Oikeasti te 'suvaitaan kaikki' -ihmiset teette vain hallaa lapsillenne!!

AP:n mukaan mehän emme ymmärrä mistään mitään. Olemme kusetettavissa mennen tullen.

Joissakin kulttuureissa on esim. lasten läpsiminen arkipäivää. Totta kai se vaikuttaa myös näiden lasten käytökseen. En halua omien lasteni oppivan, että on ok lyödä tietyissä tilanteissa, en suomalaiselta enkä muun maalaiselta lapselta.



Tietenkään ei ole niin, että kaikissa samasta kulttuurista tulevissa perheissä olisi samat tavat. Ystäväpiirissä on monia 'ulkomaalaistaustaisia' lapsia, mm. puoliksi ruotsalaisia. Maahanmuuttajaksi usein käsitetään jostakin syystä vain pakolaiset.

se on ollut suomessa ihan arkipäivää, kunnes lasten kasvatus ja käsitykset siitä on parantuneet.. mutta maassa, jossa ihmisoikeidet eivät ole mistään kotoisin, on harvoin mahdollisuuttaa valistukseen lasten kasvatuksen suhteen, ja asia on tottakai alkutekijöissä meihin verrattuna. mutta oletko silti sitä mieltä että isoäitisi on maailman hirvein ihminen, et, vaan valistat häntä siitä miten lapsia tulee kasvattaa. tämä on asia jonka ulkomaalaistaustaisetkin ymmärtävät, kunhan heille asiasta valistetaan.

Joissakin kulttuureissa on esim. lasten läpsiminen arkipäivää. Totta kai se vaikuttaa myös näiden lasten käytökseen. En halua omien lasteni oppivan, että on ok lyödä tietyissä tilanteissa, en suomalaiselta enkä muun maalaiselta lapselta.

Tietenkään ei ole niin, että kaikissa samasta kulttuurista tulevissa perheissä olisi samat tavat. Ystäväpiirissä on monia 'ulkomaalaistaustaisia' lapsia, mm. puoliksi ruotsalaisia. Maahanmuuttajaksi usein käsitetään jostakin syystä vain pakolaiset.

Mitään ei arvosteta ja mitään ei kunnioiteta. Rehellisyys ei ole enää arvo, eikä oikeudenmukaisuus, hyvän käytöksenkin kanssa on niin ja näin. Luottevuuta kukaan ei ole tainnut arvostaa enää aikoihin ja useimpien motto on nykyisin, "kaverille ei jätetä".

Hyvä kuulla, että joku toinenkin on huomannut saman asian. Ap.

Minäkin assosioin nämä ongelmat lähinnä _suomalaisten_ ongelmiksi (enkä heidänkään osaltaan jaksaisi noin rankasti yleistää), ei niitä ole tarvinnut ulkoa tuoda... Huono käytös ja kateellinen oman edun vahtaus ovat ainakin ihan perussuomalaisia (pun intended ;-)) juttuja...

Ei suomalaisuus ole mikään hyvän ihmisen mittari.

Ei olekaan, olen kanssasi ihan samaa mieltä. Siksi tähdensinkin sitä, ettei kyse ole siitä, että toinen on yksiselitteisesti "hyvä" tai "paha" - ollaan vain liian erilaisia.

Miten ap suhtautuu ulkomaalaisiin työkavereihin ja globaaleihin yrityksiin? Pitääkö siinäkin tilanteessa olla varuillaan ja pelätä moraalinsa puolesta?

Tietenkään kaikkia ulkomaalaistaustaisia ihmisiä ei voida niputtaa samaan lokeroon - kaikki on niin suhteellista. Sellaiset ihmiset, joilla on melko samanlainen kulttuuritausta kuin meilläkin, ovat tässäkin asiassa melko samanlaisia. Kulttuurikohtaisista eroavaisuuksista on hyvä silti olla tietoinen - sillä se on todellisuutta, varsin naiivia on olettaa, että kaikki toimisivat lähtökohtaisesti samalla tavalla.

Ap.

tästä päivästä. Toki tiedän, kukapa ei tietäisi, ettei Suomessakaan lasten fyysinen kuritus ole aina ollut pannassa.

Arvasin, että joku vetoaa valistamiseen. Kerro minulle, onko sinulla elämässäsi aikaa ja energiaa lähteä valistamaan jokaista lastaan (kotonaan) fyysisesti kurittavaa aikuista heidän väärästä kasvatusmetodistaan, ulkomaalaista tai suomalaista? Näet lapsen käytöksestä, että häntä kohdellaan huonosti, muttet sitä pysty todistamaan mitenkään.

