Lue keskustelun säännöt.
Missä on lääkärien vastuu?!
16.09.2010 |
No where to be found >=/.
Lääkärit tekevät jatkuvasti (pahojakin) hoitovirheitä, eikä lääketiede ole mikään absoluuttinen totuus ihmiskehon toiminnasta - läheskään kaikkea ei vielä tiedetä (tuskin tullaan koskaan tietämäänkään), silti ihmisille uskotellaan, että "kaikki on kunnossa" ja että lääkäriin voi luottaa.
Lääkärien toimesta vahingoitetut ihmiset eivät saa mistään oikeutta, sillä sellainen "pieni juttu" kuin lääkärien kollegiaalisuus estää sen, että kukaan diagnosoi potilaalle terveydellistä haittaa hoitotoimenpiteestä. Sairastuneet ihmiset / potilaat ovat usein liian väsyneitä, sairaita ja peloissaan nostaakseen aiheesta meteliä - sen tehtyään heitä hoidettaisiin vielä vähemmän; jäisi ne kipulääkkeetkin saamatta. Ja ilman sitä virallista diagnoosia, et ole oikeutettu mihinkään korvaustoimenpiteisiin / jatkohoitotoimenpiteisiin.
Valelääkäri oli varmasti aivan yhtä pätevä, kun 80% maamme laillistetuistakin (väh. lääketieteen maistereista) lääkäreistä on - luuleeko jo tosiaan, että niistä lääketieteen tentityistä oppimääristä on keskimääräisellä rivilääkärillä aktiivisessa muistissa murto-osaakaan? Kirjoista laillistettu lääkärikin tietoa katsoo - jos lääkärin kunnialtaan ja auktoriteetiltaan nyt siihen enää ylipäätään pystyy taipumaan. Potilaanhan saa kyllä hiljaiseksi sanomalla, ettei sinua mikään vaivaa - tai antamalla jonkin muun arkipäiväisen selityksen oireille. Sillä mitä pieni potilas voisi tässä tilanteessa tehdä muuta kuin hyväksyä kohtalonsa?
Tämä aihe on yksi niistä monista tabuista, joista ei saa missään nimessä keskustella eikä tätä saisi ääneen sanoa - tässä tämä silti on; koko totuus kaikessa koreudessaan. Saa vapaasti kommentoida.
Kommentit (30)
En ole lääkäri, vaan sairaanhoitaja.
Niin kauan, kun ihminen on lääkärinä, tapahtuu virheitä. Niin se vaan on.
Uskotkos Ap, että niitä virheitä kyllä käsitellään meetingeissä ja niistä opitaan.
Mutta, jos jokainen lääkärin tekemä virhe otettaisiin suurennuslasin alle, kaikki resurssit menisivät virheiden käsittelyyn. Valitettavasti. Lääketiede nyt alana vaan on sellainen.
Oireet saattavat olla epämääräisiä, vaikea tulkita mikä tauti on kyseessä, tarkemmatkaan kokeet eivät välttämättä anna yksiselitteistä vastausta. sitten vaan kokeillaan ja joskus menee pieleen.
Ja Suomessa on lääkäripula. Lääkäripula!!!! Eli, jos takerrutaan jokaiseen virheeseen, ei ehditä sitäkään vähää hoitaa potilaita. Lääkärit vaan käsittelisivät ja analysoisivat toistensa virheitä.
Ja kukaan sitten enää haluaa lääkäriksi, jos työnkuva muuttuu toisten virheiden käsittelyksi.
Sillä virheitä sattuu paljon. Ja ne täytyy lääketieteen alalla hyväksyä, niin kauan kuin ihminen toimii lääkärinä.
Robotti voisi ehkä tulevaisuudessa olla Ap:ta tyydyttävä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lääkäri, vaan sairaanhoitaja. Niin kauan, kun ihminen on lääkärinä, tapahtuu virheitä.
