Masennus vain pahenee
takana satunnaisia masennuskausia elämässä, joihin syönyt lääkkeitä. Toipunut. Nyt ollut keväästä lähtien tosi alamaissa. Ollut työhön liittyvä muutos (joka tosin yleisesti ottaen ihan positiviinen). Minä olen senkin kokenut jotenkin stressaavana. Mieliala maassa vaikka olen syönyt lääkkeitä. Tuntuu vain pahenevan. Toisaalta en kehtaa mennä lääkärille valittamaan, kun kaiken pitäisi mukamas olla ihan hyvin. Taloudellisen tilanteen yms. Tuntuu, että olen vain valittaja ja laiska nuhjake. Silti itku kurkussa istun töissäkin joka päivä. Auttakaa!
Kommentit (17)
ja ihan sama mitä sanoo tai tekee, niin sulla on silti kaikki aina huonosti. Asennetta ei vissiin lääkkeilläkään saa muutettua.
- vaihda työpaikkaa
- vaihda miestä
- hanki toyboy
- mene lenkille
- ota itseäsi niskasta kiinni
- pidä prinsessapäivä
- mene shoppailemaan
- osta suklaata ja syö
Kyä lähtee!
Mullakin hieman sama juttu. Olen kamalan herkkä stressaamaan, hyvienkin asioiden suhteen!
Olen alkanut ulkoilla, samoilen metsissä, marjastan ym. Olo pikku hiljaa parempi. Itsellä ei koskaan ole ollut lääkkeitä käytössä, pahimpina aikoina varmaan olisi ollut tarpeen.
Ja sille yhdelle, joka sanoi että mikään ei kelpaa ym. Niin ei se niin ole, vaan se ahdistus ja stressi vaan tulee, vaikka yrittäisi miten ajatella positiivisesti.
Mene nyt sinne lääkäriin ajoissa. Mitä kauemmin annat asian olla noineen, sitä vaikeammaksi se käy. Ja aikanaan voi käydä niinkin, että olet siellä töissä se valittaja ja laiska nuhjake, jolle työnantaja maksaa palkkaa kesken jäävistä ja huonosti hoidetuista töistä. Vai ihanko tosissasi ajattelit olevasi asiallinen työntekijä kun istut siellä poru kurkussa?
Saisinko vielä ankarammin sanakääntein patistettua? Vai oletkohan sittenkin niitä, joihin pätisi paremmin kaunopuheinen suostuttelu... no: suosittelen että pyrit hoitamaan asiaa ajoissa.
ja ihan sama mitä sanoo tai tekee, niin sulla on silti kaikki aina huonosti. Asennetta ei vissiin lääkkeilläkään saa muutettua.
Joten siitä ei ole kiinni. Elämäni ei ole yhtä "hienoa" ja ylellistä kuin monilla muilla. saan iloa pienistä asioista, mutta nyt vain ahdistaa ja masentaa.
Mullakin hieman sama juttu. Olen kamalan herkkä stressaamaan, hyvienkin asioiden suhteen! Olen alkanut ulkoilla, samoilen metsissä, marjastan ym. Olo pikku hiljaa parempi. Itsellä ei koskaan ole ollut lääkkeitä käytössä, pahimpina aikoina varmaan olisi ollut tarpeen. Ja sille yhdelle, joka sanoi että mikään ei kelpaa ym. Niin ei se niin ole, vaan se ahdistus ja stressi vaan tulee, vaikka yrittäisi miten ajatella positiivisesti.
stressaam helposti, olen armoton itselleni jne. Siitä kai tämä useinkin toistuva ahdistus ja masennus voi saada uutta pontta.
- vaihda työpaikkaa - vaihda miestä - hanki toyboy - mene lenkille - ota itseäsi niskasta kiinni - pidä prinsessapäivä - mene shoppailemaan - osta suklaata ja syö Kyä lähtee!
asiaa viime aikoina. Mutta miestäkään en halua vaihtaa, kun ei ole energiaa nykyiseenkään saati kavereihin.
Suosittelen kans liikuntaa! Lähdin eilen metsälle kun oli niin paha olo ja sitten vielä ip menin pilates-tunnille.
Illalla oli hyvä olo!!
Ja mä kärsin kans masennuksesta, eilen oli valtava
ahdistus vaihteeksi ja nytkin alkaa taas tuntumaan.
Joku siinä pilateksessa on; se on hengitys ja liike yhdistettynä, se tekee terää(siis mielellekin).
Tarviit vastapainoa nyt asioillesi.
Ulkona pitäisi liikkua enemmä, oikein kunnolla hikoilla. Se veisi ajatukset muualle. Olen yrittänyt itseäni hemmotella; käydä hierojalla tms. Silti niskassani on kuvaannollisesti kuin musta, raska viitta joka sammuttaa ilon.
ap
Oletko ajatellut että menisit terapiaan, psyk. sairaanhoitajan vastaanotolle, psykologille tai vastaavalle? Jostainhan se paha olo varmasti johtuu, jota et ehkä itse tiedostakaan.
Oletko ajatellut että menisit terapiaan, psyk. sairaanhoitajan vastaanotolle, psykologille tai vastaavalle? Jostainhan se paha olo varmasti johtuu, jota et ehkä itse tiedostakaan.
