Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkoasumisen vastustajat - kysymys teille!
13.09.2010 |
Hei
Oletetaan, että sinun on kerta kaikkiaan erottava miehestä. Oletetaan, että mitkään terapiat ja muut yrittämiset eivät auta. Oleta vaikka, että miehesi ilmoittaa olevansa homo. Ehkä sinäkin eron vastustaja siinä vaiheessa haluaisit erota.
Suostuisitko Sinä siihen, että lapset asuisivat pääasiassa isällään, ja sinä saisit tavata lapsia esim. viikonloppuisin?
Käsi sydämelle.
On niin helppoa haukkua vuoroasumisjärjestelmää, jos ei itse ole pakotettu eromaan tai jos erotilanteessa lapset jäisivät miehen/puolison tahdosta sinulle.
Mutta, entä jos miehesi haluaa lasten huoltajuuden, ja koska sinä vastustat vuoroasumista, niin kävisikö sinulle se, että tapaisit lapsia vain vähän?
Kertokaa mulle miten minun pitää teidän mielestä toimia!!! JOtta on lapsille parasta, eikö niin.
Kommentit (64)
(toki pitää muistaa myös vuokraamisen mahdollisuus) ja että pieniä lapsia pitää tietty kuskata, tosin eipä se iso vaiva ole jos saa ne asunnot hankittua lähekkäin, esim. just joku 0,5-1 km menee hetkessä.
Toi on varmaan munkin ihannetapa järjestää asiat. Aina ei onnistu se ihan vieressä asuminen, ihan taloudellisista syistä. Esim. lähellä ei ole tarpeeksi halpoja asuntoja. Lisäksi kun lapset aik a pieniä, ei toimi mikään lasten itsenäinen kulkeminen asuntojen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vuoroasuminen ole automaattisesti hyvä tai paha. Riippuu täysin tilanteesta ja vanhempien väleistä miten se onnistuu. Kovin mustavalkoista ajatella sinun tavallasi.
vuoroviikkoasuminen on nimenomaan itsekkäiden paskapäiden valinta, jossa etusijalla on uusi kumppani ja tämän vaatimukset.Isänä ja äitinä sitä joutuu hyväksymään sen, että on lapsia. Heidät voi hylätä, jos haluaa, tai sitten voi pysyä isänä ja äitinä, vaikka rakastuisi uuteen ihmiseen.
Vuoroviikkoasuminen on nimenomaan itsekkäiden paskapäiden valinta, jossa etusijalla on uusi kumppani ja tämän vaatimukset.
Isänä ja äitinä sitä joutuu hyväksymään sen, että on lapsia. Heidät voi hylätä, jos haluaa, tai sitten voi pysyä isänä ja äitinä, vaikka rakastuisi uuteen ihmiseen.
Nimenomaan, voi isänä ja äitinä olemisen voi yhdistää myös uuteen suhteeseen. Mutta niin se ei onnistu, että isä ja äiti jatkavat perhe-elämää eron jälkeenkin ja uudet puolisot tulevat vasta kakkosena. Eli tuollainen "isä voi viettää äidin kodissa niin paljon aikaa kuin haluaa" -järjestely on aivan naurettava.
Lapsillekin on hienoa jos he saavat elämäänsä lisää turvallisia aikuisia, eli vanhempien uudet puolisot. Lapset saavat heiltä myös onnellisen, toimivan parisuhteen mallin. Ei uuden suhteen muodostaminen ole mitään lapsien hylkäämistä.
[Lapset voisivat olla äidin luona yhtä paljon kuin isällään, mutta se ainoa koti olisi isällä ja se olisi tukikohta.
Tätä en ymmärrä. Jos lapset ovat yhtä paljon molemmissa kodeissa, eivätkö he silloin vuoroasu? Selitä mulle, mikä tässä systeemissä on parempaa vuoroasumiseen? Huom, en missään nimessä kannata vuoroasumista, silti itsekkäistä syistä varmaan siihen lähden. Koska en itse pysty vain tuohon tapaamiseen mahdollisimman usein.