Eikä se silti herätä sinussa sen kummempia tuntemuksia - itseasiassa tämä(kin) ketju (yritys nostaa tietoisuutta erittäin tärkeästä asiasta) on jopa niin triviaali mielestäsi, että ajattelit, "ettet jaksa vastata". Ja kuinka moni muu alan ihminen - lääkärikin - siellä taustalla tekee samoin? Välinpitämättömyys on käsin kosketeltavissa. Tärkeämpää toki on tulla av-palstalle ja keskustella esimerkiksi Reimatecin väristä?
Niin se vaan on.
Asia on juuri niin kuin me ihmiset sen haluamme olevan - me teemme todellisuuden; omalle toiminnallamme joka ikinen päivä olemme mukana vaikuttamassa tähän yhteiskuntaan. Yksikin ihminen voi muuttaa maailmaa omalta osaltaan paremmaksi paikaksi olla ja elää - mikään asia ei siis "vain ole" niin taikka näin, meillä on valta ja vastuu vaikuttaa asioiden kulkuun. Älä unohda sitä.
Uskotkos Ap, että niitä virheitä kyllä käsitellään meetingeissä ja niistä opitaan.
Itseasiassa en usko. Joskus voi toki näinkin käydä, mutta uskon, että useimmiten hoitotoimenpiteestä ilmaantuvan komplikaation sattuessa asia (ja potilas) vaietaan kuoliaaksi jo siinä vaiheessa, kun potilas yrittää ottaa yhteyttä hoitavaan yksikköön tai hakeutua lisäoireidensa vuoksi uusiin tutkimuksiin.
Joko jo puhelimessa sairaanhoitaja toteaa, että "oireesi johtuvat vain toimenpiteestä aiheutuneesta ahdistuksesta / univajeesta / jännityksestä ja, että kaikki hoituu, kunhan otat sitä Buranaa" tai sitten potilaan hakeuduttua (viimeisillä voimillaan - tässä kohden pitää muistaa, että kyseessä on sairas ihminen, jonka voimavarat taistella ovat rajalliset) toiselle lääkärille saamaan apua, törmää hän kollegiaalisuuteen eri lääkärien välillä; toinen lääkäri ei mielellään ala tutkimaan toisen lääkärin tekemiä virheitä ja potilas jää vaivojensa kanssa ihan yksi.
Mutta pahempaa kuin se, että tämä yksittäinen potilas jätetään yksin, on se, ettei niitä tulevaisuuden kanssakärsijöitäkään tässä kuviossa ajatella sen vertaa, että pyrittäisiin tunnustamaan tapahtunut virhe ja estää mahdollinen vastaava skenaario tulevaisuudessa.
Eli toki virheitä varmaan käsiteltäisiin lääkäriporukoiden meetingeissä, jos näistä virheistä ensin oltaisiin laajasti tietoisia.
Mutta, jos jokainen lääkärin tekemä virhe otettaisiin suurennuslasin alle, kaikki resurssit menisivät virheiden käsittelyyn.
Kyllä niitä resursseja täytyy näin tärkeään seikkaan löytyä - ja uskon, että löytyykin. Eri asia on sitten se, että halutaanko näitä resursseja työn kentällä käyttää? Täytetäänkö asiaan kuuluvia raportteja tarpeeksi? Tutkitaanko asioita tarpeeksi? Ja ollaanko tarpeeksi halukkaita ehkäisemään näitä inhimillisiä virheitä järjestämällä enemmän tämän puolen koulutusta? Ollaanko sisäpiiristä käsin valmiita ottamaan vastaan kritiikkiä vallitsevista toimenpiteistä? Ei olla. Ja se on huolestuttavaa se.
Lääketiede nyt alana vaan on sellainen.
Ei sen pitäisi olla. Se ei ole ihan ok, että näin vakavaan asiaan suhtaudutaan tämän kaltaisella kevytmielisyydellä.
Oireet saattavat olla epämääräisiä, vaikea tulkita mikä tauti on kyseessä, tarkemmatkaan kokeet eivät välttämättä anna yksiselitteistä vastausta. sitten vaan kokeillaan ja joskus menee pieleen.
