Kuumeilijoita vuodelle 2012 tai loppuvuodelle 2011?

Mistähän tuo tunne oikein johtuu? Kun meilläkään ei vielä lapsia ennestään ole, joten en tiedä, millaista raskaus ja lapsen kanssa eläminen oikeasti on. Silti ei tarvitse kuin ajatella lasta oman mieheni kanssa (jota siis ajattelen nykyään TODELLA paljon) ja tulee hyvänolontunne ja hymy naamalle. JA kauhea tarve heti tulla raskaaksi. Siis niin omituista... Kai elimistö vain osoittaa, että nyt olis aika tehdä sitä jälkikasvua ja patistaa hommiin :D

Niin, vaikka ikä on "vasta" 33 vuotta, tuntuu, että pian tässä hautaan mennään eikä sukukypsiä olla laisinkaan. =D

Yksi paheistani on tämä hätähousuisuus - kaikki minulle heti nyt. Toisaalta, kun sain toisen lapseni vuonna 2005, halusin välittömästi lisää. Siitä on siis aikaa, olen malttanut. Osittain siksi, että sitten päätimmekin erota.



Nyt elän aivan ihanassa suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa todella haluan elämäni viettää. Naimisiin menimme kesällä ja toivoin, että heti häiden jälkeen voisin poistaa kierukan. Näin ei kuitenkaan tehty vaan mieheni ehkä hivenen empii yrittäjän toimeentuloon liittyvien seikkojen äärellä. Sovimme jo, että ensi keväänä jättäisin kierukan pois lopulta, mutta yhtäkkiä viime viikonloppuna minut valtasi aivan sanoin kuvaamaton tunne, etten jaksa millään odottaa!



Nyt olen siis täällä purkamassa sitä tunnetta. :) ja miehenikin jo hieman antoi valoa tunnelin päähän illan keskustelutuokioiden aikana, että toisaalta, mikäpä siinä jos sen kierukan vaikka jättäisikin pois nyt heti. Katsotaan mitä tehdään...jännityksellä odotan!



Asumme Nurmijärvellä. Onko muita lähiseuduilta?

...mut ku sitten on vielä se odotuksen odotus ja itse odotus!



Me on taivallettu yhdessä reilut 2 vuotta. Yhteensä meidän uusperheessä on lapsia kolme, 10v poika, kohta 8v tyttö ja juuri 5 vuotiaaksi yltänyt tyttö. Seuraa heille kaivataan!

Kuumeilu on tuttua ja onneksi takana! Meillä kuuden viikon ikäinen suloinen tyttö vauva. Kirjoitan blogia yhteiselosta vauvan ja koirien kanssa! Omista kokemuksista ja harjoituksista joita voi tehdä koiran kanssa. Kannattaa valmistautua ajoissa! Lukaiskaa mikäli kiinnostaa!



http://vauvajakoira.blogspot.com/

..Miten sinulla on mennyt raskausaika? Onko ollut mukavaa aikaa, niinkuin jotkut sanoo, että naisen elämän parasta aikaa? Kun tuntuu että kavereillani on raskausaika ollut lähinnä tuskaa. :/

Vai meneekö se vain odotellessa sitä vauvaa pihalle? :)

ovat minun kohdallani olleet kivoja ja jopa ihania! Viimeisin synnytys oli myös se sellainen unelmasynnytys silloin 5 vuotta sitten. Ei kipuja, mut ei myöskään mitään epiduraaleja. Omin jaloin suihkuun hetki lapsen syntymän jälkeen ja omin jaloin osastolle.

Mut siis raskausajat ovat tyttöjä odottaessani olleet pahoinvoinnittomat (alkuun oli toisesta pahoinvointia iltaisin ekat kymmenisen viikkoa) ja muutenkin onnistuneet. Normaali liikunta ja itsensä kunnossapitäminen varmasti auttaa. Sekä mielen että fysiikan kunnossapito. :)



Kuumeiletko fianna ensimmäistä? Ilmeisesti, kun kyselet raskaudesta. :)

