tosin jos olen yli 15 min myöhässä, on tapahtunut joko jotakin poikkeukselllista tai sitten en halua joutua odottelemaan toisessa päässä. Esim. kun kaksi peräkkäistä kertaa jouduin odottamaan 45 minuuttia, en sen jälkeen enää viitsinyt stressata kyseisen tapaamisen takia, mikä puolestaan aiheutti sen, että olin jatkossa noin puoli tuntia myöhässä.
Ja se pieni myöhästely johtuu hajamielisyydestä. Juuri, kun on lähdössä, tajuaakin, että ai niin, pitää vielä tehdä tuo ja tuo ennen kuin voin lähteä. Siis esim. tehdä eväät tai ottaa jokin paperi tms. mukaan. Eikä siihen auta mikään, yritetty on vuosia!
Jos myöhästyy tapaamiselta, niin se on sen myöhästyjän oma moka. Jos sanotaan, että lähdetään pois tiettyyn aikaan, ja muut alkavat valittaa kun ei syödä jälkkäriä niin sanotaan että tässä olisi ollut aikaa laittaa se ruoka aikaisemmin pöytään. Jos ei arvosta toisten aikaa, ei ansaitse itse mitään erikoiskohtelua. Ei junatkaan odota asemalla. Koulu alkaa tiettyyn aikaan. Samoin työt. Elämä on.
ei vain onnistu. Itse olen yksi näistä. Samoin moni sukulainen.
En edes ole varma, miksi olen myöhässä, mutta tuo yksi kuvaus siitä, että keskeneräiset hommat vievät huomion kuulostaa tutulta. Ja asiat vaan eivät pysy päässä. Joskus olen unohtanut koko tapaamisen. :( Olen kertakaikkisen hajamielinen ja unohteleva ihminen.
Jos on joku tapaaminen, niin kerron ihmisille, että todennäköisesti olen myöhässä. Samoin, jos joku tulee kylään, niin valmista ei ole silloin kuin pitäisi.
Kuvitteletteko todella, että tahallani myöhästyn? On siitä minullekin haittaa, jos joku juttu menee mönkään tai ystävyyssuhteet kariutuvat myöhästelyn ja unohtelun takia.
Ja en ole työelämässä, kotiäitinä olen, enkä yleensä tapaa muita ihmisiä. Näin myöhästelystäni kärsivät "vain" minä ja perheeni... :/ Joo, ei olisi pitänyt perustaa perhettä ja pitäisi vetää itseni kiikkuun, kun olen epäkelpo ihminen. :( Mutta sitten toisaalta ajattelen, että onhan muissakin ihmisissä virheitä. Varmaan joku asia teissä ärsyttää minua suunnattomasti ja tuntuu, että jopa pilaatte elämäni, kuten minä pilaan teidän elämänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viisi vuotta eräässä eteläeurooppalaisessa maassa tämä ketju lähinnä huvittaa.
Mutta nämä ovatkin kulttuurieroja...
Joo, tuli minullekin mieleen että mitenkähän nämä kirjoittelijat pärjäisivät missään Suomen tai Pohjois-Euroopan ulkopuolella. Vietimme just lapsen synttäreitä, kutsuihin laitettiin alkavaksi klo 15, ekat vieraat tuli 15.30, suurin osa 16-17, viimeisimmät joskus kuuden pintaan. On ollut opettelemista, sillä itse olen tällainen aina ajoissa tyyppi.
siellä sun täällä, eipä tarvitse olla sitä alun lässynlässyä seuraamassa, missä ollaan muka tärkeinä, mutta oikeasti vaan pölistään ja järjestellään jotain kahvitusjärjestyksiä. Ihan kiva, että menee edes se eka 5-15 min pois siitä pakollista tiettyjen ihmisten kanssa olosta pois, aah.
Niille aina ajoissa oleville siteeraan kirjasta Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki, suurpiirteisesti. (Vituttaa) Kaikki aina ajoissa olevat; et tuu tänne etukäteen tärisemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aika lailla samanlainen kuin nuo pari tuossa aiemmin kirjoitellutta. En vain ole hirveän hyvä ajanhallinnan kanssa enkä ole koskaan ollutkaan. Olen siis ollut myöhässä siitä saakka, kun mun on oma-aloitteisesti pitänyt mennä jonnekin. Kyse ei ole siitä, ettenkö yrittäisi, vaan siitä, että vaikka yritän, en onnistu.
Odottelu ei haittaa minua eikä ole koskaan haitannutkaan. Kyse ei siis ole siitäkään, että en itse jaksaisi/haluaisi odottaa - en muista koskaan hermostuneeni siitä, että joku toinen tai jokin asia (juna, lentokone, näytös) olisi myöhässä.
