Kuumeilijoita vuodelle 2012 tai loppuvuodelle 2011?
Eli täällä yks nuori kuumeilija... Haaveet noin pitkällä sen vuoksi että sais miehelle töitä ennen vauvan tuloa :)
Vaikka vauva ilmottaisi tulostaan aijemmin ei sekään olisi maailmanloppu... Molemmilla ammatit ja minä töissä. Seurusteltu ollaan ensikeväänä 5 vuotta ja vauvasta puhuttu jonkin verran tosissaan jo varmaan vuoden verran.
Kommentit (171)
kyllä mukaan mahtuu :) onko teillä muilla suvulta tullut minkäänlaista painostusta vauvan hankintaan tai vastaavasti kauhísteluja ettei kai vielä jos olette suunnitelmista maininneet? Mites miestenne suhtautuminen vauvakuumeiluunne?
me ollaan oltu niin vähän aikaa yhdessä, että painostusta ei ole ehtinyt olla :) pientä vihjailua on tullut, ettei vielä ole kiire... Isäni tosin on melko innoissaan ajatuksesta saada lisää lapsenlapsia. Asiasta nyt ei heille ole liiemmin puhuttu, mutta pinnan alla kuplii melko ilmeisellä tavalla varmaan :D
Kaverini puolestaan oli melko pettymys. Antoi rivien välistä selkeästi ymmärtää, että teen huonon ratkaisun ja mun pitäis vielä miettiä, kun suhde on liian nuori. "mä olen niin järkyttynyt sun suunnitelmista". "Johtuuko tää vaan siitä, että haluat lapsen ennen 30:ntä?" . Varmaan vain sen takia tekisinkin lasta. Ei tullut hirveen hyvä fiilis. Toinen kaveri, jolla on omat tavoitteet ennen vauvautumista, tuo esiin, ettei iän puolesta vielä ole kiire... Että päämääriä ehtii vielä saavuttaa ennen vauvaa. Oli pakko kysyä, että mitä päämääriä, kun opiskelut on purkissa, työ on, asunto, talous ok, jne.
Toisaalta toinen kaveri sanoi hyvin ymmärtävänsä, että tässä iässä edetään jo rivakammin. Samoin eräs vanhempi ihana ihminen sanoi, ettei asioita kannata jäädä liikaa jahkaamaan, jos hyvälle tuntuu
ei ole painostusta kun vielä näin nuoria ollaan. Toisaalta kukaan kelle asiasta on vihjattu ei ole myöskään antanut ymmärtää että tekisimme huonon ratkaisun.
Veljeni oli juuri täyttänyt 19 kun hänen tyttärensä syntyi(vahinkona tosin). Eli äitinikin vain kysyi että olenko miettinyt tarkkaan ja kun vastasin että joo olen, en ole ihan yhtä hölmö kaikissa asioissa kun veljeni, niin sitten vaan hymyili ja totesi että hyvä niin ja totesi että onhan meillä yhteistä historiaakin aika paljon ja muutenkin asiat paremmalla tolalla kuin veljelläni tuolloin. :)
Olemme tosiaan olleet yhdessä ensikeväänä viisi vuotta ja yhdessä asuttu on vuosi, että eiköhän tässä jo toisemme aika hyvin tunneta...
Kaksi kaveriakin kelle olen asiasta puhunut, ovat olleet ihan hyvillä mielin. Toinen joutuu odottamaan omaa vauvaa vielä montamonta vuotta kun hänen miehensä haluaa ensin valmistua (kestää vielä ainakin 6 vuotta) ja toisesta tuli juuri sinkku, mutta oli oikein innoissaan vauvahaaveistani :)
Itsehän olen aina tiennyt tekeväni lapset nuorena... Tiedä sitten miksi olen aina ollut sitä mieltä..? Voi tietysti olla että tuntemattomat tulevat katsomaan nuorta äitiä pitkään tai pahasti mutta siinähän sitten katsovat.
En anna tuntemattomien vaikuttaa onneeni :)
mies puolestaan oli se kuka asiaa ehdotti. kyllähän minä tietty olen se suurempi kuumeilija ollut heti alusta asti. joten annoinkin miehen sitten sanoa, koska hän kokee olevansa valmis. alusta asti tosin oli puhetta, että entä, jos tulee vahinko, montako lasta ja koska niitä halutaan. nyt sitten kesällä mies sanoi, että entä jos syksyn tullen yritettäis saada oma vauva. (oon aika aktiivisesti paaponu kummivauvojani :P). nää leikkaukshommat sitä nyt sitten siirsi keväälle ainakin, kun kuitenkin ajateltiin, että tää olis hyvä hoitaa ensin pois.
joten kaippa meitä on alusta asti ollut kaksi, jotka haluaa perhettä ja kun molemmista tuntuu, että nyt kolahti ja kunnolla niin ei nähdä syytä viivytelläkään. ikäkään kun ei pienene.
mutta oikeassa olet, turha sitä on muiden mielipiteiden mukaan (etenkään ventovieraiden) elämäänsä elää.
kiva ketju :)
se oli mies joka alunperin alkoi vauvasta puhua että haluaisinko...
