taiteilijoiden vihaajat KATEELLISIA!

Aika autistinen saa olla jos mistään taiteenalasta ei piittää.

ainoa paikka jossa olen törmännyt taiteenvihaajiin..

Tietty joku voi vihata jotain tiettyä taiteilijaa vaikka ihan henk.koht.syistä, mutta ei kai mikään ryhmittymä varsinaisesti vihaa taiteita? Miksi niitä pitäisi vihata?

En lue kirjoja, en kuuntele musiikkia enkä TODELLAKAAN pidä maalauksista.

Kouluunkin on laitettu verorahoilla kalliita kuviksen ja muusiikin tunteja, jotta nämä taiteilijoiden kersat pääsisivät toteuttamaan itseään muiden kustannuksella.



Verrataanpa esimerkiksi lääkärin ja elämäntapakirjailijan ammatteja.



Sanokaapa kummasta on enemmän konkreettista hyötyä? Lääkäristä, joka pelastaa ihmishenkiä vai kirjailijasta?



Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa ilmaista luovuuttaan. Niin kauan kuin minun verorahojani ei syydetä taiteilijoille, elän heidän kanssaan sovussa.

En lue kirjoja, en kuuntele musiikkia enkä TODELLAKAAN pidä maalauksista.

Kouluunkin on laitettu verorahoilla kalliita kuviksen ja muusiikin tunteja, jotta nämä taiteilijoiden kersat pääsisivät toteuttamaan itseään muiden kustannuksella.

Verrataanpa esimerkiksi lääkärin ja elämäntapakirjailijan ammatteja.

Sanokaapa kummasta on enemmän konkreettista hyötyä? Lääkäristä, joka pelastaa ihmishenkiä vai kirjailijasta?

Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa ilmaista luovuuttaan. Niin kauan kuin minun verorahojani ei syydetä taiteilijoille, elän heidän kanssaan sovussa.

Sanokaapa kummasta on enemmän konkreettista hyötyä? Lääkäristä, joka pelastaa ihmishenkiä vai kirjailijasta?

mua tuskin olisi enää olemassa ilman musiikkia. musiikki pelasti minut teini-iän ahdistuksesta..

mutta en pidä sävystäsi. Itse aina kuvittelen taiteilijoiden olevan niin sivistyneitä mieleltään, ettei heidän tarvitse välittää muiden mielipiteistä, saatikka haukkua "tavallisten ihmisten" elämää tylsäksi paskaksi.

mutta en pidä sävystäsi. Itse aina kuvittelen taiteilijoiden olevan niin sivistyneitä mieleltään, ettei heidän tarvitse välittää muiden mielipiteistä, saatikka haukkua "tavallisten ihmisten" elämää tylsäksi paskaksi.

ap

musiikin kuuntelusta, ja käyn paljon taidennäyttelyissä sekä teatterissakin aina välillä, ja NAUTIN! :)



Mutta minä en pidä tekotaiteilijoista, ja he ovat usein niitä jotka pilaavan ns. "oikeiden taiteilijoiden" maineen.



Ja tekotaiteelliseksi miellän ihmisen jolla ei ole oikeasti lahjoja mutta joka kuvittelee niin. Ja elää sitten kuin taiteilija, eli töihin ei voi mennä se häiritsee luovuutta ja päivät sitten soljuvat jossain kommuunissa asuen, punaviiniä lipitellen ja pilveä pössytellen, puhutaan muka syvällisiä juttua suuresta kosmoksesta, ja vihataan niitä perusjuntteja jotka ei tajua elämästä mitään (="tavalliset ihmiset").

Välillä raapustellaan jotain "taideteosta", oli se sitten kirja/maalaus/biisi ja itketään kun on niin aikaansa edellä ettei kukaan ymmärrä (=ei saa kustannussopimusta/galleriaan näyttelyä/levy-yhtiön kanssa sopimusta). Niin ja luonnollisesti aina välillä tulee itsetuhoisia masennuskausia koska se kuuluu asiaan ja on niin antanut taas kaikkensa viimeisimpään "teokseensa".



Ja me sitten omista veromarkoista maksamme em. lusmujen elämän. Moni kuvittelee olevansa taiteilija siksi että se selittää monta asiaa =ei pysty käymään töissä, muut pitävät kummallisena jne. mutta em. iirteet eivät suinkaan aina kerro LAHJAKUUDESTA!