Lapsilta on itseltään kysytty kuukausien vuoroasumisen jälkeen ja vastaukseksi on saatu etteivät halua koko ajan muuttaa. Sitähän se on: koti vaihtuu jatkuvasti. Lapsi tarvitsee pysyvän kodin, joka tarkoittaa, että koti on vain toisen luona. Siellä ovat ne rakkaimmat tavarat ja muistot ja toisen luo otetaan mukaan tarvittavat. On ihan ok, että koulun jälkeen mennään toisen vanhemman luo, jos hän kerran paremmin pystyy olemaan kotona siinä tilanteessa jne. Lapselle on kuitenki paljon parempi, että hän tietää voivansa mennä oikeaan kotiin yöksi. Näin se vain menee. Silti se ei vähennä toisen vanhemmuutta. Aikuisen on vain tuohon tilanteeseen sopeuduttava: siis siihen, että vain toinen vanhempi peittelee ja antaa iltasuukot. Eikä niin, että lapselle väkisin tehdään kaksi kotia, että molemmat saavat peitellä yhtä paljon nukkumaan!
Erotilanteessa nyt vain tulee aikuisille mielipahaa, mutta lapsen mielipahan suuruus tulee minimoida ja ainoa oikea keino on siihen yksi koti ja toinen vanhempi mahdollisimman lähelle ALUKSI ainakin.
Vuoroviikkoasuminen on nimenomaan itsekkäiden paskapäiden valinta, jossa etusijalla on uusi kumppani ja tämän vaatimukset. Isänä ja äitinä sitä joutuu hyväksymään sen, että on lapsia. Heidät voi hylätä, jos haluaa, tai sitten voi pysyä isänä ja äitinä, vaikka rakastuisi uuteen ihmiseen.
Nimenomaan, voi isänä ja äitinä olemisen voi yhdistää myös uuteen suhteeseen. Mutta niin se ei onnistu, että isä ja äiti jatkavat perhe-elämää eron jälkeenkin ja uudet puolisot tulevat vasta kakkosena. Eli tuollainen "isä voi viettää äidin kodissa niin paljon aikaa kuin haluaa" -järjestely on aivan naurettava. Lapsillekin on hienoa jos he saavat elämäänsä lisää turvallisia aikuisia, eli vanhempien uudet puolisot. Lapset saavat heiltä myös onnellisen, toimivan parisuhteen mallin. Ei uuden suhteen muodostaminen ole mitään lapsien hylkäämistä.
se en ollut minä, jonka mielestä vuoroviikkoasuminen on itsekkäiden valinta! Kommentoija taas luki omiaan ja kommentoi sen mukaan.
Vuoroviikkoasumisessako se isän/äidin uusi kumppani ei koe olevansa tiellä tai lapsi ei koe sen olevan ongelma? Yleensä on niin, että kun uusi puoliso ilmestyy, päättyy vuorottelu ja lapsi siirtyy vain toiselle vanhemmalle, koska harva uusi puoliso on tarpeeksi kypsä sietämään lapsia.
Lapsi haluaa pitää molemmat vanhemmat! Ja lapsen kannalta on parasta, että hän saa mennä ja tulla molempien kotien välillä niin kuin se parhaiten hänelle sopii eikä niin kuin sen vanhempien mielestä on aikataulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaukseni koskee ainoastaan meidän perhettämme ja meidän elämäämme, toki muissa perheissä on tilanne ja ihmiset erilaisia!
Meillä en missään tapauksessa suostuisi siihen, että lapset menisivät isälle. Tähän on parikin syytä.
Ensinnäkin, minusta lasten on hyvä jatkaa pääasiassa sen ihmisen hoidossa, joka heitä on aiemminkin pääasiassa hoitanut. Meillä tämä on täysin yhteisestä valinnasta minä. Olen pitänyt täydet äitiys- ja vanhempainlomat sekä hoitovapaat. Mies on ollut lasten kanssa ehkä 10% siitä ajasta mitä minä. Näin ollen on itsestään selvää (olemme joskus puhuneet tästä miehen kanssa vaikka ero ei olekaan ollut mielessä), että minä jatkaisin edelleen lasten pääasiallisena huoltajana.
Ero ei myöskään ole oikea tapa hankkia lisää aikaa isälle ja lapsille, vaan kyllä se aika pitää osata järjestää avioliiton aikana!
Toiseksi, en ymmärrä miten monille ihmisille on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa; joko vuoroasuminen tai sitten etävanhempi näkee lapset pari kertaa kuukaudessa suunnilleen ohimennen kaupan parkkipaikalla. Jos me eroaisimme, me molemmat ajattelemme että paras olisi niin, että lapset asuvat minun kanssani, isä asuu lähellä niin lähellä että lapset voivat helposti itse mennä sinne ja lapset menevät isälle joka toinen vk-loppu (pe-su) ja yksi arkipvä + yö viikossa.
