Lapsi vammautui synnytyksessä, mihin valittaa?
Kyse ei ole meidän perheestä vaan hyvän ystäväni perheestä, jossa lapsi vammautui synnytyksessä ja se oli lääkärin vika, koska lähes pakotti ystäväni synnyttämään alateitse, vaikka aiemmin oli hänen papereihin kirjoitettu, että seuraava vauva turvallisinta synnyttää sektiolla.
Ystäväni on kait jossain shokissa tai jotain, koska kun tästä puhuimme niin sanoi, ettei aio tehdä tästä valitusta. Minä en ymmärrä miksi ei. Ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta tai muuta kautta tietoa, että mihin tästä pitäisi tehdä valitus ja onko siitä loppupeleissä apua? Tuntuu ajatuksena kauhealta, että joku muukin, ehkä jopa minä itse, koska meillä on vastaava tilanne ja vielä masussani oleva vauva on turvallisinta synnyttää sektiolla. Minullekin kun on sanottu, että voisin kokeilla ensin alatiesynnytystä.
Tietysti se päätös on lopulta ystäväni enkä tietysti voi häntä pakottaa tekemään valitusta, mutta haluaisin ainakin kertoa, että mihin ottaa yhteyttä jos/kun päättää tehdä valituksen.
Kommentit (63)
miten se eteni ja näin myös sen, että vaikka yhdessä vaiheessa alkoi olla niin vauvan kuin ystäväni henki vaarassa niin lääkäri ei suostunut sektioon vaan ystäväni joutui synnyttämään alateitse ja tämän takia vauva vammautui. Jos olisi tehty sektio edes viimeistään silloin kun molempien henki oli vaarassa niin vauva olisi terve eikä ystäväni olisi revennyt todella pahasti ym.
Vauvan vammautumisesta en mainitse sen enempää kuin että mitä todennäköisimmin erittäin vaikeasti vammautunut, joka ei melko varmasti tule koskaan kävelemään, myös henkiseltä kehitykseltä pysyy aina vauvan/lapsen tasolla.
En siis tiedä mitä se valitus oikeasti auttaa ja aiheutuuko siitä lääkärille mitään, mutta ei minusta tällaista saisi katsoa läpi sormienkaan, koska tuon olisi voinut estää.
ap
miten se eteni ja näin myös sen, että vaikka yhdessä vaiheessa alkoi olla niin vauvan kuin ystäväni henki vaarassa niin lääkäri ei suostunut sektioon vaan ystäväni joutui synnyttämään alateitse ja tämän takia vauva vammautui. Jos olisi tehty sektio edes viimeistään silloin kun molempien henki oli vaarassa niin vauva olisi terve eikä ystäväni olisi revennyt todella pahasti ym.
Vauvan vammautumisesta en mainitse sen enempää kuin että mitä todennäköisimmin erittäin vaikeasti vammautunut, joka ei melko varmasti tule koskaan kävelemään, myös henkiseltä kehitykseltä pysyy aina vauvan/lapsen tasolla.
En siis tiedä mitä se valitus oikeasti auttaa ja aiheutuuko siitä lääkärille mitään, mutta ei minusta tällaista saisi katsoa läpi sormienkaan, koska tuon olisi voinut estää.
ap
Jos olet peloissasi omasta synnytyksestäsi ja sinulle on suositeltu sektiota + ehdotetaan alatien kokeilemista. Tässä neuvoni, kehitä oikein kunnon synnytyspelko ja ota se sektio sillä. Niin itse tein. Onneksi lapseni on nyt hankittu.
Ystäväperheesi tilanne ei varmaan kauheasti kohene valituksilla, hoitohenkilökuntahan ei mitään myönnä.
Hitto vie, pitäisi sitä synnyttäjää kuunnella ja osata papereita lukea.
Jotenkin sellainen kuva tuli ap:n edellisestä viestistä että vauva olisi jäänyt jumiin? tms. Koska synnyttäjä on revennyt pahasti, niin ei kunnolla mahtunut tulemaan lapsi?
Et voi mitenkään tietää, olisiko sen voinut estää.
miten se eteni ja näin myös sen, että vaikka yhdessä vaiheessa alkoi olla niin vauvan kuin ystäväni henki vaarassa niin lääkäri ei suostunut sektioon vaan ystäväni joutui synnyttämään alateitse ja tämän takia vauva vammautui. Jos olisi tehty sektio edes viimeistään silloin kun molempien henki oli vaarassa niin vauva olisi terve eikä ystäväni olisi revennyt todella pahasti ym.
