Parisuhde väkivaltaa humalassa,mutta selvinpäin mies ihana,vaikeaa siis erota.

Olen tekemässä miehestäni eroa joka tekee minulle henkistä/fyysistä väkivaltaa humalassa. Eli lähes joka pe. Arkena mies taas ihana.mikä tekee erosta TODELLA TODELLA vaikean.välillä tekee mieli luovuttaa ja ajattelen että ehkäiioittelin? mutta tiedän asoiden menneen huonompaan suuntaan pikkuhiljaa ja miehen lapsuuden olleen täynnä perhevkivaltaa..miesi halua hakeutua hoitoon,ei koe tarpelliseksi..mitee pääsen tästä erosta ikinä yli kun mies on kuinkaksi eri ihmistä.

Kuvaat, että miehesi juo lähes joka perjantai, ja on juotuaan sinua kohtaan väkivaltainen, mutta viikolla selvin päin ollessaan "ihana, täydellinen mies".

Oletko koskaan ajatellut, että se on kuitenkin se ihana mies, joka joka perjantai TEKEE VALINNAN pahoinpidellä sinua henkisesti ja fyysisesti?

Mieshän on selvinpäin aloittaessaan juomisen, joten hän varmasti tietää mitä siitä seuraa, mutta valitsee juomisen siitä huolimatta.

Mielestäni hän ei siis ole selvinpäinkään ihana mies, jos kerran tietoisesti jatkaa juomista ja pahoinpitelyjä.

Jos hän rakastaisi sinua, hän hakisi apua juomiseensa, tai lopettaisi sen omalla päätöksellä kokonaan.

Näin toimisi ihana mies.

Eroa heti!



Minulla on runsaasti kokemusta lapsuudenkodin väkivallasta (isäni löi äitiäni). Meni vuosikymmeniä toipua siitä. Perheväkivalta on aivan kauheaa. Me pienet lapset itkemässä ja huutamassa vanhempien välissä, että isi, älä lyö äitiä. Nyt itse äitinä tuntuisi aivan järkyttävältä, että oma lapseni joutuisi kokemaan sellaista!



Minä valitsin toivuttuani erinomaisen aviomiehen! Sinullakin on mahdollisuus siihen. Älä pilaa omaa ja mahdollisten lastesi elämää!

Jäit kiinni! Tekstistäsi välittyy, että se ei ole aitoa! Sinun täytyy parantaa otettasi!

Arkemme oli parhaimmillaan ihanaa ja monesti ajattelin miten kaikki voikin olla niin täydellistä.



Sitten se vaan vuosi vuodelta, kun alkoi jo useampi murjominen olla takana ja mustien silmien meikkaustaito hallussa, alkoi pelottaa että kuolen.



Sillä ihanan miehen väkivalta raakeni koko ajan ja hän alkoi humalassa myös puhua siitä, miten hakkaisi minua.



Sitten seuraavana päivänä toi ruusuja ja oli taas niin ihana.



Lopulta pakenin yön pimeyteen eräänä kertana, kun puheet alkoivat paheta.



Olin käynyt kriisikeskuksella puhumassa asiasta, samoin mies, vaikkei hän pitänyt itseään syyllisenä väkivaltaan eikä nähnyt syytä muuttaa käytöstään... Mutta minua kriisikeskuksen työntekijä kyllä auttoi ymmärtämään, että normaali rakkaus ei sisällä silmitöntä, henkeäuhkaavaa väkivaltaa. Se ei vaan sisällä sitä.



Suuri rakkauteni oli siis järjetön ja minun oli pakko lähteä siitä jos halusin jäädä henkiin ja jos halusin, ettei seuraava luunmurtuma esim. nenässä työnny aivoihin.



Niinpä lähdin, kuukausia sitten. Hankin vuokra-asunnon, muutin pois. Vihasin häntä, rakastan häntä, nyt ajan myötä pelko on laantunut ja olen alkanut kaivata niitä ihania hetkiä.



Olen siis paskassa jamassa. En voi jatkaa tappavaa suhdetta, mutta rakkaus ja kaipuu ei kuollut eron myötä. Myös mies haluaa minut takaisin.



Mutta olen eronnut ennenkin, hyvistäkin suhteista eri syystä kuin väkivalta ja KYLLÄ siitä selviää. Pitää itkeä, kuunnella haikeaa musaa, tilittää ystäville, kokea ahdistusta yksinäisinä iltoina. Mutta AINA olen kuitenkin erosta selvinnyt. Niin olen päättänyt nytkin, että takaisin EN MENE, sillä en halua vielä kuolla.



jos haluat jutella mailitse, niin:

maijameikalainen123@gmail.com