Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään (tai tunnetko ketään) sellaista, joka ei koskaan ole
15.09.2010 |
kohdannut ihan oikeaa rakkautta? Siis romanttista sellaista?
Olenko mä ihan oikeasti anoa ihminen maailmassa, jolle ei sitä suoda? Mulla takana tasan kaksi parisuhdetta, eka lähti parhaan kaverini mukaan eli ei rakastanut mua koskaan. Toka oli ja on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä, joka ei todellakaan rakastanut mua ikinä. Päinvastoin, viha ja inho on oikea sana kuvaamaan sitä kaikkea.
Sen jälkeen vaan joitain deittejä, joista ei ikinä ole kehittynyt mitään sen kummempaa. Nyt ei enää vuosiin edes niitäkään. Kukaan mies ei edes katso mua päin kahdesti.
Mä oon tullut siihen tulokseen, että mun kohtalo on todellakin elää tää elämä niin, etten saa koskaan kokea miltä tuntuu kun joku oikeasti rakastaa. Olenko ainoa? Miten tämmöisen asian pystyy hyväksymään ja ennenkaikkea, miten ihmeessä saa tapettua itsestä sen typerän ja epärealistisen toiveen siitä, että joskus joku rakastuis muhunkin?
Kommentit (2)
Takana yksi pidempi "suhde", mutta sekin oli jo lukioaikoina ja opintojen alussa, eli n. 15 vuotta sitten. Joskus käyn treffeillä, muttei niistäkään mitään koskaan tule. Välillä huomaan ahdistuvani ajatuksestakin, että täällä mun kodissa olisi joku muu, välillä taas olen ihan helvetin yksinäinen ja kaipaan läheisyyttä.
Olen yrittänyt opettaa itseni ajattelemaan, että elämä on hyvää näinkin ja jos jonkun joskus jostain kumman syystä löydän, on se vain bonusta :) Aina tämä ajatelu ei onnistu, mutta ehkä 80% ajasta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vain taida mullekaan olla sitä oikeaa, joka rakastaa niin myötä kuin vastamäessäkin :/ .Niin, ja olen kyllä nirso..ja sen lisäksi mulla on niin huono miesmaku, etten voi niiden kanssa joista olisinkin kiinnostunut, kyllä mitään suhdetta viritellä...joten kai se on tyydyttävä kohtaloon.