Opetusministeri kannattaa yksityiskouluja ja tasoryhmiä

t, ope

Ja Henna Virkkuselle peesi todellakin!

t. lahjakkaiden lasten äiti, lapseni kärsivät näistä luokkansa AD/HD-tapauksista, opettaja on myöntänyt suoraan, ja lääkkeeksi pistän ensi vuonna lapseni paremmin valikoituun eliittikouluun, vaikka asuminen sillä paremmalla alueella maksaakin hilloa ja hunajaa Helsingissä.

Itse olin lahjakas lapsi, ja opin koulussa lepsuilemaan, sillä sain ne kympit hyvin vähällä vaivalla. Se ei ollut hyvä opetus, todellakaan.

Millaiseen prässiin oikein lapsenne haluatte laittaa? Lapseni voisi oppia vielä enemmän... niin? Jokainen voi oppia vielä enemmän, kun vaan tehostetaan ja hiostetaan lisää. Mihin tämä kaikki tähtää? Elämästä selviää vähän vähemmälläkin hosumisella. Eikö riitä, että lapsi pärjää elämässään ja välittää myös muista kanssaihmisistä?

T. ope

Säälittää katsoa lahjakkaita oppilaita, jotka kärsii kaikkien ac/dc tapausten takia.

t. matematiikan opettaja.

sitten niiden acdc-tapausten opettajaksi ja kollegansa pääsee lahjakkaita luotsaamaan.

Mutta siis aivan tosissaan: Itse opettaisin mielelläni "erillaisia" oppilaita, niinhän teen nytkin! Mutta nyt ne erityislahjakkaat oppilaat, kuten ne vähemmän lahjakkaatkin, kärsivät tasapäistämisestä. Opettajan aika eri yksinkertaisesti riitä kaikille oppilaille tasapuolisesti, jos ryhmä koko on 21 oppilasta, joista parilla, kolmella on oppimisen kanssa ongelmia. Heikot eivät pysy kärryillä, ja ne "välkyt" taas tylsistyvät. Ei siinä paljoa auta edes eriyttäminen...

Oppilaiden kannalta paras ratkaisu olisivat pienemmät ryhmät, joissa kukin oppilas saisi riittävästi huomiota ja oppisi riittävän hyvin.

Ja eivät ne "acdc":t edes välttämättä ole se suurin ongelma, ne välkyt vasta tylsistyessään hankalia ovatkin...

Tätä ketjua lukiessa saa sen kuvan, että lähes jokainen äiti olettaa, että omat lapset ovat siinä ykkösluokassa ja jotkut muut lapset siellä heikommin oppivien joukossa. Tasoryhmä tarkoittaa sitä, että lapsen OSAAMINEN testataan ja huonosti suoriutuvat joutuva yhteen ja hyvin selviytyvät toiseen ryhmään. Todennäköistä on, että heikosti oppivien lasten ryhmään tulee suuri määrä käytöshäiriöisiä lapsia, joilla on myös oppimisen vaikeutta mutta myös hiljaisia heikosti suoriutuvia lapsia. Toteutuuko näiden hiljaisten etu edelleen? Haluatko, että pieni eskarilaisesi joutuu ensimmäiseksi koulussa luokitelluksi hyväksi tai huonoksi oppilaaksi?

Säälittää katsoa lahjakkaita oppilaita, jotka kärsii kaikkien ac/dc tapausten takia.

t. matematiikan opettaja.

Lahjakas osaa kyllä opiskella itse ilman opettajaa eikä hän kärsi siellä muiden mukana, päinvastoin hänellä menee erittäin hyvin kun ei joudu pinnistelemään.

Aina siinä heikkojen ryhmässä. Kuitenkaan en kokenut sitä huonoksi. Kaverit ei kiusanneet mitenkään ja numerot kielissä/matikassa oli aina 8-9. Paljon helpompaa kun ei tarvinnut pysyä niin hyvin vauhdissa.

Meillä 3lasta ja olemme ehkä parempia keskituloisia, mutta emme kuitenkaan niitä suurituloisia (vuosibruttotulot hitusen alle 100 000).



Jos yksityiskoulut tulisivat, niin varmasti tekisimme lähes kaikkemme että lapsemme niihin pääsisivät. Me voisimme maksaakin ehkä tuollaisen 5000 lukuvuosimaksun per lapsi. Kymmpitonneissa kulkevat lukuvuosimaksut sitten tekisivät jo turhan tiukkaa.



Ja todellakin haluaisin lapseni pääsevän näihin yksityiskouluihin. Nykyisistä lapsista 2 koulussa ja toinen ei mitenkään erityisen lahjakas, vaan keskitasoa. Toinen vielä vaikuttaa suht lahjakkaalta, mutta ei huippulahjakkaalta.



Eli oletan ettei näihin yksityiskouluihin mentäisi lahjakkuuden perusteella, vaan raha myös ratkaisisi. Siedettävällä tulotasolla olevan perheemme lapset siis voisivat saada parempaa opetusta ja hyvän lähtökohdan elämälleen. Se miten se vaikuttaa yhteiskuntaan ja mitä mieltä olen siitä, olisi tässä vertailussa pienemmällä painoarvolla.



Jokainen voi vetää tuosta johtopäätökset.

Lapseni voisi oppia vielä enemmän... niin? Jokainen voi oppia vielä enemmän, kun vaan tehostetaan ja hiostetaan lisää. Mihin tämä kaikki tähtää? Elämästä selviää vähän vähemmälläkin hosumisella. Eikö riitä, että lapsi pärjää elämässään ja välittää myös muista kanssaihmisistä? T. ope

eräässä "positiivisen diskriminoinnin" koulussa.

Mikään prässi mikä vaativasta opetuksesta syntyy ei ole sama kuin se, että sai kokea haukkumista, tönimistä, lyömistä yms. viikottain entisessä koulussaan. Ja opettaja vaan vähätteli kiusaamista, koska eihän se "Mohamed" ja sen kivat kaverit mitään pahaa tarkoita.