Lue keskustelun säännöt.
Totuus nuorten äitien haukkujista:
22.09.2010 |
Olen tässä tehnyt hieman huomioita näistä "kypsemmistä" äideistä, jotka katsovat asiakseen arvostella nuorta äitiyttä negatiiviseen sävyyn, "sääliä" nuoria äitejä ja toitottaa ettei lasten tulisi tehdä lapsia:
He ovat näitä, jotka ovat uskoneet että elämä pysyy hallinnassa ja kaikki menee hyvin kun noudattaa tiettyä kaavaa. Heille on kenties jo lapsuudessa uskoteltu näin: On oltava kehittäviä harrastuksia ja pianoläksyt on tehtävä kunnolla, koulussa on pärjättävä ja peruskoulun jälkeen on TIETENKIN mentävä lukioon jos tahtoo pärjätä elämässä. Lukion jälkeen sitten yliopistoon, sen jälkeen on kerättävä työkokemusta, sitten naimisiin ja lapsia kun on oma talo ja vakituinen työpaikka. Näin taataan elämän onni ja sujuvuus.
Näin sitten tunnillinen nuori tyttö ja nuori nainen ajattelee ettei hänellä ole elämässään mitään hätää, kaikki menee hyvin kun hän tekee tämän kaavan mukaan. Niin yksinkertaista ja helppoa. Elämän onni on ihan tavoitettavissa.
Vaan kuinkas käykään, ei se ruusuista olekaan. Elämään tulee petettyä pahasti ja jossain takaraivossa huutaa "en mä halunnut tätä", mutta se pitää vaimentaa jotta pystyy elämään itsensä ja valintojensa kanssa, valintojen jotka ei sittenkään olleet omia.
Sitten kun vastaan tulee nainen joka on valinnut ihan itse, ei tehnyt kuten muut tahot "käskee", säteilee onnea ja nauttii nuoresta äitiydestään/työstään kaupan kassalla, iskee ahdistus! "Siis hei, ei oo mahdollista että toi ei oo tehnyt SEN KAAVAN mukaan ja se näyttää onnellisemmalta kuin minä ikinä, siis apua tää ei voi olla näin, ei voi, ei voi, mun maailma luhistuu jos tajuan että ihan omilla valinnoilla, ilman ulkopuolista kaavaa tulee onnelliseksi eikä sittenkään niin että noudattaa tätä tiettyä ulkoapäin määrättyä juttua". Sitten hoetaan (itselleen todistaakseen) kaikille, että nuoret äidit on syvältä, kaupan kassat on syvältä. Mä matkustan joka vuosi Thaimaaseen ja lapsellani on Ticket ja itse olen maisteri ja sain lapsen kun omakotitalo oli valmis ja MÄ oon onnellinen, et sinä joka teit ihan "väärin"! Siis sähän et voi olla onnellinen. Ja jos muuta ei keksi niin käytetään aseena sitä että erilailla tehnyt ei ole kelvollinen yhteiskunnan jäsen/on 2-luokan kansalainen. Ihan vaan todistaakseen itselleen...
Ja näin taas voidaan opettaa omalla lapselle että harrastukset on hoidettava kunnianhimoisesti, samoin koulu. Todistus on oltava hyvä ja lukio on käytävä. Sen jälkeen tietenkin yliopistoon, vakityö, naimisiin, omistusasunto, sitten niitä lapsia. Itse ei saa ajatella. On tehtävä näin. Piste.
Kommentit (92)
että monella on OMASSA LÄHIPIIRISSÄ kokemusta heistä. Esim. minulla on yksi sukulainen ja hyvä kaveri jotka molemmat saivat lapsen heti lukion jälkeen +kaverini siskolle kävi myös noin.
