Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkoasumisen vastustajat - kysymys teille!
13.09.2010 |
Hei
Oletetaan, että sinun on kerta kaikkiaan erottava miehestä. Oletetaan, että mitkään terapiat ja muut yrittämiset eivät auta. Oleta vaikka, että miehesi ilmoittaa olevansa homo. Ehkä sinäkin eron vastustaja siinä vaiheessa haluaisit erota.
Suostuisitko Sinä siihen, että lapset asuisivat pääasiassa isällään, ja sinä saisit tavata lapsia esim. viikonloppuisin?
Käsi sydämelle.
On niin helppoa haukkua vuoroasumisjärjestelmää, jos ei itse ole pakotettu eromaan tai jos erotilanteessa lapset jäisivät miehen/puolison tahdosta sinulle.
Mutta, entä jos miehesi haluaa lasten huoltajuuden, ja koska sinä vastustat vuoroasumista, niin kävisikö sinulle se, että tapaisit lapsia vain vähän?
Kertokaa mulle miten minun pitää teidän mielestä toimia!!! JOtta on lapsille parasta, eikö niin.
Kommentit (64)
Meillä lapset jäivät isälleen asumaan kun erosimme ja minusta tuli etä-äiti.
Lapset ovat minulla 2-3viikonloppua, tämä riippuu minun ja miehen työvuoroista ja sen lisäksi viikolla 1-3arki-iltana, joskus jäävät myös yöksi.
En suostuisi olemaan etä-äiti niin, että näkisin lapsia vain kahdesti kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, mitä exän nyxä siitä tuumasi, ei kiinnosta vähääkään. Todennäköisesti ex valehteli lähtevänsä "poikien kanssa kalaan", kuten minullekin valehteli ylitöistä, vaikka pani nyxää kahvihuoneen sohvalla.
Suomessa on valtavan paljon ihmisiä, jotka ovat työreissuillakin viikon kaksi, jopa paljon pidempään. Eihän tuo viikon vuorottelu siihen nähden ole isokaan ponnistus. Paitsi jos exän nyxä on joku Justiina, joka vaatii äijänsä 24/7 kylkeään kyhnyttämään.
Meillä takana vuoroviikkoasumista 4 vuotta, eikä minulla ainakaan ole mitään kumppaneita.
Kyllä valinnassamme on taustalla nimenomaan lasten oikeus molempiin vanhempiinsa.
vuoroviikkoasuminen on nimenomaan itsekkäiden paskapäiden valinta, jossa etusijalla on uusi kumppani ja tämän vaatimukset.Isänä ja äitinä sitä joutuu hyväksymään sen, että on lapsia. Heidät voi hylätä, jos haluaa, tai sitten voi pysyä isänä ja äitinä, vaikka rakastuisi uuteen ihmiseen.
Meillä takana vuoroviikkoasumista 4 vuotta, eikä minulla ainakaan ole mitään kumppaneita. Kyllä valinnassamme on taustalla nimenomaan lasten oikeus molempiin vanhempiinsa.
vuoroviikkoasuminen on nimenomaan itsekkäiden paskapäiden valinta, jossa etusijalla on uusi kumppani ja tämän vaatimukset. Isänä ja äitinä sitä joutuu hyväksymään sen, että on lapsia. Heidät voi hylätä, jos haluaa, tai sitten voi pysyä isänä ja äitinä, vaikka rakastuisi uuteen ihmiseen.
lapsi saa kulkea kodista kotiin sen mukaan kun se hänelle sopii? Miksi on oltava viikko ja viikko sen sijaan, että olisi 2 kotia koko ajan ja molemmissa olisi aina yhtä rakastettu ja toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sopivan informaation.
Viittaat tällä kuukausi sitten Hesarissakin siteeraatuun kyselyyn, jonka informaation oli, että lapsia joskus stressaa muuttaminen (tottakai, se on selvää minullekin vuoroviikkovanhempana, että se ei ole aina täysin kivutonta), mutta samassa tutkimuksessa todettiin, ja haastatellut lapsetkin totesivat että vuoroviikkoasuminen on kuitenkin se "paras ja ainoa oikea vaihtoehto", eivätkä lapset muuta vaihtoehtoa hyväksyisi.
