Tiedättekö, mikä uskossa olemisessa on parasta?

rauhoittaa ja huvittaa se että te kristityt ja muut joudutte kaikki helvettiin. On se vaan kivaa minun olla taas oikeassa. Ihan selvästi kuulen mielessäni sellaisen Onnenpyörä-pelin väärä vastaus-summerin kun näitä kirjoituksianne selaa. Mielessäni näen tällaisen kuvan:



http://www.gifbin.com/bin/6401703g69.gif



Siitä tulee sellainen omahyväinen olo että taas tiesin tonkin jutun ja se että ei pala perse on tietty kans bonusta. Meidän Paratiisissa on neitsyitä ja plasmatelkutkin on luvattu. Teillä ei edes paratiisissa oo neitsyitä vaan käytettyjä tai jopa synnyttäneitä niin kun täällä kaikki ja kukas niitä jaksaa.



Ihan sama kun mitään paratiisia teillä ei ees oo. Ei voi kieltää että jotenkin vaan rauhoittaa.

Ihanaa jos on jotain mihin uskoa, mutt kaltaisesi tyrkyttäjät saavat voimaan pahoin.



Itse en mihinkään jumaliin usko, ei mtuolla taivaassa kukaan kattele meitä, se on selvä. Jos johonkun "korkeampaan" pitää uskoa, niin uskon kohtaloon.



Ja kun sinä kuolet, niin sinä vain kuolet, lakkaat olemasta etkä tajua enää hölkäsen pöläystä mistään, sori vaan. Elät vain omaistesi muistoissa, se on vissi. (ja sen pitäisi riittää)

rauhoittaa ja huvittaa se että te kristityt ja muut joudutte kaikki helvettiin. On se vaan kivaa minun olla taas oikeassa. Ihan selvästi kuulen mielessäni sellaisen Onnenpyörä-pelin väärä vastaus-summerin kun näitä kirjoituksianne selaa. Mielessäni näen tällaisen kuvan:

<a href="http://www.gifbin.com/bin/6401703g69.gif" alt="http://www.gifbin.com/bin/6401703g69.gif">http://www.gifbin.com/bin/6401703g69.gif</a&gt;

Siitä tulee sellainen omahyväinen olo että taas tiesin tonkin jutun ja se että ei pala perse on tietty kans bonusta. Meidän Paratiisissa on neitsyitä ja plasmatelkutkin on luvattu. Teillä ei edes paratiisissa oo neitsyitä vaan käytettyjä tai jopa synnyttäneitä niin kun täällä kaikki ja kukas niitä jaksaa.

Ihan sama kun mitään paratiisia teillä ei ees oo. Ei voi kieltää että jotenkin vaan rauhoittaa.

Hassu linkki, mutta islaminuskosta et ymmärrä helvetin vertaa ainakaan tarinasi perusteella. Tietämätön pilkka jonkun toisen uskonnon perusteella on...no, hyvin suomalaista.

Sitä samaa sinulle! :)



Toivoisin, että te irrallisien Raamatunjakeiden laittajat lukisitte aikaisempia vastauksiani ja pohdiskelujani, siellä selviää jo ainakin kahdessa kohtaa, mitä mieltä minä olen ja miten käsitän nuo(kin). En jaksaisi enää kolmatta kertaa naputella samoja vastauksia. :)



Ja sinulle joka sanoit että kaltaiseni "tyrkyttäjät" saavat voimaan pahoin, sinunkin asiaasi olen vastannut, tässä ketjun loppupäässä muutamia viestejä taaksepäin. (Eli siis siinä kohtaa, kun kerroin että ketään en ole pakottanut klikkaamaan tätä avaustani, saati lukemaan sitä, tai jatkamaan lukemista eteenpäin, tai varsinkaan vastaamaan. Eli olen pahoillani, jos olen saanut sinut voimaan pahoin, mutta osaat varmaan klikata itsesi näistä keskusteluista pois, jos alkaa huono olo vaivata)



Suuren osan kanssa on ollut oikea ilo keskustella, olette todella keskustelleet ja jakaneet mielipiteitänne asioista kunnioittavasti ja suvaitsevasti myös minua ja uskoani kunnioittaen, osalta taas on tullut hyvinkin suoraa kuraa niskaan, vaikka samalla väitetään että "hihhulit" ja minä olemme niitä suvaitsemattomia ja inhottavia..?



