**Lokakuunlahjat 2010 - laskettuaika lähestyy**

Meidän tummahiuksinen iltavilli poika syntyi 16.10.2010 klo 10:27. Painoa oli onneksi vain 3650g, vaikka ultran painoarvio ennusteli ihan muuta. Pituutta 49cm. Apgarpisteitä 2-7-8.



Synnytys ei mennyt todellakaan niin kuin kuvittelin. Poika syntyi raskausviikolla 41+3. Sitä ennen kesti kaksi vuorokautta valvomista ja kipeitä supistuksia (ei onneksi tarvinnut käynnistää, synnytys käynnistyi verenvuodolla ja vähitellen voimistuvilla supistuksilla). Ehdin kokeilla ammetta, aquarakkuloita ja lopuksi täysin uupuneena laitettiin epiduraali. Välillä harkittiin jo leikkausta, kun minulla nousi yhtäkkiä korkea kuume. Jaksoin kuitenkin synnyttää alakautta ja epiduraalista muutamien tuntien päästä poika syntyi velttona ja hiljaisena. Lisähapen avulla poika vähitellen kuitenkin virkustui! Korkeiden tulehdusarvojen takia poika jouduttiin viemään ambulanssilla teho-osastolle, jossa häneltä löydettiin viikon sisällä kasvain.



Päästiin kuitenkin kotiin kuukaudeksi ja kasvaimen poistoleikkaus vähän ennen joulua onnistui hyvin. Onneksi se oli hyvänlaatuinen, joten nyt saadaan jatkaa normaalia pikku perheen elämää.



Varmaan ymmärrätte, miksi minulla ei ole ollut voimia tänne kirjoitella aiemmin... :)



Synnytyksestä ei jäänyt mitään kammoa ihanien kätilöiden ja miehen tuen ansiosta. Kun alkumasenteluista ja vauvan jatkuvista yöhuudoista on vähitellen päästy voitolle, osaan jo nauttia vauvan seurasta. Ihana saada omille höpinöille vastakaikua vauvalta: hymyjä, naurua ja pitkiä jokelteluhetkiä!



Imetyskään ei lähtenyt sujumaan niin kuin olin kuvitellut. Teho-osasto ja ero vauvasta varmasti vaikuttivat eniten asiaan. Maito kyllä nousi, mutta sitä "ruutaili" niin paljon, että jouduin aluksi lypsämään tolkuttomasti. Rintakumit oli rinnanpäiden kivun takia käytössä monta viikkoa, mutta niistä onneksi ollaan päästy eroon ja nyt imetys sujuu hienosti.



Nyt tiedän, ettei ikimaailmassa kannata olettaa synnytyksen menevän normaalisti. Mitä vain voi tapahtua. Toisaalta, onneksi en tiennyt etukäteen, että joudumme itkemään vauvan vuoksi monet itkut. En olisi jaksanut, jos olisin tiennyt mitä edestä löytyy. Mutta tällä hetkellä on vahva tunne, että synnärille voisin mennä uudestaankin, monta kertaa. Ja vauva on parasta (ja samalla pahinta) mitä tähän mennessä on elämässä tapahtunut :)



Toivottavasti loputkin lokamammat hoksaa kirjoitella tänne, miten synnytys on sujunut.



Iloista alkavaa vuotta toivottelee

Iltavilli ja villikalle 2,5kk