Sanokaas nyt mitä pitäisi tehdä. (leluriita)

muistot tuota, että kaikki pitää jakaa, eikä ole mitään omaa. Se lempivaate onkin jossain muualla kun sitä olisi halunnut käyttää, omat värikynät katkottu..ainiin mutta ei ne ollutkaan omia.



Ehdottomasti antaisin lapsen itse päättää OMASTA pelistään. Jokainen lapsi on myös oma persoonansa joka tahtoo käsitellä omaisuuttaa eri tavoin ja siihen pitäisi olla oikeus. Ei se ole mitään hyväntekeväisyyttä, että kaiken pitää olla kaikkien.

Siis siinä mielessä yhteisiä, että niitä lainataan, mutta vain omistajan luvalla. Kukaan ei mene toisen huoneeseen ottamaan toisen omaa tavaraa ilman lupaa. Minun lapseni eivät ole kovia omimaan tavaroitaan, joten tosi harvoin tulee riitaa. Jos jotain kinaa jostain tavarasta tulee, se selvitetään puhumalla. Lapseni, 3 kpl, ovat ikähaarukalla 7-3,5 v ja tietenkin esikoisella on esim. kouluun liittyviä ihan omia tavaroita, mutta niin vain antaa pikkusiskojen esim. pelata matopeliä kännykällään, jonka saaminen oli tytölle ISO asia ja puhelin on kovin tärkeä. Mutta esikoinen saa ihan itse päättää milloin antaa pikkusiskojen katsoa puhelinta ja milloin ei eivätkä pikkusiskot todellakaan mene puhelinta omin luvin ottamaan.



Kultainen keskitie tässäkin. Minusta olisi hyvä jutella sille pelin omistajalle, että peli on hänen, mutta olisi oikein hienoa jos hän näyttäisi pikkusisaruksille miten sillä pelataan ja aivan loistavaa jos antaa sitä lainaan. Ja jos peli sattuisi menemään rikki vahingossa niin sitten vanhemmat ostavat uuden. Ja pikkusisaruksille tehdään selväksi se, että peli on tosiaan omistajan oma ja sitä ei oteta ilman lupaa. Näin 11 v saisi pidettyä tärkeän pelinsä kotona.

Mun miehen perheessä juuri tuo systeemi, joten he olettavat, että myös seuraava sukupolvi jakaa kaiken. Auto voidaan napata pihasta lupia kysymättä, meille voidaan majoittaa vierasta väkeä vedoten siihen, että mahtuu hyvin, läppäri voidaan noutaa keskellä päivää jne. Minusta se on ahdistavaa, miehen mielestä ihan tavallista ja toivottavaa. Kaikki on kaikkien, mutta kun omistaja joutuu maksamaan hankintakulut ja vakuutukset, niin ei paljoa naurata, kun auto viety ja oli tarkoitus itse lähteä reissuun. Ja kukaan kuuluu se, että avaimia meille on ties kenellä, sitä kun ei koskaan tiedä, milloin haluaa pelata meidän pleikkarilla.

Mutta taas voisi pitää kohtuuden mukana jutuissa, ihan sama kuin vertaisi sitä, että jokaisella on omat kamat, se tarkoittaisi sitä, että jokaisella on kassakaappi, ja oikeus nataa etälamauttajalla isku jokaiselle, joka koskee toisen omaan.

tuollainen pelikone on rinnastettavissa kännykkään tai läppäriin ja sellaista on jokaisella oikeus pitää ihan omana. En tiedä ketään, jokaa jakaisi kännykkänsä tai läppärinsä jonkun kanssa. Lainata voi pieneksi hetkeksi luvan kanssa ja kenties jopa omistajan valvonnan alla.



Yksitoistavuotias voi mielestäni omistaa oman kännykän, läppärin tai pelikoneen. Sen kanssa voi opetella sitä luvan antamista ja kohteliasta jakamista, jos jonkin kasvatustavoitteen tähän haluaa ympätä.

muistot tuota, että kaikki pitää jakaa, eikä ole mitään omaa. Se lempivaate onkin jossain muualla kun sitä olisi halunnut käyttää, omat värikynät katkottu..ainiin mutta ei ne ollutkaan omia. Ehdottomasti antaisin lapsen itse päättää OMASTA pelistään. Jokainen lapsi on myös oma persoonansa joka tahtoo käsitellä omaisuuttaa eri tavoin ja siihen pitäisi olla oikeus. Ei se ole mitään hyväntekeväisyyttä, että kaiken pitää olla kaikkien.

Meillä kaikki saa käyttää kaikkia LELUJA, ei meillä esim. vaatteita lainata tuosta vaan, eikä kukaan riko toisen omaisuutta. Jos rikkoo, ei enää saa käyttää sitä.

