Millainen aikuinen sanoo kaatuneelle, itkevälle, itsensä loukanneelle 5-v:lle "mitäs löysit?"

tunteita. Oli toinen aikuinen tai lapsi.



Oma vanhempani viljeli tuota lausetta ja viljelee yhä. Ja nollaa aina tunteeni, olivatpa ne mitä hyvänsä. Toisin sanoen opettaa minulle, että omat tuntemukseni ja havaintoni ovat vääriä. Hän tietää paremmin. Samaa hän yrittää tehdä lapsenlapsilleen. Hän tarkoittaa sisimmissään hyvää ts. yrittää elää ja ajatella puolestani.



Omassa elämässäni olen kuitenkin huomannut, että tuon vanhempani lauseen takana piilee vääristynyt tapa ajatella, jolla uskon olleen melkoisesti haittaa psyykeni kehittymiselle.



Lapset omaksuvat vanhemmiltaan ja lähiympäristöstä jatkuvasti elämänasennetta ja ajatusmalleja, täysin huomaamatta.

ei käytä sellasia sanoja kuin "koiranpaska" tai "turpa kiinni". Se vähän tuossa särähti korvaan.

"Vinkuu" Miksei tätä tyttöä kuunnella? Eikä tehdä mitään sen eteen että hänen olisi hyvä olla? On varmaan masentuneen äidin lapsi, joka ei saa perustarpeitaan koskaan tyydytettyä. Hän on ns. näkymätön lapsi jota kukaan ei huomaa.

Minusta taas juuri tuollaiset jatkuvasti inisevät lapset ovat varmaan saaneet jotain vastakaikua ininälleen, koska kai ne muuten olisivat älynneet sen lopettaa?

Ja varmaan kyseessä on myös luonne - onhan paljon aikuisiakin, jotka inisevät joka asiasta loputtomasti vaikkei kukaan tunnu kuuntelevan.

voi olla vielä tuhoisampaa kuin fyysinen? Tiedätkö että kirjoituksesi minullekin on ivallinen ja loukkaava?

perheen ainokainen ja palvottu lapsi, saa kyllä 110% kaiken huomion ja enemmänkin koko suvulta. Siitä ei ole kyse vaan lapsen taholta vain "lisää - lisää" ahneutta! Äiti on kaikkea muuta kuin masentunut, lapsi ei todellakaan ole näkymätön..... saa päinvastoin aivan liikaa mun mielestäni - sekä huomiota, hellyyttä että materiaa.



et silleen.

perheen ainokainen ja palvottu lapsi, saa kyllä 110% kaiken huomion ja enemmänkin koko suvulta. Siitä ei ole kyse vaan lapsen taholta vain "lisää - lisää" ahneutta! Äiti on kaikkea muuta kuin masentunut, lapsi ei todellakaan ole näkymätön..... saa päinvastoin aivan liikaa mun mielestäni - sekä huomiota, hellyyttä että materiaa.

et silleen.

"Meillä ainakin lapset ovat aina pieninä peilanneet omat reaktionsa mun reaktioista, eli jos olen itse säikähtänyt heidän kaatumistaan tai putoamistaan jostain, hekin ovat alkaneet itkeä. JOs taas en ole säikähtänyt, niin lapsen alkaessa vääntää itkua ja katsoessa minusta, miten reagoin, olen saattanut sanoa just noin, että ei sattunut, lapsi on jatkanut touhujaan. Mutta totta kai, jos lapsi on alkanut itkeä, niin olen lasta lohduttanut."