Lapsilta on itseltään kysytty kuukausien vuoroasumisen jälkeen ja vastaukseksi on saatu etteivät halua koko ajan muuttaa. Sitähän se on: koti vaihtuu jatkuvasti. Lapsi tarvitsee pysyvän kodin, joka tarkoittaa, että koti on vain toisen luona. Siellä ovat ne rakkaimmat tavarat ja muistot ja toisen luo otetaan mukaan tarvittavat. On ihan ok, että koulun jälkeen mennään toisen vanhemman luo, jos hän kerran paremmin pystyy olemaan kotona siinä tilanteessa jne. Lapselle on kuitenki paljon parempi, että hän tietää voivansa mennä oikeaan kotiin yöksi. Näin se vain menee. Silti se ei vähennä toisen vanhemmuutta. Aikuisen on vain tuohon tilanteeseen sopeuduttava: siis siihen, että vain toinen vanhempi peittelee ja antaa iltasuukot. Eikä niin, että lapselle väkisin tehdään kaksi kotia, että molemmat saavat peitellä yhtä paljon nukkumaan!
Erotilanteessa nyt vain tulee aikuisille mielipahaa, mutta lapsen mielipahan suuruus tulee minimoida ja ainoa oikea keino on siihen yksi koti ja toinen vanhempi mahdollisimman lähelle ALUKSI ainakin.
ei siihen asumista tarvita! Eli tutuilla se systeemi, että lasten koti on äitinsä luona, mutta isällä saa käydä koska tahansa, vaikka joka ilta. Yöksikin saa jäädä, jos siltä tuntuu, mutta se oma koti on äidillä ja äidin on tiedettävä, missä lapsi on. Virallisesti 2 viikonloppua kuukaudessa "kuuluu" isälle, mutta käytännössä isä hakee lapset harrastuksiin joka lauantai.
Erittäin toimiva systeemi, jossa lapsilla on 2 vanhempaa, mutta yksi koti. Lomalla lapset ovat mökillä 2 vko isän kanssa ja 2 vko äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset tarvitsevat niitä RUTIINEJA ja selkeitä rajoja, ja tästä olen yhtä mieltä vuoroviikkoasumisen vastustajien kanssa.
Siksi vapaa seilaaminen on selvästi huonompi vaihtoehto kuin selvästi sovitut ajat.
Meillä takana vuoroviikkoasumista 4 vuotta, eikä minulla ainakaan ole mitään kumppaneita. Kyllä valinnassamme on taustalla nimenomaan lasten oikeus molempiin vanhempiinsa.
vuoroviikkoasuminen on nimenomaan itsekkäiden paskapäiden valinta, jossa etusijalla on uusi kumppani ja tämän vaatimukset. Isänä ja äitinä sitä joutuu hyväksymään sen, että on lapsia. Heidät voi hylätä, jos haluaa, tai sitten voi pysyä isänä ja äitinä, vaikka rakastuisi uuteen ihmiseen.
lapsi saa kulkea kodista kotiin sen mukaan kun se hänelle sopii? Miksi on oltava viikko ja viikko sen sijaan, että olisi 2 kotia koko ajan ja molemmissa olisi aina yhtä rakastettu ja toivottu.
pitävät kiinni OMASTA oikeudestaa omistaa lapset, eikä tällä tahdolla ole MITÄÄN tekemistä lasten edun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuljin siis vuoroviikkosysteemilla sisarukseni kanssa 11 vuotiaasta asti täysi-ikäisyyteen. Sisarrukseni oli pari vuotta nuorempi. Minusta se oli paras mahdollinen tapa asua vanhempien eron jälkeen. Sitä en tiedä sopiiko se pienemmille lapsille samalla tavalla, mutta kouluikäisille mun mielestä oikein hyvä vaihtoehto. Molempiin vanhempiin säilyi läheinen suhde ja sai elää ARKEA heidän kanssaan.
tiellä on vanhempain- ja perhevapaakäytännöt. Ne pitäisikin mielestäni lopettaa.
Itse olen nykyisin vuoroviikkovanhempi, ja hoidin jo pikkulapsiaikana tenavia yhtä paljon kuin se toinen vanhempi. Meillä vuorottelu on siis suoraa jatkumoa aiemmalle käytännölle.
Toinen pointti on sitten se, että perhe-elämän itselleen paaluttavat naiset eivät anna miehelle tilaa perheessä. Olen keskustellut sattumalta asiasta hyvin monen itseni kanssa samassa tilanteessa olevan miehen kanssa.
Lähes kaikkien yhteinen havainto on, että perhe-elämä lasten kanssa on todella nautinnollista, parasta mitä voi tehdä. Siihen ei kuitenkaan aiemmin ollut mahdollisuutta, koska äiti oli varannut ja ominut perheen omaksi alueekseen, ja määritteli kaiken sen sisällä.