Yhden tällaisen lapsen voisin omille lapsilleni ystäväksi hyväksyä ja häntä pyrkiä auttamaan ja ohjaamaan oikeaan suuntaan, siihen resurssini riittäisivät, mutta että kaikkia vastaan tulevia? En ehtisi muuta tehdäkään.

Valistamisen kuuluu muille tahoille, ei yksittäiselle vanhemmalle. Yksittäisen vanhemman antaman valistuksen en uskoisi edes tehoavan.

muistuttaisin, että niin ne suomalaisetkin on läpsineet lapsiaan..

se on ollut suomessa ihan arkipäivää, kunnes lasten kasvatus ja käsitykset siitä on parantuneet.. mutta maassa, jossa ihmisoikeidet eivät ole mistään kotoisin, on harvoin mahdollisuuttaa valistukseen lasten kasvatuksen suhteen, ja asia on tottakai alkutekijöissä meihin verrattuna. mutta oletko silti sitä mieltä että isoäitisi on maailman hirvein ihminen, et, vaan valistat häntä siitä miten lapsia tulee kasvattaa. tämä on asia jonka ulkomaalaistaustaisetkin ymmärtävät, kunhan heille asiasta valistetaan.

jonka ulkomaalaistaustaisetkin ymmärtävät

Ei suomalaisuus ole mikään hyvän ihmisen mittari.

Ei olekaan, olen kanssasi ihan samaa mieltä. Siksi tähdensinkin sitä, ettei kyse ole siitä, että toinen on yksiselitteisesti "hyvä" tai "paha" - ollaan vain liian erilaisia.

Miten ap suhtautuu ulkomaalaisiin työkavereihin ja globaaleihin yrityksiin? Pitääkö siinäkin tilanteessa olla varuillaan ja pelätä moraalinsa puolesta?

Tietenkään kaikkia ulkomaalaistaustaisia ihmisiä ei voida niputtaa samaan lokeroon - kaikki on niin suhteellista. Sellaiset ihmiset, joilla on melko samanlainen kulttuuritausta kuin meilläkin, ovat tässäkin asiassa melko samanlaisia. Kulttuurikohtaisista eroavaisuuksista on hyvä silti olla tietoinen - sillä se on todellisuutta, varsin naiivia on olettaa, että kaikki toimisivat lähtökohtaisesti samalla tavalla. Ap.

Kiertelet ja kiemurtelet ja jankkaat samaa erilaisuus ja moraali asiaa ja yhtään konkreettista esimerkkiä eroavaisuuksista jotka vaikuttaisivat ystävyyssuhteisiin et löydä.

Tälläisiä ongelmia omalle kohdalleni on tullut:



Pidetään omaa lasta varakaverina, tai oma lapsi on jollakin tavoin alisteisessa asemassa kaveriinsa nähden.



Varastamista.



Pompottamista.



Komentelemista.



Jne.



Toki näitä samoja ongelmia voi tulla eteen myös suomalaisen lapsen kanssa (tottakai!), mutta usein nämä em. ongelmat liittyvät juuri siihen, kun kaksi liian erilaista lasta koittaa pärjätä yhdessä.



Olen huomannut, että liian usein tälläinen suhde hyödyttää vain sitä toista, eikä ole tasapainoinen.



On kaunis illuusio olettaa erilaisuuden vain rikastuttavan elämäämme - ennemminkin ajattelen sen (omiin kokemuksiini pohjaten) olevan rasite onnelliselle, harmoniselle elämälle.



Ap.

ulkomalaisiin ja mun mielestä ne ovat suuri rikkaus.



Kuten ystävyyssuhteet kaikkien ihmisten kanssa.



Ulkomaalaisten tai ulkomaalasistaustaisten kanssa sen suhteen tekee ehkä rikkaammaksi se, että osaa ajatella asioita myös hieman eri näkökannoilta, näkee että asioita voi tehdä hieman toisinkin ja se kasvattaa ehkä ulos ahdasmielisyydestä.



Kaikille se ei tietenkään toimi noin.



Tero

liittyvän erityisesti kaverin kansallisuuteen tai ihonväriin, ei todellakaan. Ja kokemusta on sekä itselläni omasta lapsuudesta, jossa asuin vuosia ympräri maailmaa + nyt omien kolmen lapsen kohdalla, joilla on monia kavereita eri kulttuuritaustoilla.