Toki esim. esikoisella on omat koulutavaransa, eikä niitä mennä sorkkimaan, omat vaatteet, ei kukaan vie hänen sängystään lakanoita, kukkarostaan rahaa, huonekaluja huoneestaan, kirjaa jota hän on lukemassa jne.

Mutta jos hänella on esim. oma DS-peli huoneessaan, eikä hän pelaa sitä, sen saa todellakin hakea ja sillä saa pelata. Aivan kuten hänkin saa hakea veljiensä huoneesta vastaavia juttuja.

joista on myös normaalia, että isä matkustelee koska hänellä on siihen varaa, mutta äiti ja lapset pysyvät kotona. Tai että isä omistaa auton jota ei saa käyttää kukaan muu. Miten jollekin tulee edes mieleen kyseenalaistaa "reiluus" oman perheen sisällä?? Millainen ihminen olet, millainen lapsuutesi on ollut? Miten sinusta pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaikka esikoisen kummit huomioivat häntä paljon, mutta muut lapset jäävä aina ilman? Voiko kuka tahansa antaa näitä "omia tavaroita" lapsille mielivaltaisesti? Myös omat vanhemmat? Jos ei, niin miten perustelet sen, jos kerran perheessä ei voi olettaa reiluutta toisia perheenjäseniä kohtaan? Minusta kummin olisi pitänyt sitten heti alunperinkin ostaa peli itselleen ja antaa lapsen pelata sitä heillä käydessään, jos kummikaan ei tahdo muiden sillä pelaavan.

Lisäksi ihmetyttää millaisia pikkuhirviöitä näillä joillain on lapsina, jos 11-v on vasta kypsä pelaamaan pelikoneella? Kyllä meillä osaa 3-4-vuotiaat jo ihan nätisti pelata Pleikkaa tai Nintendo DS:ää. Ja ei, eivät pelaa koko aikaa, kerran pari viikossa.

Mutta ehkä näissä perheissä, joissa lapset ei saa koskea toistensa leluihin just kytee sellainen kateus, että kun kerran pääsee käsiksi, niin heti rikotaan, vaikka vaan kiusallaan, ettei toisellakaan enää olisi, kun itsellä ei ole. Meillä ei ole sitä ongelmaa, koska kaikki tietää, että jos jollain on jotain kivaa, siitä on iloa kaikille.

Mä olen myös ton kummin suhteen samaa mieltä, tyhmästi tehty, ja sanoisin asiasta hänelle. Jos haluaa jotain spesiaalia lapselle, pitäköön sitten kotonaan.

tuollainen pelikone on rinnastettavissa kännykkään tai läppäriin ja sellaista on jokaisella oikeus pitää ihan omana. En tiedä ketään, jokaa jakaisi kännykkänsä tai läppärinsä jonkun kanssa. Lainata voi pieneksi hetkeksi luvan kanssa ja kenties jopa omistajan valvonnan alla. Yksitoistavuotias voi mielestäni omistaa oman kännykän, läppärin tai pelikoneen. Sen kanssa voi opetella sitä luvan antamista ja kohteliasta jakamista, jos jonkin kasvatustavoitteen tähän haluaa ympätä.

Mites ne pelikoneen pelit? Onko nekin yksityisomistuksessa? Eli perheessä voi jokaisella olla omat pelikoneet, ja niissä jokaisella omat pelit, eikä niitä saa toiset käyttää? Jokaiselle oma pleikkakin?

IHAN NAURETTAVAA...

meillä on jo lapsilla "aarrelaatikot" johon laittavat ne tavarat joihin ei muut saa koskea.



lapset on 4 v ja 6 v ja yhteinen huone.



kyllä lapsella saa olla jotain omaa ja toisen on opittava että toisen omaan ei saa koskea.



suurinosa tavaroista on yhteisiä oli sitten saatu lahjaksi tai muuten vaan ilmestynyt meille, lapset itse määrittävät ne aarteensa ( ja kyllä niitä sitten lainataan toiselle, jos toinen pyytää, vaikka pakko ei olisi)

tehdään niin, että ne teidän aikuisten tekemät säännöt pätee. Jos ei lapselle kelpaa, niin peli menee myyntiin.

Teillä on hyvät säännöt, miksi niitä nyt pitäisi lapsen mielen mukaan muutella?

