Lue keskustelun säännöt.
Totuus nuorten äitien haukkujista:
22.09.2010 |
Olen tässä tehnyt hieman huomioita näistä "kypsemmistä" äideistä, jotka katsovat asiakseen arvostella nuorta äitiyttä negatiiviseen sävyyn, "sääliä" nuoria äitejä ja toitottaa ettei lasten tulisi tehdä lapsia:
He ovat näitä, jotka ovat uskoneet että elämä pysyy hallinnassa ja kaikki menee hyvin kun noudattaa tiettyä kaavaa. Heille on kenties jo lapsuudessa uskoteltu näin: On oltava kehittäviä harrastuksia ja pianoläksyt on tehtävä kunnolla, koulussa on pärjättävä ja peruskoulun jälkeen on TIETENKIN mentävä lukioon jos tahtoo pärjätä elämässä. Lukion jälkeen sitten yliopistoon, sen jälkeen on kerättävä työkokemusta, sitten naimisiin ja lapsia kun on oma talo ja vakituinen työpaikka. Näin taataan elämän onni ja sujuvuus.
Näin sitten tunnillinen nuori tyttö ja nuori nainen ajattelee ettei hänellä ole elämässään mitään hätää, kaikki menee hyvin kun hän tekee tämän kaavan mukaan. Niin yksinkertaista ja helppoa. Elämän onni on ihan tavoitettavissa.
Vaan kuinkas käykään, ei se ruusuista olekaan. Elämään tulee petettyä pahasti ja jossain takaraivossa huutaa "en mä halunnut tätä", mutta se pitää vaimentaa jotta pystyy elämään itsensä ja valintojensa kanssa, valintojen jotka ei sittenkään olleet omia.
Sitten kun vastaan tulee nainen joka on valinnut ihan itse, ei tehnyt kuten muut tahot "käskee", säteilee onnea ja nauttii nuoresta äitiydestään/työstään kaupan kassalla, iskee ahdistus! "Siis hei, ei oo mahdollista että toi ei oo tehnyt SEN KAAVAN mukaan ja se näyttää onnellisemmalta kuin minä ikinä, siis apua tää ei voi olla näin, ei voi, ei voi, mun maailma luhistuu jos tajuan että ihan omilla valinnoilla, ilman ulkopuolista kaavaa tulee onnelliseksi eikä sittenkään niin että noudattaa tätä tiettyä ulkoapäin määrättyä juttua". Sitten hoetaan (itselleen todistaakseen) kaikille, että nuoret äidit on syvältä, kaupan kassat on syvältä. Mä matkustan joka vuosi Thaimaaseen ja lapsellani on Ticket ja itse olen maisteri ja sain lapsen kun omakotitalo oli valmis ja MÄ oon onnellinen, et sinä joka teit ihan "väärin"! Siis sähän et voi olla onnellinen. Ja jos muuta ei keksi niin käytetään aseena sitä että erilailla tehnyt ei ole kelvollinen yhteiskunnan jäsen/on 2-luokan kansalainen. Ihan vaan todistaakseen itselleen...
Ja näin taas voidaan opettaa omalla lapselle että harrastukset on hoidettava kunnianhimoisesti, samoin koulu. Todistus on oltava hyvä ja lukio on käytävä. Sen jälkeen tietenkin yliopistoon, vakityö, naimisiin, omistusasunto, sitten niitä lapsia. Itse ei saa ajatella. On tehtävä näin. Piste.
Kommentit (92)
tulkaas nyt sitten näyttämään missä on se kohta, jossa sanotaan, että KAIKKI - JOKA IKINEN - AIVAN JOKAINEN nuori äiti on paska äiti, pukee lapsensa paskaisiin vaatteisiin jne?
Se, että sinä et niin tee, ei tarkoita sitä ettei joku toinen tekisi niin. Ja ihan yhtä hyvin kuin se 16vuotias äiti tekee niin, samaa tapahtuu 25, 31, 42 ja 75 vuotiaitten keskuudessa.
Jos joku kerto esimerkin jostain tapauksesta, kuulemastaan tai ajatuksesta, niin miellätte heti, että ihmiset ovat tarkoittaneet että joka ikinen toimii näin.
Sama jos minä nyt sanoisin, että olen omistanut kaksi autoa joista molemmat menivät rikki puolessa vuodessa. Te väittäisitte, että minä olen sitä mieltä, että joka ikinen auto tässä maailmassa rikkoutuu puolen vuoden sisään. Vaikka näin ei ole sanottu.