Vauvan vammautumisesta en mainitse sen enempää kuin että mitä todennäköisimmin erittäin vaikeasti vammautunut, joka ei melko varmasti tule koskaan kävelemään, myös henkiseltä kehitykseltä pysyy aina vauvan/lapsen tasolla.
En siis tiedä mitä se valitus oikeasti auttaa ja aiheutuuko siitä lääkärille mitään, mutta ei minusta tällaista saisi katsoa läpi sormienkaan, koska tuon olisi voinut estää.
ap
Jos ei edes sitä tee, niin asioilla ei ole toivoakaan muuttua.
En ymmärrä, miksi kriittisissä tilanteissa sektiota ei tehdä, vaan ennemmin yritetään ja yritetään alakautta. Tarkoitan nyt tilanteita, joissa ollaan jo selkeästi menty sen rajan yli, että pitää pohtia sitä, että "sektio on iso leikkaus johon sisätyy riskejä". Eli myös vauva on vaarassa.
Se on kauheaa terveyden tuhlausta kun ei anneta periksi ja tehdä sitä sektiota.
Siitä, että äiti on synnytyssalissa ja siihen, että leikkauspöydällä kuluu se pari minuuttia, joka menee joka tapauksessa imukuppeihin ynnä muihin. Mutta helvempaahan se on (sillä hetkellä) tehdä synnytys väkisin alakautta kuin leikata.
Jos äiti jaksaisi, niin mitäköhän lääkäri tuumaisin jos hänelle suoraan menisi juttelemaan ja näyttämään vauvaa, että "katso nyt, mitä sait aikaan!" "miltä tuntuisi jos tämä olisi sinun oma lapsesi??" ja pakottaisi lääkärin puhumaan eikä vaan piiloutumaan papereidensa taakse.
Jos lapsi on jo pitkällä synnytyskanavassa ja esim. juuttuu hartioistaan, ei sektiolla tilanne kummene enää yhtään. Silloin katkotaan lapselta solisluut ja vedetään tenava väkisin ulos niin pian kuin mahdollista, repeämät ja muut komplikaatiot korjataan sitten myöhemmin. Joskus tilanne on sellainen, että esim. hapenpuute on ehtinyt jo kehittyä mutta välttämättä se ei ole kenenkään varsinainen vika. Suomessa vammautuneita lapsia kyllä hoidetaan, tutkitaan ja kuntoutetaan ilman valituksiakin, millään mitättömillä valtionkonttorin korvauksilla ei näihin asioihin ole mitään vaikutusta.
tietyn rajan yli, sektiota ei enää voida tehdä.
Jos lapsi on jo pitkällä synnytyskanavassa ja esim. juuttuu hartioistaan, ei sektiolla tilanne kummene enää yhtään. Silloin katkotaan lapselta solisluut ja vedetään tenava väkisin ulos niin pian kuin mahdollista, repeämät ja muut komplikaatiot korjataan sitten myöhemmin. Joskus tilanne on sellainen, että esim. hapenpuute on ehtinyt jo kehittyä mutta välttämättä se ei ole kenenkään varsinainen vika. Suomessa vammautuneita lapsia kyllä hoidetaan, tutkitaan ja kuntoutetaan ilman valituksiakin, millään mitättömillä valtionkonttorin korvauksilla ei näihin asioihin ole mitään vaikutusta.
ap täällä jakelee tuomioitaan?
Ihan sama mistä syystä lapsi on vammautunut, niin kyllä Kela korvaa terapiat, jos lapsi niitä tarvii. Ja ykstyiseltä puolelta myös, jos kunnelliselta ei löydy. Ja maksaa vaikka taksikyydin 100 km päähän, jos ei omasta kunnasta terapiaa löydy.