Ja voin sanoa, ettei heidän elämänsä ole mitenkään "helppoa" ja "harmonista". Sukulaiseni valittaa koko ajan kuinka mies ei osallistu lainkaan lastenhoitoon vaan juoksee kavereiden kanssa kuten ennen lapsia (joita 2kpl), ja valittaa kuinka lapset ovat niin väsyttäviä ja hankalia (mikä pitää paikkaansa, näin ulkopuolisin silmin johtuu siitä että vanhemmuus on kateissa väsymyksen tmv. vuoksi ja lapsille huudetaan paljon =lapsi yleensä hermostuu jos vanhempikin on hermostunut)
Kaverini seurusteli monta vuotta miehensä kanssa, suunnitellusti tehtii lapsi nuorena ja toinen heti perään, ja kappas kului muutama vuosi niin ero tuli. Eivät enää kuulemma tunteneet toisiaan, ja sen jälkeen alkoi pallottelu lapsilla, kumpikaan ei olisi viikonloppuisin halunnut heitä hoitaa kun tahtoivat bilettää, tappelua rahasta (molemmat eron jälkeen töissä, ja juurikin "kaupankassaa" vastaavissa hommissa) kun kumpikin tahtoisi elää kavereineen "vapaasti" eli ostaa mielummin halpalennot ulkomaille kun "kaikki muutkin lähtee" haalareiden sijasta. Tätä on ollut kamala katsella :(
Ja kaverini sisko, alle 25-vuotiaana oli kolme lasta, parisuhde veteli viimeisiään mutta halusi kolme lasta ja saman miehen kanssa. Mummo hoitaa lapsia paljon, edelleen ovat yhdessä miehen kanssa mutta riitaisa suhde. Jatkuvaa kamppailua rahan kanssa, ja tässä paha asia se, että molempien vanhemmat köyhiä, eli hyvä kun tulevat toimeen --> jokainen leipä ja vaate on ostettava omista tuloista, mikä on vaikeaa kun kolme pientä lasta ja äiti kotiäitinä ja isä tekee jotain hanttihommia mitä milloinkin saa, eli pienet tulot mutta yleensä juuri sen verran ettei sossusta saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka tietävät kuuluvansa johonkin "kritiikkiä saavaan ryhmään" on tapana kuulla kaikki kommentit itseä kohtaan hyökkääväksi.
Näin teki siskoni, joka sai poikansa hyvin nuorena. Jokainen mukamas haukkui ja kritisoi häntä. Vaikka istuin itse vieressä ja kuulin keskustelun (eikä todellakaan haukuttu) niin hän alkoi haastamaan riitaa muka-hänen haukkumisestaan.
Nykyään lapsi asuu isänsä kanssa. Monta vuotta eron jälkeen kuulin lapsen isältä, että yksi voimakkaista syistä eroon oli siskoni (lapsen äidin) vainoharhaisuus. Ja juurikin tämän asian tiimoilta. Heillä alkoi kärsimään välit ystäviin ja tuttaviin, kun siskoni tulkitsi jokaisen "kuinka olette voineet/jaksaneet/nukkuneet?" kysymykset vittuiluksi tyyliin "no joko olet kyllästynyt nukkeleikkiisi/haluatko jo ryyppäämään/joko tunnustat ettet jaksa olla äiti?"
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.
Ja täytyy muistaa, ettei niitä vanhoja äitejä ole tilastollisestikaan yhtä paljon, kuin nuoria äitejä.
paljonko sinulla on ikää?
ihan vedet silmistä kun naurattaa! Sekä ap, että te nuorten äitien haukkujat. Ohhoh... :D t.Naimisissa oleva nuori äiti, ammatti on, työpaikka on, asuntolaina on, velaton auto on. Ja itse olemme kaiken tehneet ja itse myös olemme vanhempia lapsillemme :D (vai onko nuorten äitien lapsilta evätty jo mummolatkin?)
nuorihan se kai on? Koska toisinaan täällä 20-vuotias on vielä lapsi. Naurettavaa.
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.
ja suvaitsevaisempia ja ei-niin-mustavalkoisia ja opetataan lapsemmekin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joilla on elämässä kaikki hyvin, puolustelevat, naureskelevat ja jopa hyökkäilevät tällaisella aiheella.
Mutta, mennään kysymään heiltä, joille tuli ero, jotka olisivatkin halunneet opiskella - tai tehdä jotain muuta mitä lapsesta johtuen ei pysty tekemään, niin on aivan toinen ääni kellossa.