Esikoinen olisi toiveissa juu. :) Kiva kuulla välillä tuommoisiakin kommentteja raskaudesta ja synnytyksestä! Toivottavasti itselle osuisi myös tuollainen mukava raskausaika ja synnytys. Tuttavat ovat yleisesti ottaen joko voineet pahoin koko raskauden tai melkein kuolleet synnytyksessä, niin jäänyt HIEMAN ankea kuva noista tapahtumista! :D Mutta ei pidä ajatella liikaa eteenpäin, kunhan nyt ensin tärppäisi. :)

lopetin n. viikko sitten pillerit, tosin lasta aletaan yrittämään tammikuussa vasta. Ei oo tuullu mitään oireita paitsi parina ekana päivänä pillereiden lopettamisen jälkee oli hirveetä pääkipua...ei ole finnejäkään naamaan tullut vaikka luin jostain että voi mennä iho aika huonoon kuntoon...



ja päätin eilen kun opettaja vähän uhkaili kelaan ilmoittamisella kun en tee täällä koulussa mitään(ei voisi vähempää kiinnostaa koko ala), että yritän etsiä jostain päiväkodista oppisopimus työpaikan ja kouluttautua siellä lastenohjaajaksi, koska se on mun juttu. Äiti oli asiasta täysin samaa mieltä ja sano että oon vihdoin tullu järkiini. Harmittaa vaan että olin silloin 15-16 vuotiaana niin tyhmä että en hakenu lastenohjaajaksi! mutta onneks ei oo vielä liian myöhäistä :) en kyllä tiedä että mitä se työnantaja sitten sanoo kun jään äitiys lomalle ja ehkä pidemmäksikin aikaa hoitamaan lasta kotiin...

Moi, liittyisin "mielelläni" joukkoonne! :D Mieluumminhan sitä jo yrittäisi vauvaa tai odottaisi...



Meillä ennestään kaksi lasta, 5v tyttö ja 2v4kk poika. Kuumeillut olen kolmosta jo kohta puolitoista vuotta, mutta mies ei lämpene. Alustavasti ollaan sovittu, että jätetään ehkäisy pois kun valmistun keväällä 2012, mutta kyllä odottavan aika tuntuu pitkältä!



Ystävillä on parasta aikaa masuja ja vauvoja, joten välillä kyllä tuntuu raskaalta, varsinkin kun eräs hyvä ystäväni alkoi hänen kolmattaan kuumeilemaan minun jälkeeni mutta sai miehensä pään käännettyä ja heille syntyy kolmonen nyt minä päivänä hyvänsä!



Mutta onhan mulla noita lapsettomiakin kavereita vielä; olen päässäni ajatellut, että jos he nyt saisivat esikoisen ensin, niin sitten mullakin olisi "lupa" kuumeilla seuraavaa...



Mutta toivotaan että kaikki te saatte vauvan parin vuoden sisällä, niin sitten on minunkin aikani jo tullut...!

Heippa,



Rekisteröidyin juuri ja kaipaisin mielelläni vertaistukea muista vauvaa toivovista! Minulla on jo yksi lapsi jolle tulee juuri tänään mittariin 1v 1kk.



Toista ollaan yritetty elokuusta lähtien (silloin jätin minipillerit pois) mutta OIKEASTAAN vasta juuri NYT ollaan alkamassa yrittään tosissaan.

Pienen lapsen vanhempina meillä ei ole töiden ja harrastusten lisäksi ollut kauhesti ylimääräistä energiaa lemmenleikkeihin. Poika on aloittanut just päiväkodissa ja äiti täysaikasena töissä joten yrityskertoja on ollu liian vähän. Mutta nyt siihen on tulossa muutosta :) Nyt menossa kierron 8 päivä, joten ens viikon aikana lienee ovulointiaika...Toivotaan parasta :) Mennään silti rennolla meiningillä enkä ala mitään ovistikkuja käyttämään tms.



Tajusin tätä palstaa lukiessani että mun vauvakuume on TOSI kova ;) Eka lapsi tärppäs heti ekasta pillerittömästä kierrosta joten nyt tuntuu kärsimättömältä olo ku ei heti ole tärpännytkään.



