Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nuorena äidiksi?

Vierailija
13.09.2010 |

Tilanteeni on se, että olen 23-vuotias ja loppusuoralla kauppatieteiden maisterin opinnoissani, jäljellä gradun kirjoittaminen ja muutamia tenttejä. Valmistumisen pitäisi häämöttää vuoden vaihteessa tai alkuvuodesta. Viimeisiin kuukausiin asti olen aina ajatellut, että valmistun, hankin työpaikan, etenen urallani ja hankin lapset vasta kolmenkympin nurkilla. Samalla alalla oleva mieheni on opinnoissaan samassa vaiheessa kuin minä, mutta hänellä on jo vakituinen työpaikka ja ihan kohtuullisen hyvä palkka, joka todennäköisesti nousee hänen valmistuttuaan.



Kesän aikana aloin kuitenkin tarkemmin pohtia tilannettani ja sitä olisiko sittenkään mahdoton ajatus hankkia lapsi jo tässä vaiheessa. Mieheni on täysillä mukana vauvajutussa ja tiedän, että hänestä tulee loistava isä ja hän pitää varmasti huolen perheestään. Minua kuitenkin huolestuttaa se, miten pienen lapsen äiti otettaisiin vastaan työelämässä ja pääsisinkö lapsen hankinnan jälkeen koulutustani vastaaviin töihin. Toisaalta kuitenkin ajattelen, että elämä kantaa aina ja lapsen hankinta tässä vaiheessa saattaisi olla jopa järkevää, kun uran luomiseen voisi keskittyä sen jälkeen rauhassa...



Sekä minun vanhempani että mieheni vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla ja molempien ensimmäiselle lapsenlapselle varmasti löytyisi hoitajia ja muutenkin saisimme tukea asiassa.



Onko täällä ketään, joka olisi päättänyt hankkia lapsen jo opiskeluaikana? Kertokaahan kokemuksistanne, oliko töiden löytäminen vaikeaa ja miten nuoreen äitiin suhtauduttiin työmarkkinoilla.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkäpä olisi ollut syytä tutustua keskustelupalstaan tarkemmin, huomasin juuri, että täällähän on oma keskustelualue opiskelijaäideille ja nuorille äideille :)

Vierailija
2/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

minä sain esikoiseni 19vuotiaana ja töitä sain omalta alaltani kun lapsi oli 2,5vuotias, en kylläkään vakkarityötä mutta kuitenkin, vasta 7vuoden jälkeen paikkani vakinaistettiin =)



Toiset ajattelee niin että kun on lapset hankkinut niin ei ainakaan jää enää äippälomalle...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin siis 23-vuotias on aina ollut nuori äidiksi minun ajatusmaailmassani ja yleensäkin opiskelemallani alalla. Asia ei kyllä oikeasti taida olla niin... :D

Vierailija
4/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta ala on senverran erilainen, ettei voi kyllä verrata. Olen kasvatustieteilijä näet, ja tällä alalla lapset katsotaan enemmän eduksi kuin haitaksi.



Sen sanon, että ole ainakin se puoli vuotta töissä ennen, jotta et joudu vähille äitiyspäivärahoille. Ekasta lapsesta sain parhaimmillaan 600e kuussa käteen ja vähimmillään 430e.



Muuten uskon, että lapset kannattaa hankkia kun mieli tekee. Koskaan ei tiedä miten kauan niiden tekemisessäkin kuluu.

Vierailija
5/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

voisin kuvitella että moni ekonomi on urasuuntautunut, mutta taatusti alalta löytyy monenlaisia naisia. Ei muuta kuin menoksi vain! Uskon, että saat oman alasi töitä lapsen syntymän jälkeenkin.

Niin siis 23-vuotias on aina ollut nuori äidiksi minun ajatusmaailmassani ja yleensäkin opiskelemallani alalla. Asia ei kyllä oikeasti taida olla niin... :D

Vierailija
6/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeastaan ainoa asia, mikä tässä enää mietityttää onkin juuri tulevaisuuden työtilanne. Pystyisin kuitenkin kirjatenttien avulla hankkimaan tarpeeksi opintopisteitä opintotuen saamiseen ja opintoja olisi varaa venyttää tukien puolesta vielä parikin vuotta. Voisin siis olla vastavalmistunut sitten, kun olisin valmis laittamaan lapsen hoitoon.



Eipä se tosiaan välttämättä olisi ollenkaan huono asia, ettei "tarvitsisi" sitten heti jäädä äitiyslomalle uudesta työpaikasta. Ehkäpä sitä laskentapuolen ekonomille löytyy töitä, vaikka se lapsi olisikin.



