Säälin kerrostaloissa asuvia!

Pakko se on kun on halvempaa kuin rivari. Eikä raha ole ostaa omaa taloa.

Ei tää kerrostalo mitään pahaa meille tee.

vastaan vaikka hassu provo taas onkin. Me tykätään asua kerrostalossa. On kokeiltu omakotitalo, rivitalo ja useampi kerrostalo, ja täytyy sanoa, ettei kerrostalosta haikailla enää minnekään, tää on just paras asumismuoto meille.

Me tykätään kovasti. Ei tartte huolehtia piha- eikä lumitöistä, huolto pelaa, naapurit on kivoja!

200 neliön kaksitasoinen loft-asunto ihanassa vanhassa talossa, parinkymmenen neliön terassi, keskellä kaupunkia mutta rauhallisessa paikassa eräässä keski-eurooppalaisessa pääkaupungissa..



Itse en voisi kuvitellakaan asuvani jossain perähikiällä pellon laidassa, en omassa enkä kerrostalossa!

Asumme pienen kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Kukaan ei näe meille sisään mistään ikkunasta. Parvekkeelta avautuu upea järvimaisema.



Rappu on hiljainen, joten harvemmin kuuluu mitään. Talossa on kuitenkin lapsella kavereita, joiden kanssa he kyläilevät. Kesällä on sitten ihana grillailla, pelailla ja uiskennella pienessä uima-altaassa viehättävällä takapihallamme. Talossa on myös sisällä uima-allas.



Käytännön jutuista huolehtii huoltoyhtiö - ei tarvitse lumitöistä stressata. Emme muuta koskaan pois täältä. Lisäksi kaikki palvelut ovat kävelymatka etäisyydellä.

niin kamalan köyhiä raukkoja, ettei meillä oo parempaan varaa :((( *itkee*



Säälitkö todella? Tarjootko ees oluen jos nähdään baarissa? Pliis, ei mulla oo varaa, oon köyhä paska jonka lapsetkin kulkee markettihaalareissa :(

Kaikki omia asuntojani! Sanoisin et nykyinen asuntoni kerrostalossa on kaikista asumismuodoista miellyttävin! Vartioitu autopaikka talon alakerrassa, iso lasitettu parveke, upeat merinäköalat, oma uima-allas. Ei hassumpi "kerrostalokämppä" :).

Me tykätään asua kerrostalossa. Mikäs sen mukavampaa kuin istua parvekkeella kesäyönä ja kattella avomerelle =)

Eikä tartte huolehtia pihatöistä, jää aikaa johonkin mukavaankin.



Terkkuja muuten mukaville naapureille!

jugend-talossa oleva kerrostaloasunto on toki sikäli ankea, että meri näkyy vain ikkunasta kurkottamalla. Ja onhan toi vastapäinen talorivistö aika häiritsevän monivärinen. Voisihan tämän myydä, jostain Kehä III ulkopuolella samalla rahalla saisi 500-neliöisen linnan, mutta kun en jaksa pihatöitä ja on kiva kun kaikki on kävelyetäisyydellä.

vaikka nykyinen asunto onkin huonompi kuin edellinen, jossa oli oma pieni piha. Asutaan kolmannen kerran opiskelija-asunnoissa ja vaikka joktut asiat vituttaa, niin en niitten kompensoimiseksi kyllä haravoisi, leikkaisi nurmikkoa,istuttaisi mitään horsmia, tekisi lumitöitä... Toisaalta pienipihaisen rivarin kelpuuttaisin.

tosi paljon.. Nuori äiti ja vieläpä kerrostalossa asuva :)

Mä säälin itseäni ja kohtaloani kun oon tänne h....... betonikoloon ajautunu, surkeaa.

Oikeasti vihaan tätä joka ikinen päivä.

Maallakin oon ollut okt:ssa ja välillä käyn siellä.

Paras asumismuoto on okt tai vastaava, kokemuksesta tiedän.

Ja tiedättekö, ihmiselle on hyvästä tehdä jotakin.

Krstalossa kaikki on liian valmista.

Maalla saa tuuhata tulen kanssa kun lämmittää saunaa.

Ja kuinka kiva on luoda lunta omalla pihalla kauniiden lumihiutaleiden putoillessa taivaalta.

Hyötyliikuntaa.

Siis muutan joskus takas maalle..