Minun väitteeni on, että tämän taustalla on nimenomaan hoitovapaakäytäntö.
Vastaukseni koskee ainoastaan meidän perhettämme ja meidän elämäämme, toki muissa perheissä on tilanne ja ihmiset erilaisia!
Meillä en missään tapauksessa suostuisi siihen, että lapset menisivät isälle. Tähän on parikin syytä.
Ensinnäkin, minusta lasten on hyvä jatkaa pääasiassa sen ihmisen hoidossa, joka heitä on aiemminkin pääasiassa hoitanut. Meillä tämä on täysin yhteisestä valinnasta minä. Olen pitänyt täydet äitiys- ja vanhempainlomat sekä hoitovapaat. Mies on ollut lasten kanssa ehkä 10% siitä ajasta mitä minä. Näin ollen on itsestään selvää (olemme joskus puhuneet tästä miehen kanssa vaikka ero ei olekaan ollut mielessä), että minä jatkaisin edelleen lasten pääasiallisena huoltajana.
Ero ei myöskään ole oikea tapa hankkia lisää aikaa isälle ja lapsille, vaan kyllä se aika pitää osata järjestää avioliiton aikana!Toiseksi, en ymmärrä miten monille ihmisille on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa; joko vuoroasuminen tai sitten etävanhempi näkee lapset pari kertaa kuukaudessa suunnilleen ohimennen kaupan parkkipaikalla. Jos me eroaisimme, me molemmat ajattelemme että paras olisi niin, että lapset asuvat minun kanssani, isä asuu lähellä niin lähellä että lapset voivat helposti itse mennä sinne ja lapset menevät isälle joka toinen vk-loppu (pe-su) ja yksi arkipvä + yö viikossa.
Kolmanneksi, vaikka ero lapsesta onkin rankkaa, ei sillä voi oikeuttaa vuoroviikko asumista! Lasten etu on laitettava aikuisten edun edelle, ja jos todella kumpikaan ei voi olla lapsista erossa, on vanhempien jatkettava asumista yhdessä yhteisillä säännöillä, eikä pistettävä lasta muuttamaan jatkuvasti. Kahdessa kodissa kun ei ole vain kahta eri osoitetta, vaan kyse on paljon suuremmista asioista! Eri perheissä on erilaiset tavat, säännöt, päiväjärjestykset, ystävät, tavarat jne. ja näiden asioiden jatkuva muuttuminen on todella raskasta!
Minusta teidän (sen paremmin teitä tuntematta, en ehtinyt vielä lukea koko ketjua jos kerroit tilanteestanne enemmän) pitäisi istua alas ja yhdessä miettiä elämäänne. Kokeilkaa kirjoittaa vaikka kuukauden ajalta kaikki toiminta lasten kanssa paperille! Kuka on eniten lasten kanssa, kuka hoitaa heitä eniten, kenelle he kertovat enemmän asioistaan, kuka hoitaa harrastukset, koulut, hoidot, vanhempainillat, lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, kaverit jne?
Lasten etu on mahdollisimman muuttumaton tilanne, ja se tarkoittaa sitä että lasten pitäisi saada jatkaa heidän tämänhetkisen pääasiallisen huoltajansa kanssa. Hyvin harvoissa perheissä tilanne menee tasan 50 - 50, monissa ei lähellekään. Siitä huolimatta että molemmat rakastavat lapsiaan yhtä paljon ja molemmat ovat hyviä vanhempia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe-elämän vinoutumat johtuvat siitä, että naiset omivat perhe-elämän itselleen.
Ihan ihme tulkinta!
Se tarkoittaa sitä, että on turha vedota erossa siihen, että tahtoo viettää aikaa lastensa kanssa, jos sitä ei ole ollut valmis tekemään ennen eroakaan. Tottakai isä saa osallistua ja alkaa hoitamaan lapsia enemmän ja ottaa vastuuta enemmän, mutta ei hän voi sillä perusteella vaatia huoltajuutta itselleen!
Lapset saavat heiltä myös onnellisen, toimivan parisuhteen mallin.
Missä ihmeen illuusio-maailmassa sinä elät? Oletko tietoinen niistä (lukuisista) tilastoista, jotka kertovat karua kieltä nimenomaan siitä, että kerran eronneet eroavat uusistakin suhteistaan prosentuaalisesti useasti? Tai avioeroperheen lapsi eroaa omasta avioliitostaan / pitkästä parisuhteestaan helpommin kuin ehjästä perheestä tuleva?
