Krooniset myöhästelijät: Miten teille VOI olla niin ylivoimaista pysyä aikataulussa?

Olen myöhästelijä. Kun minun pitää jonnekin lähteä, juoksen viimeiset 10 minuuttia kotona hiki selkää pitkin valuen, ajan ylinopeutta paikalle, yritän epätoivoisesti keksiä oikoreittejä, vituttaa niin että meinaa itku tulla.



Mutta silti tämä toistuu joka helvetin kerta. myöhästyn yleensä n. 10 min. Ei ole mitään apua, että aloitan 10 minuuttia aiemmin. Jonnekin se aika vaan häviää, tuntuu etät kello käy kolme kertaa nopeammin kuin normaalisti.



En vaan pysty.

Olen ollut sellainen aina, ja lasten myötä piirre on korostunut. Myöhästelyni ei tosiaan ole tahallista ja se harmittaa todellakin mua itseänikin, vaikka näiden tekstien mukaan en tosiaan ole edes kovin paha - olenhan myöhässä vain sen 5-10min., ja silloinkin yleensä ilmoitan jo matkalla, että nyt menee pari minuuttia pidempään, mutta olen tulossa.



Mulla se aika katoaa siihen, että taipumukseni äkillisiin päähänpistoihin ottaa vallan. Kerron esimerkin tältä päivältä: olin sopinut kaverini kanssa yhteisestä kauppareissusta, ja että hän tulee klo 10.00 meidän pihaamme. Asumme kerrostalossa, joten en näe pihaantulijoita tuosta vain katsomatta erikseen. No, aloitin valmistautumisen jo klo 8.30, kun olin saanut lapset aamupalapöytään. Kirjoitin kauppalistan, etsin lompakon, asetin esikoiselle vaatteet esille siten, ettei niitä tarvitse kuin vetää päälleen, ja kuopuksen vaatteet kasasin pinoon niin, että saisin ne puettua hänelle helposti ja nopeasti. Laitoin lasten hammasharjoihin tahnat valmiiksi, jotta pääsevät heti syötyään hammaspesulle, vein laukkuni valmiiksi eteiseen odottamaan, jotta voin vain napata sen mukaan. Lasten vielä syödessä pesin hampaani, harjasin hiukset ja meikkasin nopeasti, ja sitten autoin kuopusta hampaiden pesussa ja vahdin että esikoinenkin pesee hampaansa kunnolla. Passitin esikoisen vaihtamaan yöpuvun pois ja vaihdoin päivävaatteet kuopukselle. Vilkaisin kelloa ja totesin, että se on 9.15, eli kolme varttia aikaa. Siitä käynnistyi varsin tuttu sarja, joka toistuu eri variaatioin jokaisessa tilanteessa.



Kun minulla on hetkikin ylimääräistä aikaa, päässäni alkaa raksuttaa kysymys "mitähän mä sit tekisin?" Seuraavaksi rekisteröin ne kaikki kuusituhatta tekemätöntä asiaa ympärilläni - kuopuksen keskeneräinen villasukka, kissanhiekat pitäisi vaihtaa, keittiön ikkunankin voisi vielä pestä ennen pakkasia, ja pitäisi laittaa verhotkin takaisin paikoilleen kun kissat ovat hyppineet ne alas, niin ja milloinhan tuo kanin juomavesi on vaihdettu? Lelukorit pitäisi käydä läpi, ja tossa on toi tilkkupeitto, joka on edelleen keskeneräinen. Niin, ja tuo sohva pitäisi ihan oikeasti verhoilla uudestaan. Joku näistä tekemättömistä hommista vetää mut mukaansa, eli ajattelen kuluttaa ylimääräisen aikani tekemällä jotakin hommaa "vähän eteenpäin", ja sitten yhtäkkiä huomaan, että hups, kello onkin jo noin paljon. Niin kävi tänäkin aamuna, käänsin sen verhoiltavan sohvan ympäri ja aloin irrotella nykyistä verhoilua kiinnipitäviä niittejä, ja yhtäkkiä kello olikin kolmea vaille 10. Niinpä minä hikipäässä yritän hoputtaa esikoista pukemaan, pukea itse ja pukea kuopustakin, ja sitten taas selitän ystävälleni, mitä tällä kertaa sain päähäni tehdä, ja siksi myöhästyin. Onneksi suurin osa ystävistäni ja kavereistani tuntuu tajuavan, etten toimi näin itsekkyyttäni.