Väkisin on mielessä käynyt sekin (en sano että välttämättä tässä keskustelussa), että vaikka yleisesti sanotaan että Suomessa on uskonnonvapaus, se tuntuu välillä tarkoittavan kaikkia muita paitsi kristinuskoisia :) No, tietysti täytyy sanoa että äänensävyä ja -painoa voi olla vaikea tulkita kirjoitetusta tekstistä, joten virhetulkintoja voi mullekin tulla kun luen minulle kirjoitettuja vastauksia.



Itse olen lähtökohtaisesti ainakin yrittänyt kunnioittaa teidän näkemyksiänne, mutta olen tietysti kyllä kertonut miten itse asiat näen ja uskon. Siihen koen olevani vapaa, kuten siis tekin :)

ap

Kyllä minä kunnioitan uskoasi, mutta et ole koko ketjussa oikeastaan perustellut mitään vastauksiasi muulla kuin sillä, että uskot "asioiden näin olevan", koska olet valaistuksesi kokenut.



Et ole kertonut esim. miten se valaistus elämääsi tuli. Tuliko se a) huolellisen pohdinnan ja eri uskontoihin tutustumisen ja vertailun seurauksena (joka olisi jo aika oppinut lähtökohta) b) vanhempien/ystävien/ympätöivän uskontokunnan vaikutuksesta c) ottiko Jumala oikein suoraan yhteyttä vai d) XXX ?



Et ole myöskään kertonut, miksi valitsemasi uskonto kaikista kristinuskon suuntauksista? Oletko lukenut katolilaisuuden, metodismin, adventilaisuuden jne perusteet ja vapaasti niiden väliltä valinnut?



Et ole ottanut kantaa mihinkään kommentteihin mm. siitä, että Raamatun Jumala ja Jeesus edustavat jotain aivan muuta kuin suvaitsevaa tai rauhanomaista näkemystä. Onko sinusta mm. ymmärrettävää, että Jeesuksen mukaan vammaiset ovat syntisiä? Vastaa vaikka tähän, eli ovatko uskosi mukaan vammaiset syntisiä, koska Jeesuksen mukaan he ovat? Vai katsotko tuota Jessen kommenttia läpi sormien? Onko väärinuskovien tuhoaminen Jumalan sanan mukaan (ja Raamatun mallin mukaan) oikein, koska uskot kristinuskoon ja siis haluat noudattaa Jumalan tahtoa?



Sori, mutta niin kauan kuin et vastaa yhteenkään peruskysymykseen muuten kuin hokemalla "mutta minä uskon" -mantraa, et ole yhtään sen vakuuttavampi kuin kukaan toinenkaan täydellisen aivopesty uskovainen.

Ap, ymmärsit väärin sen lampijutun. Siinä siis nimenomaan kuvaillaan, kuinka se IHMINEN huutaa hädissään apua hukkuessaan (vrt. sairaus, suru, työttömyys, masennus, jne). Tämä ihminen ei ole varma, ketä huutaisi apuun ja huutaa ensimmäisenä mieleensä tulevaa nimeä (Krishna, Buddha, Allah, Jehova, Äiti Maa, jne). Jumala kaikkivoipaisessa rakkaudessaan sanoo vaan kylmästi "voivoi, väärä tyyppi, sori." ja kääntää hukkuvalle selkänsä.



Tai hieman toisenlainen skenaario: hukkuva on niin varma, ettei siellä lammen rannalla missään tapauksessa ole yhtään ketään (ateisti), joten hän ei huuda apua ollenkaan. MILLAINEN tyyppi jättäisi hänet tässä tapauksessa hukkumaan? Sellaista kutsuttaisiin psykopaatiksi. Rakastava ja kaikkivaltias jumala, joka pitää vapaata tahtoa niin kovassa kurssissa, että antaa hänelle "rakkaan" ihmisen hukkua ikuiseen kadotukseen?



Missä jumalan moraali?

kateellinen ap! Olisi ihanaa jos itselläkin olisi tuollainen tunne.

Ymmärrän että se kuulostaa ympäripyöreältä, mutta ei uskoa voi selittää. Sitten se olisi jotain muuta kuin USKOA.

