Ulkomailla asuvat äidit! Kysymykset teille!

Olen töissäni törmännyt lapsiin, joilla toisen vanhemman äidinkieli on muu kuin suomi tai ovat asuneet pitkään ulkomailla. Suomenkielentaito vaihtelee, toiset osaavat erittäin hyvin, toiset heikosti. Joskun tuntuu kurjalta, kun lapsen paras kieli on suomi ja hänen puheensä kuulostaa tältä: " Mä menin yks mun serkun kaa talo ni se oli ihan alas talo siellä metsässä ni me pelättiin että se kokonaan tule alas ni se oli tooosi pelottava juttu" = Menimme yhden serkkuni kanssa autiotalon vieressä olevaan latoon, jonka katto oli romahtamaisillaan. Se lato on urheilukentän takana olevalla aholla. Meitä pelotti, kun katto narahteli uhkaavasti."

teille, jotka puhuvat ainoastaan suomea lapselle.

Onko teillä suomalainen puoliso?

Paljon suomikontakteja/ suomenkielisiä ystäviä asuinmaassa?

Ei, puolisoni ei ole suomalainen. Eikä myöskään asuinmaastamme. Mutta puhun hänen kanssaan asuinmaamme kieltä ja lasten kanssa suomea.

Suomikontakteja meillä ei ole eikä käydä suomikoulua, on täällä, mutta se on vaikea järjestää, niin kaukana.

1. Puhuvat suomea, mielestani hyvin ikaisikseen ja ilman aksenttia. Lauseen muodostaminen voi olla joskus parin sekunnin ajatustyon takana. Kuulevat suomea vain minulta tai isovanhemmilta skypen kautta normaaliarjessa. Lomilla tietysti kaymme Suomessa ja Suomesta tulee vieraita meille. Olen puheliasta sorttia, joten juttelen lapsille paljon ja koitan kayttaa mahdollisimman monipuolista ilmaisua.



2. 3 ja 5



3. Lapset puhuvat asuinmaamme (tai kotimaansa) kielta paremmin kuin suomea.

up

1. Kyllä. Olemme asuneet nyt 10 v Aasiassa, kaikki lapset ovat syntyneet täällä ja kotikieli on suomi, tietenkin koska olemme mieheni kanssa syntyperältään suomalaisia ja suomi on äidinkieli

2. Suomi on kotikieli ja nyt me katsotaan paljon lastenohjelmia netistä käsin. Kaikki satukirjat ja muutkin ovat suomeksi. Meillä käy vieraita kylässä vähintään kerran vuodessa, mutta pitkän matkan takia ovat meillä yleensä vähintään 2 vkoa ja käymme joka kesä Suomessa ja olemme perillä vähintään 3 viikkoa.

3. 3. 7, 5 ja 3.

4. Asuinmaan kieltä puhuvat paremmin kuin me vanhemmat. Meillä on kodinhoitaja ja lastenhoitaja, puhuvat lapsille paikallista kieltä, vanhemmille huonoa englantia. Puhun itse auttavasti maan kieltä, mutta palkolliset kuulemma haluavat että täällä työkieli on englanti. Lapset käyvät englannin kielistä koulua ja päiväkotia.

Lapsilla on myös paikallisia ystäviä, joten on puhuvat sen maan kieltä mitä toinen puhuu. Koulukaverit, vaikka olisivatkin paikallisia, niiden kanssa aina puhuvat englantia, mutta esim ne lapset jotka asuvat samassa talossa, niiden kanssa paikallista.

En tiedä onko ap:n kysymys varsinaisesti suunnattu meidän perheemme kaltaiselle, mutta vastataan silti.

1. Puhuvat suomea, minä puhun suomea lapsen ja miehen kanssa, mies puhuu lapsen kanssa omaa äidinkieltään. Muutimme ulkomaille kun lapsi oli 6.

2. nyt 9 v.

3. puhuu hyvin, koska asumme "isänkielisessä" massa. Mieheni on kyllä suomalainen, mutta äidinkieli ei ole suomi, yleensä tosin ei huomaa että on oppinut suomen vasta kouluiässä ja sen jälkeen.

Vähän ohis mutta minkälainen "suomen vihaaja" ja omien juurien kieltäjä on äiti tai isä joka ei opeta suomea lapsillensa.

Sehän on ihan ilmainen "rikkaus" lapselle aikuisena kun maailmalla osaa niinkin erikoista kieltä kuin suomea :)

Ja nuorena voi vaikka opiskella suomessa jos haluaa...lisää mahdollisuuksia.