Myöhästely on ollut varmaankin elämäni suurin yksittäinen stressin aihe riippumatta siitä, mitä kaikkea päivällä pitää tehdä. Aamu ahdistaa kaikista eniten - yleensä stressi alkaa jo edellisiltana - koska silloin on suurin riski myöhästyä.
Siksi minusta on äärimmäisen loukkaavaa, jos ja kun joku tulee pätemään minulle siitä, että myöhästely on vain piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Jos käyttää tuntikausia viikostaan siihen, että itkee ja stressaa sitä, että aikataulu ei taaskaan pitänyt, ihminen, joka tulee tuollaista sanomaan, tuntuu olevan vain välinpitämätön ja piittaamaton.
Se myös mitätöi kaiken vaivannäön ja saa pitkän päälle suhtautumaan välinpitämättömästi koko asiaa: en yleensä jaksa edes yrittää ehtiä ajoissa tavatessani ihmisiä, jotka saarnaavat myöhästymisestä hyödyttömään ja ilkeään sävyyn. Jos riippumatta siitä, mitä teen ollakseni ajoissa toinen, on sitä mieltä, etten edes yrittänyt, voin saman tien säästää itseni itkulta ja hampaidenkiristelyltä ja suoritua lähdöstä miettimättä kelloa.
Myöhästely ei myöskään ole sidoksissa muihin luontenpiirteisiini. En suhtaudu omaisuuteen, muiden tai omaani, leväperäisesti vaan palautan asiat (en yleensä ajoissa) hyvässä kunnosa ja hyvin pidettyinä. En ole ikinä hukannut, rikkonut tai kuluttanut lainaamaani tavaraa. Omien tavaroitteni lainailusta en hirveästi pidä, koska vaikka ne palautuvat ajoissa, ne palautuvat yleensä myös huonommassa kunnossa kuin lähtivät. Minulle taas olisi aika sama, milloin saan vaikkapa jonkin kirjan takaisin, kunhan se tulisi takaisin hyvässä kunnossa.
Olen hyvä organisoimaan eikä mielestäni asioita kannata tehdä, jos niitä ei tee hyvin. Olen siis äärimmäisen tarkka työn jäljestä, omani ja muiden, enkä siedä lepsuilua. Olen aika harvoin täysin tyytyväinen työhöni, koska yleensä on aina parantamisen varaa ja keskimäärin minua järkyttää, miten kehnoihin suorituksiin ihmiset tyytyvät omine töidensä kohdalla.
Kryptisesti olen siis myös se, joka päättää, missä järjestyksessä ja miten asiat tehdään, koska oma järjestykseni on yleensä johdonmukaisin ja kätevin. Asiaan vaikuttaa myös se, että minulla on kovimmat standardit tasosta ja systemaattisimmat perusteet sille, miksi jokin on hyvä ja jokin huono.
Yksi tärkeimmistä asioista, joita olen oppinut vanhemmiten tekemään, on muiden huonon työnjäljen samaistaminen omaan myöhästelyyni. Nuorena hermostuin ja pidin ihmiä tyhminä ja laiskoina, koska he eivät tee paremmin, mutta nykyään ajattelen, että kaikilla on se oma "myöhästelynsä", asia joka ei yrityksestä huolimatta mene aina ihan putkeen, ja jossa omia ongelmakohtiaan ei välttämättä edes tunnista.
Osaan kyllä tehdä asiota aikataulussa, mutta aikatauluni alkavat kusta heti, jos ne perustuvat kellonaikoihin ja päivämääriin. Mulle toimivat aikataulut eivät sisällä mitään muita aikamääreitä kuin dedarin, kaikki muu on osia ja asoita ja blokkeja ja tästä tähän -järjestyksiä.
Yllätyksenä ei siis varmaan tule, että työskentelen useimmiten yksin, jolloin velvoittavia kellonlyömiä on mahdollisimman vähän. Jos (kun) teen tiimityötä, olen aina tiimin johtaja.
Yksittäisiin tärkeisiin tapahtumiin ehdin yleensä suurin piirtein ajoissa, mutta se vaatii psyykkausta, valmistuutumista ja aikaa, joten arjen toistuviin asioihin ja tapaamisiin ei voi käyttää. Voin käyttää koko edellisen päivän siihen valmistautumiseen, että ehdin lennolle tai lapsen esitykseen ajoissa, mutta usein toistuvien tapahtumien suhteen tuo ei ole mahdollista. Se on sama kuin maratonin juokseminen: se, että sen voi tehdä ei tarkoita, että sen voisi tehdä joka päivä.
