Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen -SYKSY 2010-
Kommentit (507)
Noo: Joo ei tää menkkojen alkaminen enää oikeestaan tunnu miltään. On jo niin monet takana, että ei jaksa edes toivoa... Niiden vaan kuuluu alkaa kohdallani... En oo käyny gynellä tai missään jälkitarkastuksessa kaavinnan jälkeen, ei kuulemma tarvitse. Eikä tarvittu edes verikokeita tms. Saitko miten pian ajan gynelle? Täällä aika matelee nyt kun odottelen sitä gynen aikaa kuin kuuta nousevaa... Jotenkin sitä toivoo kuulevansa vain sen, että on mahdollista tai että et tule ikinä saamaan lapsia, ei tarvitsisi tässä epävarmuudessa elää...
Toisaalta en tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä etten voisi saada sitä yhtä toivottua lasta vai se, että tulisinkin raskaaksi. Tuossa raskaaksi tulossa pelottaa juuri se, että kuitenkin se menee taas kesken ja toinen mikä pelottaa on se, että jos ei mene kesken niin joudun pistämään rv 12 alkaen piikkejä mahaan aamuin illoin. Tiedän, että moni tekisi sen mielellään, jos vain sillä konstilla se lapsi suotaisiin, mutta... piikkikammo aivan valtava... Mutta olen ottanut asenteen, että eka murehdin tätä raskaaksi tuloa ja jos sellainen ihme kävisi, niin katsotaan eka sit selviikö vauva edes alkumetrejä pidemmälle. Murehditaan sit vasta ne piikit tai saatikka synnytyksen pelko.
Tekstistä päätellen ei varmaan oo äidiksi minua tarkotettu, mutta oon päättäny kestää kerran elämässäni tän kaiken, jos vain se minulle suodaan. Ja harvemmin kai vauvat mahaan ovat jääneet, jos pelko synnytyksestä on kamala. Kai sen keisarinleikkauksen saa, tosin ei varmaan toi leikkaus oo taas niin helppo mullekaan kun pitää niitä verenohennusjuttuja pistää... Tais mennä vähä asioiden edelle nyt tää juttu... Kunhan nyt edes raskautuisi...
Hei taas,
täällä on näköjään muilla ihan samoja tunteita kuin meikäläisellä, pelottaa että ei saa koskaan lasta ja toisaalta pelottaa jos tuliskin raskaaksi... Koska hermoilen kaikesta niin ois kai samantien sama jos ei hermoilis mistään, lopputulos ois varmaan ihan sama ja pääsis ite helpommalla. Helpommin sanottu ku tehty.
Nippe, mä kanssa välillä ajattelen että ehkä mua vaan ei oo tarkotettu äidiksi, mutta ehkei se mee (toivottavasti!) ihan niin. Välillä vaan ajatukset juoksee nopeemmin ku järki ainakin meikäläisellä ;)
Rindelle voimia uuden keskenmenon jälkimaininkeihin, uskomattoman kurjaa!
Anir, mulla tulee kanssa ihan yhtäkkisiä itkuparkukohtauksia, etenkin jos sattuu ajattelemaan että nyt olis vauva jo siinä ja siinä vaiheessa. Eräs työkaveri odottaa vauvaa oikeastaan samalla lasketulla ajalla kuin mitä mulla olis ollu, mulla on todellisia vaikeuksia seurata kasvavaa mahaa joka päivä töissä, vaikka toivonkin tietysti että hänellä kaikki menis hyvin.
Täältä on aika moni suuntaamassa gynelle, saataiskohan me jotain joukkoalennusta ;) Itse tässä hartaasti odotan että menkat vihdoin alkais niin vois sitten varata ajan sellaseen kohtaan ku tietäis että ne on jo ohi. Kp 31/26-33 tänään, vähän juilii mahaa välillä, eiköhän ne sieltä kohta tule.