Kun vaikka sovitaan että tulee meille lapsen kanssa aamulla kymmeneltä, lähdetään kävelylle ja puistoon heti, ja sitten meille syömään. Niin viittä vaille kymmenen tulee viestiä että menee vielä aikaa ja sorisori. Hyvä jos puoliltapäivin kerkiivät. Silloin on lapsemme jo menossa päikkäreille eikä todellakaan lähdetä enää ulos. Sama joka kerta. Hän ei vaan saa aikaiseksi lähteä, aina joku homma kesken jne. Itse laitan illala jo vaatteet ja laukut valmiiksi niin ei ole aamulla mitään kiirettä. Samaoin käy jos sovimme vaikka illanvietosta ilman lapsia. Ja olen laittanut ruokaa. Kiva siinä sitten muiden odottaa. Eikö toiset vaan osaa miettiä asioita etukäteen, ja rupeavat imuroimaan vielä kun pitäis olla jo menossa? Mites kun työt alkaa? Se on vaan pakko mennä vaikka olis kuinka monta lasta, ei siinä pomoille tekstarit auta.

Mitä jos sopisitte joskus myöhäisemmän ajankohdan tavata? Heillä selkeästi myöhäisempi rytmi kuin teillä, niin miksi heidän pitää aina taipua teidän rytminne mukaan?

En ole tuo alkuperäisen lainauksen kirjoittaja, mutta oletan että kyseessä samankaltainen ongelma kuin minun kaverillani. Eli sellaista aikaa ei olekaan joka sopisi täydelleen heidän rytmiinsä. Ihan sama minkä kellonajan sovit, aina ovat myöhässä tunnin toista.

sillä jos he ovat lähdössä ulos vielä puolilta päivin, se on ilmeisesti heille vielä ihan ok aika lähteä ulos. Toisin kuin tälle kirjoittajalle puolen päivän aika oli jo ehdoton nou nou, eli heidän rytmiinsä liian myöhäinen aika, koska heillä lapsi oli menossa päikkäreille jo puolen päivän aikaan. Ymmärsitkö?

Mutta todennäköisesti vaikka seuraavaksi kerraksi sovittaisiin tapaamisaika klo 12, ystävä tulisi siltikin tunnin myöhässä. Näin oli ainakin minun ystäväni. Myöhästyi sopimastamme ajasta joka kerta, kysyin suoraan mikä olisi hänelle paremmin sopiva aika. Sanoi klo 15. No tuli joskus puoli 5 aikaan joka kerta. Eli ei sekään hänelle sen paremmin sopinut. Krooniset myöhästelijät vaan aina keksii jotain muuta, vaikka sitä imurointia tai pyykinpesua. Sitten myöhästyvät vaikka itse olisivat ajan päättäneet...

on kuitenkin siitä kyse, että tämä aikaisempirytminen on niin kiinni omassa aikataulussaan, että ei halua sopia myöhäisempää kellonaikaa. Voin omasta puolestani sanoa, että mikäli meidän pitäisi kymmenen aikaan olla lähtövalmiina johonkin niin huh huh, ei sovi meidän rytmiin. Heräilemme 9.00-9.30 ja ulos lähdemme n. 11.30... Toisinaan olen yrittänyt näiden aikaisten mammojen kanssa sopia yhteistä aikaa heidän mielikseen, koska eivät voi yhtään joustaa minun suuntaan, mumtta tukalaa se on omistakin rytmeistä poiketa ja sitten näitä myöhästymisiä saattuu. Ihan tahattomasti, vaikka yleensä en myöhästelijä olekaan.

Kun vaikka sovitaan että tulee meille lapsen kanssa aamulla kymmeneltä, lähdetään kävelylle ja puistoon heti, ja sitten meille syömään. Niin viittä vaille kymmenen tulee viestiä että menee vielä aikaa ja sorisori. Hyvä jos puoliltapäivin kerkiivät. Silloin on lapsemme jo menossa päikkäreille eikä todellakaan lähdetä enää ulos. Sama joka kerta. Hän ei vaan saa aikaiseksi lähteä, aina joku homma kesken jne. Itse laitan illala jo vaatteet ja laukut valmiiksi niin ei ole aamulla mitään kiirettä. Samaoin käy jos sovimme vaikka illanvietosta ilman lapsia. Ja olen laittanut ruokaa. Kiva siinä sitten muiden odottaa. Eikö toiset vaan osaa miettiä asioita etukäteen, ja rupeavat imuroimaan vielä kun pitäis olla jo menossa? Mites kun työt alkaa? Se on vaan pakko mennä vaikka olis kuinka monta lasta, ei siinä pomoille tekstarit auta.