Sitten vaan kokeillaan ja joskus menee pieleen tsippidippidui.. NOT. Kyseessä on aina ihmishenki - ainutlaatuinen, speciaali, arvokas ja korvaamaton i h m i s h e n k i. Toki kokeilemalla saadaan arvokasta tietoa hoitovasteesta, mutta sitten pitää myös olla valmis kirjaamaan hoidon mahdolliset komplikaatiot ja kuunnella, mitä potilaalla on hoidostaan sanottavanaan. Ottaa opiksi. Ei asettua lääketieteen suoman valkotakki-auktoriteetin taakse ja jostakin ylhäältä todeta pienelle potilaalle, että "se nyt vaan ei mitenkään voi olla toimenpiteestä X johtuvaa". Näin toimien toki lääkäri voi ajatella tehneensä oikein, mutta oikeus ei siinä tapahdu - eikä lääketiede kehity.
Ja Suomessa on lääkäripula. Lääkäripula!!!! Eli, jos takerrutaan jokaiseen virheeseen, ei ehditä sitäkään vähää hoitaa potilaita. Lääkärit vaan käsittelisivät ja analysoisivat toistensa virheitä. Ja kukaan sitten enää haluaa lääkäriksi, jos työnkuva muuttuu toisten virheiden käsittelyksi.
Virheet pitää tunnistaa ja niitä pitää voida käsitellä - se on se ainoa keino, miten voidaan ottaa niistä opiksi ja tehdä vastaisuudessa toisenlaisia ratkaisuja. Lääkärit nauttivat suurta luottamusta, ja ovat erittäin vastuullisessa ammatissa - heidän täytyy olla tämän luottamuksen arvoisia; aivan ehdottomasti.
Sillä virheitä sattuu paljon.
Nimenomaan. Kiitos tästä! Ja aivan kaikki voitava tulisi tehdä näiden virheiden ehkäisemiseksi.
Itselläni on kokemusta myös lentoalasta - siinä on toinen sellainen ala, missä ollaan tekemisissä joka päivä ihmisten turvallisuuden maksimoimisen parissa. Ja tiedätkö mitä; siellä tunnustetaan se, että suurimmat onnettomuudet ja riskit johtuvat juuri inhimillisistä virheistä - tämän tosiasian tiedostamisen vuoksi on kehitetty varsin kattava raportointiverkosto, jota myös käytetään todella kattavasti. Yksikään läheltäpiti-tilannekaan ei jää ylös kirjaamatta ja ihmishengen / -henkien turvaaminen on kaikkien pääprioriteetti. Koulutuskin aiheen tiimoilta on erittäin laajaa ja intensiivistä. Ihmiset ovat joka ikinen hetki työpäivänsä aikana tietoisia riskin mahdollisuudesta, eikä töissä olla "minkäs tälle teet" -asenteella - toisin kuin hoitoalalla ollaan; ihan jatkuvasti.
Ei me mitään robotteja tarvita hoitamaan ihmisiä, vaan nimenomaan me tarvitsemme niitä tuntevia, ajattelevia ihmisiä - joilla on myös taitoa itsekriittiseen ajatteluun ja työnsä kehittämiseen.
Ap.
että ap on ollut jossain toimenpiteessä tyyliin pikkuvarpaan kynnen lyhennys. Ja nyt on sitten saanut toimenpiteen jälkeen oireiksi laaja-alaisen kiputilan ympäri kroppaa, päässä vihloo, masentaa ja nostaa kuumetta. Ja ei sitten oikein usko, ettei se voi johtua pikkuvarpaan kynnen leikkaamisesta.
No where to be found >=/.
Valelääkäri oli varmasti aivan yhtä pätevä, kun 80% maamme laillistetuistakin (väh. lääketieteen maistereista) lääkäreistä on - luuleeko jo tosiaan, että niistä lääketieteen tentityistä oppimääristä on keskimääräisellä rivilääkärillä aktiivisessa muistissa murto-osaakaan? Kirjoista laillistettu lääkärikin tietoa katsoo - jos lääkärin kunnialtaan ja auktoriteetiltaan nyt siihen enää ylipäätään pystyy taipumaan.
