onko kenenkään lapsella autismia? kysymys

niimpä, kyllämä tiedostan tuon.



olen yrittänyt ottaa kaiken hyvinkin järkevästi ja usein nämä huolet kyllä kaikkoavat aika piankin.



vauva varmaankin vaistoaa sen että äiti on huolissaan eli kyllä pitäisi osata ottaa ihan rauhassa tämä homma.



mutta mun onneni on tuo mies, joka on järkeistänyt kaiken tuommoisen. hälle voin huoleni kertoa ja hän perustelee minulle miksi se luultavasti on turha. hällä on ennestään kokemusta vauvoista. sitten pohdin sitä miehen kertomaa ja tajuan itsekin että huoli on usein turha. joskus kylläkin äiti vaistoaa jos vauvassa jotain vialla, mutta eipä siihenkään aina voi vedota, minähän "vaistoaisin" sitten koko ajan että jotain on vialla:)



mutta jos miestä ei olisi, kuten monella asia on, toki tulisin itsekin toimeen, en mä sitä tarkoita. huolia voisi olla enemmän, kun niitä ei voisi jakaa. mutta niiden kanssa vaan sitten eletään, jos niin on.

teissä huolehtijoissa kyllä omaa huoltani lapsesta, kun hän oli vasta ihan pieni vauva. Minäkin epäilin kaikkea mahdollista. Tämä väheni minulla selvästi täysimetyksen loppuessa 4kk iässä. Luulen, että minulla siis imetyshormonit aiheuttivat liiallistakin eläytymistä lapsen maailmaan, jopa niin, että huolestuin ihan turhastakin. Huoli on kuitenkin todellinen ja ahdistava. Nyt lapsi on 1,5-vuotias terve, iloinen poika kaikista turhista huolehtimisista huolimatta. En enää usko mihinkään äidin vaistoon ainakaan omalla kohdallani, vaikka ehkä se jollakin toimii. Minulla vaistot ja luulot olivat ihan väärässä.



Tsemppiä teille!