Ainiin Nipelle piti vielä sanoa että mulla monta vuotta oli aivan sairas sairaala- ja synnytyskammo, joka sitten raskaaksi tullessa ulottui myös neuvolaan. Kohdunulkoisen raskauden repeämisen myötä sairaalaan jouduttuani (olen ollut sairaalapotilaana pidempiä aikoja lapsena, sen jälkeen en) ja siitä toivuttuani pelko olikin lievittynyt tosi paljon. Oli jotain hyötyä siis siitäkin keikasta vaikka se muuten koville ottikin! Toivottavasti raskautuisit, luulen että nykyisin on ihan hyvät mahdollisuudet raskauduttuaan saada hoitoa pelkoon (neuvolan täti ainakin mulle sanoi näin, raskaus sitten vaan loppui ennen aikojaan), en tosin tiedä auttaako piikkikammoon mikään?
Tulipas sepustusta, hyvää viikonloppua kaikille!
Ihanaa kuulla susta!!!
Ja hienoa, että tähän asti kaikki sujunut!
Pidän täällä peukkuja pystyssä, että jatkokin sujuu!
Tiedän tuon epävarmuuden!
Täällä viikkoja kasassa JO 19+1 ja silti epävarmuus kalvaa aina välillä. Ensi viikolla rakenneultra, jännitys on suuri!
Kotidoppleri on ollut tosi hyvä hankinta - toimii ja rauhoittaa mieltä!
Tylsää kun täällä ei voi täysin yksityisviestitellä, paitsi jos perustetaan meille kahdelle oma ryhmä? :) Jos ei sähköposteja haluta vaihtaa...
Tsemppia kaikille muillekkin!
Nippe, sain ajan gynelle 19. päivä, varasin ihan yksityiselle. Saas nähdä mitä sanoo. Jotenkin pitäis kai olla luottavainen mieli, kun on kerran onnistunut raskautumaan (ja vieläpä toisesta yrityskierrosta), niin kai sen pitäisi edelleenkin olla mahdollista.
Jotenkin tuntuu vaan niin uskomattoman kummalliselta, kun ei lainkaan tärppää. Haluaisin jonkun hyvän selityksen tälle vauvan viipymiselle, onko elämällä joku muu suunnitelma tähän väliin, ennen kuin saan sen oman pienen syliin..? En tajua!!
Pakko silti yrittää pitää toivoa yllä, ehkä meille vielä joskus onni suodaan.
Tiuhtinen ja Niisku, onneksi teillä edes raskaudet on edennyt jo noin pitkälle..!
Välillä oon käynyt lukemassa kuulumisianne, mutta kirjautuminen on jäänyt. Mulle ei kuulu mitään ihmeellistä. Km:stä tulee ens kuussa jo vuosi, ja varasinkin ajan gynelle. Olis syytä selvitä, mikä mättää.
Mulla on ollut ihan samoja ongelmia kuin joillain muillakin täällä eli kierto on epäsäännöllinen ja välillä on myös alkutiputtelua. Ja luulen, että siinä on syy tärppäämättömyyteen. Jos vaikka sais hormoneilla kierron säännölliseksi.
Kuka olitkaan, sinä piikki- ja synnytyskammoinen? Mä olin ihan samanlainen ja silti oon saanut synnytettyä 2 lasta. Piikkikammoni on helpottanut raskausaikana, kun oon tsempannut, et nää piikit tulee lapsen takia. Ja kammo on palannut heti lapsen synnyttyä! Mulla on takana 2 vaikeaa synnytystä ja silti olisin valmis vielä synnyttämään. Kyllä siihen synnytyspuuhaan annetaan voimat, jotta siitä selviää.
Mulla on kanssa kova kriisi työhönpaluusta ja siitä, kun lasten ikäerot venyvät (jos sitä kolmatta koskaan tulee). Mun piti jatkaa kotiäitiyttä, mutta töihin pitäis syksyllä mennä, ellei ihmettä tapahdu.
Ihanaa Niisku, että olet onnellinen odottaja! Jos oikein muistan, niin sinullakin oli kropassa jotain häikkää. Ja silti yllättäen raskauduit. Toivottavasti meille muillekin käy yhtä ihana yllätys!