Vaahtoaa jonkin psykoosin vallassa, kuin uskonnollisessa hurmoksessa. Ei kovin kaukana kajahtaneesta karppaajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ei usko sokeasti lääkäreihin!
Olen todellakin huomannut että lääkärit ovat erehtyväisiä ja osa jopa täysin kykenemättömiä/haluttomia KUUNTELEMAAN potilasta. Äitini on joutunut käymään erilaisilla lääkäreillä ja tutkimuksissa yli 20 vuoden ajan harvinaisen sairautensa takia. Olen läheltä seurannut "taistelua" lääkäreiden kanssa ja lääkäreitä vastaan diagnoosin löytämiseksi...8 vuoden ajan äitiäni pompoteltiin eri lääkäreille ja epäiltiin luulosairaaksi, kun fyysistä syytä oireisiin ei löydetty. Hän oli lopulta 6 viikkoa psykiatrisissa tutkimuksissa, joista lopulta sai terveen paperit. Se oli NIIN suuri helpotus, mustaa valkoisella siitä ettei sairautta voida laittaa luulotaudin piikkiin! Lopulta diagnoosikin selvisi ja jonkinlainen hoitosuunnitelma tehtiin, hoitokin auttoi melko hyvin, tai ainakin helpotti elämää.
Kaikenlaista muutakin on vuosien aikana hälle sattunut, yksi pahimmista oli eräs naislääkäri jolla on selvästikin paha asennevamma potilaitaan kohtaan, ja eräs hammaslääkäri oli viimeksi yrittänyt repiä äitini implantti-hammasta irti, kun oli luullut sitä normaaliksi hampaaksi..viikon oli ollut leukaluu kipeänä sen puoskaroinin jälkeen! (eikä äitini vieläkään osaa ilmeisesti pitää puoliaan lääkäreiden kanssa, puhumattakaan virallisesta valituksesta)
Mutta itselleni on kertynyt tähän mennessä lähinnä positiivisia kokemuksia lääkäreistä, yksi kuopiolainen ihotautilääkäri(nainen) etenkin on jäänyt mieleen todella sympaattisena ja ammattitaitoisena.
joka ei usko sokeasti lääkäreihin!
Olen todellakin huomannut että lääkärit ovat erehtyväisiä ja osa jopa täysin kykenemättömiä/haluttomia KUUNTELEMAAN potilasta. Äitini on joutunut käymään erilaisilla lääkäreillä ja tutkimuksissa yli 20 vuoden ajan harvinaisen sairautensa takia. Olen läheltä seurannut "taistelua" lääkäreiden kanssa ja lääkäreitä vastaan diagnoosin löytämiseksi...8 vuoden ajan äitiäni pompoteltiin eri lääkäreille ja epäiltiin luulosairaaksi, kun fyysistä syytä oireisiin ei löydetty. Hän oli lopulta 6 viikkoa psykiatrisissa tutkimuksissa, joista lopulta sai terveen paperit. Se oli NIIN suuri helpotus, mustaa valkoisella siitä ettei sairautta voida laittaa luulotaudin piikkiin! Lopulta diagnoosikin selvisi ja jonkinlainen hoitosuunnitelma tehtiin, hoitokin auttoi melko hyvin, tai ainakin helpotti elämää.
Kaikenlaista muutakin on vuosien aikana hälle sattunut, yksi pahimmista oli eräs naislääkäri jolla on selvästikin paha asennevamma potilaitaan kohtaan, ja eräs hammaslääkäri oli viimeksi yrittänyt repiä äitini implantti-hammasta irti, kun oli luullut sitä normaaliksi hampaaksi..viikon oli ollut leukaluu kipeänä sen puoskaroinin jälkeen! (eikä äitini vieläkään osaa ilmeisesti pitää puoliaan lääkäreiden kanssa, puhumattakaan virallisesta valituksesta)
Mutta itselleni on kertynyt tähän mennessä lähinnä positiivisia kokemuksia lääkäreistä, yksi kuopiolainen ihotautilääkäri(nainen) etenkin on jäänyt mieleen todella sympaattisena ja ammattitaitoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hänellä olisi vaikka syöpä, johon ei tunneta hoitokeinoa ja joka varmasti on kuolemaksi, eikö hän haluaisi uutta solumyrkkyä kokeiltavan sivuvaikutusten uhallakin?
