Tiedättekö, mikä uskossa olemisessa on parasta?

Se on kiva tunne, mutta ei ole minun juttuni. En pysty uskomaan mihinkään niin epäjärjelliseen.

että saat uskostasi turvaa!



Kaikkia uskontosi ei puhuttele. Onneksi on varaa valita monista eri uskonnoista. Tai vain hyväksyä elämän rajallisuus.

Ja kyllä tuokin on ihan (pakko lisätä, että valitettava) fakta, että usko ei puhuttele kaikkia, kaikki eivät halua sitä vastaanottaa. No, Jumala ei ketään halua pakottaa, siksi meillä ihmisillä onkin vapaa tahto :)

ap

että saat uskostasi turvaa!

Kaikkia uskontosi ei puhuttele. Onneksi on varaa valita monista eri uskonnoista. Tai vain hyväksyä elämän rajallisuus.

siis kivaa ja turvallista laittaa pää pensaaseen ja olla kantamatta osaansa maailman murheista, kun voi luottaa siihen, että Jumala kyllä hoitaa asiat. Ei tarvitse kantaa vastuuta omasta elämästään, kun Jumalan suunnitelman mukaan se menee kuitenkin?

Oletko kristitty? Missä Jeesuksesi on?

kaikenkattavaa luottamusta, vaikka olin uskossa lähes 20 vuotta? Koin lähes syyllistävänä kun saarnapöntöstä sanottiin "älkää peljätkö" tai "älkää mistään murehtiko". Minua se ei lohduttanut.

te nyt saatana soikoon voisi pitää ne hihhulimietteenne omana tietonanne. Eivät kerta kaikkiaan kiinnosta nuo satunne ketään järkevää ihmistä.

tai etten kantaisi vastuuta elämästäni. Oikeastaan kannan vastuuta itsestäni (ja varsinkin muista!) nyt uskossa ollessani enemmän, kuin ennen uskoontuloani.



Olen kristitty, Jeesus on kuollut ristillä syntieni tähden, sinulle vastaukseksi joka ihmettelit, missä Jeesukseni on :) Avauksessani puhuin vaan Jumalasta, mutta tarkoitus ei ollut jättää Jeesusta kuvioista, ei myöskään Pyhää Henkeä.



Ja sinulle, joka et kokenut tuntevasi tuota "kaikenkattavaa luottamusta", en osaa valitettavasti sanoa mistä se on johtunut. Toiset ovat herkempiä, ja lukevat Raamattua vähän valikoiden (eivät tahallaan, en tarkoita nyt sitä!) mutta siis että mieli poimii ja muistaa Raamatusta niitä "rangaistuksia" eikä niitä rakkaudellisia osia.. ehkä se voi olla yhtenä syynä? Rukoilitko asiaan vastausta Jumalalta? Miten koet uskonasiat nyt?



ap

ja ihan ystävällisesti; jos uskonasiat eivät kiinnosta tai et halua niistä lukea, miksi avasit ja vastasit tähän ketjuun? Vai kiinnostaako sittenkin?

ap

te nyt saatana soikoon voisi pitää ne hihhulimietteenne omana tietonanne. Eivät kerta kaikkiaan kiinnosta nuo satunne ketään järkevää ihmistä.

mutta siis että mieli poimii ja muistaa Raamatusta niitä "rangaistuksia" eikä niitä rakkaudellisia osia.. ehkä se voi olla yhtenä syynä? Rukoilitko asiaan vastausta Jumalalta? Miten koet uskonasiat nyt? ap

Raamatusta pois epämiellyttävät, Jumalan rangaistuksista kertovat kohdat. Raamattu on hankala kirja, koska sen viestit ovat niin ristiriitaisia: on vihaa ja rakkautta, tuomiota ja anteeksiantoa sekaisin.

Rukoilin kyllä usein tuota luottamusasiaa, mutta ei se perusongelma miksikään muuttunut. Nykyään olen tarkoituksella ottanut etäisyyttä uskoon ja erityisesti seurakuntaan. Katsotaan, olisiko uskolla jotain tarjottavaa minulle myöhemmin. Tällä hetkellä tuntuu parhaalta näin.

Tosin henkilökohtaisesti Raamattu ei mielestäni ole mitenkään ristiriitainen. Kun sitä uskossa ja pyhässä hengessä sitä lukee, Raamattu "avautuu" ja silloin sitä on helpompi ymmärtää, eikä siis ole niitä ristiriitaisuuksia. Ja lisäksi Raamattu pitäisi lukea kokonaan, ei vaan osia sieltä täältä, niin että saisi sen kokonaiskuvan. Näin olen ainakin kuullut ja mielestäni se on ihan järkevä neuvo.

Ja jos jotain ei sieltä ymmärrä, Jumalalle voi asiasta puhua ja pyytää että saa lisävalaistusta asiaan. Kyllä Jumala vastaa, tavalla tai toisella, sitten kun katsoo sopivaksi, heti tai hetken päästä :)

ap

mutta siis että mieli poimii ja muistaa Raamatusta niitä "rangaistuksia" eikä niitä rakkaudellisia osia.. ehkä se voi olla yhtenä syynä? Rukoilitko asiaan vastausta Jumalalta? Miten koet uskonasiat nyt? ap

Raamatusta pois epämiellyttävät, Jumalan rangaistuksista kertovat kohdat. Raamattu on hankala kirja, koska sen viestit ovat niin ristiriitaisia: on vihaa ja rakkautta, tuomiota ja anteeksiantoa sekaisin.