Itsellä ei kuitenkaan hirveä ressi siitä vaikkei heti tärppäis ku yks mussukka jo on vaikka lisää toivottaisiinkin. Ikää mulla 28v. Kiva lukea muiden ajatuksia toivomisesta ja ihana iloita plussauksista. Pysytään aktiiviisina ja tuetaan toisia :)

Meillä nyt kaikkea muuta mietittävää että vauva haaveet on vähän taka-alalla mutta mielessä silti :) ehkä ihan hyvä, aloin vauva haaveissani nimittäin olemaan jo aikamoinen :)



raskaustestin tein tänään aamulla kun ilman ehkäisyä tosiaan pelataan edelleen ja menkat ovat myöhässä mutta ei sinne ainakaan vielä kahta viivaa tullut :)

tässä "vaikeinta" on, kun tuntuu että ympärillä jokatoinen kaveri on raskaana tai vasta synnyttänyt...meinaa iskeä kateus, vaikka tietenkin olen kavereitteni puolesta onnellinen. Sais nyt vaan äkkiä talon kuntoon, niin voitais mekin alkaa yrittämään!

Täällä ilmoittautuu uusi yrittäjä! ;)



Hih, enpä olisi uskonut että näin pian tänne kirjaudun! Mulla iski ekaa kertaa todellinen vauvakuume 2 vuotta sitten. Päätin tuolloin 10 vuotta pillereitä syöneenä, että nyt lopetan, koska halusin nähdä "että kroppa toimii ilman lääkkeitäkin niinkuin sen pitää". Ja ehkä ihan hyvä, en tiedä, mutta vasta nyt tänä keväänä mun kierto on alkanut säännöllistymään, huh.



Yhdessä on miehen kanssa oltu jo 12 vuotta! Mä täytän 27 ja mies 33. Omistusasunto on ja vakkarityöopaikat, tosin mä oon tässä vähän alotellu työn ohessa toista tutkintoa tekemään. jotka kyllä haluan saattaa loppuun, mutta en lykätä vauvan yritystä sen takia vuosilla!



Meillä on siis ollut kohta parin vuoden ajan kondomi ehkäisynä, koska tiedettiin että häät on tulossa ja haluttiin hoitaa ne ensin pois alta. :)



Paha vauvakuume on tällä välillä laantunut, mutta ollut selvästi ikäänkuin kytevänä takaraivossa kuitenkin.



Häät on siis elokuussa ja hääyönä on tarkoitus aloittaa. Sitä seuraakin heti viikon romanttinen loma Mauritiuksella jossa yrittelyä on varmasti mukava jatkaa ;)



Mutta yritän suhtauta asiaan kuten miehenikin, tulee jos on tullakseen. En ajatellu nyt alkuun käyttää edes mitään poppaskonsteja vaan elää ihan normaalia elämää. Mä vaan pelkään ettei se oo niin helppoa! :D

Uusi kuumeilija ilmoittautuu!:) Lueskelin tätä ketjua jo aika pitkään ja vihdoinkin uskalsin myös osallistua keskusteluun. Mulla iski tää vauvakuume noin vuosi sitten. Olimme seurustelleet mieheni kanssa jo yli 3 vuotta ja viime joulukuussa muutettiin yhteen. Siitä lähtien se meni vain "parempaan" suuntaan tän mun ongelman kanssa:P Ensin tuntui ettei mieheni lähiaikoina lämpenisi ajatukseen. Saatiin kuitenkin sovittua, että yritys alkaa tämän vuoden lokakuussa. Molemmat halusimme olla naimisissa ennen kuin aloittaisimme yrittämään meidän pikku-esikoista. Mutta mun yllätyksekseni yritys (jollain tavalla) alkoi jo hääyönä

Anteeks, kun ensimmäisellä yrityksellä en saanut koko viestin lähetettyä...nyt siis tulee se loppuosa!



Nyt siis mennään menetelmällä että "tulee jos on tullakseen":) Ei siis mikään "yrittäminen yrittämällä".

Taustastamme voisin vielä sanoa, että mä olen 21 ja mieheni 25. Hänellä on hyvä työpaikka ja mun olisi tarkoitus aloittaa opiskeluni parin vuoden sisällä (2012 - 2013).