Esim. onhan tunteitakin, mutta miten niitäkään selität? Susta vaan TUNTUU joskus joltain, mutta et sä niitä pysty selittämään, kuvailemaan kylläkin. En tiedä onko tämä ontuva vertaus, mutta yritän tämän kautta vähän avata mitä tarkoitan :)

No sitten kysymyksiisi. Koen, että usko tuli mulle tavalla c) Jumala otti suoraan yhteyttä. Sain uskon, kun käännyin Jumalan puoleen hänen kutsumanaan ja rukoilin, että Jumala antaisi minulle uskoa, kun itse epäilin enkä ymmärtänyt tiettyjä asioita laisinkaan. Ja sitten sitä uskoa tuli, ihan äkillisesti, kuin salamaniskuna, ja tämä oli hyvin liikuttava ja yliluonnollinen kokemus itselleni. Ihan itsekseni rukoilin kotonani, kun yhtäkkiä usko "iski minuun" tai auttoi minua ymmärtämään.. tai siis miten nyt selittäisin, en siis pysty selittämään, kun tämä on juuri se USKONASIA :D

(Kukin tietysti kokee uskoontulemisensa omalla tavallaan, ei minun kokema ole ainut ja oikea tapa)

Ja siis tiedoksi, olen luterilainen (lapsuudesta saakka) mutta EN ole vielä käynyt edes luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa uskoontuloni jälkeen (ennen sitä tapakristittynä joulukirkossa "tunnelmoimassa") tai miettinyt mikä kristillinen seurakunta olisi minulle "omin paikka".

Se seurakunta-asia on tietyllä tapaa toisarvoinen. Tärkeää olisi mennä seurakuntaan, että saisi opetusta ja kuulisi Jumalan Sanaa, ja voisi kysellä "viisaammilta", mutta Raamattu kertoo kaiken oleellisen. Sitä olen lukenut joka päivä, ja rukoillut Jeesukselta ymmärrystä ja viisautta Hänen Sanaansa kohtaan, olen rukoillut että hän auttaa ja selittää mulle niitä asioita, joita en ymmärrä. Ja kyllä Hän on selittänytkin :)

Esimerksiksi sillä tavalla, että kun tässä yksi päivä pyörittelin mielessäni erästä itselleni tärkeää asiaa, jota en tiennyt mitä mun pitäisi oikein tehdä ja miten toimia. Rukoilin sitä siinä aamupäivän mielessäni että Herra auttaisi mua ymmärtämään, ja koitin miettiä miten asia on. No, sitten ykskaks avasin telkkarin (tv7) ja kappas, siellä käsiteltiin juuri kyseistä asiaa ja sain vastaukseni sieltä! Mikä "sattuma", itse siis uskon että Jumala vastasi mulle sitä kautta :)

Ja siis Jeesus rakastaa kaikkia, vammaisuus ei ole synti tai ettei vammainen ihminen olisi Herralle rakas. Annatko tuon Raamatunkohdan, haen Raamatun ja luen missä asiayhteydessä ja kertomuksessa se on, koitan sitten muodostaa siitä kokonaisuuden ja tulen vastaamaan lisää jos tajusin mitä siinä tarkoitettiin.

ap

ps. Kommentoitko tähän, kiinnostaisi kuulla ymmärsitkö mitä selitin tai kerro ainakin miltä tämä sinusta kuulosti :)

Kyllä minä kunnioitan uskoasi, mutta et ole koko ketjussa oikeastaan perustellut mitään vastauksiasi muulla kuin sillä, että uskot "asioiden näin olevan", koska olet valaistuksesi kokenut.

Et ole kertonut esim. miten se valaistus elämääsi tuli. Tuliko se a) huolellisen pohdinnan ja eri uskontoihin tutustumisen ja vertailun seurauksena (joka olisi jo aika oppinut lähtökohta) b) vanhempien/ystävien/ympätöivän uskontokunnan vaikutuksesta c) ottiko Jumala oikein suoraan yhteyttä vai d) XXX ?

Et ole myöskään kertonut, miksi valitsemasi uskonto kaikista kristinuskon suuntauksista? Oletko lukenut katolilaisuuden, metodismin, adventilaisuuden jne perusteet ja vapaasti niiden väliltä valinnut?

Et ole ottanut kantaa mihinkään kommentteihin mm. siitä, että Raamatun Jumala ja Jeesus edustavat jotain aivan muuta kuin suvaitsevaa tai rauhanomaista näkemystä. Onko sinusta mm. ymmärrettävää, että Jeesuksen mukaan vammaiset ovat syntisiä? Vastaa vaikka tähän, eli ovatko uskosi mukaan vammaiset syntisiä, koska Jeesuksen mukaan he ovat? Vai katsotko tuota Jessen kommenttia läpi sormien? Onko väärinuskovien tuhoaminen Jumalan sanan mukaan (ja Raamatun mallin mukaan) oikein, koska uskot kristinuskoon ja siis haluat noudattaa Jumalan tahtoa?