Mitä jos sopisitte joskus myöhäisemmän ajankohdan tavata? Heillä selkeästi myöhäisempi rytmi kuin teillä, niin miksi heidän pitää aina taipua teidän rytminne mukaan?

En ole tuo alkuperäisen lainauksen kirjoittaja, mutta oletan että kyseessä samankaltainen ongelma kuin minun kaverillani. Eli sellaista aikaa ei olekaan joka sopisi täydelleen heidän rytmiinsä. Ihan sama minkä kellonajan sovit, aina ovat myöhässä tunnin toista.

sillä jos he ovat lähdössä ulos vielä puolilta päivin, se on ilmeisesti heille vielä ihan ok aika lähteä ulos. Toisin kuin tälle kirjoittajalle puolen päivän aika oli jo ehdoton nou nou, eli heidän rytmiinsä liian myöhäinen aika, koska heillä lapsi oli menossa päikkäreille jo puolen päivän aikaan. Ymmärsitkö?

Mutta todennäköisesti vaikka seuraavaksi kerraksi sovittaisiin tapaamisaika klo 12, ystävä tulisi siltikin tunnin myöhässä. Näin oli ainakin minun ystäväni. Myöhästyi sopimastamme ajasta joka kerta, kysyin suoraan mikä olisi hänelle paremmin sopiva aika. Sanoi klo 15. No tuli joskus puoli 5 aikaan joka kerta. Eli ei sekään hänelle sen paremmin sopinut. Krooniset myöhästelijät vaan aina keksii jotain muuta, vaikka sitä imurointia tai pyykinpesua. Sitten myöhästyvät vaikka itse olisivat ajan päättäneet...

on kuitenkin siitä kyse, että tämä aikaisempirytminen on niin kiinni omassa aikataulussaan, että ei halua sopia myöhäisempää kellonaikaa. Voin omasta puolestani sanoa, että mikäli meidän pitäisi kymmenen aikaan olla lähtövalmiina johonkin niin huh huh, ei sovi meidän rytmiin. Heräilemme 9.00-9.30 ja ulos lähdemme n. 11.30... Toisinaan olen yrittänyt näiden aikaisten mammojen kanssa sopia yhteistä aikaa heidän mielikseen, koska eivät voi yhtään joustaa minun suuntaan, mumtta tukalaa se on omistakin rytmeistä poiketa ja sitten näitä myöhästymisiä saattuu. Ihan tahattomasti, vaikka yleensä en myöhästelijä olekaan.

jonka kanssa sovittiin aikaa hänen lapsensa aikataulujensa mukaan. Vähintään tunnin JOKA kerta myöhässä, oli aika mikä tahansa. Että enpä usko, että mikään rytmikysymys. Ja jos joku tapaamisaika ei sovi oman muksun rytmiin, niin pitäähän ihmisellä nyt olla pokkaa avata suutansa ja sanoa että ei käy. Me ei ehditä. Paljon epäkohteliaampaa on sitten myöhästyä ja odotuttaa toista tuntitolkulla.

itsekkäitä (varmaan suurin osa), jotka tosiaan pitävät omaa aikaansa muiden aikaa tärkeämpänä tai sitten henkilöitä, joilla on aivovamma (tai pitäisi varmaan sanoa, että jonkin sortin neurologinen häiriö).



Itse olen ihan raivona työpaikalla, kun yksikön viikkopalaveriin samat ihmiset tulee aina myöhässä, joka ikinen kerta. No, eipä meitä siellä istu odottamassa kuin 6-7 ihmistä kertaa odotteluaika. Meneehän siinä aikaa todellakin enemmän hukkaan kuin se myöhästyjän 10 minuuttia.

Ihmiset ovat erilaisia, joku on aamuvirkku toinen taas kukkuu illat, jollain on hyvä muisti ja toisella onneton.

Joku osaa suunnitella ajankäyttönsä ja hahmottaa eri toimintoihin kuluvan ajan ja toiselle se on haastavaa.

Jos maailmassa ei olis niin kamala kiire aina jonnekin, ei tällaisellakaan olisi väliä.