Ystävälläni ahdas lantio, tosin kaksi heidän lapsista on syntynyt alateitse, mutta heidän painoarvionsa olivat 2,5kg ja 2,3kg tai jotain tuota luokkaa ja molemmat olivat todellisuudessa pienempiä eli n. 2kg molemmat kun syntyivät. Nämä mahtuivat just ja just syntymään ja lisäksi ystävälläni on yksi keskosena syntynyt, joka siis syntyi sektiolla. Kuitenkin noiden kahden alatiesynnytyksen jälkeen ystäväni papereihin kirjoitettiin, että sektio on turvallisin tapa synnyttää, koska pienikokoinenkaan vauva ei meinaa mahtua syntymään. Tämän nuorimman painoarvio oli pari päivää ennen synnytystä 3,6kg ja painoi oikeasti 3,2kg
Minä en itse aio suostua synnyttämään alateitse. Minulla on revennyt kohtu edellisessä synnytyksessä ja tuon takia minulle on turvallisempaa synnyttää seuraava sektiolla.
ap
Hitto vie, pitäisi sitä synnyttäjää kuunnella ja osata papereita lukea.
Jotenkin sellainen kuva tuli ap:n edellisestä viestistä että vauva olisi jäänyt jumiin? tms. Koska synnyttäjä on revennyt pahasti, niin ei kunnolla mahtunut tulemaan lapsi?
ehkä lapsesta murehtiminen vie jo ystäväsi voimat eikä hän siksi jaksa.
mutta toivon vain kaikkea hyvää yställesi ja hänen lapselleen ja muulle perheelle.
kun oli molempien henki vaarassa ja ystäväni olisi saanut terveen vauvan eikä olis revennyt, mutta lääkäri päätti, ettei sektiota tehdä siinä vaiheessa ja lopputulos oli sitten kaikkea muuta kun toivottu.
ap
tietyn rajan yli, sektiota ei enää voida tehdä.
Kyse ei ole meidän perheestä vaan hyvän ystäväni perheestä, jossa lapsi vammautui synnytyksessä ja se oli lääkärin vika, koska lähes pakotti ystäväni synnyttämään alateitse, vaikka aiemmin oli hänen papereihin kirjoitettu, että seuraava vauva turvallisinta synnyttää sektiolla.
Eli ystäväsi synnytystilanteessa suostui itse?
Ystävälläni ahdas lantio, tosin kaksi heidän lapsista on syntynyt alateitse, mutta heidän painoarvionsa olivat 2,5kg ja 2,3kg tai jotain tuota luokkaa ja molemmat olivat todellisuudessa pienempiä eli n. 2kg molemmat kun syntyivät. Nämä mahtuivat just ja just syntymään ja lisäksi ystävälläni on yksi keskosena syntynyt, joka siis syntyi sektiolla. Kuitenkin noiden kahden alatiesynnytyksen jälkeen ystäväni papereihin kirjoitettiin, että sektio on turvallisin tapa synnyttää, koska pienikokoinenkaan vauva ei meinaa mahtua syntymään. Tämän nuorimman painoarvio oli pari päivää ennen synnytystä 3,6kg ja painoi oikeasti 3,2kg
Minä en itse aio suostua synnyttämään alateitse. Minulla on revennyt kohtu edellisessä synnytyksessä ja tuon takia minulle on turvallisempaa synnyttää seuraava sektiolla.
ap
Hitto vie, pitäisi sitä synnyttäjää kuunnella ja osata papereita lukea.
Jotenkin sellainen kuva tuli ap:n edellisestä viestistä että vauva olisi jäänyt jumiin? tms. Koska synnyttäjä on revennyt pahasti, niin ei kunnolla mahtunut tulemaan lapsi?
Että ystäväsi pitäisi tosiaan ottaa yhteys potilasasiamieheen ensimmäiseksi. Oikeasti sairaalan olisi pitänyt omalaoitteisesti infota tämä ystävällesi, mutta eipä ne sitä useinkaan tee. Meillä kävi sosiaalityöntekijä juttelemassa kanssani ja antoi ohjeet miten eteenpäin. Omalla tapauksellamme ei ole mitään tekemistä synnytyksen kanssa vaan se on lapsen muussa hoidossa tehty virhe.