Kolmanneksi, vaikka ero lapsesta onkin rankkaa, ei sillä voi oikeuttaa vuoroviikko asumista! Lasten etu on laitettava aikuisten edun edelle, ja jos todella kumpikaan ei voi olla lapsista erossa, on vanhempien jatkettava asumista yhdessä yhteisillä säännöillä, eikä pistettävä lasta muuttamaan jatkuvasti. Kahdessa kodissa kun ei ole vain kahta eri osoitetta, vaan kyse on paljon suuremmista asioista! Eri perheissä on erilaiset tavat, säännöt, päiväjärjestykset, ystävät, tavarat jne. ja näiden asioiden jatkuva muuttuminen on todella raskasta!
Minusta teidän (sen paremmin teitä tuntematta, en ehtinyt vielä lukea koko ketjua jos kerroit tilanteestanne enemmän) pitäisi istua alas ja yhdessä miettiä elämäänne. Kokeilkaa kirjoittaa vaikka kuukauden ajalta kaikki toiminta lasten kanssa paperille! Kuka on eniten lasten kanssa, kuka hoitaa heitä eniten, kenelle he kertovat enemmän asioistaan, kuka hoitaa harrastukset, koulut, hoidot, vanhempainillat, lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, kaverit jne?
Lasten etu on mahdollisimman muuttumaton tilanne, ja se tarkoittaa sitä että lasten pitäisi saada jatkaa heidän tämänhetkisen pääasiallisen huoltajansa kanssa. Hyvin harvoissa perheissä tilanne menee tasan 50 - 50, monissa ei lähellekään. Siitä huolimatta että molemmat rakastavat lapsiaan yhtä paljon ja molemmat ovat hyviä vanhempia!
Kiitos edelliselle pitkästä vastauksesta.
Meillä menee tasan 50-50 lasten hoitaminen ja heidän kanssaan oleminen. MInä olen synnyttänyt ja imettänyt ja hoitanut ihan vauvavaiheen.
Eli meillä ei ole mitään syytä, jolla ratkaista tuo, että kummalle ne lapset enemmän "kuuluu". Meillä ei ole selvää, että toinen hoitaa paremmin. TAi että toinen pystyisi helpommin olemaan se etävanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan, voi isänä ja äitinä olemisen voi yhdistää myös uuteen suhteeseen. Mutta niin se ei onnistu, että isä ja äiti jatkavat perhe-elämää eron jälkeenkin ja uudet puolisot tulevat vasta kakkosena. Eli tuollainen "isä voi viettää äidin kodissa niin paljon aikaa kuin haluaa" -järjestely on aivan naurettava.
Lapsillekin on hienoa jos he saavat elämäänsä lisää turvallisia aikuisia, eli vanhempien uudet puolisot. Lapset saavat heiltä myös onnellisen, toimivan parisuhteen mallin. Ei uuden suhteen muodostaminen ole mitään lapsien hylkäämistä.
Paljon hienompaa kuin saada uusia ja turvallisia aikuisia (joiden hyvyydestä ja turvallisuudesta voi saada hyvän kuvan esim. monilta keskustelupalstoilta tai eroperheiden lapsien kanssa keskustelemalla...) on se, että lapsella säilyy hyvät ja rakastavat välit niiden omien vanhempien kanssa! Todellakin unelmatilanne kaikille (paitsi uusille puolisoille) on se, että isä ja äiti jatkavat osittain perhe-elämää myös eron jälkeen!
Ja todellakin, jos vanhemmalla on arvojärjestys kohdallaan, uudet puolisot tulevat kakkosina lasten jälkeen! Uskomatonta ja surullista että tämäkin on joillekin äideille (?) epäselvää...
Ensinnäkin, minusta lasten on hyvä jatkaa pääasiassa sen ihmisen hoidossa, joka heitä on aiemminkin pääasiassa hoitanut. Meillä tämä on täysin yhteisestä valinnasta minä. Olen pitänyt täydet äitiys- ja vanhempainlomat sekä hoitovapaat. Mies on ollut lasten kanssa ehkä 10% siitä ajasta mitä minä. Näin ollen on itsestään selvää (olemme joskus puhuneet tästä miehen kanssa vaikka ero ei olekaan ollut mielessä), että minä jatkaisin edelleen lasten pääasiallisena huoltajana.