Heräsin siihen että menkat alkoi, eli kp 1 taas. Vaikka osasin tätä jo odottaa niin silti on jotenkin lamaantunut olo.
Nyt edessä on päätös että miten jatketaan, minulla on uran kannalta keskeinen vuoden projekti alkamassa, en tiedä jättäisinkö sen vain vauvahaaveet. En tiedä mistään mitään.
Sori pelkkä oma napa mutta ahdistaa :(
Kettuli: Pahoittelut menkoista... alusta alkaa siis meillä taas tää... Joo itsellä alkaa olla vähä sama fiilis, että pitäskö pyytää kierukka takas, niin eipähän tulis pettymyksiä, eikä tartteis menkoista "kärsiä". Tosin ei mulla kyllä menkkakipuja oo ja näköjään kierto ja lutaalivaihe lyhentyneet ja nyt näköjään vuotopäivätkin ja vuoto... Että ei tuo kärsi sana ehkä oo oikee... Itsellä oli tarkoitus vaihtaa työpaikkaa, mutta jätin sen viime keväänä vauva haaveen vuoksi toteuttamatta, arvelin jaksavani nykyisessä työssä mamma lomaan asti... No nyt oon tullu siihen pisteeseen, että vaihdanko työtä ja lykkäämme vauvahaavetta parilla vuodella vai uskonko siihen, että tärppi kävisi pian... No reilun viikon päästä gynellä käynnin jälkeen oon tässäkin viisaampi... ainakin toivottavasti..
Simona: Mukava kun päätit käydä kuulumisiasi kirjoittelemassa ja ymmärrän kyllä, että km on jo niin pitkä aika ja kun vauvaa ei ole kuulunut, niin helposti se kirjoittelukin jää... Itsellä alkaa olla jo sellainen olo, että kierrosta toiseen samat jutut kirjottelen menkkojen aiheuttamasta pettymyksestä ja sitten kun ovista on hyödynnetty ja toivo herää ja sammuu... Ja minä olen juuri se piikki ja synnytys ja yleensä lääkärikammoinen... Kiva kuulla, että itselläsi nämä pelot helpottaneet... Mulla onneksi ei ole tuota välitiputtelua tai tuhruja ainoastaan tosi epäsäännöllinen kierto ja kummalliset vatsan nippailut muilloin paitsi menkkojen aikaan...eikös sen pitäs olla vähä toistepäin?
Ja mukava kun te raskautuneet piipahtelette joukossamme tiuhtinen ja niisku! Onnea odotukseen!
Kettulille pahoittelut menkoista :( Ja nipelle, ittekkin olen miettinyt moneen kertaan ja mietin edelleen tota ehkäisyn uudelleen aloittamista. Ei vaan kokoajan jaksais pettyä. Nyt sitä odottaa ja toivoo ja sit tullaan aina alas kovaa ja korkealta.
On se kumma miten semmoiset saa lapsia jotka niitä ei halua ja jotka niistä ei ole valmiita huolehtimaan. Tässä puolen vuoden aikana on tullu käytyä kyl semmoinen tunneskaala läpi. viha, katkeruus ja epätoivo :/
heipsun!
Ihana kuulla, että Niiskulla&Tiuhtisella ja pikkukavereilla menee hyvin, pidän peukkuja jatkoon =)
Täällä ei vauvauutisia edelleenkään, km:sta viikon päästä vuosi. Eilen kävin gynellä, joka laittoi meidät jonoon hoitoihin. Aika pitäisi kuulemma tulla 2-3 kk:n sisään ja puoli vuotta tästä pitäisi joku hoito olla jo kokeiltu. Ultrattiin ja näyttää, ettei vikaa ole (limis hyvä eikä kiinnikkeitä tms), paitsi ovuloimaton kierto nyt meneillään eli ei tule lokavauvaakaan tänne. Mutta, mistä olen innoissani on, että sain clomifenit nyt kokeiluun eli ensi kierrosta pääsen niitä koittaan. Jospa ne stimuloisivat meille oikein monta hyvää munaa ja tärppi kävisi ja se kauan odotettu esikoinen tulisi vihdoin tähän maailmaan ;)
Taide ja Niisku ja ketkä kaikki miettivät sitä kierron ihmeellisyyttä km:.n jälkeen ja siltä se on täälläkin tuntunut. Tiputtelunhan pitäisi olla merkki keltarauhasen vajaatoiminnasta ja keltarauhasen vajaatoiminta taas ilmeisesti merkki huonosta ovulaatiosta. Keltarauhanenhan muodostuu joka kerta uudelleen oviksen jälkeen. Mikä km:ja ja oviksen epäonnisuutta sitten yhdistää, niin mene ja tiedä... Aika monella sitä tosiaan kuitenkin tuntuu olevan.
