Sairaslomista! Nyt loukkaan monia, mutta en voi käsittää, että joka jumalan

Joka väittää, ettei nouse, ei vaan ole vielä ollut tarpeeksi rajussa taudissa/vammassa tmv. Se, että kunnon flunssa on kuumeeton, ei kerro kuumeennoususta mitään. Ja sairas voi toki olla kuumeettakin.

etkä ole tullut muiden ymmärtämäksi. Jumala näkee sinun sydämesi, vaikka ihminen ei näkisi.



Psalmi 34. 18: Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Jos toinen on jatkuvasti poissa ja se häiritsee työntekoani silloin siitä sanoisin ja toivoisin tilanteeseen muutosta, mutta en todellakaan sanoisi että onkohan se nyt se oikeasti edes kipeä.

Voisit ottaa tämän jatkuvan poissaolon ja sen häiritsemisen puheeksi esimiehesi kanssa kehityskeskusteluissa. Hän ei voi vaitiolon vuoksi puhua ko. tyypistä sinulle yksityiskohtia, mutta sinä voit esittää omat epäilysi. Kyllä se epäilyn siemen siellä esimiehen päässä alkaa kyteä ja noita tiukennuksia todistamiseen voidaan tälle paljon poissaolevalle laittaa. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota maanantaipoissaoloihin (krapulaa) tai lomien jälkeisiin päiviin (ryyppyputki vielä päällä).

sai sairauslomaa selkäkivun takia, ja nyt lähtivät äkkilähdöllä lomalle miehensä kanssa. Ei ollut edes ensimmäinen kerta.

hänellä on pitämättömiä saikkupäiviä. Ja totta tosiaan, jos on pidempi pätkä töitä niin on aina siitä pari päivää saikulla.

töihin, etteivät menetä pyhäkorvauksia.

sai sairauslomaa selkäkivun takia, ja nyt lähtivät äkkilähdöllä lomalle miehensä kanssa. Ei ollut edes ensimmäinen kerta.

hänellä on pitämättömiä saikkupäiviä. Ja totta tosiaan, jos on pidempi pätkä töitä niin on aina siitä pari päivää saikulla.

Minä juuri päätin jäädä kotiin täksi päiväksi. Eilen olin flunssaisena töissä. Päivä kyllä meni joten kuten, mutta ilta oli karmea. Olen pätkätöissä ja pienellä palkalla, ja työsuhteen jatkuminen on ihan sairaslomistani riippumatta epävarma juttu. Lisäksi työhöni kuuluu kiipeämistä ja se on likaista ja raskasta. Niin muodoin en todellakaan lähde enää tänään pahentamaan flunssaani, vaarantamaan työturvallisuutta. Ja turha tulla minulle lesottamaan, että kohta olen vailla pätkätöitäkään. Asia on niin, että meitä sen alan ihmisiä on Suomessa alle 10. Tämän palstan lukijoista valtaosa ei pystyisi edes menemään joihinkin työkohteisiini, saati sitten osaisi tehdä siellä yhtään mitään.

päivitellä toisten sairaspoissaoloja. Se ei kuulu teille kollegoille pätkääkään kuka on poissa jka minkäkin sairasuden takia. Meillä tällainen ihmettely esimiehelle koitui henkilöiden omaksi tappioksi, saivat varoitukset koska eivät lopettaneet sitä pyynnöistä huolimatta.

Sairaspoiisolon syystä kukaan ei ole tilivelvollinen kenellekään, ei edes omalle esimihehelle. Riittää kun ilmoittaa työpaikalle sovitusti, että on sairaana ja hankkii mahdolliset todistukset. Syytä ei tarvitse kertoa kenellekään, ei edes omalle esimiehelle.



Tiedän vitutuksen kyllä jos joku on alati sairaana ja hänen työt kaatuu muiden niskaan. Mutta te jotka tulette sairaana töihin niin mitä luulette saavuttavanne sillä teolla? Lisää liksaa ja kirkkaampaa kruunua? Kukaan ei (ainakaan meillä) kiitä sua siitä, että istut sairaana töissä. Mieti kun menet sairaana töihin, tartutat kaikki muut jolloin ne ovat niin fiksuja, että potevat kotona. Lopputulos: teet niiden duunit. Eli periaatteessa sinä sairaana töissä oleva teet vaan hallaa itsellesi. Mutta se kait on tarkoituskin, että saat leikkiä marttyyriä ja taas kytätä kolleegan poissaoloa.



T. sairaslomalla oleva

onhan se ikävä olla töissä jos nenä vuotaa valtoimenaan ja pää on turvoksissa. Koko ajan pitää niistää. Etenkin asiakaspalvelu- / potilastyössä ymmärrän hyvin ettei kipeänä olla töissä.