Sori, mutta niin kauan kuin et vastaa yhteenkään peruskysymykseen muuten kuin hokemalla "mutta minä uskon" -mantraa, et ole yhtään sen vakuuttavampi kuin kukaan toinenkaan täydellisen aivopesty uskovainen.

Nämä pohdinnat on tarkoitettu ihan kaikille uskovaisille. Ap nyt vain sattui aloittamaan tämän keskustelun.

En voi sille mitään, että uskovaiset vaikuttavat hieman tavallista tyhmemmiltä ja onhan asiasta julkaistu äskettäin tutkimuskin. Sanon siksi näin, että itse olen ihan tavallinen perusmaisteri, joka on lukenut vaaditut määrät sosiologiaa, psykologiaa, kansantaloustiedettä ja pikkasen filosofiaa. Jos minä näillä vaatimattomilla kyvyilläni näen järkyttäviä epäkohtia kristinuskon perusteissa, niin...

Eivätkö kristityt pohdi näitä asioita ollenkaan? Sivuutetaanko ikävät kysymykset totaalisesti tai julistetaan jumalallisiksi mysteereiksi, joita ihmisen ei ole tarkoituskaan ymmärtää? Tai vielä pahempaa, saatanan työksi? Eikö siinä vaiheessa MIKÄÄN hälytyskello ala aivoissa soimaan?

Ap, ymmärsit väärin sen lampijutun. Siinä siis nimenomaan kuvaillaan, kuinka se IHMINEN huutaa hädissään apua hukkuessaan (vrt. sairaus, suru, työttömyys, masennus, jne). Tämä ihminen ei ole varma, ketä huutaisi apuun ja huutaa ensimmäisenä mieleensä tulevaa nimeä (Krishna, Buddha, Allah, Jehova, Äiti Maa, jne). Jumala kaikkivoipaisessa rakkaudessaan sanoo vaan kylmästi "voivoi, väärä tyyppi, sori." ja kääntää hukkuvalle selkänsä. Tai hieman toisenlainen skenaario: hukkuva on niin varma, ettei siellä lammen rannalla missään tapauksessa ole yhtään ketään (ateisti), joten hän ei huuda apua ollenkaan. MILLAINEN tyyppi jättäisi hänet tässä tapauksessa hukkumaan? Sellaista kutsuttaisiin psykopaatiksi. Rakastava ja kaikkivaltias jumala, joka pitää vapaata tahtoa niin kovassa kurssissa, että antaa hänelle "rakkaan" ihmisen hukkua ikuiseen kadotukseen? Missä jumalan moraali?

... jos olisit syntynyt vaikkapa Nepalissa tai Japanissa, olisit saanut saman fiiliksen jonkin paikallisen jumalan rukoilemisesta. Ihan yhtä syvä usko ja hurmostila on myös esim. uskovaisella muslimilla tai juutalaisella. Etkö koskaan mieti tätä vai uhkaako se maailmankuvaasi liikaa?

Tähän saa muutkin uskovaiset vastata ihan vapaasti.