Rindelle pahoittelut, että olet joutunut kokemaan km:n melki heti perään. Toivottavasti uusi yritys tuottaa hedelmää ja onneksi saatte heti lähteä koittamaan!
Miinalla tuntuu olevan jännät hetket, toivottavasti testi näyttää toivotun tuloksen.
Kettuli: tuo uran ja vauvahaaveiden yhdistäminen on niin vaikea päätös. Itse pistin uran jäihin pitkäksi aikaa vauvahaaveiden vuoksi, kunnes sitten tajusin, ettei näitä asioita voi suunnitella.. Niinpä otin vastaan uusia haasteita vuoden vaihteessa ja ajattelin, että jos vauva tulee, niin se on maailman paras uutinen. Uusille haasteille voin sanoa kevein mielin hyvästit enkä tuntisi laisinkaan huonoa omaatuntoa – sen verran mahtavaa olisi se oma nyytti saada.
Tsemppiä kaikille uuden vuoden yrityksiin,
Nipa
En nyt oikeen tiedä onko oikeestaan mitään kerrottavaa, same old same old... Mutta siis, päätettiin miehen kans et jätetään nyt samoin tein ehkäsy pois, tää kierto on loppusuoralla eli tositoimiin sit ens kierrosta (jos nyt on tasaantunut siihen mitä yleensä on, mikä ei nyt tietty oo ihan varmaa vielä kun vasta yhet kk ollut km:n jälkeen). Tää on kyllä iso juttu mulle. Välillä oli jo sellanen olo ettei meille kolmatta enää tule, sen verran kolausta näistä kahdesta km:sta tullut, mut niin vaan tulikin sellanen ihan oikee VAUVAKUUME taas. :D
Mä oon ihan toivoton vielä kaikkien nimimerkkien kanssa. :/ Höh! Mut kiva kuulla että samoja mietteitä on muillakin enkä oo ainoa näitten pähkäilyitteni kanssa. Sitä kun omassa päässä vatvoo näitä ees taas jatkuvasti, niin pakosti tulee olo ettei oo ihan normaali... ;) Mies on jotenkin paljon stressittömämpi näistä jutuista enkä jaksa sitä riivata puhumalla näistä jatkuvasti.
Ai niin, oon vähän tohkeissani kun kirjauduin tonne Kiloklubiin. Älyttömän kätevä ja monipuolinen ja helppo ja ILMANEN! Paino on vähitellen hilautunut pari kolme kiloa ylöspäin, ajattelin ne tiputtaa pois tässä raskautumista odotellessa. Tosta on kyllä iso apu mulle. :) Ja sit ehkä sen painon pitäminenkin ois helpompaa raskaana ollessa, kun tuolla pystyy aika kivasti seuraamaan niitä omia syömisiä. Joku muukin tais olla, joka valitteli lihomista raskausaikana. Painonnousu molemmissa raskauksissa mulla ollut yht 23 kg, joten on ollu laihduttamista! :D Jos siis vielä meille kolmas tulee, niin toivoisin selviäväni edes VÄHÄN vähemmällä.
Tsempit kaikille! bd t.VM
On tämä ihmismieli vaan outo, viikko sitten oltiin ihan pohjalla, nyt alkaa taas häntä nousta ja toivo elää, joskohan tässä kuussa...
