Haluaisin olla joskus yksin, mutta
tuntuu että semmoista on mahdotonta järjestää. Ja haluisin nimenomaan olla kotona yksin. Järjestellä tavaroitani, laitella ja katsella valokuvia, maalata ja lukea, tehdä tai olla tekemättä mitään.
Miehelle on kovin vaikeeta olla lasten kanssa keskenään ja varsinkaan lähteä heidän kanssa mihinkään, mikä on kyllä ymmärrettävää, koska toinen lapsi on erityislapsi. Olen ennen lapsia viihtynyt paljon yksin ja meinaa pää hajota, kun yksin oloa ei ole 10 vuoteen juuri ollut =(
Kommentit (7)
joudumme vuorotellen vahtimaan lastamme, että toinen voi seurustella ja juoda kahvia. Tyhmää mennä kylään ja sitten juosta vaan sen oman lapsen perässä.
ja sen perässä pitää vallan juosta, todella kurjaa, taitaa olla aika pieni lapsi kyseessä?
Jos ap ei sen enempää kerro lapsensa erityisyydestä, niin enemmän luulisin että kyse on vain järjestelynpuutteesta.
Tai enhän minä tiedä sitäkään, millainen mummola teillä on, mutta meillä myös ne isovanhemmat osallistuvat lasten hoitoihin kyläillessä, leikkivät ja lukevat kirjoja yms. Eikä siellä koko päivää istuta kahvipöydän ääressä, mutta myös ne lapset ovat siinä syömässä samaan aikaan.
mummolassa vai kotona, hauskempaa varmaan vaihtaa välillä maisemaa juoksemisen suhteen, mutta...
Voisko harkita, että palkkais jonkun hoitajan, joka olis pätevämpi kuin tää isi...?
Meillä onneksi mies usein ottaa lapset ja lähtee heidän kanssaan vanhempiensa luokse. Eikö sun mies voi mennä vanhemmilleen kyläilemään lasten kanssa?
kun ei ole mitään vaarallisia esineitä, portaita jne, toisin kuin kyläpaikat ei ole kovinkaan lapsiystävällisiä yleensä. Meidän lapsella on 8 vuotiaan koko ja voima ja nopeus, mutta 2v uhmiksen mieli.
ap.
Eikö teillä ole mummoloita tai muita ystäviä, joihin mies voisi lasten kanssa mennä päiväkylään?
Kai te kuitenkin perheenä liikutte myös erityislapsen kanssa, miten mies ei selviäisi muutamaa tuntia yksin kahden lapsen kanssa? Puistoon ulkoilemaan, metsään retkelle? (riippuu toki lapsen erityisyydestä)