Vuoroviikkoasumisen vastustajat - kysymys teille!

tiellä on vanhempain- ja perhevapaakäytännöt. Ne pitäisikin mielestäni lopettaa.

Itse olen nykyisin vuoroviikkovanhempi, ja hoidin jo pikkulapsiaikana tenavia yhtä paljon kuin se toinen vanhempi. Meillä vuorottelu on siis suoraa jatkumoa aiemmalle käytännölle.

Toinen pointti on sitten se, että perhe-elämän itselleen paaluttavat naiset eivät anna miehelle tilaa perheessä. Olen keskustellut sattumalta asiasta hyvin monen itseni kanssa samassa tilanteessa olevan miehen kanssa.

Lähes kaikkien yhteinen havainto on, että perhe-elämä lasten kanssa on todella nautinnollista, parasta mitä voi tehdä. Siihen ei kuitenkaan aiemmin ollut mahdollisuutta, koska äiti oli varannut ja ominut perheen omaksi alueekseen, ja määritteli kaiken sen sisällä.

Minun väitteeni on, että tämän taustalla on nimenomaan hoitovapaakäytäntö.

Ketä meidän perheessämme sorretaan ja kohdellaan epätasa-arvoisesti, miestä, joka toivoo että vaimo on kotona lasten kanssa samalla kun mies elättää perheen, vai vaimoa, joka on omasta tahdostaan kotona miehen hoitaessa elatuksen? Ja vielä; miten lasten tuuppaaminen yhteiskunnan hoidettavaksi parantaa tasa-arvoa ja lasten asemaa? Onko näkemyksessäsi otettu huomioon myös lasten etu, vai pelkästään vaatimus vanhempien elämän yhdenmukaistamisesta? Miten määrittelet tasa-arvon?

T: se jonka viestiä lainasit

P.S. Tiesitkö muuten, että siitä huolimatta että kaikilla isillä on oikeus pitää isyyslomaa muutamia viikkoja ihan täysin äidistä riippumatta, ei kovinkaan suuri prosentuaalinen osuus isistä näin tee? Hienoa, että sinun tuttavapiirissäsi osaavat isätkin antaa arvoa lapsiperheen arjelle, mutta valtaosalla miehistä tämä ei tule ilmi ainakaan elämänvalinnoissa.

Luonnehäriöinen, väkivaltainen tai narkomaani-exä tuskin ehdottelee sinulle vuoroviikkoasumista.

Ja saikin sen pariksi vuodeksi.

Ja kerrotko vielä mistä moiseen päätelmään päädyit..?

tiellä on vanhempain- ja perhevapaakäytännöt. Ne pitäisikin mielestäni lopettaa.

Itse olen nykyisin vuoroviikkovanhempi, ja hoidin jo pikkulapsiaikana tenavia yhtä paljon kuin se toinen vanhempi. Meillä vuorottelu on siis suoraa jatkumoa aiemmalle käytännölle.

Toinen pointti on sitten se, että perhe-elämän itselleen paaluttavat naiset eivät anna miehelle tilaa perheessä. Olen keskustellut sattumalta asiasta hyvin monen itseni kanssa samassa tilanteessa olevan miehen kanssa.

Lähes kaikkien yhteinen havainto on, että perhe-elämä lasten kanssa on todella nautinnollista, parasta mitä voi tehdä. Siihen ei kuitenkaan aiemmin ollut mahdollisuutta, koska äiti oli varannut ja ominut perheen omaksi alueekseen, ja määritteli kaiken sen sisällä.

Minun väitteeni on, että tämän taustalla on nimenomaan hoitovapaakäytäntö.

Ketä meidän perheessämme sorretaan ja kohdellaan epätasa-arvoisesti, miestä, joka toivoo että vaimo on kotona lasten kanssa samalla kun mies elättää perheen, vai vaimoa, joka on omasta tahdostaan kotona miehen hoitaessa elatuksen?

Sinulta jää huomaamatta se, että tasa-arvo ei koske pelkästään naisten ja miesten oikeutta samaan palkkaan ja etenemismahdollisuuksiin työelämässä, vaan myös naisen ja miehen samoja mahdollisuuksia perhe-elämässä. Yhtyeiskunnan koneisto on tässä asiassa viritetty täysin miehiä vastaan, ja minun tarvitsee sitä sinulle tuskin perustella. Se lienee yleisesti tiedossa oleva tosiasia.

Miehet huomaavat sen varsin kouriintuntuvasti eron hetkellä. Mainitsemasi tasa-arvoinen asetelma lakkaa olemasta tasa-arvoinen välittömästi eron hetkellä. Mies ulkoistetaan perheestä.

Ja vielä; miten lasten tuuppaaminen yhteiskunnan hoidettavaksi parantaa tasa-arvoa ja lasten asemaa? Onko näkemyksessäsi otettu huomioon myös lasten etu, vai pelkästään vaatimus vanhempien elämän yhdenmukaistamisesta? Miten määrittelet tasa-arvon?

Tasa-arvo on ihmisten yhdenvertaisuutta kaikissa asioissa. Lapset eivät ole oikeustoimikelpoisia päätäntävaltaisia yksilöitä, joten he joutuvat ja heidän tulee mukautua aikuisten päätöksiin.

Päivähoidolla on edellä mainitsemistani syistä tasa-arvoa selvästi lisäävä vaikutus.

P.S. Tiesitkö muuten, että siitä huolimatta että kaikilla isillä on oikeus pitää isyyslomaa muutamia viikkoja ihan täysin äidistä riippumatta, ei kovinkaan suuri prosentuaalinen osuus isistä näin tee? Hienoa, että sinun tuttavapiirissäsi osaavat isätkin antaa arvoa lapsiperheen arjelle, mutta valtaosalla miehistä tämä ei tule ilmi ainakaan elämänvalinnoissa.

Tiesin, ja useimmat näin tekevätkin. Tiedän kuitenkin vain yhden perheen, jossa äiti olisi luopunut omasta hoitovapaastaan miehen hyväksi. Tasa-arvo ei nimenomaan tässä asiassa toteudu. On äidin pyhä oikeus olla lasten kanssa kotona 1-8 vuotta riippuen miten niitä lapsia ehtii tehdä hoitovapaajaksojen katkeamatta.

Itse pidin sapattivuoden, että saisin olla kotona lasteni kanssa.

Jos isä ei kerta kaikkiaan muuhun suostu, niin eihän minulla olisi vaihtoehtoa. Todennäköisesti ostaisin asunnon/talon isän naapurista, jolloin voisin nähdä lapsia huomattavasti useammin. Vaikka itse olisin kuolla surusta ja ikävästä, niin en voisi laittaa lapsia kärsimään (eli vuoroviikkosysteemiin).