Miksei vanhemmat jaksa/viitsi olla lastensa kanssa vaan kuskaavat ne joka ilta harrastuksiin?

saapa äiti ja isä olla rauhassa kun pentu on harkoissa

niin useimpien mammojen mielestä on ihan ok, että pienet jopa 2-vuotiaat ovat päiväkodissa saamassa kavereita ja virikkeitä.

Jos 8-vuotias käy muutamana iltana harkoissa tai musiikkiopistossa niin se on ihan kamalaa! Suomessa koululaisilla on niin lyhyet päivät, että minusta iltoihin mahtuu hyvin parikin harrastusta. Päiväkotilapset taas tekevät pidempiä päiviä hoidossa mutta ei kukaan sitä kauhistele.

kyllä, inhoan ruuanlaittoa ja siivoamista ja helposti olen ärtyinen niitä tehdessä, luonnekysymys. Harrastuksissa meillä on lasten kanssa hauskaa, kavereita ja vaikka mitä. Lapsen ruinasin voimistelut ja pianotunnit vanhemmiltani, jotka eivät todellakaan mua niihin kuskanneet, itse kävelin ja halusin.

SInusta kotityöt on uhka yhdessäololle? Tästä juuri on kyse. Ei osata olla siellä kotona ja tehdä niitä hommia yhdessä. Olet saanut mallin omilta "harrastusvanhemmiltasi" ja siirrät se nyt omiin lapsiisi.

tämä AP-mamma varmaan huutaa seuraavaksi täällä

1) mikseivät vanhemmat pidä huolta että lapsensa liikkuisivat suositusten mukaan, kotona vain tietsikoiden ääressä luuhaavat.



2) Koululaiset tulevat kotiin yksin jo klo 12 ja pihalla hajottavat paikkoja ja kotona taas tietsikoiden kanssa nyhväävät.



Meillä koululaisen pisin päivä klo 14 asti, siinä on kuule pitkä aika, jos ei ole tekemistä ja vanhemmat töissä viiteen asti. 4 x viikossa harrastus on ollut pelastus ja onni lapselle.

Mutta mun mielestä se ei sais viedä sitä yhteistä aikaa neljänä iltana viikossa. Sehän tässä kai oli pointti. Että vanhemmat ehtii muutenkin niin vähän olemaan kotona lasten kanssa.

vaan siitä että on lapsia joilla ei ole aikaa juuri ollenkaan leikkiä kavereiden kanssa ja vaan olla kotona perheen kesken. Jatkuvasti roudataan omiin tai sisarusten harrastuksiin mukaan. Tähän on myös sitä, että vanhemmat on niin levottomia, että koti-ilta tuntuu ylivoimaiselta. Näin ainakin ystävättäreni minulle tokaisi. Ei sitä sisarusten nahistelua jaksa katsella ja kuunnella, Helpommalla pääsee kun kärrää ne kodin ulkopuolelle muiden ohjattavaksi.

kuljettelu on paljon rasittavampaa kuin kotona jouten olo.

Meillä 2 lasta



tytöllä pianotunnit 2 viikossa

pojalla futisharkat 3 kertaa viikossa (pelaa joukkueessa)



eli viisi iltaa menee.



ikää 7 ja 9.

olisiko pientä liioittelun makua?

Toisen tutun 7-vuotias poika taas harrastaa kolmena päivänä viikossa ja kahtena roikkuu kentän laidalaa isoveljen treeneissä.

Eriskummallinen ilmiö ja pelottavakin lapsen kannalta.

Enpä sanoisi 6-vuotiaan lapseni sello-opintoja (2 päivänä viikossa, 30 min kerrallaan + läksyt kotona) valmiiksi pureskelluksi vaan hyväksi ja kehittäväksi harrastukseksi. Kauhistuneena olen todennut että aika monella tutun tai naapurin lapsella ei vielä 8-vuotiaanakaan ole yhtään harrastusta...Syyn täytyy olla vanhempien laiskuudessa tmv. Onhan paljon helpompaa laittaa lapset pihalle leikkimään ja kutsua sitä perheen yhteiseksi ulkoiluksi, kuin viedä lasta harrastuksiin säännöllisesti tiettyyn aikaan ja huolehtia vielä treenaamisesta kotona.

perheillä...

Meidän molemmilla pojilla on yhdet harrastukset, kerta viikoss toinen käy uimassa (4v) ja toinen pelaa salibandya (8v). Ihan omasta vapaasta tahdosta molemmat harrastuksissaan käyvät, eivät vanhempien pakosta. Vanhin haluaisi viel toisen harrastuksen, mutta emme ole vielä siihen suostuneet, koska se veisi kaksi iltaa lisää. Ehkä sitten joskus.



