Sanokaas nyt mitä pitäisi tehdä. (leluriita)

jos äiti olisi pakottanut hänet jakamaan kanssani kaiken. Kitisin aina, että minäkin haluan pelata ja mennä mukaan leikkeihin jne ja joksus äiti sanoi, että se on vain "pekan" ja Pekka näyttää myöhemmin jos haluaa, tehdään me jotain muuta sillä aikaa.

etenkin kun KUMMI on pelin ostanut ja ratkaisua ehdottanut! Olisi todella törkeää kieltää se lapselta ja pakottaa jakamaan pelinsä nuorempien sisarustensa kanssa. Uskon ihan hyvin minkälainen epäreiluuden tunne lapsella on kun saa jotain mutta sitten hän ei olekaan sitä itse saanut vaan se on automaattisesti kaikkien. Esim syntymäpäivillä lapsen saadut lahjat ovatkin kaikille sisaruksille? Ei ole oikein. Kyllä pienempien pitää tottua siihen ettei kaikkea voi saada mitä toisella on.

jaetaan koko porukalle, eli 11v saa lahjaksi Duploja ja vauvanukkeja, jotta kaikki voivat niillä leikkiä.

lapsi on jo sen ikäinen että hänellä on oikeus omaan reviiriin ja omiin tavaroihin. Etenkin kun hän se on lahjaksi saanut omalta kummiltaan. Minusta on kohtuutonta että ihan kaikki pitää jakaa. Onko äidinkin vaatekaappi esim kaikkien sukulalaisnaisten käytettävissä?

Eli opettaa lapsille, että myös heillä voi olla jotain omaa.



Oletko niitä äitejä, joiden lapset viettää marketissa aikaansa leikkimällä leluosastolla, siellähän on paljon yhteisiä leluja.

sisaruksille että peli on "Matin" en tiedä lapsesi nimeä :). te olette vielä sen verran nuorempia että ette vielä saa pelata. vanhempana saatte sitten tekin pelata :)



ymmärrän hyvin esikoistasi siinä että häntä harmittaa antaa peliään pienempien "rikottavaksi!

Meillä 10-vuotiaalla on esim. oma sähkökitara + vahvistin, jotka sai synttärilahjaksi. Ei tulisi kuulonkaan, että ne olisivat ns. "vapaata riistaa" sisaruksille. Ne ovat pojan tärkeitä, toivottuja tavaroita, joille juuri hänellä on käyttöä ja joista juuri hän on myös vastuussa. Toki muutkin saavat lainata ja kokeilla, mutta pointti onkin siinä, että juuri tuon kitaran poika saa ottaa mukaansa kotoa muuttaessaan, eli se on hänen omaisuuttaan. Ihan naurettavaa, että kouluikäisellä ei olisi tuollaiseen tärkeään laitteeseen omaa oikeutta, etenkin kun se on juuri hänelle annettu. Kuten ylempänä sanottiin, alkuinnostus varmasti laantuu aikanaan ja sitten on helpompi lainata sisaruksille. En itse asiassa ihmettele yhtään, että ap:n lapsi takertuu tavaraan tuolla tavalla...

joista on myös normaalia, että isä matkustelee koska hänellä on siihen varaa, mutta äiti ja lapset pysyvät kotona. Tai että isä omistaa auton jota ei saa käyttää kukaan muu.



Miten jollekin tulee edes mieleen kyseenalaistaa "reiluus" oman perheen sisällä?? Millainen ihminen olet, millainen lapsuutesi on ollut? Miten sinusta pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaikka esikoisen kummit huomioivat häntä paljon, mutta muut lapset jäävä aina ilman? Voiko kuka tahansa antaa näitä "omia tavaroita" lapsille mielivaltaisesti? Myös omat vanhemmat? Jos ei, niin miten perustelet sen, jos kerran perheessä ei voi olettaa reiluutta toisia perheenjäseniä kohtaan?



Minusta kummin olisi pitänyt sitten heti alunperinkin ostaa peli itselleen ja antaa lapsen pelata sitä heillä käydessään, jos kummikaan ei tahdo muiden sillä pelaavan.

saati tee mitään sopimatta siitä kanssani :D Kaikki mitä me olemme lapsillemme hankkineet on meidän päätösvaltamme alla. Mutta todellakaan esimerkiksi syntymäpäivälahjoja ei tarvitse jakaa heti sisarusten kanssa. Ikinä ei ole käynyt niin, että johonkin uuteen tavaraan ei olisi sisarukset päässeet tutustumaan jossain vaiheessa.