Ja sen mitä oikeita taiteilijoita tunnen, niin he tekevät ihan oikeasti TÖITÄ taiteensa eteen! Eli vaikka punaviiniä saattaa kulua ja vaikka ehkä yöt valvotaan jne. niin kuitenkin koko ajan kirjoitetaan tai maalataan (poislukien ehkä luovat tauot teosten välillä). Eli jos on hyvä taiteilija, se vaatii lahjakuuden lisäksi myös kovaa työtä ja periksiantamattomuutta. Mutta tekotaiteelliset wannabe-taiteilijat eivät sitä ymmärrä ja pilaavat olemassa ololaan ihan oikeiden taiteilijoiden mainetta.



Ja taiteen vihaajien olisi hyvä miettiä, kuinka paljon he näkevät/kuulevat taidetta koko ajan ympärillään! Moni juttu aukeaa esim. elokuvissa sitä kautta että tietää jotain vaikkapa kirjallisuudesta. Jossain action-leffassa heitetty "he ovat kuin Romeo ja Julia" heitto ei aukea ellei katsoja tiedä keitä Romeo&Julia olivat. Ja sama juttu monessa muussakin asiassa, tiettyjä asioita taiteesta (kirjallisuus, maalaustaide, arkkitehtuuri, musiikki) pitää vain tietää, jotta ymmärtää enemmän. Mutta tämä ei vaadi edes mitään suurta harrastuneisuutta, vaan ihan koulussa opetetaan moni asia ja jos ei aivan laput silmillä kulje niin loput omaksuu pikkuhiljaa lehdistä, uutisista, dokumenteista, jne. jne.



Moni joka "vihaa" taidetta vihaa sitä siksi ettei ymmärrä sitä. Ja ei pidäkään ymmärtää kaikkea, riittää kun ymmärtää sen että taiteella ON valtava merkitys meille, ja että JOKA PÄIVÄ kohtaa taidetta jossain muodossa, vähintään viittauksina juuri elokuvissa tai vastaavissa. Aku Ankaa varmaan jokainen on lukenut, ja jo niitä juttuja täysin ymmärtääkseen(yksi syy miksi Akkari uppoaa myös aikuisiin, siinä monitasoisuutta) pitää tietää jotain juttuja myös taiteesta, muuten menee moni asia ohi :)



Joten ei kannata mieltää taidetta vain näyttelyissä ravaamiseksi, se on myös ihan arkipäiväistä, niin arkipäiväistä ettei sitä edes huomaa ympärillään jos ei osaa katsoa.

kyllä taide pelastaa ihmishenkiä. Esim. musiikki on monille tosi tärkeää, nuoruusiässä sitä kautta rakennetaan jopa omaa identiteettiä, musiikki kuuluu kaikkiin ihmiselämän iloihin ja suruihin, juhliin, häihin, hautajaisiin, sydänsuruihin, ilonpitoon. Siitä haetaan innostusta, iloa ja lohdutusta. Monelle musiikki on ihan konkreettista terapiaa, jonka avulla käydään omia tunteita läpi ja tervehdytään.

Musiikki oli vain esimerkki mutta taide on läsnä koko ajan, mainokset, televisio, elokuva, muotoilu, muoti, kirjat.. Kukaan ei elä ilman toisten ihmisten luovaa panosta ja jokainen saa siitä iloa, kaikki nauttivat kauneudesta ympärillään. Taidetta käytetään myös terapiamuotona, sen eri muotoja, kuvataidetta, musiikkia jne.

Kuvitelkaa että kaikki luovan työn tulokset otettaisiin pois yhtäkkiä maailmasta, mitä jäisi jäljelle? Joka ikisen kipon ja kupin ja lyhtypylvään ja rakennuksen on suunnitellut joku.

Kyllä kirjat ovat myös pelastaneet ihmishenkiä. Ihminen ei ole vain fyysinen kone, ei ihminen pysy elossa jos mieli ei ole tasapainossa. Ja ihmiset hakevat juuri erilaisista taidemuodoista sitä tasapainoa kun on paha olla ja ylipäätään sisältöä elämään.

Sanokaapa kummasta on enemmän konkreettista hyötyä? Lääkäristä, joka pelastaa ihmishenkiä vai kirjailijasta?

mua tuskin olisi enää olemassa ilman musiikkia. musiikki pelasti minut teini-iän ahdistuksesta..

koska ei ole kotoa saanut välineitä siihen, ja usein koulunkin opetukset ovat "tylsiä", eli lue Seitsemän veljestä, piirrä asetelma, soita nokkahuilululla Ukkoa Nooa, ja sitä rataa.