Rukoilin kyllä usein tuota luottamusasiaa, mutta ei se perusongelma miksikään muuttunut. Nykyään olen tarkoituksella ottanut etäisyyttä uskoon ja erityisesti seurakuntaan. Katsotaan, olisiko uskolla jotain tarjottavaa minulle myöhemmin. Tällä hetkellä tuntuu parhaalta näin.

Olen lukenut jostain, että uskovaisten aivoissa on jotain rakenteellista eroa ei-uskovaisten aivoihin ja siksi he siis pitävät tosina asioita, joita muut eivät taas mitenkään voi pitää tosina.



Tiedä sitten, onko tässä perää.

Jos nyt sanon että pystyisitkö itse uskomaan pääsiäispupuun, se ei ole rienausta vaan yritys välittää miten mahdotonta on uskoa, jos EI.VAAN.USKO. Olisi kiva uskoa ja olisihan se helppoa jos ajattelisi että kuoleman jälkeen on jotain, mutta en pysty uskomaan siihen. Jos yritän, salaa kuitenkin ajattelen että tää on ihan bs:ää. Ja kristinuskon kanssa se on ihan mahdotonta kun oppi on niin ristiriitainen ja epäuskottava. Esim. jokin sielunvaellus on huomattavasti järjellisempi ajatus, mutta en kyllä oikein jaksa uskoa siihenkään.

Jos yritän, salaa kuitenkin ajattelen että tää on ihan bs:ää.

On muuten hassun ristiriitaista, että mitä enemmän on luonnontieteitä opiskellut, sitä vaikeampi on uskoa näihin uskontoihin, mutta samaan aikaan on entistä vaikeampi uskoa, että niin ihmeellisiä juttuja syntyisi "tyhjästä".



En siis uskon kristinuskoon tms. mutta jotenkin aavistan, että jotain meitä älykkäämpää on myös olemassa...

pysty uskomaan. En tosin tiedä että mistä se johtuu tai miksi, mutta tiedän että asia niin on. Kaikki eivät pääse taivaaseen, valitettavasti. (ja siis tarkoitus ei ole pelotella teitä, anteeksi jos käsitätte niin, mutta siis kun itse uskon näin niin siksi sen tähän kirjoitin. Ja vielä sekin, että ne jotka Jumalan haluavat oppia tuntemaan ja haluavat uskoa, saavat kyllä uskon, ehkä sitten kun Jumala katsoo ajankohdan parhaaksi, mutta saavat kuitenkin. Nutta niitä, jotka vilpittömästi ja päättäväisesti eivät halua uskoa, niitä ei Jumala pakota).

ap

Jos nyt sanon että pystyisitkö itse uskomaan pääsiäispupuun, se ei ole rienausta vaan yritys välittää miten mahdotonta on uskoa, jos EI.VAAN.USKO. Olisi kiva uskoa ja olisihan se helppoa jos ajattelisi että kuoleman jälkeen on jotain, mutta en pysty uskomaan siihen. Jos yritän, salaa kuitenkin ajattelen että tää on ihan bs:ää. Ja kristinuskon kanssa se on ihan mahdotonta kun oppi on niin ristiriitainen ja epäuskottava. Esim. jokin sielunvaellus on huomattavasti järjellisempi ajatus, mutta en kyllä oikein jaksa uskoa siihenkään.

Itsellänikin on hetkiä, kun nousee ohikiitävästi mieleen että "ei tää voi olla mahdollista" (uskohan on yliluonnollista, ja yliluonnolliseen on järjellä vaikea uskoa) mutta siis ihminenkin on kolminainen, siis ihmisessä on sielu, ruumis (=liha) ja pyhä henki (kun on uskossa). Ja siis "valitettavasti" lihasta eli ruumiista ei tässä elämässä pääse irti, joten lihan kautta tulee noita epäuskon tuntemuksia (varsinkin uskon alkutaipaleilla). Liha on se joka ajaa meitä myös syntiin, eli siis synti voi kiehtoa ja syntiä vastaan taistelu voi välillä siksi tuntua niin vaikealta.



Mutta siis usko on uskoa, vaikka toisinaan olisi vähän epäilevämpikin fiilis. Jumala on antanut luvan myös "koetella" Häntä ja Hänen luotettavuuttaan.



Näin olen ymmärtänyt...



ap

. Ja siis "valitettavasti" lihasta eli ruumiista ei tässä elämässä pääse irti

Kyllähän niitä ruumiista irtautumisia on raportoitu ihan tieteellisestikin.

Mulla tosin on se ilman uskoakin.

. Ja siis "valitettavasti" lihasta eli ruumiista ei tässä elämässä pääse irti

Kyllähän niitä ruumiista irtautumisia on raportoitu ihan tieteellisestikin.

eli tuollainen ruumiista irtautuminen on vain _hetkellinen_ tapahtuma, ja käsittääkseni melko harvinainen. Et siis pääse irtautumaan ruumiistasi pitkäksi ajaksi/kokonaan ennen kuolemaasi.

ap