Sertralin Orion/Ratiopharm-käyttäjät

Minulle määrättiin tänään Sertralin orio 50 mg, aluksi puoli tabl./vrk. En tiedä nyt uskallanko sittenkään aloittaa tätä, kun luin tietoja lääkkeestä, sen imeytymisestä äidinmaitoon ym ym...



Tilanne on paha... ihana pieni vaavini on 1kk, meiltä on menossa oma talo alta rahavaikeuksien vuoksi, ero edessä... lillun aivan järjettömässä turvattomuuden ja ahdistuksen montussa, josta en tiedä milloin tästä pääsee ulos.. Aika jonka piti olla ihanaa ja vauvan huoneen sisustamista ja jotakin uuden elämän rakentamista, murenee kaikki... Pahimmillaan tätä täytyisi sietää vielä kuukausia, jopa toista vuotta.



En tiedä enää mitä tehdä, mutta ahdistus vie hengen.. pienelle en halua aikuisten aiheuttamia ongelmia, joten epäröin lääkkeen ottamisesta...

Aloitin tänään Sertralin Orionin. Kokeillaan, josko kahdessa kuukaudessa ois porukalle tullut uusia kokemuksia.



Toivon todella, et tää lääke saa mun vanhan elämän takaisin, ilman jatkuvaa ahdistusta.

Hei apua, mulla on nyt ekat kakspäivää ollu oireina järjetöntä pahaaoloa, heikkoudentunnetta, järjetöntä tarvetta käydä pissalla kokoajan, käsien tärinää, sekä myöskin ehkä nenänverenvuotoa josta saattaisi johtua hyytynyt veri kurkussa? Sekä myöskin menkkani alkoivat uudelleen, vaikka ne juuri viikkositten loppuivat. En tiedä uskallanko syödä kyseisiä lääkkeitä enempää, koska tää on aika pelottavaa jo D:

Aloitin Sertralin-hoidon 2011 loppuvuodesta. Ensimmäiset päivät olo oli pumpulimainen, kuin "pilvessä". Ihan kuin olisin tarkkaillut itseäni ulkopuolelta, rento, ajatus kävi todella hitaalla, toimin viiveellä, mutten ollut kömpelö kuitenkaan. Kummastuttavalta tuntui silloin, ettei esim. nettipankissa asioiminen luonnistunut ollenkaan tai muu ajatusta vaativa. Mutten erityisemmin välittänyt, koska pitkän ahdistuneisuuden jälkeen olo oli kevyt.

Toisella-kolmannella viikolla annostus nostettiin 50 mg. Samoihin aikoihin tai jopa hieman ennen entiset ahdistuneisuusoireet palasivat ja vähitellen lisääntyivät huomattavasti. Pumpulimainen rentous oli tipotiessään. Ajatus luisti paremmin, mutta ahdistusoireiden takia keskittyminen oli mahdotonta. Olin todella jännittynyt fyysisestikin. En pystynyt pariin viikkoon liikkumaan kodin ulkopuolella.

Sitten helpotti hieman. Poikaystävän kanssa uskaltauduin kauppaan. Oli hurja suoritus! Ahdistuneisuus oli kuitenkin niin mittavaa, ettei hyvä kokemus paljoa voimauttanut. Keskityin kovasti pitämään oireeni salassa. Kuukauden sisään lääkityksen aloittamisesta uskaltauduin paljastamaan salaisuuteni yhdelle ystävälleni. Uskalsin liikkua yksin pyörällä hänen luokseen, mutta vain hänen ja kodin väliä. Sydämen kiihkeälyöntisyys ja sydänkohtauspelko oli läsnä lähes koko ajan. En uskaltanut pysähtyä, koska uskoin, että silloin se sydän poksahtaa.