Olen itse sairaalassa töissä ja en todellakaan mene tartuttamaan potilaita ja työkavereita. Lisäksi se on mielestäni aika epäkohteliasta ja epämiellyttävää potilaallekin jos hoitaja niistää ja aivastelee koko ajan vieressä.

Nämä on vähän tilannekohtaisia juttuja.

että miten ihmiset sairastaa niin eri lailla... Miehelläni on kuumetta todella harvoin. Ehkä kerran viiteen vuoteen. On muutenkin tosi terve. Nyt on kuukauden sisään käynyt kahdesti niin, että on ollut sairaana (osin tietämättään) töissä ja tartuttanut siellä muita.



Meidän lapsella oli raju vatsatauti. Minä en sairastunut, miehellä oli vatsa ehkä aavistuksen löysällä kuulema kerran tai kaksi. Mahassa vähän murisi. Ei ollut kuumetta, ei huonoa oloa, ei vatsakipuja... Ja oli töissä ihan normaalisti. Parin päivän päästä työkaveri oli saikulla ja palattuaan manasi, että oli oksentanut ainakin 100 kertaa - mistä hitosta hän nyt mahataudinkin sai, kun ei kuulema työpaikan ohella ollut missään liikkunut pariin päivään. Eihän sitä voi tietty sanoa, että se oli miehestä tarttunut, mutta kai melko todennäköistä kuitenkin.



Nyt se oli taas koko viikon töissä, kun meillä lapsella kova flunssa. Miehellä yhtenä iltana lämpöä 37,2 ja parin tunnin ajan heikko olo. Sitten taas ihan kunnossa olevinaan, vähän kurkkuun koski. Sitä kurkkukipuaan sitten valitteli useampana päivänä, kunnes sinne lopulta kurkistin. Herranen aika, koko kita aivan turvonnut ja vaaleilla peitteillä. A-streptokokkihan siellä kasvoi, siihen sai sitten 10 vrk:n penisiliinikuurin kun työterveydessä kävi positiivisen pikanäytteen antamassa. Ja koko aikana mies ollut aivan hyvävointinen. Käynyt harrastuksissaan urheilemassa, hoitanut työt ja kaiken muunkin ihan normaalisti. Yleensä kai angiina nostaa kuumeen, mutta ei nähtävästi minun ukkokullalle. Moni muu olisi varmaan kurkkukivustakin jo enemmänkin valittanut, mutta korkean kipukynnyksen omaavana mies ei ollut millänsäkään :)

Nyt sitten taas jännityksellä odotetaan tarttuuko töissä :-/ Mies on viikonlopun karanteenissa, kolmen vrk:n jälkeen kuurin aloituksesta ei enää tartuta. Itsellänikin on alkanut kurkkuun vähän koskea, kenties se on sitten minullakin. Mutta tälläisessa pikkunuhassa ja kurkkukivussa joka ei MILLÄÄN lailla huononna vointiani, olisin takuulla minäkin töissä. Ja hui hai, kuinkahan moneen tarttuisi, ja kuinkahan moni oikeasti sairastaisi sen angiinan rajumman kautta, korkealla kuumeella ym...



Että ehkä parempi niin että jäädään jo pikku nuhasta saikulle, kuin että lähdetään arvuuttelemaan mahtaako se tartuttaa muita kenties rankemman kautta. Tähän lopputulokseen tulimme mieheni kanssa.

että useimmissa työpaikoissa todellakin seurataan sairauslomia ja sitä, mille päiville ne sattuvat. Meillä esim. jos maanantai- ja perjantaipoissaoloja on runsaasti, tarkkaillaan henkilön saikkuja normaalia tarkemmin ja jossain vaiheessa henkilö otetaan keskusteluun. Parilta henkilöltä pyydämme lääkärintodistuksen sairauslomista, vaikka muuten saa olla 3 pv. omalla ilmoituksella.



Ja sille, joka sanoi että työkaverin saikusta ja niiden tuomasta epämukavuudesta pomolle sanominen on laitonta, niin ei todellakaan ole! Ihan saa puhua kahvihuoneessa ja missä vaan työkaverin saikuista ja epäillä niiden syytä. Pomo ei saa kertoa muille, mutta työkaverit saavat keskenään puhua ihan mitä haluavat. Ja pomo saa googlettaa lääkärin antaman numerodiagnoosin, sitä ei ole kielletty missään. Meillä ainakin katsotaan joka kerta, niin tiedetään missä mennään.

ja joka röyhtäyksesta saikkua hakevia. Ihan sama mitä sanotte, lusmuja olette!

ovat ne, jotka kuvittelevat olevansa korvaamattomia ja tulevat puolikuntoisina töihin. Ai, mikä vialla? No, katsos, se on se paras tapa tartuttaa kaikki muutkin. Eli kiitos vaan.

etenkin hoitoaloilla. Yksi lähihoitaja on pari kertaa tullut töihin liki 40 asteen kuumeessa ja kauheassa köhässä. Olen passittanut päivystyksen kautta kotiin. Varmaankin tulee töihin hakemaan myötätuntoa tai ajattelee olevansa korvaamaton.

