Lue keskustelun säännöt.
Totuus nuorten äitien haukkujista:
22.09.2010 |
Olen tässä tehnyt hieman huomioita näistä "kypsemmistä" äideistä, jotka katsovat asiakseen arvostella nuorta äitiyttä negatiiviseen sävyyn, "sääliä" nuoria äitejä ja toitottaa ettei lasten tulisi tehdä lapsia:
He ovat näitä, jotka ovat uskoneet että elämä pysyy hallinnassa ja kaikki menee hyvin kun noudattaa tiettyä kaavaa. Heille on kenties jo lapsuudessa uskoteltu näin: On oltava kehittäviä harrastuksia ja pianoläksyt on tehtävä kunnolla, koulussa on pärjättävä ja peruskoulun jälkeen on TIETENKIN mentävä lukioon jos tahtoo pärjätä elämässä. Lukion jälkeen sitten yliopistoon, sen jälkeen on kerättävä työkokemusta, sitten naimisiin ja lapsia kun on oma talo ja vakituinen työpaikka. Näin taataan elämän onni ja sujuvuus.
Näin sitten tunnillinen nuori tyttö ja nuori nainen ajattelee ettei hänellä ole elämässään mitään hätää, kaikki menee hyvin kun hän tekee tämän kaavan mukaan. Niin yksinkertaista ja helppoa. Elämän onni on ihan tavoitettavissa.
Vaan kuinkas käykään, ei se ruusuista olekaan. Elämään tulee petettyä pahasti ja jossain takaraivossa huutaa "en mä halunnut tätä", mutta se pitää vaimentaa jotta pystyy elämään itsensä ja valintojensa kanssa, valintojen jotka ei sittenkään olleet omia.
Sitten kun vastaan tulee nainen joka on valinnut ihan itse, ei tehnyt kuten muut tahot "käskee", säteilee onnea ja nauttii nuoresta äitiydestään/työstään kaupan kassalla, iskee ahdistus! "Siis hei, ei oo mahdollista että toi ei oo tehnyt SEN KAAVAN mukaan ja se näyttää onnellisemmalta kuin minä ikinä, siis apua tää ei voi olla näin, ei voi, ei voi, mun maailma luhistuu jos tajuan että ihan omilla valinnoilla, ilman ulkopuolista kaavaa tulee onnelliseksi eikä sittenkään niin että noudattaa tätä tiettyä ulkoapäin määrättyä juttua". Sitten hoetaan (itselleen todistaakseen) kaikille, että nuoret äidit on syvältä, kaupan kassat on syvältä. Mä matkustan joka vuosi Thaimaaseen ja lapsellani on Ticket ja itse olen maisteri ja sain lapsen kun omakotitalo oli valmis ja MÄ oon onnellinen, et sinä joka teit ihan "väärin"! Siis sähän et voi olla onnellinen. Ja jos muuta ei keksi niin käytetään aseena sitä että erilailla tehnyt ei ole kelvollinen yhteiskunnan jäsen/on 2-luokan kansalainen. Ihan vaan todistaakseen itselleen...
Ja näin taas voidaan opettaa omalla lapselle että harrastukset on hoidettava kunnianhimoisesti, samoin koulu. Todistus on oltava hyvä ja lukio on käytävä. Sen jälkeen tietenkin yliopistoon, vakityö, naimisiin, omistusasunto, sitten niitä lapsia. Itse ei saa ajatella. On tehtävä näin. Piste.
Kommentit (92)
tarkoitus oli kirjoitella nuorten äitien haukkujista ja siitä miksi sitä tapahtuu. Ei itse nuorista äideistä (ei tässäkään aiheessa vikaa, mutta näitä keskusteluja on ollut niin paljon ja valitettava tympeä sävy astuu kehiin joka ketjussa).