Kesti yli 2 kk ennen kuin oireet helpottivat. Koko tämän lääkehoidon ajan olin ollut intensiivipsykoterapiassa, 2 krt/vko. Vähättelin hoitavalle lääkärilleni oireideni olevan lievempiä kuin ne oikeasti olivat. Hän olisi halunnut vaihtaa toiseen lääkitykseen jo huomattavasti aikaisemmin, jos olisi tiennyt oireiden olleen vielä 2 kk jälkeen niin voimakkaat kuin ne olivat. Tästä muutaman kk jälkeen vaihdoin lääkäriä. Hänen mielipiteensä asiaan oli, että sivuoireiden kesto on hyvin yksilöllistä ja hyvä, ettei alle 3 kuukauden kohdallani vaihdettu toiseen lääkitykseen. (Tämä toinen lääkäri oli tietoinen sivuoiredeni voimakkuudesta ja kestosta.)

Kolmen kuukauden kohdalla oireeni olivat tasoittuneet jo huomattavasti, ja aloin kokea ilontunnetta läpimurroista, esim. yksin kaupassa asiointi, käveleminen uusiin paikkoihin. Ahdistuneisuus seurasi näissäkin tilanteissa, mutta lievempänä. Kerroin muutamalle muullekin läheiselle ystävälleni sairaudestani. Enää ei tarvinut kantaa salaisuutta, en hävennyt itseäni ja aloin uskoa, että sairauden kanssa voi elää ihan riittävän normaalia elämää. Melkein vuoden olin sairauslomalla, joka mahdollisti toipumisen ja itsetutkiskelun. Olin kuin pieni lapsi, joka opetteli asioita. Uudenlaista suhtautumista, uusia ajattelutapoja, hätäännyksen kohtaamista ja sille "juttelemista".

Kesti kuitenkin vielä pitkään ennen kuin pystyin keskittymään työhöni. 1,5 vuotta lääkityksen alkamisesta ahdistuneisuus antoi tilaa sen verran, että kykenin työskentelemään parisen tuntia. Siitä se kasvoi. Etenin pienin etapein. Vaadin itseltäni oikeastaan liiankin vähän. Mutta taktiikka toimi näemmä. Nyt kykenen riittävän normaaleihin työpäiviin. Annostus on ollut jo pitkään 75mg, eikä lääkärikään ole nähnyt tarpeelliseksi nostaa sitä missään vaiheessa hoitoa. 

onko kukaan muu huomannut et sertralin olis vaikuttanu orgasmin voimakkuuteen?hyvässä mielessä siis? Itselläni on käynyt näin. Orgasmin saavuttaminen on hieman hankalampaa tosin

Oletteko huomanneet lääkettä aloittaessa ja lopettaessa muutoksia kuukautiskierrossa ja -oireissa? Aloittaessa lääkityksen luulin olevani raskaana kiuukautisoireiden muuttuessa ja nyt kun olen lopettanut, epäilen taas mahdollista raskautta :D Lääkettä söin noin vuoden ja se auttoi minut ylös masennuksen kuilusta ja muistutti miltä tuntuu tuntea onnea ja elämänhalua <3 Lopetin noin 2kk sitten ja tuntuu ihan hyvältä :) Menneen vuoden aikana opin paljon selviytymiskeinoja vaikeisiin tuntemuksiin ja oloihin, pystyin ajattelemaan järkevämmin kun en ollut niin ahdistunut koko ajan. Tsemppiä kaikille! :)

Mulle kyseinen lääke on aloitettu ahdistushäiriön takia. Olen syönyt sitä nyt vähän yli vuoden, ja syksyllä olis aikomus lopettaa. Pelkään vain, että olen jäänyt koukkuun enkä pääse eroon lääkkeistä oireiden takia. (Käyn myös terapiassa tässä rinnalla)
Jos unohdan ottaa lääkkeen jonain päivänä, yleensä illalla alkaa ahdistaa ja saan joskus itkukohtauksia.
Aloitusvaiheessa oireina olivat kaksi viikkoa kestävät vaivat, jolloin heräsin yöllä jatkuvasti sydämentykytykseen ja kuolemanpelkoon. Nyt voin kuitenkin hyvin ja lääkkeet ovat tehneet tehtävänsä