Haluaisimme mieheni kanssa perustaa perheen nuorina ja ei kai mitään pahaa tapahtuu jos menisin opiskelemaan vähän myöhemminkin;)

Toivottavasti meillä (ja teillä kaikilla, tietysti!;)) kaikki menee mahdollisimman hyvin:)

Meillä on niin että kevään lisäksi olisi vielä yksi lukuvuosi opiskelua niin valmistuisin.haluisin jo nyt ruveta yrittämään mut järki sanoo että alku syksystä on viisaampaa. Mies ei kauheasti toista haluaisi ihan niin nopeasti pitäisi ensin valmistua ennen kun aloitettas yrittäminen. Lapsille tulisi sitten jo aika iso ikäero, ja kun ei tiedä että tärppääkö nopeasti. (esikoinen synty 09 alku vuodesta)

Meillä plussattiin!!

Yksi vauvakuumeilija lisää!



Itselläni ollut vauvakuume jo reilu vuoden ajan.. Kumppanini ei ollut vielä silloin valmis, joten päätimme odottaa. Lähinnä häntä häiritsi se, että hänellä oli niin vaiheessa opiskelu silloin vielä, kun kaksi vuotta valmistumiseen.



Minä olen 20v, ja kumppanini 23v. Olen vakituisessa työssä, ja kumppanini valmistuu ammattikorkeasta joulukuussa. Asumme omistusasunnossa, tilava kolmio. Joten tänne kyllä pieni käärö mahtuisi. :) Olemme seurustelleet kohta 3vuotta, josta 2,5vuotta asuttu yhdessä.



Reilu kuukausi sitten kuulin kumppaniltani ilouutisia, että hän alkaisi olemaan valmis. Yhteisymmärryksessä jätimme ehkäisyn pois kokonaan tuolloin, mutta sovimme, ettemme yrittämällä yritä (vauva tulee kun on tullaukeen), ettei sitten tule kauheaa stressiä ja pakko pullaa peiton heilutukseen aina tiettyinä päivinä.



Pillerit lopetin jo 1,5vuotta sitten, ja sen jälkeen käytimme kortsua ehkäisyn pois jättämiseen asti.. Pillereiden ei siis ainakaan luulisi enää vaikuttavan mitenkään. :)



Nyt menossa kierossa 26/29.. Jännittää, vaikka tuskin nyt näin pian tärppäisi.. :)



Onnea Kuutähdelle plussauksesta! :)

Täällä myös kuumeiluun osallistuu kolmekymppinen vielä lapseton naisihminen :) Avopuolisoni on saman ikäinen. Suhteemme on kestänyt todella pitkään ja kaikenlaiset karikot ja ylämäet on jo yhdessä koettu ja suhde kestäväksi todettu. Taloudelliset asiat ovat kunnossa, molemmat ollaan täyspäiväisesti töissä, talo löytyy, autot molemmilla jne. Tosin sitä lainaakin on, mutta kelläpä ei nykyään. Lapsikuume on minuun iskenyt toden teolla. On tullut tunne, että jotain puuttuu ja elämä on tällä tavalla jotenkin tyhjänpäiväistä.



Avopuolisoni on jahkailevaa tyyppiä ja on todella huono tekemään päätöksiä, varsinkin tällaisissa tärkeissä asioissa. Oma lapsikuumeiluni on jatkunut jo muutaman vuoden, mutta olen sen välillä väkisin saanut laantumaan mieheni vuoksi. Hän kun on ahdistunut minun intoilustani. Viime aikoina olen huomannut häneltä jonkinlaista "kypsymistä" asiaan, joten ehkä voisin jo toivoa vihreää valoa asialle :)



Käytän tällä hetkellä vielä e-pillereitä, mutta reseptiä on jäljellä puoli vuotta, minkä jälkeen viimeistään haluaisin jättää pillerit pois. Toivottavasti jo aiemmin =)

Kiitos plussaonnitteluista Möhkövantti3 :D Tätä on vieläkin vaikea uskoa, olin niin valmistautunut odottamaan uutta vauvaa vielä pitkään (meillä siis jo yksi taapero ennestään). Tuo on ihana asenne, että vauveli saa tulla kun on tullakseen :) Ne todella tulevat silloin kun itse haluavat. Meillä molemmat raskaudet ovat alkaneet 5-6 kierrosta eli ei ihan heti.



Onnea plussanhaaveisiin!!