Mutta kuten joku täällä huomauttikin, pedanttius ajan suhteen on onneksi pohjoismais-germaaninen kulttuurinen erikoisuus. Jatkuvaa stressiä ja haditusta pääsee pakoon tekemällä matkan käytännössä minne tahansa Saksasta etelään.
itsekkäitä. tätä on vaikea muuksi todistaa. Varastetaan toisen aikaa, pannaan toiset odottamaan. Itseltään myöhästyjä ei vaadi asiallista orientoitumista, mutta toisilta vaatii odottamista. Ei ole reilua, ei ole puolusteltavissa. Myöhästely on aina myöhästyjän VALINTA (ellei kyse ole jostain, että juna on peruutettu tai rengas puhkeaa viime tipassa, mutta nämä ovat yksittäistapauksia, joille ei mitään voi)
Mua alkaa sieppaa jo tän aiheen lukeminenkin... :D Vituttaa myöhästelijät, vituttaa todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en yleensä jaksa edes yrittää ehtiä ajoissa tavatessani ihmisiä, jotka saarnaavat myöhästymisestä hyödyttömään ja ilkeään sävyyn.
Hyvin sä käännät ajoissa olevan syyksi, joka AIHEESTA huomauttaa - ettet viitsi sitten edes yrittää tulla ajoissa. Mitäs viittii huomautella eikä sopeudun sun rytmiis. Ja mikä ihmeen "hyödytön sävy"? Eiköhän se ihminen ihan vaan pura kypsymistään, ei sen tehtävä ole saarnata sulle HYÖDYLLISESTI, opettele ihan itse oma-aloitteisesti olemaan ajoissa paikalla!
Olen itsekin asunut maassa, jossa asiat tapahtuvat, kun ovat tapahtuakseen. Siellä sopeuduin tilanteeseen ja menin maan tapojen mukaan. Silti, kun olen Suomessa, odotan, että ihmiset saapuvat ajallaan, koska tässä kulttuurissa sitä pidetään hyveenä. Elokuvat, näytelmät, konsertit jne. alkavat aina ilmoitetulla kellonlyömällä, ja myöhästyminen on todella noloa (mielestäni myöhästelijöitä ei tulisi edes päästää sisään tapahtumiin). Olen itse ajoissa, ja näiden itsekkäiden myöhästelijöiden odottelu todellakin korpeaa. Harvoin on kyse force majeuresta, kun aina samat ihmiset tulevat kun lystäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en yleensä jaksa edes yrittää ehtiä ajoissa tavatessani ihmisiä, jotka saarnaavat myöhästymisestä hyödyttömään ja ilkeään sävyyn.
Hyvin sä käännät ajoissa olevan syyksi, joka AIHEESTA huomauttaa - ettet viitsi sitten edes yrittää tulla ajoissa. Mitäs viittii huomautella eikä sopeudun sun rytmiis. Ja mikä ihmeen "hyödytön sävy"? Eiköhän se ihminen ihan vaan pura kypsymistään, ei sen tehtävä ole saarnata sulle HYÖDYLLISESTI, opettele ihan itse oma-aloitteisesti olemaan ajoissa paikalla!
onneksi asumme Italiassa, täällä vähän erilainen meininki. Ja mukavammat ihmiset.
olen oppinut olemaan häpeämättä sitä kun en sille kerran mitään voi. Minua ei tarvitse odotella, siitä se ei ole kiinni. En vain enää suostu näiden sekunttiaikataululaisten pompoteltavaksi. Olen yksityisyrittäjä, joten sekuntin mukaan ei tarvitse edetä työelämässäkään. Päinvastoin, asiakkaat ovat aina kovin kiitollisia, etten pahastu mikäli he myöhästyvät jostain. Minulle katsokaan ei odottaminenkaan ole koskaan ollut ongelma. En koe että kukaan ryövää aikaani, osaan käyttää sen odotusajankin ihan hyödykseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olla jatkuvasti tahallaan myöhässä. Tahallaan myöhästyjät keksivät esim. lähteä lenkille puoli tuntia ennen sovittua tapaamista ja ilmoittavat vaan, että sori, lähdinkin lenkille ja tulen tunnin päästä. Yksi opiskelukaveri oli tuollainen; piti tehdä jotakin ryhmätyötä ja kaikki muut olivat jo paikalla, kun tältä yhdeltä tulee tekstari, että lähdinkin pelaamaan kyykkää, tulen sitten joskus.
ei vain onnistu. Itse olen yksi näistä. Samoin moni sukulainen.