Onko nekin yhteisiä? Aika järkkyä opettaa lapsilleen että kaikki on yhteistä. Nää on varmaan just niitä lapsia jotka rikkoo ja sotkee nurkat kylillä kun ne on yhteisiä... Ehkä kannattaa myös opettaa että jotkut tavarat on toisten omia, nimim. jos joku koulussa tai tarhassa olisi tullut viemään minun tavarat perusteella että kaikki on yhteistä niin ei hyvä olis heilunut. Tai tuo joku aikaisempi viesti, että viedään autot ja läppärit kotoota? Jos mun miehen suku veis mun auton tai läppärin kysymättä niin olis kyllä viimenen kerta. Eihän se tosiaan sovi että käyttäydytään siten, että on lupa tehdä mitä vaan. Toki pitää jakaa omastaan mutta se pitää olla jakajan omasta tahdosta, ei muitten määräyksestä... Eihän ne lapsetkaan opi tosiaan että miksi pitää jakaa (koska se on kohteliasta, reilua, tulee toisille hyvä mieli jne.) jos siihen pakotetaan.

Ei meillä ainakaan kukaan lapsi riko omia lelujaan ja kuse niiden päälle, teillä ehkä? Meillä lapset osaavat arvostaa ja kunnioittaa ihan kaikkea omaisuutta, riippumatta siitä, onko se just ikiomaa ja saako siihen vaan itse koskea.

Itse asiassa aika hirveitä apinoita on just sellaiset omijalapset, jotka ei osaa edes vierailevalle lapselle lainata lelujaan, kun NÄÄ ON MUN!!!!

Hienoja ihmisiä te kasvatatte.

Yllättävän vilkas keskustelu tästä tulikin, kiitos mielipiteistänne! Sen tämä viestienvaihto ainakin osoittaa, että ihan yksinkertaisesta asiasta ei ole kyse. Mielipiteitä ja tapoja on varmaan ihan yhtä monta kuin vanhempia ja perheitäkin.



Tuo omien tavaroiden laatikko meillä ollaan ottamassa käyttöön, juuri siksi että jokaisella olisi jokin paikka, mihin pistää ne juurikin tärkeimmät omat jutut. Valitettavasti niitä pitää välillä sitten myös vähän seurata, kun mielellään kätkisivät omaan laatikkoon myös kiusallaan kaikkea sellaista, mikä ei ole omaa tai mitä toinen haluaisi juuri silloin käyttää.



Meidän lapset kyllä tietävät varsin tarkkaan sen, mikä lelu on alunperin kellekin annettu. Heillä siis on omat tavarat. Kuitenkin kaikki saavat leikkiä kaikella. Ovat aika riitaista sakkia nämä meidän muksut, ja toinen vaihtoehto olisi se, että kaikilla olisi samat tavarat. Mutta sitten me ei kyllä enää mahduttaisi asumaan itse täällä kodissa. :)



11-v. on saanut tuon pelinsä jo viime marraskuussa ja ehkä noin viikon ajan se (niin kuin muutkin uudet lelut) oli ensisijaisesti hänen käytössään. Sen jälkeen alkuinnostus hävisi, mutta on halunnut mustasukkaisesti vahtia, ettei kukaan muu sillä pelaisi, vaikkei hänkään pelaa. Eli kätkenyt reppuunsa ja patjan alle jne. ja kiusannut tällä tavoin tahallisesti pienempiä. Minusta se on ihan silkkaa itsekkyyttä - ja olen siitä hyvin surullinen (minkä esikoinen kyllä tietää).



Niin, onko tämä meidän malli sitten kommunismia... Enpä tiedä. Ainakin haluamme kasvattaa lapsia, jotka kykenevät jakamaan omastaan ja omansa muiden kanssa ja jotka eivät aina ensimmäisenä olisi ajattelemassa, että "minä, minä, minä, minä!!!!"



Luultavasti me joka tapauksessa nyt hankimme muille lapsille vastaavan koneen tänne kotiin. Esikoinen pelaa sitten omallaan siellä kummin luona, kun kerran tahtoo sen sinne viedä. En tiedä sitten, onnistutaanko siellä estämään kaikkia muita lapsia sitä peliä pelaamasta.



ap

Onko nekin yhteisiä? Aika järkkyä opettaa lapsilleen että kaikki on yhteistä. Nää on varmaan just niitä lapsia jotka rikkoo ja sotkee nurkat kylillä kun ne on yhteisiä... Ehkä kannattaa myös opettaa että jotkut tavarat on toisten omia, nimim. jos joku koulussa tai tarhassa olisi tullut viemään minun tavarat perusteella että kaikki on yhteistä niin ei hyvä olis heilunut. Tai tuo joku aikaisempi viesti, että viedään autot ja läppärit kotoota? Jos mun miehen suku veis mun auton tai läppärin kysymättä niin olis kyllä viimenen kerta. Eihän se tosiaan sovi että käyttäydytään siten, että on lupa tehdä mitä vaan. Toki pitää jakaa omastaan mutta se pitää olla jakajan omasta tahdosta, ei muitten määräyksestä... Eihän ne lapsetkaan opi tosiaan että miksi pitää jakaa (koska se on kohteliasta, reilua, tulee toisille hyvä mieli jne.) jos siihen pakotetaan.