Ymmärrän että se kuulostaa ympäripyöreältä, mutta ei uskoa voi selittää. Sitten se olisi jotain muuta kuin USKOA. Esim. onhan tunteitakin, mutta miten niitäkään selität? Susta vaan TUNTUU joskus joltain, mutta et sä niitä pysty selittämään, kuvailemaan kylläkin. En tiedä onko tämä ontuva vertaus, mutta yritän tämän kautta vähän avata mitä tarkoitan :) No sitten kysymyksiisi. Koen, että usko tuli mulle tavalla c) Jumala otti suoraan yhteyttä. Sain uskon, kun käännyin Jumalan puoleen hänen kutsumanaan ja rukoilin, että Jumala antaisi minulle uskoa, kun itse epäilin enkä ymmärtänyt tiettyjä asioita laisinkaan. Ja sitten sitä uskoa tuli, ihan äkillisesti, kuin salamaniskuna, ja tämä oli hyvin liikuttava ja yliluonnollinen kokemus itselleni. Ihan itsekseni rukoilin kotonani, kun yhtäkkiä usko "iski minuun" tai auttoi minua ymmärtämään.. tai siis miten nyt selittäisin, en siis pysty selittämään, kun tämä on juuri se USKONASIA :D (Kukin tietysti kokee uskoontulemisensa omalla tavallaan, ei minun kokema ole ainut ja oikea tapa) Ja siis tiedoksi, olen luterilainen (lapsuudesta saakka) mutta EN ole vielä käynyt edes luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa uskoontuloni jälkeen (ennen sitä tapakristittynä joulukirkossa "tunnelmoimassa") tai miettinyt mikä kristillinen seurakunta olisi minulle "omin paikka". Se seurakunta-asia on tietyllä tapaa toisarvoinen. Tärkeää olisi mennä seurakuntaan, että saisi opetusta ja kuulisi Jumalan Sanaa, ja voisi kysellä "viisaammilta", mutta Raamattu kertoo kaiken oleellisen. Sitä olen lukenut joka päivä, ja rukoillut Jeesukselta ymmärrystä ja viisautta Hänen Sanaansa kohtaan, olen rukoillut että hän auttaa ja selittää mulle niitä asioita, joita en ymmärrä. Ja kyllä Hän on selittänytkin :) Esimerksiksi sillä tavalla, että kun tässä yksi päivä pyörittelin mielessäni erästä itselleni tärkeää asiaa, jota en tiennyt mitä mun pitäisi oikein tehdä ja miten toimia. Rukoilin sitä siinä aamupäivän mielessäni että Herra auttaisi mua ymmärtämään, ja koitin miettiä miten asia on. No, sitten ykskaks avasin telkkarin (tv7) ja kappas, siellä käsiteltiin juuri kyseistä asiaa ja sain vastaukseni sieltä! Mikä "sattuma", itse siis uskon että Jumala vastasi mulle sitä kautta :) Ja siis Jeesus rakastaa kaikkia, vammaisuus ei ole synti tai ettei vammainen ihminen olisi Herralle rakas. Annatko tuon Raamatunkohdan, haen Raamatun ja luen missä asiayhteydessä ja kertomuksessa se on, koitan sitten muodostaa siitä kokonaisuuden ja tulen vastaamaan lisää jos tajusin mitä siinä tarkoitettiin. ap ps. Kommentoitko tähän, kiinnostaisi kuulla ymmärsitkö mitä selitin tai kerro ainakin miltä tämä sinusta kuulosti :)

Kyllä minä kunnioitan uskoasi, mutta et ole koko ketjussa oikeastaan perustellut mitään vastauksiasi muulla kuin sillä, että uskot "asioiden näin olevan", koska olet valaistuksesi kokenut. Et ole kertonut esim. miten se valaistus elämääsi tuli. Tuliko se a) huolellisen pohdinnan ja eri uskontoihin tutustumisen ja vertailun seurauksena (joka olisi jo aika oppinut lähtökohta) b) vanhempien/ystävien/ympätöivän uskontokunnan vaikutuksesta c) ottiko Jumala oikein suoraan yhteyttä vai d) XXX ? Et ole myöskään kertonut, miksi valitsemasi uskonto kaikista kristinuskon suuntauksista? Oletko lukenut katolilaisuuden, metodismin, adventilaisuuden jne perusteet ja vapaasti niiden väliltä valinnut? Et ole ottanut kantaa mihinkään kommentteihin mm. siitä, että Raamatun Jumala ja Jeesus edustavat jotain aivan muuta kuin suvaitsevaa tai rauhanomaista näkemystä. Onko sinusta mm. ymmärrettävää, että Jeesuksen mukaan vammaiset ovat syntisiä? Vastaa vaikka tähän, eli ovatko uskosi mukaan vammaiset syntisiä, koska Jeesuksen mukaan he ovat? Vai katsotko tuota Jessen kommenttia läpi sormien? Onko väärinuskovien tuhoaminen Jumalan sanan mukaan (ja Raamatun mallin mukaan) oikein, koska uskot kristinuskoon ja siis haluat noudattaa Jumalan tahtoa? Sori, mutta niin kauan kuin et vastaa yhteenkään peruskysymykseen muuten kuin hokemalla "mutta minä uskon" -mantraa, et ole yhtään sen vakuuttavampi kuin kukaan toinenkaan täydellisen aivopesty uskovainen.

pelottais jos uskoihin johonkin järjettömiin asioihin. On ihanaa olla vahva ja uskoa vaan tähän elämään. En halua olla heikko joka etsii olematonta turvaa uskonnoista.