Meillä ei kukaan lapsista pääse 100€ uppoutumaan johonkin omaa vaan rajansa esim pelaamisella. SIlti omia pelejä jne voi olla ja on ilman sen suurempaa draamaa.



Jos joku kummi lellisi tiettyä lasta enemmän, se todennäköisesti kompensoitaisiin jotenkin kodin sisällä murtamatta mitenkään lapsen ja kummin suhdetta ja tavaroita tms.



Ei mitään ongelmia.

joista on myös normaalia, että isä matkustelee koska hänellä on siihen varaa, mutta äiti ja lapset pysyvät kotona. Tai että isä omistaa auton jota ei saa käyttää kukaan muu. Miten jollekin tulee edes mieleen kyseenalaistaa "reiluus" oman perheen sisällä?? Millainen ihminen olet, millainen lapsuutesi on ollut? Miten sinusta pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaikka esikoisen kummit huomioivat häntä paljon, mutta muut lapset jäävä aina ilman? Voiko kuka tahansa antaa näitä "omia tavaroita" lapsille mielivaltaisesti? Myös omat vanhemmat? Jos ei, niin miten perustelet sen, jos kerran perheessä ei voi olettaa reiluutta toisia perheenjäseniä kohtaan? Minusta kummin olisi pitänyt sitten heti alunperinkin ostaa peli itselleen ja antaa lapsen pelata sitä heillä käydessään, jos kummikaan ei tahdo muiden sillä pelaavan.

niin pääset ongelmasta

pikkulapsena kaikki jaetaan, varhaisnuorena/nuorena tavarat ovat omia, ja aikuisena sitten taas jaetaan?



Miksi tuohon väliin tulee tuollainen "ehdoton oma"-kausi, jos kuitenkin aikuisena taas on oletuksena että mies/nainen ei voi tehdä mitään sopimatta puolisonsa kanssa?



Tottakai ymmärrän ikärajat ja sen, ettei toisen tavaraa saa rikkoa. En kokenut tarpeelliseksi edes mainita sitä, onhan se nyt itsestään selvää! Mutta en todellakaan tajua, miksi sisarus ei saisi (vaikka sitten veljen ja vanhempien valvonnassa) kokeilla sitä peliä? Mitä pahaa siinä on, että opetetaan että vaikka joku tavara onkin oma, sitä on silti kohteliasta antaa muiden katsoa ja kokeilla?

joista on myös normaalia, että isä matkustelee koska hänellä on siihen varaa, mutta äiti ja lapset pysyvät kotona. Tai että isä omistaa auton jota ei saa käyttää kukaan muu. Miten jollekin tulee edes mieleen kyseenalaistaa "reiluus" oman perheen sisällä?? Millainen ihminen olet, millainen lapsuutesi on ollut? Miten sinusta pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaikka esikoisen kummit huomioivat häntä paljon, mutta muut lapset jäävä aina ilman? Voiko kuka tahansa antaa näitä "omia tavaroita" lapsille mielivaltaisesti? Myös omat vanhemmat? Jos ei, niin miten perustelet sen, jos kerran perheessä ei voi olettaa reiluutta toisia perheenjäseniä kohtaan? Minusta kummin olisi pitänyt sitten heti alunperinkin ostaa peli itselleen ja antaa lapsen pelata sitä heillä käydessään, jos kummikaan ei tahdo muiden sillä pelaavan.

eikä perheensisäinen tavaranjakaminen ole sen reilumpaa kuin että sama tehtäisiin yhteiskunnan tasolla.

Olen itse kummi, joka huomioi kummilastaan paljon enemmän kuin muut kummit perheen muita lapsia, mutta ei se ole ongelma. On todettu, että Millan kummi antoi tämän tavaran, se on Millan ja sillä saa leikkiä vain Millan luvalla. Niin opetetaan myös lapselle vastuuta tavaroistaan.

Tässä maailmassa kaikki eivät aina saa kaikkea, lapsen on se hyvä jo kotona oppia. Jostain syystä näissä "kaikki jaetaan" -perheissä on paljon niitä lapsia, jotka oppii sabotoimaan sisarusten ja kavareitten tavarat. Kun siitä ei tarvitse kenenkään kantaa vastuuta...

ja sai vähän yli 20 000 e. Pitäisikö meidän nyt tasapuolisuuden vuoksi jakaa tuo raha kaikille lapsille? Se o0n maistraatin valvonnassa, eli me vanhemmat emme saa sitä jakaa muille, mutta nähtävästi joku omituinen reiluus edellyttää, että se pitää ottaa saajalta pois.