Tottahan vauvoista puhuttiin jo silloin kun alettiin seurustella mutta vain sen verran että kuinka monta ja muuta ympäri pyöreetä..
Mies miettii jo autoa mikä pitää ostaa ja hän haluaisi itse pinnasängynkin nikkaroida vauvalle mutta jääkööön haaveeksi :D jos haluaa jotain rakentaa vauvaa varten niin väsätköön kiikkutuolin :)
Mites teillä meneekö kasvatusajatukset yksiin miesten kanssa jos niistä on jo puhuttu? meillä ei mene mutta niistä keskustellaan vielä :)
meillä on aika samanlainen kasvatus itsellä takana ja molemmilla myös melko samansuuntaiset kasvatus- ajatukset. itsellä varmaan paikka paikoin tiukemmatkin ajatukset kuin miehellä. rajat tulee olemaan. olen miehen kasvatuskeinoja "testaillut" töistä tuomillani ongelmilla (tavallaan kasvatusalalla) ja ollaan melko samanmielisiä ratkaisuista.
minulla on ollut aikas tiukatkin rajat, mutta nyt vanhempana olen siitä itse asiassa jopa kiitollinenkin vanhemmilleni että ovat olleet tiukkoina tiettyjen asioiden suhteen. Rajat täytyy olla. Mutta tottakai iän ja luottamuksen kanssa sitten saa enemmän vapauksia. Jos luottamus menee, rajat kiristyy.
Miehellä taas on ollut paljon vapaampi kasvatus ja on sitten taas puolestaan sen kannalla...
Minulle on kauhistus että 4-5 vuotias pyöräilee yksin tiellä/käy kavereilla ja että toinen hänen veljistään on saanut polttaa tupakkaa vanhempienkin läsnä ollessa jo 15vuotiaana ja varmaan nuorempanakin... Muitakin hirvityksen paikkoja heidän perheensä kasvatuksesta minulle löytyy...
Joko olen kamala tiukkis (mitä en mielestäni ole) tai sitten mieheni perheessä on menty vähän liian löysällä kurilla...
Ehkä näistä päästään sopuun :) lasta kasvattaessa pitää kuitenkin olla yhteinen linja :)
ei ole ollut, miehen vanhempien puolelta vain pientä vihjailua. :) Mieheni on vauvahaaveissa samoilla linjoilla kanssani, ainoastaan ajankohdasta on käyty pientä keskustelua, johtuen lähinnä keskeneräisestä remontistamme.
Mun äidin mielestä saisin hankkia lapsia vasta 30 vuotiaana :D koska se ite on vasta 42 ja siitä ois varmaan järkytys tulla MUMMOKSI alle 50 vuotiaana :D no eiköhän se tuu mummoksi 43 vuotiaana, saa luvan kestää! :D.
En siis todellakaan ole uskaltanut äitille enkä kellekkään asiasta mitään puhua...isi kyllä kyseli että millon mutta en sanonu mitään ja tiedän että iskä on kyllä sitten erittäin innoissaan.
Miesystävän siskolla taas on jo 2 lasta, kaks tyttöä ja niitten suvussa muutenkin on paljon tyttöjä. Niin miehen pappa vihjaili että meille pitäs sitte poika tulla :D.
ei olla niillekkään mitään puhuttu mutts kyllä miehen sisko ainakin varmaan tietää että lähitulevaisuudessa koska tykkäään niin paljon lapsista ja koulu loppu kohta. ja on ne kaikki jotain vihjaillukko :D
Ostettiin muuten New Yorkin matkalta Calvin Kleinin valkosia bodyja(oli niiin halpoja) ja ihana valkonen haalari jossa on huppu. sovii sitte kummalle tahansa. oisin halunnu ostaa sieltä vaikka mitä ihanaa mut noi nyt sitte vaa ostettiin
Minun äitistä tuli Memmu 43 vuotiaana kun veljeni sai lapsen... Ja Memmu nimenomaan siitä syystä että tuntee itsensä liian nuoreksi ollakseen Mummo tai Mummi :D
Meillä vanhemmat on asian kanssa ihan jees :) Saa nähä viitinkö asiasta vihjata omalle Mummilleni :D varmaan on innoissaan kun ei ensimmäistä lapsenlapsenlastaan ole saanut tavata kun muutaman kerran kahdessa vuodessa.
Ja juu täytyymyöntää että on täälläkin tullut ostettua kaksi bodya :D kun oli niin sulosia :) sitten vaan toivotaan että saadaan niille käyttäjä.