Niin kauan kuin kaikki menee hyvin niin mikäs siinä, mutta yrittäkää ymmärtää se fakta, että nuorilla perheellisillä ne suhteet ja työpaikat eivät ole niin VAKITUISIA mitä myöhemmässä iässä. Moni sanoo ja ajattelee tässä vaiheessa "mitä sitten, kyllä minä pärjään" tai "niinhän sinä luulet, meillä on kaikki hyvin". On niitäkin tapauksia jotka viettävät 15vuotiaasta lähtien saman miehen kanssa ja löytävät heti sen pysyvän työpaikan tms., mutta paljon on niitäkin tapauksia jolloin kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan.
Työskentelen perheiden parissa ja tiedän sanoa, että enemmän "ongelmia" - vai pitäisikö sanoa haasteita, nämä rankat elämänmuutokset tuottavat nuorina äideiksi tulleille kuin vanhemmille ihmisille. Niin sanotusti tilastollisesti.
Valitettavasti en voi tästä mielipiteestäni ja totuudestani perääntyä, koska olen sitä 15vuotta nähnyt ja itse totuudeksi todennut.
Olen 26- vuotia äiti. Tytär on 2,5v ja odotan toista lasta. Tyttäreni ei ole ollut päivääkään/yötäkään isovanhempien hoivassa. Ihan itse olen kasvattanut ja yöt valvonut. Kahden ja puolen vuoden aikana hän on yhden yön ollut siskollani hoidossa kun itselläni oli kamala yrjö tauti ja mieheni teki silloin yö töitä. Ja missään leipäjonossa ei myöskään olla käyty, mieheni on yksityis yrittäjä ja itselläni on jo 4,5 vuotta ollut parturi liike. Taas kerran jos nuori naapurin miia käy lapsensa kanssa leipäjonossa ni antakaa käydä mutta ei se tarkoita sitä että kaikki nuoret äidit kävisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtälailla esikoisensa saava 30+ äiti on kokematon.
yhtälailla 30+ äiti voi olla varaton.
yhtälailla 30+ äiti voi olla työtön ja käydä sossun luukulla.
yhtälailla 30+ äiti voi olla yksin huoltaja.
yhtälailla 30+ äiti voi olla viinaan menevä.
yhtälailla 30+ äiti voi laiminlyödä lasta.
se ikä ei merkitse millään tavalla!
joilla on elämässä kaikki hyvin, puolustelevat, naureskelevat ja jopa hyökkäilevät tällaisella aiheella. Mutta, mennään kysymään heiltä, joille tuli ero, jotka olisivatkin halunneet opiskella - tai tehdä jotain muuta mitä lapsesta johtuen ei pysty tekemään, niin on aivan toinen ääni kellossa. Niin kauan kuin kaikki menee hyvin niin mikäs siinä, mutta yrittäkää ymmärtää se fakta, että nuorilla perheellisillä ne suhteet ja työpaikat eivät ole niin VAKITUISIA mitä myöhemmässä iässä. Moni sanoo ja ajattelee tässä vaiheessa "mitä sitten, kyllä minä pärjään" tai "niinhän sinä luulet, meillä on kaikki hyvin". On niitäkin tapauksia jotka viettävät 15vuotiaasta lähtien saman miehen kanssa ja löytävät heti sen pysyvän työpaikan tms., mutta paljon on niitäkin tapauksia jolloin kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Työskentelen perheiden parissa ja tiedän sanoa, että enemmän "ongelmia" - vai pitäisikö sanoa haasteita, nämä rankat elämänmuutokset tuottavat nuorina äideiksi tulleille kuin vanhemmille ihmisille. Niin sanotusti tilastollisesti. Valitettavasti en voi tästä mielipiteestäni ja totuudestani perääntyä, koska olen sitä 15vuotta nähnyt ja itse totuudeksi todennut.
On sinulla siihen oikeus, tuskin olet koko suomea läpiukäynyt kuitenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtälailla 30+ äiti voi olla varaton.
yhtälailla 30+ äiti voi olla viinaan menevä. yhtälailla 30+ äiti voi laiminlyödä lasta.
On toki naimisissa, mutta ei mitenkään onnellisesti... Kun katselen häntä, en voi pitää itseäni huononpana äitinä vain sen takia, että olen useita vuosia nuorempi.