Lapsille pitäisi opettaa käyttämään sitä omaa luovuutta, eli toki perustietojen opettamista, mutta myös mahdollisuus omaan luovuuteen, eli saa piirtää vapaasti, saa jäädä koulun jälkeen treenaamaan vapaasti musiikkiluokkaan, saa itse valita kirjan jonka lukee.

ei juuri todellisesta maailmasta. Ainakaan sellaisten junttien kanssa ei kannata hakeutua tekemisiin.

harmittaako kun oma elämä on tylsää tasapaksua paskaa? vituttaako kun luovuudesta ei löydy?

mikä olisi tämä maailma ilman taidetta: ilman kirjallisuutta, runoutta, musiikkia, kuvataidetta jne? olisimme kaikki kuolleet mielenköyhyyteen vuosisatoja sitten.

Jotain Gösta Sundqistia tai Juice Leskistä kunnioitan sunnattomasti ja kuuntelen heidän musiikkiaan harva se päivä. Wrightin ja muiden mestareiden tauluka olen ihastellut... kukapa ei.

Mutta nämä pitkätukkaiset apurahataiteilijat. En nyt vihaa mutta nauran räkäisesti.

En lue kirjoja, en kuuntele musiikkia enkä TODELLAKAAN pidä maalauksista. Kouluunkin on laitettu verorahoilla kalliita kuviksen ja muusiikin tunteja, jotta nämä taiteilijoiden kersat pääsisivät toteuttamaan itseään muiden kustannuksella. Verrataanpa esimerkiksi lääkärin ja elämäntapakirjailijan ammatteja. Sanokaapa kummasta on enemmän konkreettista hyötyä? Lääkäristä, joka pelastaa ihmishenkiä vai kirjailijasta? Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa ilmaista luovuuttaan. Niin kauan kuin minun verorahojani ei syydetä taiteilijoille, elän heidän kanssaan sovussa.

Vuosikausia itseani koulutin jotta saisin koulussa opettaa taiteilijoiden kersoja. En tiennytkaan etta musiikki- ja kuvataidetunnit onkin vain heille tarkoitettu. Meidan kylassa taitaa olla paljon muusikoita ja taiteilijoita kun noille tunneille on tulijoita.

on peräisin jostain sketsisarjasta. Apurahan saamiseen tarvitaan paljon näyttöä, suurin osa hakijoista jää ilman. Suurin osa taiteilijoista elää muilla töillä.

En lue kirjoja, en kuuntele musiikkia enkä TODELLAKAAN pidä maalauksista.

Olisi maailma melko olmi paikka, jos kenelläkään ei olisi taiteellista silmää. Ei siinä ankeudessa auttaisi uutterinkaan lääkärinhoiva ;)

Kaikilla ei tietenkään ole juuri luovuutta tai mielikuvitusta, mutta onneksi sentään joillakuilla!

ja kovaa on elämä usein muutenkin. Taiteilijan sosiaaliturva on surkeampi kuin työttömän. Apurahoja riittää vain harvoille, ja niillekin harvoille niukasti.



Taiteilijan työsuhteet ovat pääsääntöisesti lyhyitä ja töistä maksetaan hyvin huonoa palkkaa. Silti taiteilija työskentelee, luottaen että työstä tuleva "korvaus" ei välttämättä ilmene pelkästään materiassa. Toivoen saavansa pötyä pöytään ja lainat lyhennettyä.



Taiteilijana saan ainutkertaisen laadun elämääni, tilaisuuden toteuttaa unelmiani. Katson oikeudekseni ja velvollisuudekseni myös tuottaa kanssaihmisilleni unelmia. Unelmia, arkirealismin ylittäviä kokemuksia, todellisuutta avaavia hetkiä. Lempeää anarkiaa, toivoa ja iloa.



Näiden seikkojen pohjalta en toivo joutuvani kenenkään vihalistalle. Viha kannattaa johtaa jonnekin muualle! Mutta jos minua kuitenkin päätätte vihata, saatan yllättäen saada tästäkin tunteesta ylen hyödyllistä käyntivoimaa vielä yhden teoksen laatimiselle. Taiteilija palveluksessanne, ilman punaviinin lorinaa, kiitos.

itse olen muusikko ja en sen kummemmin perusta muista taitelijoista. En heitä kyllä vihaakaan mutta en varmaankaan ole sillälailla samalla "aaltopituudella"esim jonkun kirjailijan tai maalarin kanssa.