Potilasasiamies neuvoo muistutuksen tekemisessä, mutta se pitää siis ihan itse kirjoittaa ja toimittaa kirjallisesti johtajaylilääkärille tai muulle potilasasiamiehen neuvomalle taholle. Tämä on aika rankka prosessi, voin kokemuksesta sanoa ja se kannattaisi tehdä niin nopeasti kuin mahdollista, jotta asiat ovat tuoreessa muistissa. Sairaala antaa tähän vastineensa, joka kai yleensä on, että mitään virhettä ei ole tapahtunut ja kaikki on hoidettu asianmukaisesti. Sairaala voi vitkutella vastineen antamista vaikka 6 kk kuten se omalla kohdallamme teki. Lisäksi on aika rankkaa lukea sen oman kannan täysin lyttäävää tekstiä. Muistutukseen tulee siis vain vastine, sairaala ei myönnä korvauksia tms.
Toinen tie on tehdä ilmoitus potilasvakuutuskeskukseen. Tähän on joku takaraja kuinka pitkään jälkikäteen sen voi tehdä. Potilasvakuutuskeskus antaa päätöksensä asiasta ja vahvistaa mahdollisen korvaussumman. Meillä Potilasvkuutuskeskus arvioi lapsen vamman "vaikeaksi" sen ja lapsi sai useamman tuhannen euron rahallisen korvauksen kivusta ja särystä. Pysyvä haitta arvioidaan myöhemmin, mutta potilasvakuutuskeskus on sittemmin korvannut meille mm. yksityissairaalassa käyntejä kun vamma on oireillut.
Olin itse yllättynyt kuinka täysin päinvastaiseen kantaan potilasvakuutuskeskus asiassa tuli kuin sairaala, eli kyllä asioista kannattaa koettaa jaksaa valittaa.
miten se eteni ja näin myös sen, että vaikka yhdessä vaiheessa alkoi olla niin vauvan kuin ystäväni henki vaarassa niin lääkäri ei suostunut sektioon vaan ystäväni joutui synnyttämään alateitse ja tämän takia vauva vammautui. Jos olisi tehty sektio edes viimeistään silloin kun molempien henki oli vaarassa niin vauva olisi terve eikä ystäväni olisi revennyt todella pahasti ym.
Vauvan vammautumisesta en mainitse sen enempää kuin että mitä todennäköisimmin erittäin vaikeasti vammautunut, joka ei melko varmasti tule koskaan kävelemään, myös henkiseltä kehitykseltä pysyy aina vauvan/lapsen tasolla.
En siis tiedä mitä se valitus oikeasti auttaa ja aiheutuuko siitä lääkärille mitään, mutta ei minusta tällaista saisi katsoa läpi sormienkaan, koska tuon olisi voinut estää.
ap
Hyvällä provolla on aina tapana tähän tapaan lisätä oleellista informaatiota viestiin siinä kohdin, kun alkuperäinen viesti on teilattu.
Alkuperäisessä viestissä korostat, että kyseessä en ole minä vaan ystäväni. Sitten kun todetaan, että sä et varmaan tiedä aiheesta mitään sitä kommentoidaksesi, kerrotkin olleesi mukana kyseisessä synnytyksessä! Loistavaa! Muutenhan tää ketju olisikin jo kuollut pystyyn.
Meillä on myös yksi lapsista vaikeasti vammainen, koska minut pakotettiin synnyttämään alateitse.
Siis ihan oikeasti se valitus kannattaa tehdä, vaikka se raskasta onkin. Minäkin ajattelin ensin niin, ettei se muuta tapahtunutta, mutta eräs ystäväni avasi silmäni ja sai minut ymmärtämään, että valituksella voin edes yrittää estää sen, ettei jollekin toiselle tapahdu niin.
Meillä mies oli niin rohkea, että meni eräällä kerralla kun käytiin vammautuneen lapsemme kanssa sairaalassa niin näyttämään lasta sille lääkärille, joka sen aiheutti ja kysyi oliko tyytyväinen ym. Lääkäri ei osannut sanoa mitään, oli vaan hiljaa. Ja nyt tässä on selvinnyt, että samainen lääkäri on toiminut samoin usean muunkin kohdalla, osa onneksi olivat onnekkaita eikä heidän lapsensa vammautunut.
Minä en pystynyt yli vuoteen harrastamaan seksiä, koska repesin niin pahasti ja vielä reilun vuodenkin jälkeen meni vielä pitkään ennen kun seksi tuntui miltään, paitsi kivuliaalta.
EI se valittaminen enää peruuta tapahtunutta ehkä lapsesta murehtiminen vie jo ystäväsi voimat eikä hän siksi jaksa.