Ei meillä ainakaan kukaan lapsi riko omia lelujaan ja kuse niiden päälle, teillä ehkä? Meillä lapset osaavat arvostaa ja kunnioittaa ihan kaikkea omaisuutta, riippumatta siitä, onko se just ikiomaa ja saako siihen vaan itse koskea. Itse asiassa aika hirveitä apinoita on just sellaiset omijalapset, jotka ei osaa edes vierailevalle lapselle lainata lelujaan, kun NÄÄ ON MUN!!!! Hienoja ihmisiä te kasvatatte.

Aika hienosti jätit lukematta viestini lopun :D

tehdään niin, että ne teidän aikuisten tekemät säännöt pätee. Jos ei lapselle kelpaa, niin peli menee myyntiin. Teillä on hyvät säännöt, miksi niitä nyt pitäisi lapsen mielen mukaan muutella?

Ihan samoin kuin mies ei voi myydä vaimon omaisuutta. Uskokaa jo, että perheomistusoikeutta ei ole.

että tuo teidän "kaikki on yhteistä" -malli ei siis ole toiminut ollenkaan. Meillä on aina ollut lapsilla omat lelut, joita on luvalla saanut lainata. Jos lupaa ei ole annettu, vaikka omistaja ei lelulla leikikään, ollaan neuvoteltu. Joskus on tehty vaihtokauppoja: annan veljen leikkiä tuolla, nin saat siksi aikaa tämän. Mitään ei toisen huoneesta haeta ilman lupaa, jos veli ei ole paikalla vanhemmat voi antaa sen luvan ja ottaa vastuun.

Meidänkin lapset on usein riitaisia, mutta tavaroista eivät ole mustasukkaisia vaan osaavat jo nyt jakaa ja myös hyväksyä ein silloin, kun toinen ei halua jakaa. 11-vuotias esim. lahjoitti juuri ison kasan Legoja pienemmälle, koska tajusi ettei ole leikkinyt niillä pitkään aikaan ja pienempi jakaa aina oma-aloitteisesti synttäreiltä saamansa namit tasan veljen kanssa. Teidän jakamaan pakottamisenne on kääntynyt itseään vastaan: kun mikään ei saisi olla ihan omaa, tavaroihin takerrutaan kaksin käsin pelossa, että sen menettää.

Yllättävän vilkas keskustelu tästä tulikin, kiitos mielipiteistänne! Sen tämä viestienvaihto ainakin osoittaa, että ihan yksinkertaisesta asiasta ei ole kyse. Mielipiteitä ja tapoja on varmaan ihan yhtä monta kuin vanhempia ja perheitäkin.

Tuo omien tavaroiden laatikko meillä ollaan ottamassa käyttöön, juuri siksi että jokaisella olisi jokin paikka, mihin pistää ne juurikin tärkeimmät omat jutut. Valitettavasti niitä pitää välillä sitten myös vähän seurata, kun mielellään kätkisivät omaan laatikkoon myös kiusallaan kaikkea sellaista, mikä ei ole omaa tai mitä toinen haluaisi juuri silloin käyttää.

Meidän lapset kyllä tietävät varsin tarkkaan sen, mikä lelu on alunperin kellekin annettu. Heillä siis on omat tavarat. Kuitenkin kaikki saavat leikkiä kaikella. Ovat aika riitaista sakkia nämä meidän muksut, ja toinen vaihtoehto olisi se, että kaikilla olisi samat tavarat. Mutta sitten me ei kyllä enää mahduttaisi asumaan itse täällä kodissa. :)

11-v. on saanut tuon pelinsä jo viime marraskuussa ja ehkä noin viikon ajan se (niin kuin muutkin uudet lelut) oli ensisijaisesti hänen käytössään. Sen jälkeen alkuinnostus hävisi, mutta on halunnut mustasukkaisesti vahtia, ettei kukaan muu sillä pelaisi, vaikkei hänkään pelaa. Eli kätkenyt reppuunsa ja patjan alle jne. ja kiusannut tällä tavoin tahallisesti pienempiä. Minusta se on ihan silkkaa itsekkyyttä - ja olen siitä hyvin surullinen (minkä esikoinen kyllä tietää).