Lapsiperheessä on aivan ymmärrettävää, että tulee tilanteita, jolloin on vaan pakko muuttaa suunnitelmia ja aloittaa vaikka lapsen pukeminen alusta. Ja aikaa tuhraantuu enempi kuin luuli.



Mnua ärsyttää ystäväni, jolla ei ole alaikäisiä lapsia kotona ja joka ei todellakaan ymmärrä, että minä , neljän lapsen äiti , voin olla myöhässä.

Hänenhän ei tarvitse huolehtia kuin itsestään, helppo homma. Minä huolehdin monesta muustakin ja minun lähtemiseni kotoa ajoissa , voi kariutua siihen, ettei mieheni esim. tulekaan töistä ajoissa kotiin. Joudunkin tekemään ehkä montakin asiaa, ennen kuin pääsen edes kotiovesta ulos.

ovat aina tunnin myöhässä esim. lasten synttäreiltä... ollaan alettu ilmoittaa heille tuntia aikaisempi aika...

ovat käyneet jossain kaupoissa tms. Enää ei odotella kakun kynttilöiden kanssa! Piittaamattomuutta tuo on!

Olen myöhästelijä. Kun minun pitää jonnekin lähteä, juoksen viimeiset 10 minuuttia kotona hiki selkää pitkin valuen, ajan ylinopeutta paikalle, yritän epätoivoisesti keksiä oikoreittejä, vituttaa niin että meinaa itku tulla.

Mutta silti tämä toistuu joka helvetin kerta. myöhästyn yleensä n. 10 min. Ei ole mitään apua, että aloitan 10 minuuttia aiemmin. Jonnekin se aika vaan häviää, tuntuu etät kello käy kolme kertaa nopeammin kuin normaalisti.

En vaan pysty.

Joo, aika vaan kuluu paljon nopeammin, kun on jonnekin lähdössä, en pysty ymmärtämään, miten aina käy niin! Myöhästyn 5-15 minuuttia aina. :(

a) itsekkyyttä ja piittaamattomuutta (suurin osa)

b) ruuvit löysällä

c) pikkulapsiperheen (vauvaiän) yllätyskäänteet



Ja kyse kroonisesta myöhästelystä, ei yhden kerran vahingosta.

ja niitä pidetää mukavina ja leppoisina ihmisiä ja niiden kulttuuria mielenkiintoisena.

Kannattaisko nipojen suomalaistenkin vähän relata eikä olla niin tarkkoja ajan kanssa.

Elämää tämä vaan on, ei kukaan siihen kuole jos ei juuri heti saa sovitusti kaikkea mitä haluaa vaan jotuukin vähän odottamaan.

Pitää hioa omaa luonnetta, ettei pienistä hermostu, myöhästely harvemmin on tahallista.

Riippuu siis siitä että mikä on sovittu tapaaminen. Yleensä olen 30min ennen, mutta kavereiden yms vain sen 15min. Ja siis esim. jos sovitaan että tavataan 12:00, minä ajattelen jo että aika jolloin pitää olla paikalla on 11:45 viimeistään, ei 12:00.

Se ei haittaa minua että joudun odottaa koska olen ajoissa, mutta myöhästymistä en kestä minuuttiakaan. En missään nimessä. Paikalla ollaan ajoissa, piste!

Minä en kestäisi esim. ystävää joka on aina myöhässä.

Minua ärsyttää myös odottaa busseja, junia yms jos ovat myöhässä.

Myöhässä oleminen on todella törkeää.

Minusta on todella hävytöntä jos vieraat tulevat liian aikaisin. Jos sovitaan kello 14.00 odotan, että kukaan ei ole sitä ennen oven takana.

Mieheni on myöhästelijä. Asia ärsyttää kovasti, koska hän vie koko perheemme siihen myöhästelyyn mukaan. Erityisesti harmittaa lasten haku päiväkodista. Mies on aina, tai ainakin neljänä päivänä viidestä myöhässä hakemassa lapsia. ("Ei se haittaa kun joku toinenkin oli just vasta hakenut omat lapsensa.")



Työmatkoihimme menee aikaa, joten on pakko toisen viedä ja toisen hakea. Välillä yritimme sitä, että mies vie lapset päiväkotiin. Ei onnistunut, koska hän ei kertaakaan (0 krt) viikon aikana saanut lapsia perille aamupala-aikaan ja unohti vielä puolet vaatteistakin (siis ulkovaatteet tai sadevaatteet tai kengät). Toki päiväkodista joustettiin, mutta kiukuttaa tuollainen muiden hyppyyttäminen.



