Paska äiti -fiilis

ole paha äiti. munkin 10 kk on pippunu useamman kerran sängyltä, eikä siinä mitään sen kummemmin ole sattunu.. Ja meillä ainakin lapsi lyö päänsä korkammalta kun kaatuu seisomasta kuin että tippuu sängyltä.

Et ole paska äiti etkä ansainnut minkäänlaista syyllistämistä! Vahinkoja ja onnettomuuksia sattuu kaikille vanhemmille. Oma lapseni on pudonnut sängystä ja kerran heittänyt voltin sohvalta. Kaikki on kuitenkin hyvin. Tarkkaile vaan lastasi seuraavien tuntien ajan. Jos hän on pahoinvointinen/nukkuu todella paljon tai ei reagoi mitenkään jos kutitat/raavit häntä jalkapohjista niin sitten on aika soittaa lääkäriin.



P.S lopeta HETI itsesi mollaus!

äidit vaan ei kehu sillä, et vauva on vahingossa tippunut sängystä. Kysele tuttaviltasi, et varmana oo ainut "huono äiti". Mut kyl ne pienet kestää :)

Juttu on käynyt ja sille ei enää mitään voi. Pääasia on, ettei kuitenkaan ilmeisesti käynyt pahemmin. Monen muunkin pikkuinen on tuohon ikään mennessä tipahtanut, siitä eivät äidit vain sattuneesta syystä tahdo kovasti puhua. Älä siis murehdi, vaan muista olla ensi kerralla tarkaavaisempi, äläkä jätä sitä piiperoa sängylle hetkeksikään itsekseen.

jossain vaiheessa tippuu sängystä, eli ihan turhaan syyllistät itseäsi.

Meidän vauva kierähti sohvalta lattialle kolme kuukautisena. Pelästyin todella pahasti, mutta eipä tuolle mitään käynyt. Ei tullut mustelmaa eikä muutakaan jälkeä. Pelästyi raukka yhtä lailla.



Älä mollaa itseäsi tuon vuoksi! Tarkkailet häntä kuten tuolla edellä neuvottiin. Tuskin on viimeinen kerta, kun lapsesi kolhuja saa. :)

melkoinen apina jo silloin, apina edelleen.

Kaikki lapset muksahtavat ennemmin tai myöhemmin. Itsekin olen huomannut, että vaikka aikuinen seisoisi puolen metrin päässä, vahinko VOI sattua.



Onneksi sängyltä ei putoa korkealta, joten tuskin mitään sen kummempaa on käynyt. Kuten joku sanoikin, tarkkaile kuitenkin vauvan vointia seuraavan vuorokauden ajan. Jos hän tulee huonovointiseksi, niin sitten lääkäriin.

oneksi mitään ei käynyt, ja minäkin käänsin selkäni laittaakseni pyykkiä kaaappiin. käännyttyäni ympäri näin, kun vauva oli jo puolessavälissä putoamassa ja näin, kun hän kopsahti maahan niskoilleen.



säikähdin ihan julmetusti ja pidin vauvaa sylissäni kunnes pahin itku laantui. sitten vasta aloin järkeillä, mitä tekisin seuraavaksi. jokin minussa sanoi, että pahempaa ei sattunut, koska vauva itki ja huusi KOVAA.



oli ihan kamala tunne! toivottavasti sinunkin vauvasi selvisi vain säikähdyksellä ja korkeintaan mustelmalla!

jossain vaiheessa tippuu sängystä, eli ihan turhaan syyllistät itseäsi.

meidän kolmesta lapsesta yksikään ei ole koskaan pudonnut sängystä..ehkä olen sitten oikea hyeenamutsi ja vahdin liikaa lapsiani ;D

laitoin vauvan jostain syystä sitterissä sohvapöydälle, ja sehän tipahti sieltä. Ihan kamala olo oli silloin, enkä siitä tilanteesta kovin mielelläni muidenkaan äitien kanssa keskustelisi. Lapseen tietysti sattui, hän itki aikansa (minä itkin ja lohdutin) eikä hän saanut mitään vammoja eikä pelkää kiipeilemistä, kaatumista tms., mutta tosiaan se lohduton olo mikä itselle tuli, jatkui ja jatkuu vieläkin, jos sitä muistelen. Että miten saatoinkaan olla niin huolimaton enkä reagoinut ajoissa, miksen tajunnut miten siinä käy ja miksi piti pilata vauva-ajan muistot omalla törkeällä huolimattomuudella... Mutta kyllä siitä pääsee yli niin kuin muistakin ikävistä muistoista, ja koita muistaa ettei ole täydellisiä ihmisiä. Et ikinä voi tietää keneltä muulta vanhemmalta lapsi on tippunut, joten miksi syyllistäisit itseäsi kun et varmasti kiduttaisi niitä muitakaan tuttuja hyviksi tietämiäsi vanhempia sillä asialla. Yksi onnettomuus ei tee huonoa vanhempaa.

Vauva on onneksi ihan ok, seurailen kyllä. Todellakin osaan varoa, en varmasti pidä enää hetkeäkään sängyllä ellen "kiinni pitele". Tilanne kävi niin äkkiä. :(



ap

meillä tippui vielä pienempanä sohvalta, mutta onneksi se on aika matala pudotus.



Poika tykkäs 11kk ikäisenä leikkiä taaksepäin-heittäytymisleikkiä parisängyssämme, siinä saikin olla tarkkana!



Eihän se yleensä satu sen pahemmin jos ei korkealta putoa. Ja näkee sen lapsesta jos on kolhaissut vaikkaa pätään nii että aivotärähdys tulee.



Kyllä ne on niin vikkeliä tapauksia, ja aina tulee eka kerta jolloin jotain sattuu, viimeistään sillon kun opetellaan kävelemään! Eihän kukaan äiti halua tahallaan aiheuttaa lapselle kolhuja, mutta joskus vaan sattuu ja tapahtuu. Minusta on tärkeintä, että on erityisen tarkkana hoitopöydän+muiden korkeiden paikkojen kanssa, ja kylvettäessä, kun istuva lapsi helposti liukuu tai kumartuu veteen.



Hmm, joka ketjuun taitaa mahtua besservissereitä ja muita syyllistäjiä, joten ei kannata ottaa tosissaan.

sängystä lattialle. Kyllä itketti, harmitti, syyllistin itseäni jne. Mutta vauvalle ei onneksi käynyt mitään. Soitin neuvolaankin paniikissa jo.



Toiset vauvat ovat tarkkailijoita, harvemmin muksahtavatkaan. Toiset taas viipottavat menemään. Joten se, että lapsi ei koskaan ole pudonnut mistään, ei vielä tee hyvää äitiä.