En edes ole varma, miksi olen myöhässä, mutta tuo yksi kuvaus siitä, että keskeneräiset hommat vievät huomion kuulostaa tutulta. Ja asiat vaan eivät pysy päässä. Joskus olen unohtanut koko tapaamisen. :( Olen kertakaikkisen hajamielinen ja unohteleva ihminen.
Jos on joku tapaaminen, niin kerron ihmisille, että todennäköisesti olen myöhässä. Samoin, jos joku tulee kylään, niin valmista ei ole silloin kuin pitäisi.
Kuvitteletteko todella, että tahallani myöhästyn? On siitä minullekin haittaa, jos joku juttu menee mönkään tai ystävyyssuhteet kariutuvat myöhästelyn ja unohtelun takia.
Ja en ole työelämässä, kotiäitinä olen, enkä yleensä tapaa muita ihmisiä. Näin myöhästelystäni kärsivät "vain" minä ja perheeni... :/ Joo, ei olisi pitänyt perustaa perhettä ja pitäisi vetää itseni kiikkuun, kun olen epäkelpo ihminen. :( Mutta sitten toisaalta ajattelen, että onhan muissakin ihmisissä virheitä. Varmaan joku asia teissä ärsyttää minua suunnattomasti ja tuntuu, että jopa pilaatte elämäni, kuten minä pilaan teidän elämänne.
olen sitä mieltä että tahallasi myöhästyt. Jos olet laittautunut valmiiksi 15min ennen lähtöaikaa, miksi et voi vaikka lukea lehteä sen 15min? Tai laittaa kelloa soimaan merkiksi että nyt on aika lähteä ja tiedät lopettaa ne viime hetken pikkuhommat? Kyllä se on tahallisuutta kun aikuinen täyspäinen ihminen tuntee itsensä, tietää lähes joka kerta myöhästyvänsä ja SIITÄ HUOLIMATTA ei tee asialle mitään.
viisi vuotta eräässä eteläeurooppalaisessa maassa tämä ketju lähinnä huvittaa.
Mutta nämä ovatkin kulttuurieroja...
Joo, tuli minullekin mieleen että mitenkähän nämä kirjoittelijat pärjäisivät missään Suomen tai Pohjois-Euroopan ulkopuolella. Vietimme just lapsen synttäreitä, kutsuihin laitettiin alkavaksi klo 15, ekat vieraat tuli 15.30, suurin osa 16-17, viimeisimmät joskus kuuden pintaan. On ollut opettelemista, sillä itse olen tällainen aina ajoissa tyyppi.
Samalla tavalla kuin sinäkin, opettelemalla...
onneksi asumme Italiassa, täällä vähän erilainen meininki. Ja mukavammat ihmiset.
mukaviin ihmisiin? Tuskin oot sen mukavampi/epämukavampi kuin muutkaan täällä, tai ainakaan näiden kommenttien perusteella toisten "mukavuutta" on vaikea lähteä arvailemaan. Kommentit voivat olla kärkkäitä, mutta ei se ihmisen mukavuudesta IRL kerro mitään.
Mun mielestä yksi piirre, joka tekee ihmisestä mukavamman, on ajoissa oleminen =)
Mun mielestä yksi piirre, joka tekee ihmisestä mukavamman, on ajoissa oleminen =)
määritellä ihmisen mukavuutta. No, kukin toki tyylillään. Ja kyllä luen itseni mukaviin, minulla on erittäin laaja ja läheinen ystäväpiiri niin Suomessa kuin täälläkin, joten enköhän aika mukava ole, vaikken sekuntikello kaulassa kuljekaan ;)
Arvioin aina omat resurssini väärin. Uskon pystyväni enempään kuin pystynkään.
Siinäpä se.
Alue: Aihe vapaa
Entisen kroonisen myöhästelijän vinkki: olen oppinut huijaamaan itseäni niin, että suunnittelen juuri ennen tapaamista tekeväni tapaamispaikalla jotain, esim. lataan matkakorttia kaverin lähi-Ärrällä, käyn hakemassa leffaliput ennen kuin tavataan asemalla... Oikeastihan tähän ei jää aikaa, koska olen huono tajuamaan, miten paljon aikaa lähtöön meneekään. Joten suuntaan sitten suoraan tapaamispaikalle ja olen ajoissa.
Riippuu tietysti, kuinka paljon myöhästelee. Itse olen yleensä ollut joku 20 min. myöhässä. Sellaisille tunnin parin myöhästyjille täytyy keksiä joku pidempi asia hoidettavaksi :)