Niin, onko tämä meidän malli sitten kommunismia... Enpä tiedä. Ainakin haluamme kasvattaa lapsia, jotka kykenevät jakamaan omastaan ja omansa muiden kanssa ja jotka eivät aina ensimmäisenä olisi ajattelemassa, että "minä, minä, minä, minä!!!!"

Luultavasti me joka tapauksessa nyt hankimme muille lapsille vastaavan koneen tänne kotiin. Esikoinen pelaa sitten omallaan siellä kummin luona, kun kerran tahtoo sen sinne viedä. En tiedä sitten, onnistutaanko siellä estämään kaikkia muita lapsia sitä peliä pelaamasta.

ap

Onko kyse tuosta pelistä vai KAIKESTA? Jos lapsi haluaa pitää tuon pelin omanaan niin se on ok, jos taas suhtautuu kaikkiin tavaroihin samoin se on väärin.



Ja pakko sanoa että jotain olette tehneet väärin, sillä lapset toki tappelevat leluista jne. mutta teillä on ilmeisesti saanut aika suuret mittasuhteet? (Siis muidenkin osalta kun puhut että riitaisia ovat jne.)



Yksi syy voi olla se, ettei voi luottaa siihen että joku lelu/leikki on oma. Eli lastenne pitää koko ajan olla varpaillaan että joku tulee kohta ja ottaa puolet legoista jne. ja eivät siis osaa leikkiä "rauhassa". Varsinkin kun on eri-ikäisiä lapsia, ei sitä/niitä vanhinta/vanhempia voi pakottaa aina ottamaan mukaan ja jakamaan kaikkia nuorempin kanssa.

On aivan normaalia, että esim. 11 ja 6 vuotialla on eri lelut ja leikit VAIKKA toki myös yhdessä voivat toisinaan leikkiä/pelailla. Ja vanhemman pitää sanoa sille 6-vuotiaalle että anna sen 11-vuotiaan leikkiä rauhassa barbeilla ja tule sinä äidin kanssa leipomaan/katselemaan telkkaa/leikkimään kissan kanssa tai jotain muuta.

Yllättävän vilkas keskustelu tästä tulikin, kiitos mielipiteistänne! Sen tämä viestienvaihto ainakin osoittaa, että ihan yksinkertaisesta asiasta ei ole kyse. Mielipiteitä ja tapoja on varmaan ihan yhtä monta kuin vanhempia ja perheitäkin. Tuo omien tavaroiden laatikko meillä ollaan ottamassa käyttöön, juuri siksi että jokaisella olisi jokin paikka, mihin pistää ne juurikin tärkeimmät omat jutut. Valitettavasti niitä pitää välillä sitten myös vähän seurata, kun mielellään kätkisivät omaan laatikkoon myös kiusallaan kaikkea sellaista, mikä ei ole omaa tai mitä toinen haluaisi juuri silloin käyttää. Meidän lapset kyllä tietävät varsin tarkkaan sen, mikä lelu on alunperin kellekin annettu. Heillä siis on omat tavarat. Kuitenkin kaikki saavat leikkiä kaikella. Ovat aika riitaista sakkia nämä meidän muksut, ja toinen vaihtoehto olisi se, että kaikilla olisi samat tavarat. Mutta sitten me ei kyllä enää mahduttaisi asumaan itse täällä kodissa. :) 11-v. on saanut tuon pelinsä jo viime marraskuussa ja ehkä noin viikon ajan se (niin kuin muutkin uudet lelut) oli ensisijaisesti hänen käytössään. Sen jälkeen alkuinnostus hävisi, mutta on halunnut mustasukkaisesti vahtia, ettei kukaan muu sillä pelaisi, vaikkei hänkään pelaa. Eli kätkenyt reppuunsa ja patjan alle jne. ja kiusannut tällä tavoin tahallisesti pienempiä. Minusta se on ihan silkkaa itsekkyyttä - ja olen siitä hyvin surullinen (minkä esikoinen kyllä tietää). Niin, onko tämä meidän malli sitten kommunismia... Enpä tiedä. Ainakin haluamme kasvattaa lapsia, jotka kykenevät jakamaan omastaan ja omansa muiden kanssa ja jotka eivät aina ensimmäisenä olisi ajattelemassa, että "minä, minä, minä, minä!!!!" Luultavasti me joka tapauksessa nyt hankimme muille lapsille vastaavan koneen tänne kotiin. Esikoinen pelaa sitten omallaan siellä kummin luona, kun kerran tahtoo sen sinne viedä. En tiedä sitten, onnistutaanko siellä estämään kaikkia muita lapsia sitä peliä pelaamasta. ap

Väität haluavasi kasvattaa lapsiasi jakamaan omastaan ja unohtamaan minä-minä-minän, mutta tuloksena on lapsia, jotka joutuvat viemään lahjaksi saamiaan tavaroita pois kotoa, koska ne otetaan väkisin heiltä pois. Varsinaista kostoa on tuo "ostetaan muille konsoli, jolla vanhin ei saa pelata" koska silloin näytät esikoiselle, että nimenomaan hän ei ole perheessä minkään arvoinen.