Jos nuo "kypsät" äidit olisivat oikeasti tasapainossa, ei heiltä tulisi ylimielistä, alistavaa tekstiä nuorille äideille. Jos ovat sitä mieltä että heillä on varmasti rankkaa, miksi eivät tukisi ja kannustaisi, ei silloin pitää nokittaa ja näyttää että "minä tein oikein", vaikkei se välttämättä suinkaan niin ole.
Kyllä moni 20v on valmis äidiksi ja hyvä äiti, osa taas ei ole. Osa ei ole koskaan. Kyse nyt silti oli tavasta jolla nuoriin äiteihin suhtaudutaan ja se on todella ikävää, koska myös nuoret äidit tarvitsisivat muilta äideiltä vertaistukea siinä missä muutkin, ei todellakaan ilkeämielistä lyttäämistä ja suuria ennakkoluuloja. Jokainen meistä on kuitenkin yksilö. Jos pitää lytätä, tehdään se vasta kun juuri tämä henkilö on osoittanut ettei hommat toimi, joohan? Kyllä nuoriin äiteihin kohdistuva kritiikki tällä hetkellä monelta osin täyttää RASISMIn kaikki merkit!
Itsekin taisin suistua sivuraiteille, mutta jos suurinpiirtein jatkettaisiin nuorten äitien kohtelusta, kiitos :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todistus on oltava hyvä ja lukio on käytävä. Sen jälkeen tietenkin yliopistoon, vakityö, naimisiin, omistusasunto, sitten niitä lapsia. Itse ei saa ajatella. On tehtävä näin. Piste.
On ehkä sen verran älynlahjoja, ettei ole järkeä mennäkään jonnekin levyseppähitsaajan koulutukseen amikseen. Miksi pitäisi tyytyä vähempään, jos on kykyjä enempään?
Ehkäpä ennemmin sitä että miksi joku ei voi ymmärtää ettei kaikki tee tuossa järjestyksessä asioita :) Kyllä minä ainakin uskon että menee luonnostaan joillakin, mutta sitten taas joillakin ei.
valtaosalla ihmisten itseilmaisusta on äärimmäisen huonoa. Tuohon kertomaani äitini ja sisareni tilanteeseen lisään vielä, että äitini varmasti on ollut sisareni ja monien muiden mielestä "nuorten äitien haukkuja". Hän ilmaisee itseään erittäin huonosti, kärkkäästi, haukkuvasti jne. Eli vaikka haluaisikin tukea ja ymmärtää, niin tyrmää ja leimaa asiat.
Monesti kun nuorista äideistä puhutaan, niin ihmiset suhtautuvat "voi voi, ei kannata, et jaksa, kyllä on elämä raskasta, olisit miettinyt asiaa etukäteen, itsepähän on elämänsä valinnut". Ja äänensävy saattaa olla todella tympeä. Ja kuulostaa haukkumiselta. Nuorena lapsien hankkiminen on sellainen ikuisuusaihe, että se tulee aina herättämään ihmisissä laidasta laitaan olevia tunteita. Ja vaikka nämä tuntemukset eivät olisi aina "oikeasti" huonoja, niin ihmiset ilmaisevat itseään niin huonosti - ja ajattelemattomasti, että niitä tulkitaan väärin.
Toki on näitä "oikeitakin haukkujia", mutta itse yritän suodattaa mahdollisimman paljon ihmisten puheista ja miettiä, että halutaanko tässä oikeasti haukkua kohdetta, vai eikö nyt puhuja kuuntele mitä itse puhuu ja millä äänensävyllä.
nro 42
Mistä ihmeestä sitä näkee jostain hymyilevästä kaupan kassasta että onko se tehnyt lapsensa nuorena vai ei?
pädetään sillä ettei meidän Jessica ole ollut koskaan hoidossa, ei kiinnosa baarit tai muut, emme tarvitse yhteistä aikaa jne. Siis nämä nuoret äidit todistelevat hyvyyttään em. asioilla. Mitä sitten jos käy viihteellä, viettää puolison kanssa aikaa kahden tai lapsi on esim. mummolassa hoidossa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin jättää tämän työpaikkani toimitusjohtajana ja hakea paikalliseen Prismaan töihin. En ymmärrä miksi hukkasin elämästäni vuosia lukemalla itseni maisteriksi, metsästämällä hyvää työpaikkaa ja uraputkea. Olen painanut duunia perse hiestä märkänä, työajoista välittämättä. Hankin lapsia kun työpaikka oli vakituinen, auto oli pihassa sekä omakotitalo mukavasti hankittuna. Mies sai samoihin aikoihin vakituisen duunin ja mentiin naimisiin.