Mistä sanomisesta sinä nyt loukkaannuit? En minä yleistänyt. Tarkoitin lähinnä niitä tapauksia joilla tulee ongelmia perheen parissa. Nämä ongelmat eivät välttämättä johdu iästä - mutta kun ongelmia tulee, niin niitä kasaantuu ja elämä menee enemmän kaaokseen. Näitä tapauksia on enemmän nuorten parissa kuin vanhemmilla perheellisillä.
Ja ymmärräthän myös sen, etten minä tarkoittanut että kaikille nuorille äideille tulee suuria ongelmia jos perhe hajoaa tms. Puhun nyt niistä JOILLE TULEE ONGELMIA, valtava määrä on nuoria äitejä joita minä en elämässä tapaa ollenkaan koska he porskuttavat eteenpäin siinä missä vanhemmatkin.
"tuskin olet koko suomea läpi käynyt" - tämä kuulosti siltä, kuin ajattelisit, että minä ajattelen jokaiselle nuorelle tulevan valtava kriisi jos elämässä tulee vastoinkäymisiä. En minä tätä sanonut tai tarkoittanut. Lue tekstini uudelleen tai perustele tuo jyrkkä kommenttisi.
joilla on elämässä kaikki hyvin, puolustelevat, naureskelevat ja jopa hyökkäilevät tällaisella aiheella. Mutta, mennään kysymään heiltä, joille tuli ero, jotka olisivatkin halunneet opiskella - tai tehdä jotain muuta mitä lapsesta johtuen ei pysty tekemään, niin on aivan toinen ääni kellossa. Niin kauan kuin kaikki menee hyvin niin mikäs siinä, mutta yrittäkää ymmärtää se fakta, että nuorilla perheellisillä ne suhteet ja työpaikat eivät ole niin VAKITUISIA mitä myöhemmässä iässä. Moni sanoo ja ajattelee tässä vaiheessa "mitä sitten, kyllä minä pärjään" tai "niinhän sinä luulet, meillä on kaikki hyvin". On niitäkin tapauksia jotka viettävät 15vuotiaasta lähtien saman miehen kanssa ja löytävät heti sen pysyvän työpaikan tms., mutta paljon on niitäkin tapauksia jolloin kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Työskentelen perheiden parissa ja tiedän sanoa, että enemmän "ongelmia" - vai pitäisikö sanoa haasteita, nämä rankat elämänmuutokset tuottavat nuorina äideiksi tulleille kuin vanhemmille ihmisille. Niin sanotusti tilastollisesti. Valitettavasti en voi tästä mielipiteestäni ja totuudestani perääntyä, koska olen sitä 15vuotta nähnyt ja itse totuudeksi todennut.
On sinulla siihen oikeus, tuskin olet koko suomea läpiukäynyt kuitenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tarkoitan näillä ongelmilla sellaisia ongelmia, että he hakeutuvat avun pariin. Jos parisuhde kaatuu tai työpaikkaa ei ole, se ei ole minun silmissäni ongelma.
Mistä sanomisesta sinä nyt loukkaannuit? En minä yleistänyt. Tarkoitin lähinnä niitä tapauksia joilla tulee ongelmia perheen parissa. Nämä ongelmat eivät välttämättä johdu iästä - mutta kun ongelmia tulee, niin niitä kasaantuu ja elämä menee enemmän kaaokseen. Näitä tapauksia on enemmän nuorten parissa kuin vanhemmilla perheellisillä.
Ja ymmärräthän myös sen, etten minä tarkoittanut että kaikille nuorille äideille tulee suuria ongelmia jos perhe hajoaa tms. Puhun nyt niistä JOILLE TULEE ONGELMIA, valtava määrä on nuoria äitejä joita minä en elämässä tapaa ollenkaan koska he porskuttavat eteenpäin siinä missä vanhemmatkin.