Tälläisiä ongelmia omalle kohdalleni on tullut:

Pidetään omaa lasta varakaverina, tai oma lapsi on jollakin tavoin alisteisessa asemassa kaveriinsa nähden.

Varastamista.

Pompottamista.

Komentelemista.

Jne.

Toki näitä samoja ongelmia voi tulla eteen myös suomalaisen lapsen kanssa (tottakai!), mutta usein nämä em. ongelmat liittyvät juuri siihen, kun kaksi liian erilaista lasta koittaa pärjätä yhdessä.

Olen huomannut, että liian usein tälläinen suhde hyödyttää vain sitä toista, eikä ole tasapainoinen.

On kaunis illuusio olettaa erilaisuuden vain rikastuttavan elämäämme - ennemminkin ajattelen sen (omiin kokemuksiini pohjaten) olevan rasite onnelliselle, harmoniselle elämälle.

Ap.

mun näkemien suomalaistenkin lasten perisyntejä.

Ei tulis mieleenkään opettaa heille muuta kuin suvaitsevaisuutta eri taustaisia ihmisiä kohtaan.



Toki heille opetetaan meidän perheen moraalikäsitykset myös ja paljon muutakin.

ajattelutavasta askel eteenpäin on se, että kun alkaa tuntea ihmisiä eri kulttuureista enemmän toteaa, että ihmisiä ne on myös Kiinassa ja koska en halua ystävystä kaikkien kanssa Suomessa uskallan sanoa ääneen, että kemiat eivät kohtaa kaikkien ulkomaalaistenkaan kanssa.

Siitä nähdäkseni Ap:n aloituksessa on kyse.

C'mon ei ne kaikki ulkomaalaiskontaktit ole elämää rikastuttavia kuten eivät suomalaiskontaktitkaan. Näkökulmaa avaavia ne kieltämättä ovat.

Mulla on töiden kautta tullut monia ystävyyssuhteita

ulkomalaisiin ja mun mielestä ne ovat suuri rikkaus.

Kuten ystävyyssuhteet kaikkien ihmisten kanssa.

Ulkomaalaisten tai ulkomaalasistaustaisten kanssa sen suhteen tekee ehkä rikkaammaksi se, että osaa ajatella asioita myös hieman eri näkökannoilta, näkee että asioita voi tehdä hieman toisinkin ja se kasvattaa ehkä ulos ahdasmielisyydestä.

Tälläisiä ongelmia omalle kohdalleni on tullut: Pidetään omaa lasta varakaverina, tai oma lapsi on jollakin tavoin alisteisessa asemassa kaveriinsa nähden. Varastamista. Pompottamista. Komentelemista. Jne. Toki näitä samoja ongelmia voi tulla eteen myös suomalaisen lapsen kanssa (tottakai!), mutta usein nämä em. ongelmat liittyvät juuri siihen, kun kaksi liian erilaista lasta koittaa pärjätä yhdessä. Olen huomannut, että liian usein tälläinen suhde hyödyttää vain sitä toista, eikä ole tasapainoinen. On kaunis illuusio olettaa erilaisuuden vain rikastuttavan elämäämme - ennemminkin ajattelen sen (omiin kokemuksiini pohjaten) olevan rasite onnelliselle, harmoniselle elämälle. Ap.

Missä kulttuurissa tuollainen käytös on sallittua tai jopa hyväksyttyä? Minkämaalaiset vanhemmat eivät moiti ja opasta lastaan jos saavat kuulla hänen käyttäytyneen tuolla tavalla. Miksi olen tavannut vanhempia eri maista ja aina ovat korostaneet sitä että toisia ei kiusata, kaikkien kanssa leikitään ja että toista ei saa loukata.

ja mieti vielä kerran tarkoittiko ap todella tätä? Minun mielestäni ei.

Tästä maailmaasyleilevästä ajattelutavasta askel eteenpäin on se, että kun alkaa tuntea ihmisiä eri kulttuureista enemmän toteaa, että ihmisiä ne on myös Kiinassa ja koska en halua ystävystä kaikkien kanssa Suomessa uskallan sanoa ääneen, että kemiat eivät kohtaa kaikkien ulkomaalaistenkaan kanssa.

Siitä nähdäkseni Ap:n aloituksessa on kyse.

C'mon ei ne kaikki ulkomaalaiskontaktit ole elämää rikastuttavia kuten eivät suomalaiskontaktitkaan. Näkökulmaa avaavia ne kieltämättä ovat.

Mulla on töiden kautta tullut monia ystävyyssuhteita

ulkomalaisiin ja mun mielestä ne ovat suuri rikkaus.