Ja nyt ihmettelen: MIKSI IHMEESSÄ? Palavereista toiseen juostessani ja ensi vuoden budjettia laskiessani tiedän, että taas tänä iltana ajatukset rullaavat liikaa työasioissa, vaikka haluaisin keskittyä perheeseeni. Saan työstäni paljon, mutta hetkittäin se väsyttää tavalla, mistä en ole tyytyväinen. Mutta hei - minullahan on kaikki mitä halusin? Ja paskat!
Materialismi helvettiin sekä hienot tittelit käyntikortista. Syljen ihmisten ajatuksille "normaalista" elämästä ja sen tavotteista. Vaihdan autoni halvempaan, muutamme edullisempaan taloon - ja haen Prismaan töihin. Elintaso laskee, mutta laskekoot. Ne vuodet yliopistossa olisin voinut käyttää vaikka lähikaupan kylmäosaston inventaarioon ja tehdä siinä samalla lapset 7 vuotta aikaisemmin, mitäköhän helvettiä nuorempana on tullut ajateltua.
Se on tavallaan asioiden oikaisua. Kun vanhat äidit haukkuu, että jaaha taas on lapsi tehnyt lapsen, mummo pääsee hommiin kun äidin on päästävä baanalle, niin tottakai sitä haluaa korjata ettei asiat niin ole.
pädetään sillä ettei meidän Jessica ole ollut koskaan hoidossa, ei kiinnosa baarit tai muut, emme tarvitse yhteistä aikaa jne. Siis nämä nuoret äidit todistelevat hyvyyttään em. asioilla. Mitä sitten jos käy viihteellä, viettää puolison kanssa aikaa kahden tai lapsi on esim. mummolassa hoidossa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä vielä ja tulin lisäämään vielä yhden (minusta tärkeän) jutun. Nykyään todella paljon keskitytään ulkoisiin asioihin. Monelle ei riitä että ulkoiset asiat ovat tarpeeksi hyvät, niiden pitää olla parhaat mahdolliset. Sisäiset asiat sitten jää vähemmälle, vaikka ne ovat erittäin tärkeitä. Ulkoisia asioita: - koulutustaso, koulumenestys - palkkataso - pukeutuminen, ulkonäkö - harrastukset, vapaa-ajan viettotavat, matkailu - rahastot - asuinpaikka, asunnon arvo ulkoisin perustein Sisäisiä asioita: - henkinen hyvinvointi ja tasapaino - rakkaus ja sen osoittaminen - ihmisen yksilöllisyys ja sen kunnoittaminen - toisten arvostaminen ja kunnioittaminen - muiden tukeminen vaikeissa tilanteissa, ystävyys - jos jollain on vaikeaa, niin tuetaan ja autetaan (ei lytätä ja podeta ylemmyyttä) Kovassa nykymaailmassa pitää kuitenkin muistaa myös (ja etenkin) nuo sisäisetkin asiat. Muistakaa opettaa niitä lapsillenne ja pitäkää myös itsestänne huolta myös sisältäpäin. Onni ei tule ulkoisista asioista. ap
ja mummonpotkijat on aina nuorten äitien lapsia. Siis juuri niiden, joille ulkoinen ei merkitse mitään ja kaikki on sisältä kaunista.
joku on tehnyt tappavan tylsää rutiinihommaa kuten kaupan kassalla istumista niin ei siihen työhön vaan voi olla onnellinen. Ja tuskin se nuorikaan äiti on sitten nelikymppisenä edelleen siellä kaupan kassalla istuessaan ja omien teiniäitilasten lapsia hoitaessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret äidit pärjäävät yllättävän hyvin. Eniten ongelmia tuntuisi olevan 30+ äidiksi tulleilla, joilla on jäänyt päälle vähän joku muu kuin äitiysvaihde.
t. ap (terkkari)
Minä kyllä myönnän että olen epävarma joskus äitiydestäni, eiköhän kaikki ole?