Ymmärrän sua ja epäilyksiäsi, koska en ole itse aina ollut uskossa joten pyörittelin minäkin noita asioita päässäni. Ja kuten olen sanonut, kaikkea en ymmärrä vieläkään, mutta koska olen saanut uskon, ja ymmärtänyt vähäsen sitä millainen Jumala on (Jumala on rakkaus) niin tuollaiset asiat eivät vaivaa. En koe tarvitsevani edes yksityiskohtaista selontekoa johonkin sivuseikkoihin (esim. naispappeus, eri seurakunnat yms. mistä nyt yleisemmin kiistellään)

Saan luottaa ja uskoa siihen, että Jumala kyllä tietää viisaudessaan, hän on kuitenkin rakastava ja hyvä Jumala, ja viisain kaikista.

Ja siis itse ymmärrän niin, että jos tässä lampivertauksessa ihminen oikeasti hämmästyksissään, peloissaan ja vilpittömästi rukoilee Jumalaa (keneksi nyt sitten Hänet kuvitteleekin) että "jos olet olemassa, ilmesty ja anna usko ja turva" (tai jotain sinnepäin) niin ei Jumala ole kuulematta.

Ja siis omasta mielestäni se vapaa tahto on välttämättömästi yksi rakkauden osa, jos Jumala pakottaisi meidät kaikki taivaaseen, pakottaisi uskomaan Häneen, elämään Hänen tahtonsa mukaisesti, silloinhan olisimme hänen tahdottomia sätkynukkejaan. Sellaisesta rakkaus on kaukana.

Kyllähän Jumala on siis tavallaan antanut meille aikamoisen vastuun. Olemme itse vastuussa (vapaa tahto) että haluammeko henkilökohtaisesti uskoa vai emmekö halua.

Mutta jos uskomme, Jumala kyllä kantaa. Ja Hän kutsuu jokaista ihmistä, useammankin kerran elämän aikana. Tapa jolla se kutsu tulee, voi olla mitä tahansa, lue näitä vastauksiani taaemmas, tästä on ollut jo keskustelua :)

ap

Ap, ymmärsit väärin sen lampijutun. Siinä siis nimenomaan kuvaillaan, kuinka se IHMINEN huutaa hädissään apua hukkuessaan (vrt. sairaus, suru, työttömyys, masennus, jne). Tämä ihminen ei ole varma, ketä huutaisi apuun ja huutaa ensimmäisenä mieleensä tulevaa nimeä (Krishna, Buddha, Allah, Jehova, Äiti Maa, jne). Jumala kaikkivoipaisessa rakkaudessaan sanoo vaan kylmästi "voivoi, väärä tyyppi, sori." ja kääntää hukkuvalle selkänsä.

Tai hieman toisenlainen skenaario: hukkuva on niin varma, ettei siellä lammen rannalla missään tapauksessa ole yhtään ketään (ateisti), joten hän ei huuda apua ollenkaan. MILLAINEN tyyppi jättäisi hänet tässä tapauksessa hukkumaan? Sellaista kutsuttaisiin psykopaatiksi. Rakastava ja kaikkivaltias jumala, joka pitää vapaata tahtoa niin kovassa kurssissa, että antaa hänelle "rakkaan" ihmisen hukkua ikuiseen kadotukseen?

Missä jumalan moraali?

... jos olisit syntynyt vaikkapa Nepalissa tai Japanissa, olisit saanut saman fiiliksen jonkin paikallisen jumalan rukoilemisesta. Ihan yhtä syvä usko ja hurmostila on myös esim. uskovaisella muslimilla tai juutalaisella. Etkö koskaan mieti tätä vai uhkaako se maailmankuvaasi liikaa?

Tähän saa muutkin uskovaiset vastata ihan vapaasti.

Tähänkin asiaan olen kokenut kertovani mitä ajattelen, aiempia viestejäni voi lueskella.

Mutta pähkinänkuoressa: uskon että Jumala kutsuu jokaista ihmistä (muslimia, juutalaista jne) elämänsä aikana useaankin otteeseen. Ja kirjoitin jo aiemminkin, että onhan paljon muslimeja ja hinduja jne jotka ovat tulleet kristinuskoon. Jopa Saatananpalvojia on tullut uskoon ja alkaneet seurata Jeesusta, se jos joku on minusta ihme!