Miten jollekin tulee edes mieleen kyseenalaistaa "reiluus" oman perheen sisällä?? Millainen ihminen olet, millainen lapsuutesi on ollut? Miten sinusta pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaikka esikoisen kummit huomioivat häntä paljon, mutta muut lapset jäävä aina ilman? Voiko kuka tahansa antaa näitä "omia tavaroita" lapsille mielivaltaisesti? Myös omat vanhemmat? Jos ei, niin miten perustelet sen, jos kerran perheessä ei voi olettaa reiluutta toisia perheenjäseniä kohtaan?

Miten ajattelitte lasten oppivan siihen, että toisten omaisuutta kunnioitetaan, jos teillä kaikki on yhteistä ja kaikilla on kaikkeen oikeus? Eli saavatko teidän lapsenne leikkiä esim. sinun meikeilläsi? Ja vielä ilman sinun lupaasi? Luultavasti eivät, joten miksei lapsillakin olisi oikeus edes johonkin ihan omaan tavaraan, jotta oppisivat kunnioittamaan toistensa tavaroita?

Meillä pojalla on ihan oma sähkökitara ja nuoremmallakin on ihan omia tavaroita. Auto on miehen nimissä, mutta me kaikki käytämme sitä. Osaamme käydä yhdessä reissussa. Perheen tulot tulevat perheeseen, vaikka sekä minulla että miehellä tulee palkat omille tileille. Olemme näetseen oppineet huolehtimaan toisistamme. Minulle tulee tilille palkka, josta voin hyvillä mielin ostaa "omia" juttuja, mutta en tosiaankaan törsää kaikkia rahojani, koska ymmärrän mikä on kohtuus perheemme tämänhetkisessä tilanteessa. Sama juttu miehellä. "Ylimääräiset" rahat laitamme säästötileille jne. Meillä siis kunnioitetaan toisen omaisuutta, eli en esim. riko miehen kameraa tai panttaa sitä ja ostele itselleni jotain, mutta hankintoja tehdään toisia kunnioittaen ja perheen tilannetta miettien. En näe siinä mitään outoa, ei jonkun perheenjäsenen oma sähkökitara, hajuvesi tai kamera ole toiselta pois.

Jos lapsia huomioidaan epätasaisesti, on mielestäni vanhempien vastuulla huolehtia siitä, että kaikki lapset saavat riittävästi huomiota. Nythän te sälytätte vastuun sille pelikoneen saaneelle lapselle, joka ei itse ole tehnyt mitään väärää. Perusteena mystinen "no kun sun kummi antaa sulle tavaroita, niin sun pitää antaa ne muille", sen sijaan että miettisitte miten te vanhemmat voisitte omalla toiminnallanne tasapainottaa tilannetta. Tai sitten voisitte sopia kummin kanssa, miten hän huomioi kummilastaan. Ette mielestäni kohtele nyt kummiakaan oikein, ei hän ole halunnut aiheuttaa kenellekään mielipahaa ja varmaan miettii pää punaisena, että miten helvetissä sitä kummilasta pitäisi oikein muistaa, kun koko ajan menee väärin teidän mielestänne. Ihme touhua.

Minulle on todellakin suuri ero omalla perheellä vrt. yhteiskuntaan, mutta mielenkiintoista että kaikilla ei näin ole. Korostaisin vielä, että kyse ei tosiaan ollut siitä että vain yksi ihminen joutuisi antamaan omansa pois, vaan siitä että KAIKKI perheenjäsenet pitävät huolta myös toisistaan eivätkä pidä oikeuksistaan kiinni vain koska voivat, vaan ottavat myös muiden tunteet huomioon.



Aika rankka elämänkoulu, kun kotona pitää 18 vuotta katsoa vierestä kun muut saavat ja pääsevät ja itse jää aina ilman, vain koska niin elämä menee... Eipä tarvi ihmetellä, miksi kukaan ei enää välitä läheisistään, eihän meillä tämän mukaan edes ole läheisiä.