Ero ei myöskään ole oikea tapa hankkia lisää aikaa isälle ja lapsille, vaan kyllä se aika pitää osata järjestää avioliiton aikana!Eri perheissä on erilaiset tavat, säännöt, päiväjärjestykset, ystävät, tavarat jne. ja näiden asioiden jatkuva muuttuminen on todella raskasta!
Kuka on eniten lasten kanssa, kuka hoitaa heitä eniten, kenelle he kertovat enemmän asioistaan, kuka hoitaa harrastukset, koulut, hoidot, vanhempainillat, lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, kaverit jne?
Exäni oli yrittäjä, joka vietti hyvin vähän aikaa lasten kanssa. Eron ja vuoroviikkoasumisen myötä hänen on ollut pakko lyhentää työaikaa joka toinen viikko, ja hänen ja lasten välit ovat lähentyneet huomattavasti. Miten lapset tästä kärsivät? Ex ei ole mikään tyhmä ihminen, hän osaa kyllä hoitaa lasten asiat jos on pakko. Osaa tarjota ruokaa ruoka-aikoina ja pukea lapset asianmukaisesti päiväkotiin. Lukee iltasadut ja huolehtii lasten hygieniasta. Minusta on hienoa että isästä on eron jälkeen tullut lapsille enemmän isä kuin ennen! Siinä voittavat kaikki.
Molemmissa kodeissa on myös yhteiset säännöt ja päivärytmi. Tämä on ihan itsestäänselvää.
Ja eron jälkeen lasten isä on myös enemmän alkanut hoitaa lasten hammaslääkäreitä, neuvoloita ym. Vaikka minä ne asiat hoidinkin kun olimme yhdessä, miksi niin pitäisi olla ikuisesti? Eivät ne lapset siitä traumatisoidu jos heidät yhtäkkiä viekin hammaslääkäriin isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko he sen ikäisiä, että asiaa voisi käsitellä heidän kanssaan ja kysyä miten he tahtoisivat asua?
Menkää myös miehen kanssa käymään lastenvalvojalla tai perheneuvolassa tms. keskustelemassa asiasta ulkopuolisen kanssa. Silloin keskustelu pysyy paremmin asiallisena eikä käänny siihen, että isä vain ilmoittaa "En suostu siihen ja siihen vaan vain tämä kelpaa" vaan molemmat saavat kantansa esiin ja niistä sitten hiotaan kompromissi! Ei lasten huoltajuutta voi/saa niin päättää, että toinen ilmoittaa ehdot ja toinen sitten pakotettuna valitsee! Sanoit että isä on yhtä vastuullinen kuin äiti, joten silloinhan hänen on osattava tehdä kompromisseja ja keskustella ja ajatella lasten etua. Mikäli ei osaa, se tukee vahvasti asumista äidin luona.
Paljon hienompaa kuin saada uusia ja turvallisia aikuisia (joiden hyvyydestä ja turvallisuudesta voi saada hyvän kuvan esim. monilta keskustelupalstoilta tai eroperheiden lapsien kanssa keskustelemalla...) on se, että lapsella säilyy hyvät ja rakastavat välit niiden omien vanhempien kanssa! Todellakin unelmatilanne kaikille (paitsi uusille puolisoille) on se, että isä ja äiti jatkavat osittain perhe-elämää myös eron jälkeen!
Ja todellakin, jos vanhemmalla on arvojärjestys kohdallaan, uudet puolisot tulevat kakkosina lasten jälkeen! Uskomatonta ja surullista että tämäkin on joillekin äideille (?) epäselvää...
Lapset tulevat ykkösenä. Mutta jos exän kanssa leikkii perhettä vielä eronkin jälkeen, silloin uusi kumppani tulee vasta kolmossijalla. Kuka sellaiseen lähtee?
Exään voi pitää hyvät välit ilman osittaistakaan eronjälkeistä perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue viesti uudelleen ja yritä ymmärtää sen sisältö!
Hienoa, että a)ihmisellä on mielipide b)uskaltaa sen ilmaista. Täällähän kaikki on yhtä sokerihunajaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun perheensä halusi hajoittaa. Jos ero olisi minun syytäni, tyytyisin siihen että minä se perheen hajotin ja toimisin niin kuin mies haluaa.
Hienoa, että a) ihmisellä on mielipide b) uskaltaa sen ilmaista. Täällähän kaikki on yhtä sokerihunjaa...