Mikä sinulla äitinä on tuota vanhinta lasta vastaan? Vaikuttaa siltä, että vihaat häntä ja ehkä myös kummia todella paljon, kun haluat keksiä erilaisia tapoja näyttää "vastapuolen" olevan pelkkää näljää.

Mallisi on varsin neuvotoliittolaista kommunismia, jossa otettiin pois siltä, jolla oli ja sitten piti vierestä seurata, mitä sillä poisotetulla tavaralla tehtiin ja miten se tuhottiin. Sen jälkeen tuhoajat sai uuden omakseen, mutta sitä taas ei luopuja saanut ikinä käyttää.

että tuo teidän "kaikki on yhteistä" -malli ei siis ole toiminut ollenkaan. Meillä on aina ollut lapsilla omat lelut, joita on luvalla saanut lainata. Jos lupaa ei ole annettu, vaikka omistaja ei lelulla leikikään, ollaan neuvoteltu. Joskus on tehty vaihtokauppoja: annan veljen leikkiä tuolla, nin saat siksi aikaa tämän. Mitään ei toisen huoneesta haeta ilman lupaa, jos veli ei ole paikalla vanhemmat voi antaa sen luvan ja ottaa vastuun. Meidänkin lapset on usein riitaisia, mutta tavaroista eivät ole mustasukkaisia vaan osaavat jo nyt jakaa ja myös hyväksyä ein silloin, kun toinen ei halua jakaa. 11-vuotias esim. lahjoitti juuri ison kasan Legoja pienemmälle, koska tajusi ettei ole leikkinyt niillä pitkään aikaan ja pienempi jakaa aina oma-aloitteisesti synttäreiltä saamansa namit tasan veljen kanssa. Teidän jakamaan pakottamisenne on kääntynyt itseään vastaan: kun mikään ei saisi olla ihan omaa, tavaroihin takerrutaan kaksin käsin pelossa, että sen menettää.

Yllättävän vilkas keskustelu tästä tulikin, kiitos mielipiteistänne! Sen tämä viestienvaihto ainakin osoittaa, että ihan yksinkertaisesta asiasta ei ole kyse. Mielipiteitä ja tapoja on varmaan ihan yhtä monta kuin vanhempia ja perheitäkin. Tuo omien tavaroiden laatikko meillä ollaan ottamassa käyttöön, juuri siksi että jokaisella olisi jokin paikka, mihin pistää ne juurikin tärkeimmät omat jutut. Valitettavasti niitä pitää välillä sitten myös vähän seurata, kun mielellään kätkisivät omaan laatikkoon myös kiusallaan kaikkea sellaista, mikä ei ole omaa tai mitä toinen haluaisi juuri silloin käyttää. Meidän lapset kyllä tietävät varsin tarkkaan sen, mikä lelu on alunperin kellekin annettu. Heillä siis on omat tavarat. Kuitenkin kaikki saavat leikkiä kaikella. Ovat aika riitaista sakkia nämä meidän muksut, ja toinen vaihtoehto olisi se, että kaikilla olisi samat tavarat. Mutta sitten me ei kyllä enää mahduttaisi asumaan itse täällä kodissa. :) 11-v. on saanut tuon pelinsä jo viime marraskuussa ja ehkä noin viikon ajan se (niin kuin muutkin uudet lelut) oli ensisijaisesti hänen käytössään. Sen jälkeen alkuinnostus hävisi, mutta on halunnut mustasukkaisesti vahtia, ettei kukaan muu sillä pelaisi, vaikkei hänkään pelaa. Eli kätkenyt reppuunsa ja patjan alle jne. ja kiusannut tällä tavoin tahallisesti pienempiä. Minusta se on ihan silkkaa itsekkyyttä - ja olen siitä hyvin surullinen (minkä esikoinen kyllä tietää). Niin, onko tämä meidän malli sitten kommunismia... Enpä tiedä. Ainakin haluamme kasvattaa lapsia, jotka kykenevät jakamaan omastaan ja omansa muiden kanssa ja jotka eivät aina ensimmäisenä olisi ajattelemassa, että "minä, minä, minä, minä!!!!" Luultavasti me joka tapauksessa nyt hankimme muille lapsille vastaavan koneen tänne kotiin. Esikoinen pelaa sitten omallaan siellä kummin luona, kun kerran tahtoo sen sinne viedä. En tiedä sitten, onnistutaanko siellä estämään kaikkia muita lapsia sitä peliä pelaamasta. ap

[/i

Että lapsia on erilaisia. Kyllä mä tiedän sellaisia lapsia, jotka omistaa lelunsa, ja jotka ei tosiaan jaa niitä kenenkään kanssa, varsinkaan sisaruksen, ja siihen päälle vielä lällättää ja tekee kiusaa.