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 16:00"]Mulle kyseinen lääke on aloitettu ahdistushäiriön takia. Olen syönyt sitä nyt vähän yli vuoden, ja syksyllä olis aikomus lopettaa. Pelkään vain, että olen jäänyt koukkuun enkä pääse eroon lääkkeistä oireiden takia. (Käyn myös terapiassa tässä rinnalla)
Jos unohdan ottaa lääkkeen jonain päivänä, yleensä illalla alkaa ahdistaa ja saan joskus itkukohtauksia.
Aloitusvaiheessa oireina olivat kaksi viikkoa kestävät vaivat, jolloin heräsin yöllä jatkuvasti sydämentykytykseen ja kuolemanpelkoon. Nyt voin kuitenkin hyvin ja lääkkeet ovat tehneet tehtävänsä

[/quote]

Piti vielä sanoa että lääkkeen aloittamisen jälkeen pai oni on noussut ja minua väsyttää jatkuvasti.

Mä sain siitä nokkosihmottumaa ja laajaa turvotusta. Kesti 9 päivää ennenkuin laantui 

up

eli puolikas tabletti. Kokonaisesta tulee mulle levoton ja keskittymiskyvytön olo. Itsellä oireet puhkesivat kun jouduin olemaan järkyttävän tapahtuman silminäkijänä. Mulle iski kuolemanpelko joka alkoi hallita koko elämää. Alkuvaikeudet lääkityksen kanssa kestivät noin kuukauden. Oireina oli suun kuivuminen, huimaus, pahentuneet pelkotilat, voimattomuus ja väsymys. Pahimmat sivuoireet menivät ohitse kuukaudessa ja loput sivuoireet parin kuukauden sisällä. Nyt voisin jo pärjätä ilman lääkitystä mutta en halua lopettaa. Lääke laihdutti alussa aika lailla, mutta se ei omalla kohdallani ollut huono juttu.

Mä syön, kohta vuoden kuuri takana ja auttanut on TODELLA!



ALuksi, heti eka pillerin jälkeen, tuli kauhea oksettava olo, ripuli, "pilvessä"olemisen tunne, kaikki tuntui jotenkin pehmeältä. Huomasin heti seuraavana aamuna, että se järkyttävä ylikireyden tila, jossa olin ollut, poistui.Olo oli oikeastaan miellyttävä, harsomainen. Pupillit olivat muuten tosi isot ekan viikon.



Tuli myös ahdistus ja kurja olo aluksi. Tiesin, että kuuluu asiaan, mukavaa ei silti ollut. Unettomuuskin jatkui. Lääkäri neuvoi sitten ottamaan tabletin illan sijaa aamulla, niin ei vaikuta uneen. Toimi!



Nyt olen uusi ihminen. Tyytyväinen, nukun tosi hyvin, paljon tasapainoisempi. Kevät oli ihanin aikoihin, olo oli niin seesteisen onnellinen. Kotona jaksan hyvin lapsia ja miestä. En itkeskele koko ajan ja ole ahdistunut. Olo ei ole "hullu", pakko-ajatukset ovat hellittäneet jne.



voin todella suositella. Itse alan pikkuhiljaa lopetella kuuria, mutta tiedänpä vastaisuudessa, mihin turvaan, jos en jaksa.



Tsemppiä! Jos huonot oireet jatkuvat tosi kauan, ota yhteys lääkettä määränneeseen lääkäriin!

Miten kauan teillä nuo aloitusoireet kestivät? Ja miten koitte että toipuminen ahdistuksesta/masennuksesta tapahtui? Välillä tuntuu, että usko on kovilla tämän toipumisprosessin suhteen.



Ihana kuulla muidenkin tarinoita ja etenkin sitä, että tästä myös selviää ja elämä kantaa taas normaaliin hyvään arkeen.