Kai se pitäisi sitten laittaa tuumasta toimeen ;D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

laita vaan tuumasta toiseen. Se on nimittäin niin, että jos liiaksi miettii, niin koskaan ei ole "oikea aika" lapselle. Aina löytyy heikkouksia elämäntilanteesta ja lasten hankintaa lykkää taas "parilla vuodella".

Vierailija
8/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

laita vaan tuumasta toiseen. Se on nimittäin niin, että jos liiaksi miettii, niin koskaan ei ole "oikea aika" lapselle. Aina löytyy heikkouksia elämäntilanteesta ja lasten hankintaa lykkää taas "parilla vuodella".


..lisääntymistä välillä 14 - 55! palstalla pyörii etupäässä synnytyskoneita...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

aika paljon täällä näyttää olevan myös noita mummoäitejä, jotka kyselevät "onko 43-vuotias liian vanha äidiksi?". Siinä näkee mikä on lopputulos, kun äidiksi haluava nainen lykkää lapsen saantia aina "parilla vuodella". T: yhden lapsen synnyttänyt synnytyskone

laita vaan tuumasta toiseen. Se on nimittäin niin, että jos liiaksi miettii, niin koskaan ei ole "oikea aika" lapselle. Aina löytyy heikkouksia elämäntilanteesta ja lasten hankintaa lykkää taas "parilla vuodella".


..lisääntymistä välillä 14 - 55! palstalla pyörii etupäässä synnytyskoneita...

Vierailija
10/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

hankkia. Silloinhan ne kaikki kolmekymppiset jäävät äitiyslomalle duuneistaan, kun sinä lapsen / lasten jälkeen alat palata työelämään. Töitä siis riittää. En kyllä usko että opintotukea ja äitiyspäivärahaa voi nostaa samanaikaisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

opiskeli itsensä tohtoriksi ja siinä vaiheessa oli jo kolme lasta.



Anoppini teki neljä lasta ennen kuin täytti 30v. Sen jälkeen viimeisteli opintonsa ja valmistui kieltenopettajaksi ja töissä oli eläkeikään asti.



Minusta ihan hyvä aika alkaa hankkia lapsia, vaikka uraakin haluaisi. Juuri niin, sen jälkeen voi sille urallekin omistautua. Tehdä nyt vaikka pari lasta peräjälkeen, jos haluaa. Arvelen, että työnantajistakin on hyvä kun lapset on tehny ja haluaa hommiin. Olen ollut 10 vuotta poissa töissä, mutta uskon silti pääseväni alani töihin, jos niin haluan, itseluottamusta on, ja jos en pääsisi, sit täytyy keksiä muuta.

Vierailija
12/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja olen 29 vuotta. Ekan lapsen sain juuri 19 vuotta täyttäneenä. Sain raskausaikana paikan yliopistolta erityispedagogiikaa opiskelemaan ja olin vuoden äitiyslomalla lapsen kanssa, jonka jälkeen aloitin opinnot. Seuraava lapsi syntyi 3 vuotta esikoisen jälkeen ja kuopus taas 2 vuotta keskimmäisen jälkeen. Jokaisen lapsen jälkeen olin n. vuoden täysin äitiyslomalla ja sen muun ajan opiskelin ahkerasti, mutta kuitenkin mahdollisimman lyhyttä päivää siten, että lapsilla oli aina lyhyet (5-6h) hoitopäivät.



Valmistuin yliopistolta vajaa neljä vuotta sitten ja sain heti vuoden sijaisuuden (erlo), josta tehtiin vakivirka sen vuoden jälkeen. Tällä hetkellä olen neljättä vuotta saman työnantajan palveluksessa (tosin työtehtäväni ovat välissä hieman muuttuneet - kivaa vaihtelua) ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että tein lapset nuorena. Nyt mulla on jo melko isot lapset ikääni nähden: 10v, 7v, ja 5v. Nyt ehdin keskittyä myös työntekoon (enempää lapsia meille ei voi tulla) ja lapset ovat saaneet olla ihan pieninä todella paljon minun kanssani kotona (vrt. opiskelun mahdollistamat lyhyet hoitopäivät ja erittäin pitkät lomat).



Rahallisesti meillä oli tietty suht tiukkaa, kun olimme molemmat opiskelijoita, mutta jotenkin sitä vaan oppi tulemaan toimeen sillä mitä oli. Nyt myöhemmin, kun molemmat on ansiotyössä, sitä vasta asian oikeastaan tajuaa. Mutta puutteessa emme olleet koskaan ja lapset ovat saaneet sitä maallista mammonaa tärkeämpää - aikaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi kuusi