Menkää itseenne, opetelkaa lukemaan tai ajattelemaan.
Se, ettet sinä ole törmännyt tuollaiseen ei tarkoita, etteikö muut olisi voinut törmätä. Aiempaa kirjoittajaa siteeraten "tuskin olet kiertänyt koko suomea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitien perheissä. Ei voi tietenkään yleistää, että näin olisi kaikilla! Mutta todennäköisempää se on.
Tää on just sitä harhaa ja itselleen uskottelua. Ei se mene noin. Kyllä nuori äitikin voi olla hyvä äiti, ilman mitään leipäjonoja. 20v voi olla hankkinut itselleen ammatin jolla kevyesti elättää itsensä ja lapsensa ja ehtinyt tienata jo hyvät äitiysrahatkin. Nuori äiti voi olla todella hyvä, rakastava äiti, vailla minkäänlaisia bileintoja.
Toi on juuri sitä itselleen todistelua, harhaisen turvallisuuden luomista "on tehtävä näin niin elämä sujuu". Todella yksinkertaista mustavalkoista ajattelua jota ei uskoisi sivistyneiden vanhempien rouvien käyttävän, mutta näinhän se menee.
on niillä lapsilla koti, ruokaa ja rakkautta. Nuoret äidit viettää aikaansa leipäjonossa, vuokrat on rästissä, lapsi nälkäinen ja likainen. Kun tuli ajateltua, että yhteiskunta huolehtii, itse ei tarvitse tehdä mitään. Mieluummin hankin kunnon ammatin, työpaikan ja asunnon ennen lasten syntymää kuin asun vauvan kanssa pakettiautossa, kun muuhun ei ole mahdollisuuksia. PS. Ne hirmu hyvät nuoret äidit kadehtii matkoja Thaimaaseen.
Tosin kaikkia ongelmia ei voi salata. Huostaanottopäätöksiin johtaneet ongelmat on vaikea salata, toki sekin onnistuu ja näitäkin tapauksia on.
Tilastot tässä tapauksessa kertovatkin vain niistä apua hakeneista. Pinnan alla olevasta on vaikea sanoa.
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.
Ja täytyy muistaa, ettei niitä vanhoja äitejä ole tilastollisestikaan yhtä paljon, kuin nuoria äitejä.
Minä en usko tilastoihin.
Tosin kaikkia ongelmia ei voi salata. Huostaanottopäätöksiin johtaneet ongelmat on vaikea salata, toki sekin onnistuu ja näitäkin tapauksia on.
Tilastot tässä tapauksessa kertovatkin vain niistä apua hakeneista. Pinnan alla olevasta on vaikea sanoa.
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.
Ja täytyy muistaa, ettei niitä vanhoja äitejä ole tilastollisestikaan yhtä paljon, kuin nuoria äitejä.
Minä en usko tilastoihin.
Eli ette voi tietää minkälaisia ongelmia on. Perheväkivaltakin on ihmeen helppoa salata. Nim. kokemusta on.
kyllä paljastuvat ennemmin tai myöhemmin. Ne näkyvät jo lapsista päivähoidossa/ koulussa, ja johtavat lastensuojeluilmoituksiin. Ja näitä on suhteellisesti ottaen enemmän nuorissa ja vähemmänkoulutetuissa perheissä.
Tosin kaikkia ongelmia ei voi salata. Huostaanottopäätöksiin johtaneet ongelmat on vaikea salata, toki sekin onnistuu ja näitäkin tapauksia on.
Tilastot tässä tapauksessa kertovatkin vain niistä apua hakeneista. Pinnan alla olevasta on vaikea sanoa.
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.
Ja täytyy muistaa, ettei niitä vanhoja äitejä ole tilastollisestikaan yhtä paljon, kuin nuoria äitejä.
Minä en usko tilastoihin.
Eli ette voi tietää minkälaisia ongelmia on. Perheväkivaltakin on ihmeen helppoa salata. Nim. kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta riittäisiköhän lapselle, että rakastaa ja välittää lapsestaan, huomio häntä, turvaa riittävän ravinnon, vaatetuksen ja puhtauden, takaa turvallisuuden ja valvoo lastaan sekä huolehtii virikkeiden saamisesta? Eli taitaa olla lasten perustarpeita. Jokainen, joka kykenee tuohon, on mielestäni tarpeeksi hyvä vanhempi ikään tai mihinkään muuhun asiaan katsomatta. (Omaa vanhemmuuttaan voi myös aina kehittää.)
jotain suuntaa tämän maan ja kansan elämästä. Toki marginaalia on joka suuntaan, mutta antaa se suuntaa.