En oikeastaan edes kokenut itseäni masentuneeksi kun aloitin, ahdistuneisuuteen sitä kirjoitettiin. Lääkkeen aloittamisen jälkeen masennuin viikkokausiksi. Sinnittelin melkein puoli vuotta kunnes lopetin lääkkeen oma-aloitteisesti huomaatuani miten paljon paremmin voin jos jäi lääke vahingossa ottamatta. Tyyliin hei, on parempi olo, alkaisko tää nyt viimein vaikuttaa?! Ja sitten tajusin että olin unohtanut ottaa koko lääkkeen. Käytön aikana passivoiduin täysin, lopetin liikunnan harrastamisen ja lakkasin tapaamasta ystäviäni. Että ei se kaikille sovi.

ei kuulosta oikein uskottavalta. Nämä SSRI-lääkkeethän vaikuttavat hitaasti, enkä siksi oikein usko, että yhden lääkkeen väliin jääminen voisi vaikuttaa suuntaan tai toiseen.

Lääkäri sanoi minulle että kyseisen lääkkeen vaikutuksen puolittumisaika on pari vuorokautta joten pitoisuus säilyy elimistössä vaikka unohtaisi ottaa yhden lääkkeen, siis vaikutus ei katkea kuin vasta parin päivän jälkeen....

Lääkäri sanoi minulle että kyseisen lääkkeen vaikutuksen puolittumisaika on pari vuorokautta joten pitoisuus säilyy elimistössä vaikka unohtaisi ottaa yhden lääkkeen, siis vaikutus ei katkea kuin vasta parin päivän jälkeen....

pitäisi vaikuttaa vaan jostain ihan toisenlaisesta reaktiosta. Jos syöt arsenikkia niin että se aiheuttaa havaittavan huonon olon, niin kai se nyt helpottaa heti pikkasen jos yksikin annos jää ottamatta, vaikka itse myrkytys vaatisin poistuakseen useamman päivän.

Mulla oli raskauden ajan käytössä sepram lääkitys, sit se ei enää toiminu ku tuli synnytyksen jälkeinen masennus ja paniikkihäiriö vaan paheni. Mulle määrättiin sertralin orion 50mg/vrk ja sen lisäks ahdistukseen syön xanor depot lääkettä. Sertraliinin alotin vasta eilen mutta ainaki näin parin päivän kokemuksella ni tuntus paremmin toimivan ku toi sepram. Saa sitte nähä ku pitäs alkaa lopettelee noita xanoreja et miten sit pärjään pelkällä setalla. Pakkausselosteessa mielestäni ihan turhaa pelottelua, en meinannu uskaltaa vaihtaa lääkettä vaan sinnittelin vielä kaks viikkoo sepramilla mut onneks vaihdoin. En ainakaa vielä oo huomannu kummempia sivuvaikutuksia..

[/quote]

pitäisi vaikuttaa vaan jostain ihan toisenlaisesta reaktiosta. Jos syöt arsenikkia niin että se aiheuttaa havaittavan huonon olon, niin kai se nyt helpottaa heti pikkasen jos yksikin annos jää ottamatta, vaikka itse myrkytys vaatisin poistuakseen useamman päivän.

[/quote]

Niin no en väittänytkään että niin ei voi käydä mutta kerroin vaan että joskus lääkäri ohjeisti minua näin kun olin unohtanut ottaa yhden annoksen. Kuulostais aika loogiselta että totta kai aineen pitoisuus elimistössä laskee mutta ei häviä.

rinnat kasvanut käytön aikana?

Ja tissit kasvaneet sen takia

Voi imettää. Voit myös lopettaa imetyksen, korvikkeet on tarkoitettu tällaisiin tilanteisiin. Itse olen kahden lapsen imetyksen lopettanut ja aloittanut sertraliinilääkityksen. Kannatti!!!