"tuskin olet koko suomea läpi käynyt" - tämä kuulosti siltä, kuin ajattelisit, että minä ajattelen jokaiselle nuorelle tulevan valtava kriisi jos elämässä tulee vastoinkäymisiä. En minä tätä sanonut tai tarkoittanut. Lue tekstini uudelleen tai perustele tuo jyrkkä kommenttisi.
joilla on elämässä kaikki hyvin, puolustelevat, naureskelevat ja jopa hyökkäilevät tällaisella aiheella. Mutta, mennään kysymään heiltä, joille tuli ero, jotka olisivatkin halunneet opiskella - tai tehdä jotain muuta mitä lapsesta johtuen ei pysty tekemään, niin on aivan toinen ääni kellossa. Niin kauan kuin kaikki menee hyvin niin mikäs siinä, mutta yrittäkää ymmärtää se fakta, että nuorilla perheellisillä ne suhteet ja työpaikat eivät ole niin VAKITUISIA mitä myöhemmässä iässä. Moni sanoo ja ajattelee tässä vaiheessa "mitä sitten, kyllä minä pärjään" tai "niinhän sinä luulet, meillä on kaikki hyvin". On niitäkin tapauksia jotka viettävät 15vuotiaasta lähtien saman miehen kanssa ja löytävät heti sen pysyvän työpaikan tms., mutta paljon on niitäkin tapauksia jolloin kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Työskentelen perheiden parissa ja tiedän sanoa, että enemmän "ongelmia" - vai pitäisikö sanoa haasteita, nämä rankat elämänmuutokset tuottavat nuorina äideiksi tulleille kuin vanhemmille ihmisille. Niin sanotusti tilastollisesti. Valitettavasti en voi tästä mielipiteestäni ja totuudestani perääntyä, koska olen sitä 15vuotta nähnyt ja itse totuudeksi todennut.
On sinulla siihen oikeus, tuskin olet koko suomea läpiukäynyt kuitenkaan...
tietynlaista aggressiivisuutta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiat mitkä selvästi ovat joidenkin tämänkin ketjun keskustelijoiden tiedossa eivät vaadi koko Suomen läpi kiertämistä yksittäisten henkilöitten toimesta.
Sitä tekee ihan eri tahot ja koko Suomen kiertäen.
Juu, aggressiivisuutta, kuten aina näissä keskusteluissa.
että tässä ketjussa on valtavasti provoja. Jopa ap, koska ei kukaan aikuinen ihminen voi olla noin mustavalkoinen.
Lisäksi ei voi olla tässä maassa 26vuotiasta joka luulee osuvansa ikänsä puolesta tämän keskustelun ytimeen. Ja kirjoittaa noin tolkuttoman huonoa suomea. Jos hän onkin 16vuotias, niin ehkä sitten uskoisin.
Porvoosta päivää! Tai ehkä joidenkin teinien mielestä on kiva leikkiä.
vaikka mitä. sain esikoiseni 22 vuotiaana. Minulla on ollut 19 vuotiaasta saakka vakipaikka, 17 vuotiaasta saakka sama mies jolla myös vakituinen työ, meillä on myös tilava koti ja vuokrat olemme aina maksaneet ajallaan. Lapsemme ei ole joka viikonloppu hoidossa mummulassa eikä tule olemaankaan!!! Hirveetä tällainen yleistys, että nuoret äidit ovat automaattisesti huonoja äitejä eivätkä pysty tarjoamaan lapselleen mitään. huoh. no onneksi me tiedämme, että meillä on kaikki hyvin :)
tuntuvat minusta hyvin absurdeilta. Tosi elämässä en ole törmännyt tällaiseen. Väite että olen huono äiti, lapseni kärsii, on likainen, minä en osaa käyttää ehkäisyä ja haluan bilettämään koska olen 20v. tuntuu yhtä tyhmältä kuin joku väittäisi kivenkovaa että kaikkien tiettynä vuonna syntyneiden lempi elokuva on Titanic.
Toisinsanoen: O__o kukkuu
En yleensä osallistu tällaiseen turhanpäiväiseen jaaritukeen.
On tässä nuoressa äitiydessä huonotkin puolensa.
Ne ovat kuitenkin sellaisia ajatuksia jotka tulevat mieleen vain heikkoina hetkinä, eivätkä ole niin tärkeitä että niillä olisi minkäänlaista vaikutusta jokapäiväiseen elämään tai äitiyteeni. Luulen että kaikilla on joskus hetkiä jolloin elämä tuntuu enemmän tai vähemmän kurjalta.
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.
Ja täytyy muistaa, ettei niitä vanhoja äitejä ole tilastollisestikaan yhtä paljon, kuin nuoria äitejä.
Minä en usko tilastoihin.
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.
ja suvaitsevaisempia ja ei-niin-mustavalkoisia ja opetataan lapsemmekin siihen.
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.