Miehellä ei ole mitään käsitystä siitä kuinka kauan jonkin asian tekeminen vie. Erityisesti tämä koskee lapsiperheen elämää. Mihin aikaan pitää alkaa siivota ja kattaa pöytä jos synttärivieraat tulevat klo 14? Mihin aikaan pitää alkaa valmistella matkaan lähtöä jos perillä (pk, neuvola, synttärijuhlat) pitää olla tiettyyn aikaan?



Tämän ajanhahmotuskyvyttömyytensä vuoksi mies sulavasti siirtää suuren osan kotitöistä minulle. Esim. aamulla miehellä on hyvin aikaa nukkua pidempään kuin minulla tai tehdä asioita jotka hyvin olisi voinut hoitaa illalla. Sitten toki hänellä onkin kiire saada itsensä valmiiksi, eikä ehdi osallistumaan lasten pukemiseen tai hampaiden pesuun. Minun on pakko herätä aiemmin, jotta saan kaikki aamuhommat hoidettua. Tuossa vain yksi esimerkki.



Kiukuttaa muutkin myöhästelijät, murr. Nyt pitää mennä jotta en myöhästy palaverista ;).

ja niitä pidetää mukavina ja leppoisina ihmisiä ja niiden kulttuuria mielenkiintoisena. Kannattaisko nipojen suomalaistenkin vähän relata eikä olla niin tarkkoja ajan kanssa. Elämää tämä vaan on, ei kukaan siihen kuole jos ei juuri heti saa sovitusti kaikkea mitä haluaa vaan jotuukin vähän odottamaan. Pitää hioa omaa luonnetta, ettei pienistä hermostu, myöhästely harvemmin on tahallista.

Suomalainen yhteiskunta on rakentunut näin hyväksi pitkälti Sääntöjen ja aikataulujen noudattamisen takia. Töihin mennään siihen aikaan kun on määrätty ym. Jos mekin vaan pureskeltais pensaan lehtiä savimajan nurkalla ja notkein lantein laahauduttais paikasta A paikkaan B, siis jos sattuu hotsittamaan, niin samassa jamassa oltais kuin "rennot afrikkalaiset".

Sinulla on työpaikalla kokous, johon tulee kaksi ulkopuolista, kallista konsulttia. Aloittaisitte kokousta, mutta porukan sihteeri puuttuu. Sihteeri tarvitsee muutenkin kaiken sen tiedon, plus että hänet on määrätty kokouksen sihteeriksi eli se on hänen tehtävänsä, piste. Sihteeri tulee puoli tuntia myöhässä. Ei selittelyjä, ei mitään. Ja tätä tapahtuu säännöllisesti.

Haluatko sinä veronmaksajana maksaa siitä ajasta, kun sihteeri on "juuttunut ruuhkaan".

Kannattaisko nipojen suomalaistenkin vähän relata eikä olla niin tarkkoja ajan kanssa.

Up

Onneksi seuransa voi valita. Myöhästelijöille ei riitä ymmärrystä.

Veljeni odottaa täsmällisyyttä muilta, mutta on juuri sellainen että jos on esim tulossa hakemaan minua autolla niin soittaa että "olen 5 minuutin päästä siellä, tuu tienlaitaan". Siellä sitten odottelen vartin. Itse samassa tilanteessa kerron olevani vasta 10 minuutin päästä perillä jos olen arviolta 5 minuutin päästä. En halua että minua odotellaan

[quote author="Vierailija" time="28.09.2010 klo 11:53"]häiriö on ennemminkin niillä, jotka vi**uuntuvat odottamisesta. He eivät ole oppineet sitä tärkeää odottamisen taitoa, jota jo päiväkodissa lapsille opetetaan. He olettavat, että kaikki sujuu aina heidän aikataulunsa mukaisesti, koska heidän minuuttinsa ovat niin kallisarvoisia.
[/quote]

Apua!
Itkiskö vai nauraisko..!?
Taidan nauraa.

Myöhästyn joskus vaikka yleensä haluan varata riittävästi aikaa. Jos on tiettyyn aikaan oltava jossain pitää keskittyä oleelliseen eli siihen lähtöön eikä ruveta imuroimaan.

Myöhäately EI ole ajan vaan KUNNIOITUKSEN puutetta!!!

Vihaan myöhästelijöitä ylikaiken!!! Ite mieluummin olen vaikka tunnin ajoissa kun 5 minuuttia myöhässä!!!!