Kuten ystävyyssuhteet kaikkien ihmisten kanssa.

Ulkomaalaisten tai ulkomaalasistaustaisten kanssa sen suhteen tekee ehkä rikkaammaksi se, että osaa ajatella asioita myös hieman eri näkökannoilta, näkee että asioita voi tehdä hieman toisinkin ja se kasvattaa ehkä ulos ahdasmielisyydestä.

"On kaunis illuusio olettaa erilaisuuden vain rikastuttavan elämäämme - ennemminkin ajattelen sen (omiin kokemuksiini pohjaten) olevan rasite onnelliselle, harmoniselle elämälle.

Ap. "

ajattelutavasta askel eteenpäin on se, että kun alkaa tuntea ihmisiä eri kulttuureista enemmän toteaa, että ihmisiä ne on myös Kiinassa ja koska en halua ystävystä kaikkien kanssa Suomessa uskallan sanoa ääneen, että kemiat eivät kohtaa kaikkien ulkomaalaistenkaan kanssa.

Siitä nähdäkseni Ap:n aloituksessa on kyse.

C'mon ei ne kaikki ulkomaalaiskontaktit ole elämää rikastuttavia kuten eivät suomalaiskontaktitkaan. Näkökulmaa avaavia ne kieltämättä ovat.

Mulla on töiden kautta tullut monia ystävyyssuhteita

ulkomalaisiin ja mun mielestä ne ovat suuri rikkaus.

Kuten ystävyyssuhteet kaikkien ihmisten kanssa.

Ulkomaalaisten tai ulkomaalasistaustaisten kanssa sen suhteen tekee ehkä rikkaammaksi se, että osaa ajatella asioita myös hieman eri näkökannoilta, näkee että asioita voi tehdä hieman toisinkin ja se kasvattaa ehkä ulos ahdasmielisyydestä.

Me suomalaiset emme ymmärrä, miten erilaisia käsitykset moraalista esimerkiksi voivat olla. Ja moraali nyt on ihan ensimmäinen niistä perusasioista, joiden tulisi olla samalla tasolla, jotta tasavertainen ihmissuhde ylipäätään onnistuu. Ap.

"Meillä suomalaisillahan" onkin niin huippu korkea ja hyvellinen moraali, että pitää varjella lapsiamme kaikilta muilta pahoilta! Huh huh...minä kyllä teen parhaani,että lapseni eivät opi "perussuomalaisia tapoja"! He ovat kohteliaita vanhemmille, kunniottavat hyviä tapoja, eivät riko ja sotkea paikkoja, joka toinen sana ei ole "vittu", eivät hillu ulkona klo 21, meillä kotona ei juo alkoholia kukaan, ei edes vieraille ole tarjolla, tupakasta on turha haaveillakaan. Vaikeaa se on, koska tämä on ihan normaalia suomalaisille lapsille, mutta parhaani teen, jotta lapseni oppivat kunnioittamaan itseään paremmin, etteivät käyttäydy tyhmästi ja sorru kaikkeen pa*kaan, joka on ihan turhaa.

Vanhempia, jotka eivät osaa varoa, mitä ystävyys ulkomaalaistaustaisen lapsen kanssa tuo tullessaan - esimerkiksi. Ap.

Onneksi lähiympäristöni vanhemmat eivät ajattele noin. Täällä ulkomailla asuessamme kun nämä suomalaislapseni ovat niitä pelottavia "ulkomaalaistaustaisia". ;-)

Vai pitäisiköhän kieltää omia lapsia leikkimästä yhtään kenenkään kanssa, ettei varmaan tule huonoja vaikutteita? :-D

Vakavissaan: kyllä joskus ihmetyttää ja ahdistaakin lukea noista asenteista siellä kotipuolessa - ja palaa aina mieleen miksi sieltä olikin niin kova hinku pois. Hämmästyttää ihan loputtomiin tuo vieraan pelko.

meidän lapsemme ovat muuten eniten törmänneet ihan suomalaistaustaisten kaverien kohdalla! Pitäisikö tästä tehdä johtopäätös, että samanlainen tausta on harmonisen elämän kannalta riskitekijä?!



Mitäpä jos vain annettaisiin ihmisille MAHDOLLISUUS, ihonväriin jne. katsomatta. Kaikki kun ovat yksilöitä. Jos ongelmia ilmenee, sitten asia selvitetään. Ei niin, että mitä tahansa pitää sietää ja suvaita, ei tietenkään.



32