Yhdellä lapsella on elektroniikkapeli, jonka haluaisi olevan vain ihan oma. Eli siis kukaan muu perheen lapsista ei saisi koskea siihen. Meillä on sääntö, että kaikkien tavaroilla saa leikkiä. Tämä yksi lapsi päätti nyt, että vie pelit kumminsa luokse, jotta on ainoa, joka niillä saa pelata. Käy siellä noin kerran kuussa yökylässä. Mites nyt tehdään? Hankitaanko kaikille muille uudet pelit, joilla tämä yksi lapsi ei saa pelata?

Meillä on kolme lasta, ja jokainen saa leikkiä talossa olevilla ikäänsä sopivilla leluilla ihan vapaasti. Se on meidän talossa sääntö, ja jokainen sen ymmärtää, kun on selvitelty ja aina välillä muistuteltu sopivassa tilanteessa, miksi se on kaikkien etu, ettei täällä kukaan omi mitään. Ja se muistuttelu kannattaa tehdä sille hankalimmalle lapselle silloin, kun hän on saajan asemassa, eli kun pikkuveli on saanut jotain kivaa, ja isompikin saa sillä leikkiä.

Ja toki meillä on niin, että jos joku lelu on jollekin äärimmäisen tärkeä ( ja muille ei), niin hänellä on ns. etuoikeus siihen. Ja toki jos joku on saanut just jotain uutta, ei sitä heti tarvitse antaa kaikkien leikkeihin mukaan.

Mutta siis, mä en antaisi viedä.

Minulle on todellakin suuri ero omalla perheellä vrt. yhteiskuntaan, mutta mielenkiintoista että kaikilla ei näin ole. Korostaisin vielä, että kyse ei tosiaan ollut siitä että vain yksi ihminen joutuisi antamaan omansa pois, vaan siitä että KAIKKI perheenjäsenet pitävät huolta myös toisistaan eivätkä pidä oikeuksistaan kiinni vain koska voivat, vaan ottavat myös muiden tunteet huomioon. Aika rankka elämänkoulu, kun kotona pitää 18 vuotta katsoa vierestä kun muut saavat ja pääsevät ja itse jää aina ilman, vain koska niin elämä menee... Eipä tarvi ihmetellä, miksi kukaan ei enää välitä läheisistään, eihän meillä tämän mukaan edes ole läheisiä.

ja on aika rankkaa olla se 18v, joka on koko lapsuutensa tottunut siihen, että muiden oma on myös minun käytössäni. Voi tulla opiskelijakämpässä hiukan takkiin, kun vie toisen pleikkarin tai läppärin vedoten siihen, että samassa asunnossa kaikki on yhteistä.

Miten jollekin tulee edes mieleen kyseenalaistaa "reiluus" oman perheen sisällä?? Millainen ihminen olet, millainen lapsuutesi on ollut? Miten sinusta pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaikka esikoisen kummit huomioivat häntä paljon, mutta muut lapset jäävä aina ilman? Voiko kuka tahansa antaa näitä "omia tavaroita" lapsille mielivaltaisesti? Myös omat vanhemmat? Jos ei, niin miten perustelet sen, jos kerran perheessä ei voi olettaa reiluutta toisia perheenjäseniä kohtaan?

Miten ajattelitte lasten oppivan siihen, että toisten omaisuutta kunnioitetaan, jos teillä kaikki on yhteistä ja kaikilla on kaikkeen oikeus? Eli saavatko teidän lapsenne leikkiä esim. sinun meikeilläsi? Ja vielä ilman sinun lupaasi? Luultavasti eivät, joten miksei lapsillakin olisi oikeus edes johonkin ihan omaan tavaraan, jotta oppisivat kunnioittamaan toistensa tavaroita? Meillä pojalla on ihan oma sähkökitara ja nuoremmallakin on ihan omia tavaroita. Auto on miehen nimissä, mutta me kaikki käytämme sitä. Osaamme käydä yhdessä reissussa. Perheen tulot tulevat perheeseen, vaikka sekä minulla että miehellä tulee palkat omille tileille. Olemme näetseen oppineet huolehtimaan toisistamme. Minulle tulee tilille palkka, josta voin hyvillä mielin ostaa "omia" juttuja, mutta en tosiaankaan törsää kaikkia rahojani, koska ymmärrän mikä on kohtuus perheemme tämänhetkisessä tilanteessa. Sama juttu miehellä. "Ylimääräiset" rahat laitamme säästötileille jne. Meillä siis kunnioitetaan toisen omaisuutta, eli en esim. riko miehen kameraa tai panttaa sitä ja ostele itselleni jotain, mutta hankintoja tehdään toisia kunnioittaen ja perheen tilannetta miettien. En näe siinä mitään outoa, ei jonkun perheenjäsenen oma sähkökitara, hajuvesi tai kamera ole toiselta pois. Jos lapsia huomioidaan epätasaisesti, on mielestäni vanhempien vastuulla huolehtia siitä, että kaikki lapset saavat riittävästi huomiota. Nythän te sälytätte vastuun sille pelikoneen saaneelle lapselle, joka ei itse ole tehnyt mitään väärää. Perusteena mystinen "no kun sun kummi antaa sulle tavaroita, niin sun pitää antaa ne muille", sen sijaan että miettisitte miten te vanhemmat voisitte omalla toiminnallanne tasapainottaa tilannetta. Tai sitten voisitte sopia kummin kanssa, miten hän huomioi kummilastaan. Ette mielestäni kohtele nyt kummiakaan oikein, ei hän ole halunnut aiheuttaa kenellekään mielipahaa ja varmaan miettii pää punaisena, että miten helvetissä sitä kummilasta pitäisi oikein muistaa, kun koko ajan menee väärin teidän mielestänne. Ihme touhua.