Ton asian allekirjoitan myöskin täysin, "mitä löysit" ja lempeä hymy päälle on mielestäni hassu vastaus, jolla helpottaa säikähdystä, lapselle joka kaatuu, EIKÄ oikeasti satuta juurikaan, ehkä vain säikähtää hitusen. Kyllähän mä itekkin kun esim. vaikka juustohöylä lipeää ja osuu käteen, jään miettimään ja säikähän että sattukohan ja tuleekohan paljon verta... Tietenkin rajansa kaikella, ei se välttämättä aina ole hyvä, jos tosi pahasti kaatuu, reagoi tietenkin erilailla, mutta siltikin olen sitä mieltä että vanhemman panikoiminen vain pahentaa asiaa.

lelliminen on kaksi eri asiaa, tarkoitin tässä tuota turhaa paapomista. Sori väärä sanamuoto



64

Tiedätkö että henkinen väkivalta

voi olla vielä tuhoisampaa kuin fyysinen? Tiedätkö että kirjoituksesi minullekin on ivallinen ja loukkaava?

Minusta on myös melko loukkaavaa, että itse väitit inisevän lapsen äitiä masentuneeksi tietämättä ihmisestä mitään muuta kuin sen, että hänen lapsensa inisee turhista.

ei käytä sellasia sanoja kuin "koiranpaska" tai "turpa kiinni". Se vähän tuossa särähti korvaan.

Miksi teilläpäin sanotaan koiranpaskaa ja mikä on oikea fraasi siinä tilanteessa kun tulee loukkauksia päin naamaa? Ihan mielenkiinnosta kyselen, sillä meidän kolmannen polven akateeminen sukumme kyllä käyttää näitä termejä silloin kun niiden käyttöön on syytä, eikä minuakaan ole vielä koskaan syytetty siitä, etteikö käytöstavat olisi hallussa ;-) Vieraille ei tietenkään tiuskita, mutta perhepiirissä kuuluu "turpa kiinni" aika ajoin ja joskus jopa kirosanoja, herra varjele. Sitä vartenhan ne on keksitty, että niitä voi oikeassa tilanteessa käyttää.

sula ei taida olla lapsia..voin kertoa että se aikuisen reagointi on peili siihen miten lapsi reagoi..jos olan vonkumaan vooooi eiii sattuuuko kuheeestii? ni varmaan alkaa itkeä mut jos tokasee kevyeen noin ei lapsikaan jaksa alkaa itkeä.. tottkai on tilanne tajua milloin oikeesti sattuu..

Tiedätkö että henkinen väkivalta

voi olla vielä tuhoisampaa kuin fyysinen? Tiedätkö että kirjoituksesi minullekin on ivallinen ja loukkaava?

Minusta on myös melko loukkaavaa, että itse väitit inisevän lapsen äitiä masentuneeksi tietämättä ihmisestä mitään muuta kuin sen, että hänen lapsensa inisee turhista.

Oletko itse masentunut?

Tiedätkö että henkinen väkivalta

voi olla vielä tuhoisampaa kuin fyysinen? Tiedätkö että kirjoituksesi minullekin on ivallinen ja loukkaava?

Minusta on myös melko loukkaavaa, että itse väitit inisevän lapsen äitiä masentuneeksi tietämättä ihmisestä mitään muuta kuin sen, että hänen lapsensa inisee turhista.

Oletko itse masentunut?

Ainoastaan sinun kanssasi "keskustellessani".

ja loukkauksia ei ole koskaan ladeltu perheessäni päin naamaa.

Miksi teilläpäin sanotaan koiranpaskaa ja mikä on oikea fraasi siinä tilanteessa kun tulee loukkauksia päin naamaa? Ihan mielenkiinnosta kyselen, sillä meidän kolmannen polven akateeminen sukumme kyllä käyttää näitä termejä silloin kun niiden käyttöön on syytä, eikä minuakaan ole vielä koskaan syytetty siitä, etteikö käytöstavat olisi hallussa ;-) Vieraille ei tietenkään tiuskita, mutta perhepiirissä kuuluu "turpa kiinni" aika ajoin ja joskus jopa kirosanoja, herra varjele. Sitä vartenhan ne on keksitty, että niitä voi oikeassa tilanteessa käyttää.