Olen miettinyt, että pitäisköhän minunkin taipua ja hommata ovistikkuja. Tähän saakka olen hyvin pärjännyt ilman, ja esim. vau.fi-sivujen ovislaskuri on aika tarkka. Siinä mielessä tikuttelusta tulisi vain enemmän stressiä, kun tuolle minun ukolle ei voi sanoa, että nyt olis aika... Ehkä me mennään entisellä systeemillä ja toivotaan parasta. Ei tuosta ukosta muutenkaan ota selvää mitä se haluaa...
Anir kp 8/30-32
Rinde86, et todellakaan ole tuntemuksinesi yksin.
Luen parhaillaan kirjaa "Ihmeet tapahtuvat muille", suosittelen.
Mulla kesti menkat nyt kunnolla vain 4 päivää, mikä on tavanomaisesta poikkeavaa. Alavatsakipu jatkuu polttelevana edelleen, samoin alaselkäkipu. Ihmettelen, että mitä tämä nyt on? Mitään raskausoireita ei kuitenkaan ole, ja menkkavuoto oli kuitenkin ihan runsasta.
Onnea kaikille taas tämän kuukauden yrityksiin.
Anir: Joo sama täällä, vaikka sitä menkkojen jälkeisestä pettymyksestä tuntuu jo pistävän projektin jäihin, niin kumma kun ovista kohti mennään, niin alkaa taas mieli muuttua... Joo itsellä nuo ovistikut tuli tarpeelliseksi km jälkeen, koska kierto heittelehtii 24-32 päivää, niin eipä taitas ilman apuja pärjätä. Toisaalta sit se stressi iskeekin kun testiin tulee hymynaama ja jos sitä ei pysty hyödyntämään...
Joo uudet kujeet on nyt otettu käyttöön, kun ei vanhat keinot riitä. Eli äsken on kokeiltu elämäni ensimmäinen vyöhyketerapia ja tulipa varattua sitten uusi... Katsotaan auttaako esim. kierron tasaantumiseen, johon pitäisi tulla apua jo muutamien käyntien jälkeen. Hintakin on aika edullinen 29 e/kerta. Eli kokeillaan nyt tätä avoimin mielin ja katsotaan lentääkö haikara edelleen ohitse vai? Kyllä tuntuu, että melkein jonkun pitäs haikara ampua tai sit siltä pitäs siivet katketa, jotta se tähän meidän osotteeseen "tipahtais". ;)
noo, täytyypä lukea se kirja jos jostain löytyis.
pettymyksiä, pettymyksiä.. testasin aamulla negan, menossa kp 29/jotain.. huoh.. alkaispa edes ne menkat et sais taas ajatukset tulevaisuuteen. Voisko joku kertoa jotain hyviä uutisia?
Enpä tainnut tänne juuri ilmoittautumista enempiä kirjoitella tuossa syksyllä. Tilanne on nyt se, että plussasin taas ja toistaiseksi kaikki on hyvin, joten mut voi siirtää plussanneisiin. Plussa tuli marraskuun lopussa ja tänään tuli täyteen rv10. Alkuraskauden ultrassa näkyi yksi pieni ja eilen tuli tilaamani kotidoppleri ja löysin sykkeen. Np-ultraa odottelen vielä, ja toivottavsti siellä edelleen on kaikki hyvin.
Toivottelen paljon plussia tähän ketjuun ja mikä tärkeämpää niitä pysyviä plussia tällä kertaa.
Itse alan vasta nyt luottaa tähän raskauteen, ekat viikot meni km:a odotellessa enkä osannu raskaudesta nauttia. Nyt sitä pikkuisen uskaltaa jo nauttia.
Plussarikasta vuotta 2011!
Koralli & Tähkä
Onnea Koralli plussasta ja onnea matkaan!