Onko nekin yhteisiä? Aika järkkyä opettaa lapsilleen että kaikki on yhteistä. Nää on varmaan just niitä lapsia jotka rikkoo ja sotkee nurkat kylillä kun ne on yhteisiä...



Ehkä kannattaa myös opettaa että jotkut tavarat on toisten omia, nimim. jos joku koulussa tai tarhassa olisi tullut viemään minun tavarat perusteella että kaikki on yhteistä niin ei hyvä olis heilunut.



Tai tuo joku aikaisempi viesti, että viedään autot ja läppärit kotoota? Jos mun miehen suku veis mun auton tai läppärin kysymättä niin olis kyllä viimenen kerta. Eihän se tosiaan sovi että käyttäydytään siten, että on lupa tehdä mitä vaan. Toki pitää jakaa omastaan mutta se pitää olla jakajan omasta tahdosta, ei muitten määräyksestä... Eihän ne lapsetkaan opi tosiaan että miksi pitää jakaa (koska se on kohteliasta, reilua, tulee toisille hyvä mieli jne.) jos siihen pakotetaan.

Onpa kyllä vaikea sanoa tuohon juuta tai jaata, sillä molemmat kannat on perusteltavissa.



Jos oletetaan tilanne jossa yksi lapsista saa tavaroita kummiltaan ja muut eivät saa, ja omii nämä tavarat omaan käyttöönsä kuten varmaan usea lapsi tekee, onhan se asetelmana ikävä. Jos ajattelee että yksi huone on tupaten täynnä kaikkea kivaa jota sitten vartioidaan ettei muut koske. Tietenkin tulisi mieleen keskustella lapsen kanssa jos tämä antaisi joskus sisarusten kokeilla pelikoneita, omasta päätöksestään. Ei siihen kuitenkaan ehkä pakottaa voi?



En itse laske pelikonetta kylläkään miksikään pyhäksi omaksi omaisuudeksi minkä pitäisi olla täysin oma. On se varmasti kylläkin lapselle kallisarvoinen kun on sen kummiltaan saanut, että sinänsä kylläkin ymmärrettävää. Mutta mihin raja vedetään siinä, minkä pitää olla ehdottoman omaa ja minkä voi antaa muillekin kokeiluun? Onko asiassa itseasiassa mahdollista vetää ehdotonta kaikki on yhteistä/kaikki on omaa - linjaa. Toisaalta ei haluaisi opettaa lasta itsekkääksi, ja toisaalta haluaisi myös antaa pitää asiota myös ominaan. Itsekkyyttä en kuitenkaan haluaisi siinäkään kuviossa nähdä mukana.



Ehkä.. keskustelisin kummin kanssa, että jos jatkossa tuollaiset tavarat olisi vain kummin luona, jos siitä kotona tulee vehtaamista ja kiukuttelua. Ei ne muut lapset loukkaannu mistään, mistä ne ei tiedä. Lapsien kesken yrittäisin neuvotella tilanteen jossa tavaroita ei lainailtaisi ilman lupaa, ja tahtonsa mukaisesti joskus niitä silti voitaisiin pyynnöstä lainata. Tavarat olisi siis omia, mutta mitään ei omittaisi itsekkäästi vain omaan käyttöön, vaan opittaisiin myös valvotusti jakamaan.