Ja työelämässä voi olla hyötyä monella alalla mitä enemmän kieliä osaa.

Nain meilla, ollaan asuttu taalla nyt 4 vuotta

1.Puhuvatko lapsenne suomea?

Puhuvat kaikki, koska kotikielena on suomi. Vanhin myos oppi lukemaan ensin suomeksi kun asuttiin viela silloin Suomessa eli hanella suomenkielen taito on vahvin kaikista. Suomea pidetaan ylla katsomalla ohjelmia netista, ja kirjoja luetaan paljon suomeksi. Nuorin ei kylla juurikaan osaa kirjoittaa suomea, esim. kaksoiskonsonantit jaa poikkeuksetta kirjoittamatta.

2. Minkä ikäisiä lapsenne ovat?

Lapset ovat 10, 8 ja 7

3. Miten lapsenne puhuu asuinmaanne kieltä? Hyvin, huonosti... Paremmin kuin suomea, huonommin, yhtä hyvin?

Koulukielena on kaikilla englanti ja sita myos puhuvat kavereidensa kanssa. Asuinmaankielta (arabia) parhaiten puhuu ehdottomasti nuorin, kaksi vanhempaa puhuu sita melko heikosti.

Meillä niin että lapsille on opetettu ainoastaan isän äidinkieltä eli suomea. Asumme Suomessa, joka on minulle "ulkomaa", siis synnyinmaahani nähden, nykyisin koen kyllä olevani suomalainen.

Minulla ei ole tuohon kieliasiaan koskaan ollut mitään kovin kiihkeää kantaa, olen ajatellut kieltä vain kommunikointijärjestelmänä enkä suhtaudu siihen lainkaan tunnepohjaisesti. Minulle on ihan sama puhunko omaa äidinkieltäni vai suomea, kunhan saan asiani ilmaistua. Siksi minulle oli ihan ok kun mies ja varsinkin miehen äiti olivat sitä mieltä, että lapsia ei saa sekoittaa kahdella kielellä, kun kerran olemme päättäneet jo naimisiin mennessämme että tulemme asumaan Suomessa. En kokenut myös mitään ongelmaa sen takia, etten vielä juuri osannut suomea kun esikoinen syntyi. Siinähän sitä oppi koko ajan ja kun hän oli vuoden, osasin jo melko hyvin. 

Mitään tuollaista "äidinkieli on ihmisen tunnekieli" ajattelua en omalla kohdallani koe. Minulla tunteilla ei ole sanoja varsinaisesti ollenkaan, ne ovat kehollisia ja mielen tuntemuksia vailla sanoja. Ei se ole loppujen lopuksi niin vakavaa itselleni, jos en pystyisi ilmaisemaan puhumallani kielellä tunteita kovin täydellisesti. Voin ilmaista niitä silti kehollani ja kasvoillani, ja mikä tärkeintä, tuntea sisäisesti. Joskus minusta tuntuu että edes ajatteluni ei ole olemuksellisesti kielellistä - että on erillinen vaiva sarjallistaa se mielessä vellova sanaton assosiaatiomöykky minkään kieliseksi puheeksi. Kun sen purkaminen edes äidinkielisiksi sanoiksi välttämättä kadottaa siitä niin paljon olennaista, irrottaa sen yhteydestä omiin viitekehyksiini, ajattelun peruslähtökohtiini ja tunteisiini, energiaan jota koen.

Olen tässä työni puolesta joutunut seuraamaan tilannetta jossa pitkään maailmalla asunut, lievästi dementoitunut nainen pysty kommunikoimaan lapsiensa kanssa, koska ei ole suomea lapsilleen opettanut ja sairastuttuaan "palasi lapsuuteen" ja alkoi puhumaan vain suomea.

1. kyllä, minä puhun AINOASTAAN suomea lapsille, aina. Esikoinen puhuu hyvää suomea, kuopus vasta aloittelee puhumista.



2. 5v ja 2,5v



3.Esikoinen tällä hetkellä puhuu yhtähyvin molempia, kuopuksella ehkä pikkusen vahvempi valtakieli, vaikea sanoa kun vasta aloittelee..

1. Kyllä. Puhuvat lähes sujuvasti suomea. Välillä varsinkin kuopuksella 10v tulee sekaan englantia.

Kotona puhutaan vain suomea.



2. 10v ja ylöspäin



3. Osaavat jokusen sanan maan kieltä, koulua käyvät englanniksi ja se on akateemisesti vahvempi kieli. Kaverien kanssa puhuvat vain englantia.