Meillä taasen toi yhteisomistus toimii oikein hyvin, kolme poikaa, eikä kukaan kyseenalaista sitä ollenkaan. Ja KAIKISTA tavaroista pidetään hyvää huolta.

Siinä pelissä on tallennus,että voi jatkaa siittä kohdasta mihin on jäänyt.jotkut pelit ovat todella pitkiä,eikä ole kiva,että joku sisarus menee pelaamaan ja pilaa koko pojan pitkälle pelaaman pelin.Vaikka ei itse sillä hetkellä pelaisikaan.Joissain nintendon peleissä talletukset jäävät peleihin,niin ei meilläkään saa pelata toisten omia/kesken olevia pelejä,ettei talletukset mene pilalle.

Meillä onkin 3 poika ja 3 pelikonetta.Yksi uusin versio ja yksi vanha ja näitä pojat vuorottelevat keskenään,kun haluavat pelata vanhempia tai uudempia pelejä.Ihan sovussa .

Jokainen huolehtii omat kesken olevat pelinsä ja omat pelikoneensa sellaiseen paikkaan,että pienemmät sisarukset eivät niitä pääse härppimään ilman lupaa.Hyvin on meillä tämä toiminut.Ei kaikkea voi jakaa,vaikka meillä useampi lapsi onkin ja eri ikäisiä vielä,niin kyllä lapset haluavat pitää omat tavaransa ominaan.Ovat kyllä antaneet valvonnassa pienempienkin pelata ja leikkiä omilla aarteillaan.

Tällä hetkellä tärkeimpiä ovat pokemon kortit ja niitä kulettavat aina mukanaan,ettei vaan äiti mene siivoamaan niitä väärään paikkaan =)

Yllättävän vilkas keskustelu tästä tulikin, kiitos mielipiteistänne! Sen tämä viestienvaihto ainakin osoittaa, että ihan yksinkertaisesta asiasta ei ole kyse. Mielipiteitä ja tapoja on varmaan ihan yhtä monta kuin vanhempia ja perheitäkin. Tuo omien tavaroiden laatikko meillä ollaan ottamassa käyttöön, juuri siksi että jokaisella olisi jokin paikka, mihin pistää ne juurikin tärkeimmät omat jutut. Valitettavasti niitä pitää välillä sitten myös vähän seurata, kun mielellään kätkisivät omaan laatikkoon myös kiusallaan kaikkea sellaista, mikä ei ole omaa tai mitä toinen haluaisi juuri silloin käyttää. Meidän lapset kyllä tietävät varsin tarkkaan sen, mikä lelu on alunperin kellekin annettu. Heillä siis on omat tavarat. Kuitenkin kaikki saavat leikkiä kaikella. Ovat aika riitaista sakkia nämä meidän muksut, ja toinen vaihtoehto olisi se, että kaikilla olisi samat tavarat. Mutta sitten me ei kyllä enää mahduttaisi asumaan itse täällä kodissa. :) 11-v. on saanut tuon pelinsä jo viime marraskuussa ja ehkä noin viikon ajan se (niin kuin muutkin uudet lelut) oli ensisijaisesti hänen käytössään. Sen jälkeen alkuinnostus hävisi, mutta on halunnut mustasukkaisesti vahtia, ettei kukaan muu sillä pelaisi, vaikkei hänkään pelaa. Eli kätkenyt reppuunsa ja patjan alle jne. ja kiusannut tällä tavoin tahallisesti pienempiä. Minusta se on ihan silkkaa itsekkyyttä - ja olen siitä hyvin surullinen (minkä esikoinen kyllä tietää). Niin, onko tämä meidän malli sitten kommunismia... Enpä tiedä. Ainakin haluamme kasvattaa lapsia, jotka kykenevät jakamaan omastaan ja omansa muiden kanssa ja jotka eivät aina ensimmäisenä olisi ajattelemassa, että "minä, minä, minä, minä!!!!" Luultavasti me joka tapauksessa nyt hankimme muille lapsille vastaavan koneen tänne kotiin. Esikoinen pelaa sitten omallaan siellä kummin luona, kun kerran tahtoo sen sinne viedä. En tiedä sitten, onnistutaanko siellä estämään kaikkia muita lapsia sitä peliä pelaamasta. ap