Mulla kirjoittelu jäänyt aika vähiin, tuntuu turhalta jauhaa samaa joka kerta kun mitään muutosta ei tapahdu. Nyt kuitenkin on aika luottavainen mieli, kun 3. päivä alkoi ihan kunnon menkat kipuineen kaikkineen, tietää ainakin että kaikki toimii kropassa. Jälkitarkastus oli maanantaina ja kaikki on niinkuin pitääkin. Kovasti odotan plussaa tälle kierrolle!! Kuten kaikki te muutkin :)
Aika kova pelko nyt iskeny, että mitä jos en enää tuukkaan raskaaksi ja tuo kohtukuolemaan päättyny raskaus olikin meidän ainut mahdollisuus.. Mitään varsinaista aihetta ei tuohon pelkoon ole kun viimeksikin raskauduin tosi helposti. Kaikkea sitä vaan päässä pyörii kun lukee teidänkin monien kirjoituksia vuosien yrittämisestä. Sinänsähän mulla on ihan ok asiat kun mitään ongelmaa raskautumisen suhteen ei pitäisi olla.
Nyt vaan ärsyttää hirveesti kun eräs kaveri (ei mikään hyvä ystävä, muutaman vuoden takainen kaveri) odottaa nyt vauvaa ja la joskus aivan loppukesästä. Yritän olla onnellinen hänen puolestaan mutta jotenkin pistää vihaksi hänen facebookissa asiasta kailottaminen yleisesti. Koskaan ei tiedä miten käy. Ite raskauden aikana en koskaan puhunu asiasta yleisesti, ja onneksi en kun kävi miten kävi. Tuntuu että tuo kaveri pitää vauvaa ihan liian itsestäänselvänä. Sais joku palauttaa maan pinnalle!
Sori nyt näin masentavaa tekstiä, mutta tuli niin huono fiilis tuon uutisen jälkeen, että nyt oli pakko vähän purkaa. Tottakai saa jokainen, joka vaan uskaltaa, omasta vauvastaan iloita, mutta tällä kaverilla menee vähän yli.
Ainakin jos nyt jossakin vaiheessa plussan saisin, tiedän, että en ole pelkojeni kanssa yksin. Poliltakin sanoivat, että seuraavaa raskautta tullaan tiiviisti seuraamaan ja ultraankin pääsen ilmeisesti ainakin neljä kertaa normaalin kahden sijasta. Ja aina jos huolettaa, saa toki mennä käymään juttelemaan tai kuuntelemaan sydänääniä. Huoh! Sitä odotellessa masennun täällä...
Anteeksi vielä masentavasta tekstistä! Onneksi tässä pinossa noita plussiakin välillä tulee! Sydämestäni kyllä toivon, että kaikki menee hyvin loppuun saakka :)
- vähän masentunut TinyAngel
Heti alkuun onnea Korallille!
Itse en ole tänne kirjoitellut aikoihin, kun olen ihan tietoisesti koittanut keskittyä muihin asioihin kuin yrityksiin. Taustoina siis yritys 1/10 alkaen, km 6/10, km 8/10 ja sitten taas yritystä, eli reilu vuosi nyt täynnä.
Päätimme sitten lähteä tutkimuksiin, vaikkei meitä julkiselle oltaisikaan huolittu. Kävimme ensikäynnillä ja bookattiin kasa tutkimuksia seuraavalle kierrolle. Noh, kuinka ollakaan, nyt on menossa KP 31/22-29, testata en ole vielä uskaltanut. Kertaakaan en vuoden aikana ole ollut 31pv ilman verta, koska myös raskautumiskierroissa (ne 2kpl) on ollut KP26 eteenpäin tuhruvuotoa... nyt ei siis mitään. Joten siinä mielessä tämä tuhruttomuus tuntuu todella hyvältä, tuli sitten lasta taikka ei. Testaamaan en ole siis vielä ryhtynyt, enkä uskalla käydä odotuspuolelle kirjoittamassa (noh, miksi niin tekisinkään, ilman testin tekoa).
Siksi siis kirjoittelen tänne teille, kun tunnutte sellaiselta ryhmältä joka varmaan parhaiten osaa samaistua ja jolle ei sitten jälkeenpäin tarvitse raportoida että km tuli ja minut voi poistaa listoilta (se tuntui aiemmilla kerroilla tosi pahalta, vaikkei listoilla ollut edes tuttuja).
En tiedä minkä verran täällä on edes enää vanhoja tuttuja linjoilla. Tavallaan voisi toivoa, ettei kovin montaa.