Se mitä kautta Jumala kullekin puhuu, voi vaihdella. Jollekin Jumala ilmestyy/jotakuta kutsuu lähetystyöntekijöiden avulla, jotakin toista netin kautta, jollekulle voi ilmestyä suoraan, unessa tai ihan vaikka valveillakin. Kyllä Jumala keinot keksii :)

ap

pelottais jos uskoihin johonkin järjettömiin asioihin. On ihanaa olla vahva ja uskoa vaan tähän elämään. En halua olla heikko joka etsii olematonta turvaa uskonnoista.

koet olevasi vahva ja pystyt uskomaan tähän elämään. Itseltäni karisi kaikki "maallinen turva" elämän perustana/merkityksenä (en sairastunut vakavasti tms. mutta aloin käsittämään, etten voi henkilökohtaisesti turvata itseäni millään maallisella, mikään täällä ei ole pysyvää, raha, terveys, läheiset, kaikki meiltä voidaan "riistää" enkä näistä saanut pysyvää, oikeaa, kestävää merkitystä elämääni)

Nyt kun sain uskon, koen olevani vahva. Tai vaikka itse olisin heikko, Jumala on kanssani ja minä saan olla Hänen kanssaan ja luottaa siihen, että Hän kantaa aina, tapahtui mitä tapahtui. On myös Raamatussa sanottu että "kun Jumala on teidän kanssanne, kuka voisi olla teitä vastaan?" ja se jos mikä on minusta ihana, rauhoittava, turvallinen tieto uskoa! Voiko ihanampaa kuullakaan :)

ap

Mistä ihmeestä se kirja tulee? Kirja joka kertoo meille mitä jumala haluaa meistä. Miksi jumala muuten haluaa että siihen pitää uskoa ja sitä pitää rukoilla? Miksi se ei vaan pelasta ihmisiä, niitäkin reppanoita joille kukaan ei ole edes vaivautunut kertomaan meidän jumalasta?

iloa, elämänohjeita antavaksi opukseksi. Eli uskon että Jumala on antanut sen meille rakkautensa vuoksi :)

Ja siis tuohon neljänteen kysymykseen olen jo vastaillut monta kertaa.

Ymmärrän, että tämä ketju on jo huisin pitkä, mutta jos viitsitte niin lueskelkaa niitä kirjoittamiani kommenteja ja omia pohdintojani, ennenkuin kysytte jotain uutta, niin mun ei tarvitse toistaa kirjoittamaani :)

ap

(niin ja jos sulta löytyy Raamattu, siellä on yleensä viimeisillä sivuilla tietoa mikä Raamattu on ja mistä se koostuu ja miten se on saatu aikaan. Googlettamallakin uskoisin löytyvän)

Mistä ihmeestä se kirja tulee? Kirja joka kertoo meille mitä jumala haluaa meistä. Miksi jumala muuten haluaa että siihen pitää uskoa ja sitä pitää rukoilla? Miksi se ei vaan pelasta ihmisiä, niitäkin reppanoita joille kukaan ei ole edes vaivautunut kertomaan meidän jumalasta?

Mun on vaan vaikea uskoa koska itse luulen että joku ihminen sen on kirjoittanut.Mutta hienoa että AP jaksaa vastailla.Kiitos siitä : )

Musta on kiva, että tästä aiheesta on keskustelua. Tietysti koen lievää riittämättömyyttä, mutta siitä nyt ei pääse mihinkään, ei mulla ole vastausta kaikkeen tai osa mietteistäni voi olla jopa väärin.. toivottavasti ei oleellisesti kuitenkaan, etten "johda teitä harhaan" :)

Ja siis uskon Raamatun olevan Jumalan ihmisille ilmoittama, Pyhän Hengen "sanelema" ja näiden ihmisten kirjoittama.

Eli Jumalalta, mutta ihmisten kautta.

ap

Mun on vaan vaikea uskoa koska itse luulen että joku ihminen sen on kirjoittanut.Mutta hienoa että AP jaksaa vastailla.Kiitos siitä : )

Miksi joku haluaa, saatikka pystyy, tekemään niin? Tajuatko myös, miten vaarallista sellainen ajattelu on? Mitähän siellä janan toisessa päässä onkaan, kun laittaa aivot jäähylle, jotta oma maailmankuva säilyisi eheänä... Pitääkö vetää porttiteoria ja natsikortti esiin tai vaikkapa vanha ystävämme terrorismi? Et ole, ap, kuitenkaan tainnut pohtia näitä juttuja kovin syvällisesti loppujen lopuksi.



Harmi, kun sinä joudut yksinäsi vastaamaan kaikkien uskovaisten puolesta, kun seisovat tuppisuina selkäsi takana. : /



Vielä sellainen pointti, että tuo "netin kautta kutsuminen" ja muu, pääseekö jumalasi kiinan nettiin palomuurin läpi, vai miten...? Aika epistä myös vaikkapa iranilaisille, kun joutuisivat hylkäämään koko perheensä ja kulttuurinsa henkenäs uhalla, mikäli päättäisivät ruveta kristityiksi. Rakastava jumala, vai?