31, missä kohtaa sanottiin, että on huono jos isä ottaa enemmän vastuuta lapsistaan?Lue viesti uudelleen ja yritä ymmärtää sen sisältö!
"Ero ei myöskään ole oikea tapa hankkia lisää aikaa isälle ja lapsille, vaan kyllä se aika pitää osata järjestää avioliiton aikana!"
Eiköhän tämä lause kata myös sen, että jos avioliiton aikana isä ei ole hoitanut kaikkia niitä asioita joita ko. kirjoittaja luetteli, niin ei niitä ole soveliasta alkaa hoitaa eron jälkeenkään.
Miksi ihmeessä ei saisi välissä viettää perheaikaa exän ja lasten kanssa? Miten se on uudelta puolisolta pois? Siitä ei ole uudelle puolisolle haittaa, mutta valtavasti hyötyä lapselle! Ei se ole perheen leikkimistä, jos lapsen vanhemmat tapaavat toisiaan joskus ja juovat vaikka kupit kahvia yhteisten lasten asioista keskustellen.
Ja mieti oikeasti ajatuksella mitä sanoit; "Kuka sellaiseen lähtee?" Tuo lause kuvaa hyvin sitä, miten lasten edusta aletaan tinkiä uuden puolison takia!
Jotenkin kuulostaa, että tuollaisia ajatuksia voisi olla vain
a) uudella kumppanilla, joka ei todellakaan ajattele lasten etua vaan mustasukkaisuuksissaan yrittää katkaista vanhempien välit täysin, tai
b) vanhemmalla, joka on laittanut uuden seurustelusuhteen lastensa edelle, tuntee häpeää ja yrittää todistella että se on ihan normaalia toimintaa...
Ihan ihme tulkinta!
Se tarkoittaa sitä, että on turha vedota erossa siihen, että tahtoo viettää aikaa lastensa kanssa, jos sitä ei ole ollut valmis tekemään ennen eroakaan. Tottakai isä saa osallistua ja alkaa hoitamaan lapsia enemmän ja ottaa vastuuta enemmän, mutta ei hän voi sillä perusteella vaatia huoltajuutta itselleen!
Miksi ihmeessä ei saisi välissä viettää perheaikaa exän ja lasten kanssa? Miten se on uudelta puolisolta pois? Siitä ei ole uudelle puolisolle haittaa, mutta valtavasti hyötyä lapselle! Ei se ole perheen leikkimistä, jos lapsen vanhemmat tapaavat toisiaan joskus ja juovat vaikka kupit kahvia yhteisten lasten asioista keskustellen.
Ja mieti oikeasti ajatuksella mitä sanoit; "Kuka sellaiseen lähtee?" Tuo lause kuvaa hyvin sitä, miten lasten edusta aletaan tinkiä uuden puolison takia!
Jotenkin kuulostaa, että tuollaisia ajatuksia voisi olla vain
a) uudella kumppanilla, joka ei todellakaan ajattele lasten etua vaan mustasukkaisuuksissaan yrittää katkaista vanhempien välit täysin, tai
b) vanhemmalla, joka on laittanut uuden seurustelusuhteen lastensa edelle, tuntee häpeää ja yrittää todistella että se on ihan normaalia toimintaa...
Kahvikupin juominen silloin tällöin on sitä normaalia kommunikointia. Kommentoin tuon yhden keskustelijan viestiä, jossa isä saa viettää aikaansa lasten äidin kodissa niin paljon kuin haluaa ja olla halutessaan öitäkin.
Minulla ei ole uutta suhdetta, mutta en voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, joka viettää iltoja exänsä luona. Tai en voisi kuvitella ottavani omaa exääni tänne aikaa viettämään. Siitähän nimemomaan halusin eroon kun erosimme.
Ihan ihme tulkinta!
Se tarkoittaa sitä, että on turha vedota erossa siihen, että tahtoo viettää aikaa lastensa kanssa, jos sitä ei ole ollut valmis tekemään ennen eroakaan. Tottakai isä saa osallistua ja alkaa hoitamaan lapsia enemmän ja ottaa vastuuta enemmän, mutta ei hän voi sillä perusteella vaatia huoltajuutta itselleen!
Ei vuoroviikoin lasten hoitaminen ole huoltajuuden vaatimista itselleen, vaan huoltajuuden jakamista.
Eihän tässä pitänyt olla kyse siitä, mihin aikuinen "suostuu" vaan kysehän piti olla LAPSEN PARHAASTA, eikö?