23-vuotias äiti, ja kohdellaan kuin 18-vuotiasta

kävin hänen kanssaan muskarissa ja olin ainut nuori äiti, mutta ei mua mitenkään pahasti tai oudosti katottu. Eikä missään ole kohdeltu huonosti. Papat joskus huuteli, että nuorena ne lapset pitää tehdä.



Kerran kyllä katsoin pahasti nuorta äitiä, joka työnteli vaunuja. Veteli tupakkaa ja savut lapseen päin. Ja ihan sama minkä ikäinen olisi ollut, pahasti olisin silti katsonut.

Oletko ap varma ettet itse mulkoile niitä 30-kymppisiä mumoäitejä arvostelevasti? Ihmiset on kuin peilejä. Jos niille on kiva ni ne on kivoja sulle.

Kunnioitan sinua! Olen itse tullut äidiksi 24-, 29-, 34- ja nyt 39-vuotiaana. Muistan hyvin, kuinka sain hiukan kylmää kohtelua vanhemmilta ihmisiltä 24-vuotiaana. Mutta kyllä jonkinlaista arvostelua olen saanut osakseni joka kerta myöhemminkin. Tämä äitinä oleminen on sellaista, että aina teet jonkun mielestä väärin teet niin tai näin. Kohautan siis olkiani arvosteluille ja nautin lapsistani ja äitiydestäni.

ja olin/olen ikäistäni huomattavasti nuoremman näköinen. Sitä huolimatta mua ei ole koskaan kohdeltu "teiniäitinä" tai muutenkaan kyseenalaistettu äitiyttäni.



Kyllä se on itsestä kiinni kuinka sua kohdellaan.



Ja vauvauinnissa, yms riennoissa mekin on kuljettu.

Minulla on se käsitys, että ihmisiä kohdellaan siten kuin he viestivät muulle ympäristölleen. Eli mikäli yrität esittää kypsempää kuin oletkaan, niin se ärsyttää kanssaihmisiä.

Ja kuka lopultakin määrittelee kenenkin henkisen kypsyystason.

Millä tavalla toiset äidit ovat suhtautuneet sinuun epäkunnioittavasti? Olemalla paikalla?

Itse en jaksa enää välittää tärkeilevien ja täydellisten tuulipukumammojen katseista lastani kerhoon viedessä/hakiessa taikka vanhempainilloissa koulussa. Kaikkia tervehdin, mutta harvoin saan vastatervehdystä(kertoo kai jotain kyseisen ikäluokan käytöstavoista).



Nyt kerhon alkaessa eräs akka oikein pysähtyi kerhon ovelle ja katsoi suu auki, että mikähän toi on? Olipa aika huvittava näky.. Noh, onneksi maailmaan mahtuu muutamia poikkeuksua, joiden kanssa voi jutella kuin äiti äidille, ikään katsomatta.



t.24v ja kolme lasta.

äideille.Ajatellaan että miten on mahdollista että joku voi osata olla äiti noinkin nuorena.Puhdasta kateutta.Vanhat rouvat vauhdissa!

Minun näkökulmastani minulla ei ole kanssasi mitään yhteistä muskarissa, puistossa tms. En katso ketään päästä varpaisiin, en arvostele muiden elämänvalintoja. Mutta jos minua katsotaan päästä varpaisiin, luodaan halveksivia mummomammakatseita, niin kieltämättä voin antaa takaisin. Joten mietitkö ensin omaa suhtautumistasi meihin yli 3-kymppisenä, lähempänä 4-kymppiä äidiksi tulleisiin. Jutuistasi tulee läpi, että et arvosta muita, erilaisia ihmisiä, ja luulet, että muilla on jotain sinua vastaan. Tuskin on, ei vain ole mitään mielenkiintoa.

"Olen 21v, 2 lapsen äiti ja toisinaan ikääni ihmetellään, mutta asiallisesti. Omalla käyttäytymisellä on aina PALJON osuutta tälläisiin asioihin. Esim. "mummomammattelu" ei osota minkäänlaista kunnioitusta vanhempia äitejä kohtaan.."



Mä olen 23v kohta 4v pojan äiti, ja tulen kyllä puistoissa, kerhoissa ym. hyvin toimeen vanhempien äitien kanssa. Kerran on tainnut kerhossa joku kommentoida iästäni mutta vastaaja oli yli 40v 1 lapsen äiti että jätinpä kommentin omaan arvoonsa..

vastaaja= kommentoija

Itse olin samassa tilanteessa kanssasi, 23-vuotiaana sain suunnitellun esikoisen. Toki olin silloin sattumalta synnärillä (Jorvissa) osaston nuorin äiti, mutta muuten tiedän hyvin että on niitä nuorempiakin.

Luonnollisesti olin n. 10v nuorempi kuin äidit vauvajumpissa yms ja siitä johtuen ei samanhenkistä seuraa niistä juuri löytynyt. Itsellä opinnot kesken ja vakityö kaukana haaveissa, asunto vuokralla jne - muilla rivari, volvo ja vakityöt.

Neuvolassa en koskaan kokenut ikäni vaikuttaneen mihinkään. Mutta omasta käytöksestä ja kypsyydesä riippuu paljon.