Ja olisihan sekin kiva että isomummoni tapaisi lapseni. Isomummoni vaan nyt on jo 93 tai jotain niin saa nähdä kauan jaksaa vielä... Sitten olisi viiden sukupolven kuvan paikka :) Isomummo oli kovasti innoissaan jo kaksi vuotta sitten ensimmäisestä lapsenlapsenlapsenlapsestaan :D
Olisiko lapsi teidän vanhemmille mones lapsenlapsi? Entä miehen vanhemmille?
Yritys alkaa meillä miehen lupauksen mukaan ensi keväänä. Itsellä kuume polttelee kovasti ja tuntuu ettei sitä millään jaksaisi oottaa... Eli varovaista pehmittelyä miehen suuntaan tapahtuu, josko yrityksen alotusta olisi mahdollista aikaistaa :)
Ikää molemmilla 25 (minulla keväällä 26), yhdessä nyt vähän vajaat 2 vuotta. Vakituiset työt on ja oman asunnon etsintä käy kuumana (vuokralla tällä hetkellä). Omasta mielestä oltaisiin valmiit vauvan yritykseen heti, mutta syystä tai toisesta mies tahtoo odottaa kevääseen. Mutta parempi sekin kuin myöhemmin tai ei milloinkaan! :)
olisi meidän mukula vanhemmilleni toinen tällä hetkellä. Tosin uumoilen (lue: toivon), että velipoika saisi tässä piakkoin toisenkin aikaan. tosin veli asuu kaukana, joten tämä tiitinen olisi lähellä oleva lapsenlapsi :) äitee on mm. luvannut ottaa vuorotteluvapaata, jos saan joskus lapsen ja tarvitaan hoitajaa... Miekkosen puolella se olisi tällä hetkellä ensimmäinen, mutta sielläkin on miehen veljellä projekti päällä, että ehkä ehtivät tehdä sen nro 1 :) Oliskin kiva, kun olis serkuksia samanikäsiä :P
toivon että veli suostuisi avovaimonsa kanssa lapsen tekemään serkuksi mutta taitaa jäädä haaveeksi vielä pitkäksi aikaa :/ ...huonot muistot ensimmäisestä...
Ja miehen siskon suunnitelmista en tiedä... vaikka lapsen tekisivät niin emme varmaan paljon näkisi...
Ja siihen haaveeseeni että isomummoni näkisi lapsenlapsenlapsenlapsensa niin taitaa jäädä haaveeksi kun ei suostu syömään eikä juomaan niin kunto laskee koko ajan :/ äitini täti totesi eilen että isomummo taitaa elää viimisiä hetkiään :/
Meillä olisi vauva molemmille isovanhemmille ensimmäinen. Itse olen ainoa lapsi, joten olen lastenlasten suhteen vanhemmilleni ainoa toivo. :) Miehelläni on vanhempi sisko, mutta lapsia tuskin näköpiirissä...eli meidän tulevasta vauvasta tulisi varmasti molempien isovanhempien silmäterä.
Mun vanhemmille meijän vauva ois ensimmäinen lapsenlapsi ja miehen vanhemmille kolmas.
Mun sisko(täyttää 29) tuskin koskaan hankkii lapsia, paitsi nyt sillä kyllä on miesystävä et saa nähdä mitä tapahtuu...
Ja miehen isosiskolla on jo 2 lasta ei kä enempää tuu..miehelon myös pikkusisko mut se tuskin ainakaan moneen vuoteen oo hankkimas lapsia tai sit ei ollenkaan...
mut onneks meijän lapsilla on ainakin 2 serkkua jotka on sit n. 5 ja 7 vuotta vanhemmat ku meijän esikoinen.
Minäkin ilmoittaudun tänne kuumeilemaan ns. toistaiseksi toivottomana kuumeilijana. :) Meillä esikoinen on vasta 3 kk, mutta mulla on synnäriltä asti jo uutta vauvakuumetta ollut.
Ollaan suunniteltu, että uuteen yritykseen ruvetaan vähitellen kun esikoinen on lähempänä vuoden ikää, mutta eipä se kovin kamalaa olis, vaikka aiemminkin toka ilmoittaisi tulostaan.
Meillä minä 22 vuotias ja mies 30, esikoispoitsu syntynyt heinäkuun alussa. :)
että meitä löytyy :)
Meillä hyviä uutisia: Mies sai töitä :) (ikävä kyllä ei tiedetä kuinka pitkäksi aikaa :/)
Ja auto haetaan varmaankin huomenna eli asiat järjestyy ja ensi keväällä voidaan varmaankin sitten alkaa sitä vauvaa yrittämään :)
Toivottavasti vielä miehellä noi työt jatkuu että saadaan vauvaa ja muuta elämää varten rahaa säästöön ennenkun vauva ilmottaa tulostaan :)
...ja ilmoittaudun heti kuumeilijaksi vuodelle 2012. Suunnitelmana olisi jättää pillerit pois maaliskuussa (täyttäessäni 28) ja sitten toivoa, että kaikki sujuisi omalla painollaan ja hyvällä tuurilla. :) Stressiä en haluaisi asiasta ottaa, vaikka kuume onkin todella kova!