Vai oletko sinä sitä mieltä, että jos jokainen suomalainen haastateltaisin, niin tilastot hyppäisivät aivan päälaelleen? Muutoksia ja vaihtelua varmasti tapahtuisi, mutta ei mitään täysin yllättävää ja shokeeraavaa.
Tämä keskustelu nyt lähtee aivan ihmeellisille teille, en ymmärrä miksi tällaisesta asiasta pitää väitellä. Jos olette oikeasti niin sitä mieltä että suomalainen hyvinvointi ja terveysasiat ovat näin päin metsässä, niin toivon että te viisaammat astutte puikkoihin ja alatte tekemään asioille jotain. Tai paljastatte sen totuuden.
Tosin kaikkia ongelmia ei voi salata. Huostaanottopäätöksiin johtaneet ongelmat on vaikea salata, toki sekin onnistuu ja näitäkin tapauksia on.
Tilastot tässä tapauksessa kertovatkin vain niistä apua hakeneista. Pinnan alla olevasta on vaikea sanoa.
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.
Ja täytyy muistaa, ettei niitä vanhoja äitejä ole tilastollisestikaan yhtä paljon, kuin nuoria äitejä.
Minä en usko tilastoihin.
Eli ette voi tietää minkälaisia ongelmia on. Perheväkivaltakin on ihmeen helppoa salata. Nim. kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma hyvinvointi.
mutta riittäisiköhän lapselle, että rakastaa ja välittää lapsestaan, huomio häntä, turvaa riittävän ravinnon, vaatetuksen ja puhtauden, takaa turvallisuuden ja valvoo lastaan sekä huolehtii virikkeiden saamisesta? Eli taitaa olla lasten perustarpeita. Jokainen, joka kykenee tuohon, on mielestäni tarpeeksi hyvä vanhempi ikään tai mihinkään muuhun asiaan katsomatta. (Omaa vanhemmuuttaan voi myös aina kehittää.)
jotain suuntaa tämän maan ja kansan elämästä. Toki marginaalia on joka suuntaan, mutta antaa se suuntaa.
Vai oletko sinä sitä mieltä, että jos jokainen suomalainen haastateltaisin, niin tilastot hyppäisivät aivan päälaelleen? Muutoksia ja vaihtelua varmasti tapahtuisi, mutta ei mitään täysin yllättävää ja shokeeraavaa.
Tämä keskustelu nyt lähtee aivan ihmeellisille teille, en ymmärrä miksi tällaisesta asiasta pitää väitellä. Jos olette oikeasti niin sitä mieltä että suomalainen hyvinvointi ja terveysasiat ovat näin päin metsässä, niin toivon että te viisaammat astutte puikkoihin ja alatte tekemään asioille jotain. Tai paljastatte sen totuuden.
Tosin kaikkia ongelmia ei voi salata. Huostaanottopäätöksiin johtaneet ongelmat on vaikea salata, toki sekin onnistuu ja näitäkin tapauksia on.
Tilastot tässä tapauksessa kertovatkin vain niistä apua hakeneista. Pinnan alla olevasta on vaikea sanoa.
kritisoida samalla innolla vanhempia äitejä? Onhan uutisissakin ollut heidän mokiaan lasten kanssa. Samalla periaatteella voisimme yleistää kaikki maailman äidit huonoiksi, koska yksi mokaa.
Ja täytyy muistaa, ettei niitä vanhoja äitejä ole tilastollisestikaan yhtä paljon, kuin nuoria äitejä.
Minä en usko tilastoihin.
Eli ette voi tietää minkälaisia ongelmia on. Perheväkivaltakin on ihmeen helppoa salata. Nim. kokemusta on.
Ja kyllä minun mielestäni alkaa menemään nekin päin metsää :D No mutta, se ei liity aiheeseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensiksi: minä kuulun niihin _todella_ nuoriin äiteihin, jolla kaikki ei mennytkään käsikirjoituksen mukaan.