Ainakin lähipiirin mukaan on yleistä miettiä ja tuntea morkkista vähän kaikesta.
Ikään sen en usko olevan kytköksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu,että täällä verrataan lapsen saantia johonkin hiton triathloniin, jota varten on treenattava vuosi kaupalla. On oltava hyvä peruskoulutus ja sitä vastaavaa työtä vakituisesti tehtynä vähintään niin ja niin kauan, menohalut tyydytetty (koska jos lapsen saatuasi tekee vielä mieli mennä, olet huono äiti etkä ole miettinyt tarpeeksi elämää lapsen kanssa), vähintään niin ja niin kauan kestänyt vakaalla pohjalla oleva täydellinen parisuhde jne jne.
Jos tuntuu,että on tarpeeksi kypsä ottamaan vastuun toisesta itsensä lisäksi, haluaa ja tietää pystyvänsä kasvattaa tähän maailmaan uuden ihmisen, on valmis mukautumaan lapsen tuomiin muutoksiin elämässä ja HALUAA LAPSEN, niin siitä vaan, siinähän ne lapsenhankinnan perusedellytykset on. Ei lainkaan siinä, oletko käynyt koulut ja onko vakityö, onko baareissa juostu tarpeeksi ja ONKO IKÄÄ. Itse olen 20v 3-viikkoisen pojan äiti, eikä noista MUKA pakollisista asioista lapsenhankinnassa täyty mun kohdallani muu kuin tuo parisuhde. Tai ei sekään kokonaan, koska meillä on välillä riitoja,joten suhteemme ei siis ole täydellinen. Mutta hienosti meillä silti on mennyt, vauva saa kyllä ruokaa eikä ole likainen.
ihan vedet silmistä kun naurattaa! Sekä ap, että te nuorten äitien haukkujat. Ohhoh... :D
t.Naimisissa oleva nuori äiti, ammatti on, työpaikka on, asuntolaina on, velaton auto on. Ja itse olemme kaiken tehneet ja itse myös olemme vanhempia lapsillemme :D (vai onko nuorten äitien lapsilta evätty jo mummolatkin?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljonko sinulla on ikää?
ihan vedet silmistä kun naurattaa! Sekä ap, että te nuorten äitien haukkujat. Ohhoh... :D
t.Naimisissa oleva nuori äiti, ammatti on, työpaikka on, asuntolaina on, velaton auto on. Ja itse olemme kaiken tehneet ja itse myös olemme vanhempia lapsillemme :D (vai onko nuorten äitien lapsilta evätty jo mummolatkin?)
vertailla kumpi parempi, nuori vai vanha äiti.
ihmiset on erilaisia oli nuori tai vanha. toisella päälle parikymppisellä voi olla elämänkokemusta enemmän kun kolmekymppisellä! onko uusi asia?
ja suurin osa onneksi vielä äideistään ovat parhaita äitejä lapsilleen!!!
23-vuotias puolivuotiaan äiti. En oikein tiedä kuulunko ryhmään nuoret äidit, ehkä elämäntilanteeni vuoksi kyllä. Valmistun kahden vuoden kuluttua, olen seurustellut 2 vuotta lapsen isän kanssa sekä olen töissä kaupan kassalla opiskelujen ohella.
Tänä vuonna matkustimme Pariisiin ja kävimme Tukholmassa. Rahaa ei ole paljon, mutta omilla valinnoillamme riittävästi.