Minusta harrastakoot toiset niin paljon kun haluavat, jos vaan lapsista lähtee halu ja lapset eivät väsy liikaa. Mutta parastyahan se on perheen kesken ulkoilla pihassa tehdä yhdessä pihahommia ja muita juttuja. Varsinkin kun sää on näin kiva...

Enpä sanoisi 6-vuotiaan lapseni sello-opintoja (2 päivänä viikossa, 30 min kerrallaan + läksyt kotona) valmiiksi pureskelluksi vaan hyväksi ja kehittäväksi harrastukseksi. Kauhistuneena olen todennut että aika monella tutun tai naapurin lapsella ei vielä 8-vuotiaanakaan ole yhtään harrastusta...Syyn täytyy olla vanhempien laiskuudessa tmv. Onhan paljon helpompaa laittaa lapset pihalle leikkimään ja kutsua sitä perheen yhteiseksi ulkoiluksi, kuin viedä lasta harrastuksiin säännöllisesti tiettyyn aikaan ja huolehtia vielä treenaamisesta kotona.

6-vuotiaan harrastusta kutsutaan "opinnoiksi" eli kertoo vakavasta suhtautumisesta harrastukseen. Ja että kotiläksyjäkin.

mutta kun lapset vinkuu ja vinkuu vuodesta toiseen, että vie meidät sinne sun tänne eri harrastuksiin, niin olen sitten antanut periksi ja roudaan niitä parina iltana viikossa harrastuksiinsa, joista eivät jäisi pois edes hirveässä flunssassa. Olen varmaan kauhea vanhempi.

Mikä siinä on, kun alakouluikäisetkin pitää heti koulusta tultua kuskata jonnekin harrastamaan? Eikö perheet enää pysty olemaan yhtään kekskenään kotona? Vai onko lapsilla niin paha ADHD etteivät kestä rauhallista yhdessäoloa ulkoillen, lukien ja seurustellen? Miksi lapseille pitää olla kaikki valmiiksi ohjattua ja pureskeltua. Pihaleikit ja muiden lasten kanssa vapaa leikki on kokonaan kadonnut. Ihan järkyttävää tuollainen liukuhihnaelämä.

Jokainen tavallaan. Meillä lapset harrastavat paljon, mutta ehtivät kyllä myös leikkiä pihalla muiden kanssa ihan vapaasti. Lasten ehdoilla mennään ja samat kaverit siellä palloa potkii futiksessä mitä pihallakin.

Ja kyllä me pystytään olemaan yhdessä kotonakin, mutta haluamme myös tarjota lasten ehdoilla heille mahdollisuuden harrastaa oman ikäistensä seurassa.

Ja ei, 7-vuotiaalle liikkuavalle pojalle, ei enää riitä illat perheen parissa lukien ja seurustellen :D

Laitanko pallon jalkaa vai millä saan ne pysymään kotona?

Ja kenen kanssa se leikkis, kun naapurissa ei asu lapsia? Naapurin vanhan papanko?

Kuulostaa oudolta. Varsinkin kun on kyse 7-vuotiaasta. Voisihan se isäkin välillä potkia pihalla palloa poikansa kanssa.

Valitettavasti me vanhemmat emme ole muusikoita emmekä osaa heitä opettaa, joten kuskaamme heitä opetukseen.



Jos haluaa oppia soittamaan hyvin jotain instrumenttia, täytyy opettelu aloittaa jo lapsena. Olen keskustellut asiasta aikuisten musiikinharrastajien kanssa, ja kaikki ovat olleet todella onnellisia ja kiitollisia siitä, että vanhemmat ovat jaksaneet nähdä vaivaa ja auttaa heitä saavuttamaan soittotaidon.

Lapsemme 4,5 käy perhemuskarissa äitin tai isin kanssa kerran viikossa ja kerran viikossa äidin vetämässä jumpassa? Harratukset siis "suoritetaan" vanhemman kanssa.

Olen kotiäiti ja asumme seudulla, jossa ei ole muita lapsia naapurissa (ja naapureitakin on vain pari). Muskari maanantai-iltana ja jumppa torstaipäivällä ovat pojan ehdottomasti viikon odotetuimmat jutut. En mistään hinnasta riistäisi näitä harrastuksia meidän 4,5-vuotiaalta pois (on jo vuoden näitä harrastanut ja nyt jatkaa toista vuotta). Hui, mikä äiti olenkaan!