Omia ihmelääkkeitäni haluan sen sijaan vähän mainostaa. Itselläni on siis tosiaan koko ajan ollut heikko limakalvojen kesto, eli tuhruvuodolla alkavat hajota jo muutama päivä ennen menkkojen alkua (joka varmasti heikentää kiinnittymistä yms). Nyt olen 2kk litkinyt omenaviinietikkaa, ja lopputuloksena se, että viime menkat alkoivat KP27 täysin ilman ennakkovaroitusta (eli sitä tuhrua) ja nyt siis KP31 ilman tuhrua taikka tuhruton raskaus, jos niin onnellisesti olisi pullat uunissa. Olen siis hörppinyt tota omenaviinietikkaa kierron jokaisena päivänä, 1rkl joka ilta. Tuoreena rajamäen pullosta, sekoitettuna veteen (ja sitten vettä päälle kunnes ei enää nipistele kurkussa ja kunnes hampaista on syövyttävä etikka huuhdeltu pois).
Plussakelejä kaikille (ja minulle myös, kiitos)!
Ajattelin alkaa kirjoittelemaan tänne, kun muualla tuntuu olevan aikas hiljaista. Ja kun nyt sitten valitettavasti kuulun joukkoon. :D
Eli ikää on 21 vuotta (mies 24v) ja yritystä ollut vasta niinkin vähän kuin viime vuoden lokakuusta. Nyt sitten tänään sain kuulla, että hcg laskenut, eli kesken meni. Ei ole varmaa, alkoiko viime vai tästä kierrosta, joten joko mennyt kesken viikolla 3 tai 6.
Toisaalta tämäkin km oli hyvä juttu, sillä nyt tietää, että pystymme saamaan plussan. Mutta olisihan se kiva, jos raskaus menisi loppuun asti...
Ei kai tässä muuta, toivottavasti saan änkeä sekaan :D
Täällä elellään kp 43 keskenmenosta laskettaessa.
Tänään on; ällöttänyt kaikki, väsymys sellaisissa mittakaavoissa että..., lämmöt koholla, palelee, päässä humisee ja huippaa, itku tuli telkkaa kattoessa ihan aiheettomasti!
Mietinkin tässä, että mikis en jo testaa... ajatuksen asteella pääsin tulokseen, etten uskalla!
Jos se on nega, niin tulee itku pettymyksestä ja turhautumisesta. Kun isäntä ei tajua että miksi otan sen niin vakavasti, ettei heti ekasta tärppää, niin naisen hormonaalisilla aivoilla teen johtopäätöksen, ettei häntä kiinnosta koko juttu (näin siis kävi viime perjantaina kun tuli nega)
Jos se on plussa, niin tulee itku pelosta! eihän tämäkään voi onnistua, varmasti käy samalla tavalla kun viimeksi ja vauva kuolee jajajaja...
Ajattelen, että jos venytän testaamista, ja se onkin plussa niin ollaan jo mahd. päästy pahimman vaiheen yli ja vauvalla on paremman mahdollisuudet.
Ja Rinde meiläkin oli niin ruusuiset kuvat, raskaudesta, ensikosen tultua niin helposti. Ja kun raskautuminenkin kävi niin nopeaan. Mutta sisällä oli koko ajan itselläl pelko, että jotain menee vikaan ja yritinkin sittä isännälle kertoa. mutta hän se vasta elikin ruusunpunaiset lasit silmillä ja kuulutti kaikille raskaudesta samantien, koska eihän hänen mielestään mikään voinut mennä pieleen... Mutta kun keskenmeno tulikin, niin syytin siitä aluksi miestä, kun hän ei ollut kuunnellut huoltani ja oli kuulluttanut raskaudesta kaikille.
Vaikka toisaalta meitä ei haitannut se että moni tiesi raskaudesta, saimmepahan läheisiltä tukea silloin keskenmenon keskelläkin. Ei tarvinnutt sitä pahaaoloa sisällä pitää ja salailla.
Turhautunut ja pelokas Miina