Isovanhemmat asuvat lähellä, mutta hoidossa tyttäremme ei ole ollut vielä kertaakaan. Ihan vain siksi, että ei ole ollut tarvetta. Jos tahdon omaa aikaa, isä hoitaa. Isä on myös itse koulussa ja tekee iltatyötä.
Ensi keväänä isä opintojen loppusuoralla ja niin aikaa jää tyttäremme hoitoon. Näin minä voin keskittyä opintoihini, ja kerätä opintopisteitä varastoon. :)
Odotan kovasti valmistumistani, sillä tämä on rankkaa aikaa opiskella, käydä töissä ja hoitaa pientä lasta. Asiat pitää nyt vaan aikatauluttaa hyvin, jotta aikaa jää vauvallemme myös. Kohta luulen, että isovanhemmat saavat hieman auttaa. ;)
Päivääkään en vaihtaisi!
T: Kaikki me olemme ensisijaisesti äitejä, joten pidetään yhtä.
t.Naimisissa oleva nuori äiti, ammatti on, työpaikka on, asuntolaina on, velaton auto on. Ja itse olemme kaiken tehneet ja itse myös olemme vanhempia lapsillemme :D (vai onko nuorten äitien lapsilta evätty jo mummolatkin?)
että ap tarkoitti kritisoivina ihmisinä niitä, jotka haukkuvat 17-19 vuotiaita äitejä, että he pilaavat elämänsä.
Mielestäni n. 23vuotiaasta lähtien ihmiset ovat ihan "normaalin ikäisiä" äitejä. Toki ovat nuoria, mutta eivät "nuoria äitejä". Suomessa ensisynnyttäjien ikä on noussut viime vuosina.
20vuotias on "aika nuori", mutta "nuoreksi äidiksi" miellän itse tosiaan nämä nippa nappa täysi-ikäiset äidit.
Ja ei, minusta sillä ei ole väliä minkä ikäisenä lapset hankkii. En pidä negatiivisena asiana olla nuori äiti. Lähinnä ajattelin kertoa mihin ikään tuon sanonnan yhdistän.
meillä on kaunis ja siisti koti, rivitalo asunto.
lapseni EI KOSKAAN ole likaisissa vaatteissa, saati rikkinäisissä tai nälkäinen. rakkautta saa niin paljon kun pystyn antamaan.
joskus saattaa rahasta olla tiukkaa, mutta hei, siitä selvitään. lapsella on aina ruokaa kaapissa tai pakastimessa.
harmittaa, että kritisoidaan kaikki nuoret äidit jos on kuullut jonkun (yhden) äidin mokaavan joskus.
Itse sain lapsen 22-vuotiaana. En siis mitenkään nuorena mielestäni! Mutta lähipiirissäni on paljon iäkkäämpänä äidiksi tulleita, esim anoppini sai esikoisensa 42-vuotiaana.
olin silloin jo opiskellut tutkintoni melko pitkälle ja lapsi suunniteltiin siihen vaiheeseen, että kaikki läsnäoloa vaativat opinnot oli suoritettuna, enää pari laudatur vaiheen tenttiä ja gradu oli jäljellä.
Mutta ei siinä se koulutuskaan auttanut kun keskenkasvuinen tytönhupakko haluaa pilata elämänsä ja muidenkin siinä sivussa ;)
Mä olen ajatellut asian niin, että elämä on lyhyt tärkeää on toteuttaa unelmiaan ja haaveitaan, kaikkea mikä on lähimpänä sydäntä. Siksi tein lapset heti, kun elämäntilanne oli tarpeeksi vakaa. Heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen.
Nyt olen 27-vuotias. Mulla on pian maksettu omakotitalo, puolikas sijoitusasunto, pari autoa, tilillä rahaa, yksi valmis ja toinen puolivalmis tutkinto, oma yritys. Mitä ne on? Pelkkää paskaa.
Mutta mulla on kaksi lasta. Ja mies, mun elämäni mies jonka löysin ollessani 15-v. Siinä se on. Mun kaikki.