Eli tuo "lisää turvallisia aikuisia lapselle" -mantra on niin kaukana todellisuudesta, ettei ole puhdas tosikaan. Ehkä se joissakin hyvin harvoissa tapauksissa onnistuu, mutta suurimmaksi osaksi tässä kohden mennään rytisemällä metsään.
Ja kuka maksaa kaiken? Tietenkin se avioeroperheen lapsi / lapset. Vanhempien vaihtuvat kumppanit kotona, isä-/äitipuolen mustasukkaisuus yhdessä vietetystä ajasta oman (bio) vanhemman kanssa, rakkaudettomuus, irrallisuus, eräänlainen kodittomuus. Juu, ei ole helppo osa olla rikkinäisen perheen lapsi. Tässä, ja tuossa toisessakin ketjussa, teille on koitettu myös kertoa tätä - mutta kaikki sanat kaikuvat kuuroille korville. Ette te ymmärrä, ettekä te halua ymmärtää.
t. Aikuinen avioerolapsi, joka ei voi käsittää kuinka kukaan voi tosissaan väittää, että vuoroviikkosysteemi on lapsen parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan myötä vanhemmille tulevat uudet perheet. Lisäksi tällä tavalla kasvatetaan pieniä aurinkokuninkaita maailman keskipisteiksi.
Miksei sitten niin, että lapset pysyvät kaiken aikaan vanhassa asunnossa ja vanhemmat vuorottelevat? Miksi lapset pitää pistää reppuselkään kulkuriksi?
Olen vuoroviikkovanhempi. Olen ollut sitä jo viisi vuotta. Asun omakotitalossa hyvällä alueella suurehkossa kaupungissa.
Ex-puolisoni asuu kunnallisessa vuokra-asunnossa ja on muuttanut tähän mennessä eromme jälkeen neljä kertaa.
Jos minun tarjoamaani pysyvää kotia ei olisi, lapsilla ei olisi ollut mitään pysyvää paikkaa elämässään.
joten siksi äiti alkoi miettiä vuoroviikko-systeemiä...
kaiken aikaan vanhassa asunnossa ja vanhemmat vuorottelevat? Miksi lapset pitää pistää reppuselkään kulkuriksi?
Minä erosin luonnehäiriöisestä exästäni oman ja lasten turvallisuuden takia. Ei olisi tullut missään nimessä kyseeseen sellainen, että meillä olisi ollut edelleen jokin yhteinen asunto. Ihmisillä, jotka tällaista ehdottavat, ei todennäköisesti ole omaa kokemusta tuollaisesta perhehelvetistä.
Jos näin tekee niin miksi sitten edes eroaisi?
kaiken aikaan vanhassa asunnossa ja vanhemmat vuorottelevat? Miksi lapset pitää pistää reppuselkään kulkuriksi?
Minä erosin luonnehäiriöisestä exästäni oman ja lasten turvallisuuden takia. Ei olisi tullut missään nimessä kyseeseen sellainen, että meillä olisi ollut edelleen jokin yhteinen asunto. Ihmisillä, jotka tällaista ehdottavat, ei todennäköisesti ole omaa kokemusta tuollaisesta perhehelvetistä.
että nainen vastustaa vuoroviikkoasumista kun ei itse tarvitse olla lapsesta kauaa erossa. Jos itse olisi se joka näkee lapsiaan kerran parissa viikossa varmasti tekisi mitä vaan saadakseen vuoroviikkosysteemin.
Miespuolinen ystäväni on juuri tilanteessa jossa on eronnut vaimostaan (ei mitään pettämisjuttuja) ja vaimo on ehdottomasti vuoroviikkosysteemiä vastaan "kun lapsi tarvitsee yhden pysyvän kodin" mutta hänelle kuitenkin sopii se että lapsi on miehellä n. 3päivää viikossa, silloin kun hänellä itse on muuta menoa/tekemistä. Eli lapsi on miehellä lähes puolet ajasta joka viikko, mutta nainen sanelee päivät. Luulisi että on vieläkin haitallisempaa lapselle vaihtaa kotia noinkiuni usein verrattuna viikko/viikko asumiseen.
ja se että mies olisi se lähivanhempi on tietty ihan poissuljettu ajatus, lapsi kun tarvitsee äitiään enemmän. Ja tuossa perheessä isä on ollut alusta asti se joka on hoitanut lasta enemmän ja viettänyt enemmän aikaa lapsen kanssa. Kyseessä on alle 3vuotias lapsi.
kaiken aikaan vanhassa asunnossa ja vanhemmat vuorottelevat? Miksi lapset pitää pistää reppuselkään kulkuriksi?