Mutta sielläkin taannoin kävin monta vuotta. Eli koettu sekin. Olo olo oli silloin parempi. Tuntuu kyllä siltä että kaipaan keskusteluapua.
ja lääkkeet vaihtoon, tai nostetaan annostusta. Lisäksi keskusteluapua, ei sen tartte olla psykoterapiaa, kävisit vaan vaikka viikottain psyk sh:n luona purkamassa pahaa oloa. Ärsyttää lähinnä kun joku kiekuu että lähde lenkille, syö suklaata. Se voi auttaa TERVEEN ihmisen mielialan laskuihin, mutta masennussairaan - ja kun se on kestänyt jo vuosia - oloon sillä ei ole juuri apua.
Tarvitset nyt lääkärin hoitoa, ja soitat tänään heti terkkariin ja varaat ajan taikka työterveyshuollon kautta. KEnenkään ei pidä itku kurkussa elää elämäänsä. Apua on saatavissa.
t. masentunut
ja lääkkeet vaihtoon, tai nostetaan annostusta. Lisäksi keskusteluapua, ei sen tartte olla psykoterapiaa, kävisit vaan vaikka viikottain psyk sh:n luona purkamassa pahaa oloa. Ärsyttää lähinnä kun joku kiekuu että lähde lenkille, syö suklaata. Se voi auttaa TERVEEN ihmisen mielialan laskuihin, mutta masennussairaan - ja kun se on kestänyt jo vuosia - oloon sillä ei ole juuri apua. Tarvitset nyt lääkärin hoitoa, ja soitat tänään heti terkkariin ja varaat ajan taikka työterveyshuollon kautta. KEnenkään ei pidä itku kurkussa elää elämäänsä. Apua on saatavissa. t. masentunut
Luulen että puhuminen auttaisi minua. Suklaasta ja ulkoilusta ei ole ollut apua.
ja lääkkeet vaihtoon, tai nostetaan annostusta. Lisäksi keskusteluapua, ei sen tartte olla psykoterapiaa, kävisit vaan vaikka viikottain psyk sh:n luona purkamassa pahaa oloa. Ärsyttää lähinnä kun joku kiekuu että lähde lenkille, syö suklaata. Se voi auttaa TERVEEN ihmisen mielialan laskuihin, mutta masennussairaan - ja kun se on kestänyt jo vuosia - oloon sillä ei ole juuri apua. Tarvitset nyt lääkärin hoitoa, ja soitat tänään heti terkkariin ja varaat ajan taikka työterveyshuollon kautta. KEnenkään ei pidä itku kurkussa elää elämäänsä. Apua on saatavissa. t. masentunut
Luulen että puhuminen auttaisi minua. Suklaasta ja ulkoilusta ei ole ollut apua.
Mitenkäs mulla sitten liikunta auttaa?Yks päivä olin kuin toinen ihminen, kävin metsässä rymyämässä, upea ilma ja löysin sieniä! Tuli hiki ja se on hyvästä. Ahdistus lähti jonnekin piiloon.
Olen välillä tosi masentunut ja ahdistunut myös.
Olen se sama joka kirjoitti eilen liikunnasta.
Mulla on kans niskakipu, krooninen ja siellä kivun keskellä on mun psyykkinen tuska.
Tänään olin pilateksessa ja tuli vähäks aikaa häijy olo, lopuksi oli feldenkrais-osia. Se oli ihanaa! Taas hetkeksi tuli se mieletön paha olo mieleen mikä on mulla niskaan pesiytynyt.
Onneksi olo tasoittui itsestään.
Aion tänäänkin mennä metsälle!!
Ja käy juttelemassa, joskus kestää kauan ennen kuin asiat avautuu tuolta mielestä!!
Ei siinä liikunta kiinnosta. Olen kuitenkin väkisin lenkille mennyt.
Et tiedä mitään itse olen aina ollut tosi iloinen. Mulle ollaan heitelty et "sun akut on kokoajan ladattuna", "mistä saat ton kaiken energian?", "Oot yksi ilopilleri" joo ja sit mul tuli kesällä ongelmia perheeseen (isä ja äiti eros, iskä muutti pois, siitä tuli alkoholisti, ja kun koulu alkoi, en osannut keskittyä siihen, että olen kavereilleni kiltti, vaan yritin saada mahdollisimman paljon mielihyvää siitä että olen siinä niiden kanssa, ja korvaisi sen perheen ongelmiin, no ei kuulkaas menny kauaa kun kaverit katos en tehny enää muuta ku olin kotona ja koulussa yksin, mua alko kiusaa yhet kusipäät ja lopulta en enää pystyny menee kouluun, tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle. Kaikki jotka ennen olivat mun kavereita melkeinpä piilovittuilee siitä, ettei mua enää näy missään, ja yritän kokoajan tutustua uusiin ihmisiin, ja näin, mut aina kun ne kysyy "mitäs teet?" Alkaa ahdistamaan ihan hirveesti ja meen ihan lukkoon, en nimittäin enää pysty tekemään mitään, en halua kuitenkaan kuolla, eli vähän ristiriitasta, mutta ei se masennus siihen aina painaudu, en oikeen varmaan älyy kuinka tylsä mun elämä on :))
lenkille, niin tulee heti parempi mieli.