Meillä on pieni, erittäin hyvin hoidettu taloyhtiö, jossa kaikki tuntevat toisensa, mutta kaupunkilaisia kun ollaan, ymmärretään, ettei kaikkien tarvitse keskenään kaveerata jos siltä ei tunnu.



Bonuksena pitäisin sitä, että talon sekä pihan huolto hoidetaan osakkaiden kesken, mutta joustavasti: tämä tarkoittaa sitä, että periaatteessa huoltoviikot on jaettu, mutta jos ei halua/jaksa/pysty tekemään omaa vuoroaan, voi ihan reilusti pyytää jotakin toista sen tekemään. Tai olemaan pyytämättä, sillä ei meidän talossa esim. lampsita rappuun kenkiä pyyhkimättä tai jätetä pihalla tavaroita (saatika sitten roskia) hujanhajan.



Siis meillä saa myös tehdä istutuksia, haravoida lehtiä, luoda lunta, lämmittää saunan koko talolle jos niin haluaa. Ja eipä ole vielä sellaista päivää eteen tullut, että joku homma olisi jäänyt hoitamatta.



Naapuriapukin toimii loistavasti: kuka tahansa voi halutessaan jakaa naapurin kanssa sanomalehden, pyytää leivinpaperia jos se itseltä on loppunut, käydä kuumeiselle naapurille kaupassa jne. Ja tosiaan, kuten sanoin, saa ihan itsekseenkin olla jos ei tee mieli muiden kanssa kaveerata.

Kovaa on selittely ja kaikilla kerrostaloasujilla yhtäkkiä merinäköala ja hirmuisesti neliöitä!!! Sallikaa mun nauraa teille raukat :)

Ja että yhdellä ihan loft-asunto, buahhahaaaaaaaa.........

mieheni historiaan liittyy eräs ikävä tapaus lapsuudesta.



Hänen ollessaan 9 vuotias perheen omakotitalon olohuoneen ikkunan läpi ryntäsi "paha mies", joka pahoinpiteli hänen isänsä ja äitinsä ja ryösti asunnon.



Hänelle jäi nin kovat traumat tapauksesta ettei juurikaan koskaan saanut unta omakotitalossamme. Muistan kun mieheni vartioi taloamme jääkiekkomaila kädessään ja sekosi pienestä äänestäkin.

Sain tarpeekseni terapiasta ja muutimme kaupunkiin kerrostaloasuntoon kattohuoneistoon. Täälä mieheni hermot lepäävät. Tänne ei kukaan murtaudu.

homeisia pieniä loukkoja maaseudulla. Pihakaivolla ja ilman laajakaistaa

Heh heh. Revi siitä ja asu periferiassa.

mieheni historiaan liittyy eräs ikävä tapaus lapsuudesta.

Hänen ollessaan 9 vuotias perheen omakotitalon olohuoneen ikkunan läpi ryntäsi "paha mies", joka pahoinpiteli hänen isänsä ja äitinsä ja ryösti asunnon.

Hänelle jäi nin kovat traumat tapauksesta ettei juurikaan koskaan saanut unta omakotitalossamme. Muistan kun mieheni vartioi taloamme jääkiekkomaila kädessään ja sekosi pienestä äänestäkin.

Sain tarpeekseni terapiasta ja muutimme kaupunkiin kerrostaloasuntoon kattohuoneistoon. Täälä mieheni hermot lepäävät. Tänne ei kukaan murtaudu.

Olen joskus kauhistellut ääniä takapihaltamme. Mikä sielä rysähtelee. Hyi.

mieheni historiaan liittyy eräs ikävä tapaus lapsuudesta. Hänen ollessaan 9 vuotias perheen omakotitalon olohuoneen ikkunan läpi ryntäsi "paha mies", joka pahoinpiteli hänen isänsä ja äitinsä ja ryösti asunnon. Hänelle jäi nin kovat traumat tapauksesta ettei juurikaan koskaan saanut unta omakotitalossamme. Muistan kun mieheni vartioi taloamme jääkiekkomaila kädessään ja sekosi pienestä äänestäkin. Sain tarpeekseni terapiasta ja muutimme kaupunkiin kerrostaloasuntoon kattohuoneistoon. Täälä mieheni hermot lepäävät. Tänne ei kukaan murtaudu.

Luulin että kerrostalohuoneistoonkin voidaan murtautua.

Muuten en puutu tähän kehittävään asumismuotoväittelyyn.