Jos hänellä on paha murtuma, eikö hän haluaisi sitä leikattavan, vaikka samalla voi mennä joku hermo rikki?
Jos hänellä on sydänpysähdys, eikö hän haluaisi itseään elvytettävän, koska voi kylkiluu murtua?
Jos hän anafylaksian kourissa menee tukkoon, eikö häntä saa yrittää pelastaa intuboimalla...
Ap ei tosiaan tajua mistään mitään, ei ymmärrä, mistä ihmisten, sairaiden, ahdistuneiden ihmisten hoitamisessa ooikein on kysymys! Vai hyvä palkka, tiedän aika monta alaa, joissa palkka on paaaljon parempi etenkin pienemmällä työmäärällä, paremmalla maineella ja pienemmällä stressillä.
En jaksa enää jatkaa. Ehkä kannattais lopettaa kaikki lääketieteellinen tutkimus yms.
Syöpä -> solumyrkyt -> riskinä saada tilalle uudenlainen syöpä niistä myrkyistä, joilla se edellinen syöpä kukistettiin. Kumpi parempi - jokainen miettii tämän ihan omalla kohdallaan.
Paha murtuma -> mahdollinen hermovaurio. Tietääkö täällä joku miltä jatkuva (krooninen) hermosärky tuntuu?? Esimerkiksi kolmoishermosärky kasvoissa? Voitte kuvitella aavistuksen tästä ajatellessanne kipeää hammasta, joka on juurihoidon tarpeessa - siltä hermosärky tuntuu.
Sydänpysähdys -> lääketieteellinen tosiasia on se, että aivot alkavat rappeutua, kun eivät saa happea - en tahtoisi itseäni elvytettävän takaisin elämään kasvikseksi. Tai jos olisin menettänyt kykyni puhua, kävellä, liikkua tai ilmaista itseäni.
Sitä paitsi tämä jo kerran tajuttomaksi mennyt ihminen on jo kertaalleen tässä vaiheessa kokenut kuoleman ahdistavimman vaiheen; kivun, tuskan ja ahdistuksen juuri ennen tajuttomuutta - onko siinä mieltä herättää ihminen uudelleen elämään vain kärsiäkseen loppuelämänsä jossakin laitoksessa, ja kokea kuoleman ahdistavuus vielä uudelleen.
Nykyaikana ihmisen ei anneta vain kuolla. Mitä ihmeellistä siinä on? Kuolema itsessään on luonnollista - moninkertainen kuolema yhdelle ihmiselle ei sitä ole. Ei en - en välttämättä tahtoisi itseäni elvytettävän.
Jne.
Ja hyvällä palkkatasolla viittasin lääkäreihin. Heillä on mielestäni ihan hyvä palkkaus, ja myös suuri vastuu.
Minähän tässä puhuin nimenomaan lääketieteellisen tutkimuksen lisäämisestä ja järkeistämisestä.
Ap.
Lääkäritkin tekevät virheitä, näin se vain on. Ja kyllä virheistä pyritään oppimaan. Tokihan paljon varmasti peitelläänkin mutta mistä sinä ap tiedät ettei virheistä opita? Se ettei potilaalle välttämättä myönnetä kaikkea, ei silti tarkoita ettei kyseistä tapausta käytettäisi esimerkkinä siitä miten ei kuuluisi toimia.
Kukaan ei voi tietää kaikkea, varsinkaan lääketieteestä. Siksipä meillä onkin eri tason lääkäreitä ja sairaaloita. Terveyskeskuslääkäri (joka voi siis myös olla hyvä ja kokenut) toteaa jonkin vaivan mutta ei osaa sille tehdä sen enempää ja niinpä hän lähettää potilaan eteenpäin erikoislääkärille. Näin ollen kenenkään ei edes tarvitse tietää kaikesta kaikkea, se olisi yksinkertaisesti mahdotonta.