Perheessäni ei ole liioin koskaan käsketty toisten pitää turpaansa kiinni. Meillä sanottiin korkeintaan, että olehan nyt jo hiljaa tai älä viitsi. Ehkä se johtuu siitä, että olen kotoisin duunariperheestä ja vasta ensimmäisen polven akateeminen.

Mielenkiintoista muuten, että aluksi oli täysin hyväksyttyvää sanoa kaatuneelle lapselle "mitäs löysit". Nyt se siis onkin jo loukkauksien latelemista päin naamaa.

kun tämä satuttaa itsensä.

Tiedätkö että henkinen väkivalta

voi olla vielä tuhoisampaa kuin fyysinen? Tiedätkö että kirjoituksesi minullekin on ivallinen ja loukkaava?

Minusta on myös melko loukkaavaa, että itse väitit inisevän lapsen äitiä masentuneeksi tietämättä ihmisestä mitään muuta kuin sen, että hänen lapsensa inisee turhista.

Oletko itse masentunut?

Ainoastaan sinun kanssasi "keskustellessani".

Mielenkiintoista muuten, että aluksi oli täysin hyväksyttyvää sanoa kaatuneelle lapselle "mitäs löysit". Nyt se siis onkin jo loukkauksien latelemista päin naamaa.

ja loukkauksia ei ole koskaan ladeltu perheessäni päin naamaa.

Teillä sitten ilmeisesti loukkaukset pidetään tiukasti pullotettuina ja lopputulos luettaneen Ilta-Sanomista myöhemmin.

Minä muuten nimenomaan sanoin, että "mitäs löysit" voi olla lapsen kannalta loukkaava ilmaus ja siksi on mielestäni hyväksyttävää, että lapsi reagoi siihen sanomalla esim. "turpa kiinni" ennen kuin osaa laittaa aikuisen paikalleen sarkasmia käyttäen. Harva 5-vuotias vielä älyää, että vastauksena esim. "Itsetuntoni sirpaleita" voi olla parempi vastaus.

Toivottavasti saat kunnon hoitoa :)

Ei kun tämä on hoitoa tunneilmaisultaan rajoittuneiden ihmisten kanssa vietetystä ajasta johtuvaan vitutukseen. Että kyrsii kun aikuiset ihmisetkään eivät saa sanaa suustaan vaikka niitä lytätään oikein olan takaa. Sivistyneesti vaan ollaan hiljaa ja jäädään masennuksen takia sairaslomalle. Suomessa kaikki tunteen vaiennetaan kuoliaiksi. Vihainen ei saa sanoa mitään, rakastuneenkin pitää varoa näyttämästä tunteitaan, lapset eivät itkeä eivätkä varsinkaan suuttua. Julkisilla paikoilla halaaminenkin näköjään kielletään jossain 3 vuoden paikkeilla.

Suusta että "oho" ja samalla seuraan lapsen käytöstä että sattuiko pahasti että tarviiko apua tai lohdutusta. yleensä vaan muksu saattaa itte pelästyä enemmän jos siihen menee hössöttämään et sattuko, SATTUKO, mihin sattui?!!?



Tämä on siis toiminut hyvin kummipoikani kanssa (joka silloin tällöin heittäytyy hyvinkin dramaattiseksi pienistäkin asioista

vaan asioista osataan keskustella rauhallisesti ja muita loukkaamatta. Kenties tämä ei kolmen polven akateemisissa perheissä onnistu.

Kasvatustyylinsä kullakin.

Teillä sitten ilmeisesti loukkaukset pidetään tiukasti pullotettuina ja lopputulos luettaneen Ilta-Sanomista myöhemmin.

Suusta että "oho" ja samalla seuraan lapsen käytöstä että sattuiko pahasti että tarviiko apua tai lohdutusta. yleensä vaan muksu saattaa itte pelästyä enemmän jos siihen menee hössöttämään et sattuko, SATTUKO, mihin sattui?!!?



Tämä on siis toiminut hyvin kummipoikani kanssa (joka silloin tällöin heittäytyy hyvinkin dramaattiseksi pienistäkin asioista