Sama ihminen oli töissä aamuvuoron ja kertoi ripuloineensa ja yrjönneensä koko yön. Siinäpä on potilaille lisäriesaa kylliksi, jos jonkun ripulin saa muutenkin huonokuntoisena.

Kirran osaston sh haki leikurista potilaita ja yrjöili samalla itse, vatsatautinen kun oli.

Jotain rajaa töissäololle, kiitos.

ja kas kummaa, meillä sairastaa vain yksi henkilö. Tämä henkilö valittaa jatkuvasti kaikista työtehtävistä, ei saa mitään aikaiseksi ja sitten jää vähän väliä saikulle kun on "lenssu" (mikä v***u sekin on?). Ihmeellisesti meihin muihin ei tartu, vaikka istutaan samassa huoneessa. Kolmen päivän kuluttua tulee töihin eikä lenssusta ole jälkeäkään. Välillä tältä lusmulta lipsahtaa jotain, mitä on tehnyt saikulla ja sitten yrittää hädissään korjata lipsahdustaan.



Onneksi meillä muilla on hauskaa tän tyypin kustannuksella. Kuulisipa vaan meidän juttuja saikkujensa aikana. Mua välillä ihan nolottaa kun se yrittää voivotella töidensä määrää ja vaativuutta ja kehua itseään, kun kaikki pitää sitä ihan nollana.

ja silloin on syytä olla pois. Mutta nämä "mulla on kuumetta 37,000001 astetta, nyt pitää jäädä saikulle" tyypit vituttaa. Kaiket päivät kuljetaan mittari perseessä ja odotetaan tuota maagisen rajan ylittävää hälytystä ja sitten kiireen vilkkaa kotiin.

Meilläkin on näitä ikuisia valittajia. Jos pomo sanoo jotain, uhataan, että "vittu, haen saikkua, siinäpä olet sitten" ja heti ollaan muutama päivä pois.



Ihmettelen lääkäreitä, millä ihmeen diagnoosilla ne kirjoittaa näitä kostosaikkuja.



Tällä hetkellä on myös ongelmana nainen, kenellä on yhden päivän saikkuja omalla ilmoituksella paljon.



Toisaalta taas siskoni on esimiehenä ja kertoi, että paras tapa lopettaa saikut on ottaa saikuttelija keskusteluun työterveyden ja pomon kanssa. Yhdessä keskustellaan sairauslomista ja siitä, pitäisikö työntekijä siirtää eri tehtäviin (palkka tietenkin laskee). Hups vain, saikut loppuu yleensä siihen: Kummasti paranee tällainen tyyppi kroonisesta lorvikatarristaan.



Paras saikun syy, minkä tiedän, on kun koira kuoli. Hohhoijaa.

LÄÄKÄRIHÄN määrittelee onko ihminen sairas.

Ei flunssaan saa saikkua, ellei ole kuumetta.

Mietipä vaikka keskolaa ja vastasyntyneiden teho-osastoa? Olisiko siellä asiallista olla nuhassa räkä roiskuen, "kun ei ole kuumetta"?? Mistä oletkin noin idioottimaisen säännön keksinyt?

Estolääkitys ei toimi suinkaan kaikilla.



Mun anopilla ja yhdellä tyttäristäni (joka on abi-ikäinen) on migreeni eikä heille kummallekaan estolääkitys pure. Kohtaukset tulevat kun on tullakseen ja kumpikin on todella sairas silloin. Etenkin tyttärellä näyttää kohtausten tiheys olevan suoraan verrannollista stressiin ja nyt kirjoitusten aikaan on niitä ollut selvästi tiheämmin kuin muuten.

En ymmärrä, miten joissain perheissä ollaan koko ajan sairaana.

Meillä jo 2 lapsen otoksella huomaa, miten ihmisillä on aivan erilainen vastustuskyky. TOinen pyydystää jokaisen nuhapöpön ja saa yleensä kovan kuumeen joka flunssassa, sisarus potee kaikki (oletettavasti) samat taudit huomattavasti lievempinä (=vähän nuhaa/yskää, yleensä ei edes kuumetta, jos on niin hyvin lievää).

Varmaan aikuisillakin vastustuskyky on erilainen.

ei tarvi tietää poissaolon syytä, riittää kun lääkärintodistuksessa on koodinumerot niin kuin nykyisin on. itse olen psykiatrin määräämällä kahdeksan kuukauden saikulla ja työnantaja oli netistä katsonut tautiluokituskoodin ja soitti minulle ja kysyi, että koputtaako lääkäri päähäni, milloin olen työkykyinen. harkitsen asian viemistä eteenpäin, ainakaan en palaa tälle työnantajalle jos mun tarvii töihin palata terveisin Pöhnäs A