Jumala siis arvottaa vapaan tahdon edelleen rakkauden yläpuolelle. Vai miten itse tekisit, jos täysi-ikäinen ja vapaan tahdon omaava lapsesi olisi hengenvaarassa, koska vapaan tahtonsa johdattamana olisi tehnyt jotain typerää? Jättäisit kuolemaan (kun se nyt itse sen sitten valitsi, voivoi) vai tekisit kaikkesi, siis aivan KAIKKESI hänet pelastaakseen? Minulta ainakin lentäisi aika äkkiä joku typerä periaate romukoppaan, kun rakkaus lapseeni voittaisi sen ihan kuusi-nolla. Ja kyllä, PAKOTTAISIN lapseni pelastumaan, mikäli niikseen tulee.



Jumalan olemasssaoloa en edelleen kiellä, mutta missään nimessä en pystyisi seuraamaan jumalaa, jonka moraali poikkeaa omastani liian perustavanlaatuisella tavalla.

vaan enemmänkin koen että elämässäni on nyt järkeä ja elämälläni joku merkitys, kun olen uskossa.

Valaisisitko vähän tarkemmin kysymystäsi ja vaikka ihan käytännön tasolle? :)

Ja siis tottakai itsekin teen ja tekisin lapseni vuoksi mitä tahansa. Niinhän Jumalakin tekee.

Mutta jos otetaan vaikka sellainen esimerkki, että lapseni päätyisi vaikkapa huumeiden/alkoholin orjaksi, en mä häntä voisi pakottaa parantumaan ja pääsemään niistä eroon. Voisin raahata pakkohoitoon (vai onnistuuko tämä edes?), mutta eihän siellä ikuisesti ketään pidetä vaikka sisään pääsisikin. Jos lapsella itsellä ei olisi minkäänsortin halua irtautua huumeista, mitä mä loppujenlopuksi voisin tehdä...?

Seurata vierestä sydän syrjällään, toivoa kaikin voimin että lapsi jättäisi huumeet tai edes haluaisi jättää ne, odottaa parasta toivoen että lapsi tulisi hakemaan apua luotani jolloin olisin valmis tukemaan kaikessa missä voin. Mutta eikö lähtökohtaisesti halu parantua/vierottautua vaikkapa niistä huumeista pidä lähteä siitä ko. ihmisestä itsestään? Ei kukaan ulkopuolinen pysty pakottamaan, valitettavasti.

ap

Miksi joku haluaa, saatikka pystyy, tekemään niin? Tajuatko myös, miten vaarallista sellainen ajattelu on? Mitähän siellä janan toisessa päässä onkaan, kun laittaa aivot jäähylle, jotta oma maailmankuva säilyisi eheänä... Pitääkö vetää porttiteoria ja natsikortti esiin tai vaikkapa vanha ystävämme terrorismi? Et ole, ap, kuitenkaan tainnut pohtia näitä juttuja kovin syvällisesti loppujen lopuksi.

Harmi, kun sinä joudut yksinäsi vastaamaan kaikkien uskovaisten puolesta, kun seisovat tuppisuina selkäsi takana. : /

Vielä sellainen pointti, että tuo "netin kautta kutsuminen" ja muu, pääseekö jumalasi kiinan nettiin palomuurin läpi, vai miten...? Aika epistä myös vaikkapa iranilaisille, kun joutuisivat hylkäämään koko perheensä ja kulttuurinsa henkenäs uhalla, mikäli päättäisivät ruveta kristityiksi. Rakastava jumala, vai?

Jumala siis arvottaa vapaan tahdon edelleen rakkauden yläpuolelle. Vai miten itse tekisit, jos täysi-ikäinen ja vapaan tahdon omaava lapsesi olisi hengenvaarassa, koska vapaan tahtonsa johdattamana olisi tehnyt jotain typerää? Jättäisit kuolemaan (kun se nyt itse sen sitten valitsi, voivoi) vai tekisit kaikkesi, siis aivan KAIKKESI hänet pelastaakseen? Minulta ainakin lentäisi aika äkkiä joku typerä periaate romukoppaan, kun rakkaus lapseeni voittaisi sen ihan kuusi-nolla. Ja kyllä, PAKOTTAISIN lapseni pelastumaan, mikäli niikseen tulee.

Jumalan olemasssaoloa en edelleen kiellä, mutta missään nimessä en pystyisi seuraamaan jumalaa, jonka moraali poikkeaa omastani liian perustavanlaatuisella tavalla.