1.Puhuvatko lapsenne suomea?

KYLLÄ. Puhuvat suomea meidän kanssamme ja au pairin kanssa ja kotona sääntönä on käytää vain suomea (pitää muistuttaa välillä).



2. Minkä ikäisiä lapsenne ovat? 6-8



3. Miten lapsenne puhuu asuinmaanne kieltä? Vanhin kirjoittaa suomea huonosti, puhuu hyvin. Nuorimmat puhuvat hyvin. Ulkomaalaisaksentin kuulee puheesta (esim. R ei osaa lausua), mutta muuten ihan suomi-suomea.

1. Puhuu hyvin suomea. Pikku virheitä tulee, mutta ei vaikeuta ymmärtämistä. Olen puhunut hänelle suomea alusta asti. Kirjat, DVD:t ja musiikkiCD:t on olleet isona apuna oppimisessa. Isänsä puhuu toista kieltä.



2. 7 v.



3. Asuinmaan kieltä puhuu paremmin, mutta tosiaan suomellakin pärjää hyvin. Myös lukee ja kirjoittaa. Toki virheitä tulee, mutta silti mielestäni kirjoittaa ihan hyvin. Suomalainen kaksoiskonsonantti on joskus aika hankala...

1. Kylla; puhuvat suomea koska olen aina puhunut heille sita; tatanykya myos kaksi vanhinta kay suomeksi koulua taalla asuinmaassamme. Esikoinen puhuu todella hyvin, kakkonen vasta aloitti koulun joten puhuu hiukan huonommin. Kuulevat siis suomea seka minulta etta koulussa.



2. 7, 4, 1.



3. Lapset puhuvat erinomaisesti asuinmaamme kielta seka lisaksi isankielta ja jonkin verran englantia (eli yhteensa neljaa kielta); ovat olleet asuinmaankielisessa tarhassa ja siella oppineet, nyt kayvat senkielisessa ip-kerhossa pitamassa kielitaitoa ylla.

Kaikki suomalaiset naisihmiset, joilla on lapsia ja asuvat jossain muualla kuin Suomessa:

1.Puhuvatko lapsenne suomea?

- Puhuvat sujuvasti suomea. Olen puhunut lasten kanssa vauvasta asti vain suomea.

2. Minkä ikäisiä lapsenne ovat?

- koululaisia (1-3 lk.)

3. Miten lapsenne puhuu asuinmaanne kieltä? Hyvin, huonosti... Paremmin kuin suomea, huonommin, yhtä hyvin?

- puhuvat sujuvasti myös asuinmaansa kieltä.

mutta eivät itse oikein kykene tuottamaan puhetta.



Asuinmaan kieltä osaavat paremmin.

Asumme englanninkielisessä maassa ja englanti on kyllä huomattavasti vahvempi kuin suomi, vaikka ihan hyvin nuo kaksi vanhinta suomea puhuvatkin. 7 v viettää jo niin paljon vapaa-aikaa kavereidensa kanss,a että suomen kieltä ei tule kai kuultua enää tarpeeksi, vaikka itse olenkin kotiäiti toistaiseksi. : (



Käymme Suomessa vähintään kaksi kertaa vuodessa ja meillä käy suomenkielisiä vieraita noin kolme kertaa vuodessa. "Kielikylvyn" jälkeen lasten suomenkielentaito paranee huomattavasti, vaikutus kestää yleensä pari viikkoa.



Kerran-pari viikossa istutan lapset suomenkielisen dvd:n ääreen ja luen yleensä joka ilta lapsille jonkun lyhyen sadun tai muutaman lorun.



Moni suomalainen kaverini on jo luovuttanut ja heidän lapsensa puhuvat vain englantia. Alussa äidit yrittivät tosissaan panostaa kieleen, mutta lasten kasvaessa moni alkoi kieltäytyä puhumasta suomea. Tämä on tapahtunut monille lapsen ollessa noin 10-12 v. Itse olen sen verran justiina, että aion puhua sitä, vaikka minkälaista vastustusta tulisi vastaan. Minulle vastataan vain ja ainoastaan suomeksi ja sillä hyvä.

kieltä teidän lapset käyttävät jutellessaan keskenään sisarusten kesken?

kieltä teidän lapset käyttävät jutellessaan keskenään sisarusten kesken?

etta esikoinen ja kakkonen puhuu keskenaan isankielta (ei siis sama kuin asuinmaamme kieli) mutta pikkusiskolle suomea... ;-) En tieda mista ovat saaneet paahansa etta noin tekevat.