Minulla oli hirvittävän rikkonainen nuoruus. Tulin 12-vuotiaana raiskatuksi ja sen jälkimainingeissa hyväksikäytetyksi. Sen tapauksen jälkeen elämä meni alamäkeä, enkä välittänyt juuri mistään. Seurustelin ihme kyllä vakavasti 13-vuotiaasta lähtien. Itseasiassa tämä poikaystäväni oli minulle se rauhoittava tekijä. No, olin 15-vuotias kun tajusin olevani raskaana. Ehkäisy oli ollut kunnossa, mutta pillerit olivat pettäneet. Ensimmäinen ajatukseni oli, että elämäni on pilalla.
Päätimme kuitenkin pitää lapsen. Olin 16-vuotias kun tyttäremme syntyi, ja edelleen saman poikaystävän kanssa. Raskausajan kävin terapiassa omasta halustani (yritin sopeutua). Kaikki meni hyvin, lapsen isä (siinä vaiheessa avomieheni) kävi töissä ja pärjäsimme kivasti. Olin terapian ansiosta sopeutunut hyvin ja jatkoin koulua pian lapsen syntymän jälkeen iltaopiskeluna.
Tätä auvoa jatkui vajaat pari vuotta, kunnes heräsin eräänä juhannusyönä viestiin lapseni isän/avomieheni kuolemasta. Meidän koko elämältä putosi pohja minuuteissa... Ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä) kertaa oli mentävä sossuun pyytämään apua. Siitä voin itseäni kehua, että saimme tt-tukea yhden kuukauden, kunnes sain asiat siihen jamaan, että pärjäsimme lapsen kanssa ilman sitä.
Lapsen isän kuoleman jälkeen tein ihan mitä töitä vain sain. Nyt vasta on aikaa opiskella, kun tapahtuneesta on kulunut vuosia. Minua on hyvin vähän kritisoitu lapsen saamisesta nuorena, mutta pakko on itse myöntää, että yllättävät asiat olisivat olleet helpompia käsitellä vähän vanhempana tai ainakin opiskelut opiskelleena.
En sitten tiedä onko kyse siitä, etten osaa ottaa kommentteja haukkuina kun tiedän itsekin kuinka pahassa jamassa olimme joskus. Me pärjäsimme joten kuten, mutta se ei ollut nauttimista elämästä eikä sankaritarina. Se oli jokapäiväistä selviytymistaistelua.
Minä uskon, että nuorikin äiti voi olla hyvä. Silti olen sitä mieltä, että vakaa pohja takaa sen turvan silloin kun kaikki menee päin sitä itseään. Ap:n kanssa olen samaa mieltä siitä, että tuki ja kannustus olisivat parempia keinoja kuin syyllistys ja haukut.
mutta riittäisiköhän lapselle, että rakastaa ja välittää lapsestaan, huomio häntä, turvaa riittävän ravinnon, vaatetuksen ja puhtauden, takaa turvallisuuden ja valvoo lastaan sekä huolehtii virikkeiden saamisesta? Eli taitaa olla lasten perustarpeita. Jokainen, joka kykenee tuohon, on mielestäni tarpeeksi hyvä vanhempi ikään tai mihinkään muuhun asiaan katsomatta. (Omaa vanhemmuuttaan voi myös aina kehittää.)
Täysin samaa mieltä. Mulle on ainakin tärkeintä tyydyttää noi tarpeet, silloin mun lapsellani on hyvä olla. Ei mun lastani kiinnosta onko ne rahat, joilla sen vaatteet yms hankitaan, peräisin loistavasta vakiduunista vaiko sossusta, tai että olinko korkeasti kouluttautunut ennen kuin hänet laitettiin alulle, tai onko meillä velkaa, saati minkä ikäinen mä olen. Sillä on isä ja äiti,jotka rakastaa sitä ja turvaa sen kasvun ja kehityksen, ne asiat sille merkitsee.
Mutta tää keskustelu vaikuttaakin nyt menneen äitien väliseksi kilpailuksi siitä kenellä on asiat ulkoisesti paremmin. Kertokaa kun voittaja löytyy! Koittakaa kehuskeluittenne ohessa muistaa tarkistaa onko lapsillanne kaikki hyvin.
meillä kyllä maksetaan vuokrat ajallaan eikä tarvitse missään leipäjonossa kituuttaa.aikaa on lapselle kun toinen vanhemmista on kotona ja toinen töissä. ruokaa on aina ollut kaikille riittämiin ja lapsella vaippoja ja puhtaat vaatteet.. ja sinne ulkomaille ehtii sitten eläkepäivillä ken tahtoo..
terv.nuori äiti