Väität haluavasi kasvattaa lapsiasi jakamaan omastaan ja unohtamaan minä-minä-minän, mutta tuloksena on lapsia, jotka joutuvat viemään lahjaksi saamiaan tavaroita pois kotoa, koska ne otetaan väkisin heiltä pois. Varsinaista kostoa on tuo "ostetaan muille konsoli, jolla vanhin ei saa pelata" koska silloin näytät esikoiselle, että nimenomaan hän ei ole perheessä minkään arvoinen. Mikä sinulla äitinä on tuota vanhinta lasta vastaan? Vaikuttaa siltä, että vihaat häntä ja ehkä myös kummia todella paljon, kun haluat keksiä erilaisia tapoja näyttää "vastapuolen" olevan pelkkää näljää. Mallisi on varsin neuvotoliittolaista kommunismia, jossa otettiin pois siltä, jolla oli ja sitten piti vierestä seurata, mitä sillä poisotetulla tavaralla tehtiin ja miten se tuhottiin. Sen jälkeen tuhoajat sai uuden omakseen, mutta sitä taas ei luopuja saanut ikinä käyttää.

MISSÄ KOHTAA AP ON OLLUT OTTAMASSA PELIN POIS ESIKOISELTA JA ANTAMASSA MUILLE RIKOTTAVAKSI????

Ihan oikeasti, oletteko te päästänne sairaita? Miten te voitte sekoittaa keskustelun näin yliampuvilla vertauksillanne?

Ei kukaan ole ottamassa peliä pois. Ei kukaan ole kieltämässä esikoista koskemasta omaan peliinsä. Kukaan ei ole rikkomassa sitä. Kysymys on siitä, että saako peliin koskea muut silloin kun sitä ei esikoinen itse mihinkään käytä tai tarvitse.

Meillä saa, eikä siitä ole mitään ongelmia ollut koskaan kenellekään.

numero yksi on, että lapsille on samat säännöt. Tämä muistaen, että pienimpiä täytyy tietysti auttaa enemmän kuin muita selviytymään.



Jos perheessä on monta lasta, kuulostaa tuo teidän sääntö "kaikkien leluilla saa leikkiä" ihan sopivalta. Tuntuisi vaikealta ajatella, että yhdelle ostetut legopalikat eivät olisi muidenkin käytössä, kun ne sopivat kaiken ikäisille. Legoilla kun on mukava leikkiä yhdessäkin. Sama koskee monia muita leluja. Kaikki voittavat -tilanne, siis. Outoa, jos jokaiselle olisi oma lelunurkkansa.



Toisaalta tuo yhden lelun omiminen itselle tuntuu itsekkäältä, kun kaikki muut ovat valmiita jakamaan lelujaan. Ja tuskin se tulee tuohon yhteen jäämäänkään. Muut eivät pysty edes käymään vaihtokauppaa esikoisen kanssa, kun heillä ei ole omaa vaihdettavaa. Todennäköisesti peli pysyisi vahdittaessa ehjänä, joten poika ei lainaamisessa mitään häviäisikään.



Sitten taas toisaalta jotain omaakin tärkeää voisi olla. Isommalla voi olla tavaroita, joihin pienemmät eivät saa koskea. Joskus sitä haluaa koota palapelin alusta loppuun ihan itse jne.



Tilanteessa on monia vaihtoehtoja, enkä itse osaa sanoa mikä olisi oikea tai edes toimiva ratkaisu. Isoveljeä voisi taivutella antamaan sisarusten joskus valvonnan alla pelaamaan, niin että määräysvalta kuitenkin säilyisi omistajalla. Tai sitten ostat muille oman pelin, niin että veli ei saisi pelata sillä (toki vaihtokauppoja voisi käydä). Tai sitten annat viedä pelin kummisedälle, jolloin lapsen pelaamiskerrat harvenevat paljon.



Vaikea yhtälö. Jatkossa voit antaa kaikille niitä omiakin lahjoja. Yhteiseksi pelikonsoli, ja pelit omiksi? Pidän henkilökohtaisena tavarana kännykkää, johon ei ilman lupaa saa koskea. Toiselle ostettua kirjaa saavat mielestäni muutkin lukea, sitten myöhemmin.



Ehkä teidän pitää neuvotella lisää lasten kanssa tai sorvata uusia sääntöjä. Säännöt koskevat siis tietysti kaikkia.



Hienoa ap, että yrität kasvattaa lapsistasi epäitsekkäitä.