Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millainen aikuinen sanoo kaatuneelle, itkevälle, itsensä loukanneelle 5-v:lle "mitäs löysit?"
Kommentit (93)
väärin jos lapsesta tulee sellainen mankuja. Kyllä hellyyttä saa ja täytyy osoittaa mutta miksi lapsen pitäisi olla kyltymätön koko ajan? Ihan sama kuin itse juoksisit miehesi perässä ja kysyisit monta kertaa päivässä: rakastatko? Mutta RÁKASTATKO oikeasti? Rakastatko? Rakastatko? Et ole tänään sanonut että rakastat!
Kyllä siihenkin kyllästyisi, ei se mieskään koko aikaa ole tuputtamassa rakkauttaan vaikka rakastaa koko ajan.
Meillä lapsia on rakastettu ja hellitty muttei lellitty turhan takia ja ihan hyviä on tullut. Empaattisia, menestyviä kauniita nuoria aikuisia, nuorimmainen vasta 8v. Kyllä se itsetunto tulee ihan muualta kuin paapomalla
64
Lapsella on oikeus saada sitä hellyyttä juuri niin paljon kuin tahtoo. Ja tarpeeksi hellyyttä ja huomiota saava lapsi ei mangu. Eli ilmeisesti jotain jää aina puuttumaan, vajaaksi, jos pitää mankua. Onko vanhempi silloin kykenemätön osoittamaan hellyyttä oman lapsuutensa takia?
Ja se ei ole lellimistä eikä paapomista jos otat syliin, sen sijaan tavaroiden ostelu voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hoksaa mm. dinosauruksen nimestä pikkuveljen nimen keskeltä yms. :)
Ei kaikki ironia uppoa lapselle mutta joskus jotain, ollaan niille avoimesti naurettu kun jotain ahaa-elämyksiä tullut vastaan!
Meillä myös 4- vuotias lyö nyrkillä, hän ei ole niin rauhallinen ja sanavalmis kuin isoveljensä. Mutta isoveli on taas kiltti, narskuttaa hampaitaan nukkuessaan.
Jos meidän 4- v. poika loukkaantuu, niin tuijottaa hetken suoraan silmiin ja sitten mottaa. Kovapäinen tapaus, ei vaan jaksa alkaa sanomaan että HARMITTAA, se harmi lähtee vielä käsistä.
En lähde vielä arvioimaan onko kasvatus hänen kohdallaan epäonnistunut vai ei, hän on kuitenkin vielä pieni niinkuin isoveljensäkin..
Mutta meilläpäin on ihan yleistä sanoa lapselle: "Mitä löysit?" jos tämä kaatuu.
Eikä sillä tarkoteta pahaa. Tarkoitus ei ole halventaa tai kiusata, hänethän nimenomaan huomioidaan. Tavallaan siinä nostetaan esiin tapahtunut.
Ei kaikkea tartte puhaltaa pois tai halata, mutta tekee hyvää kun toinen näki ja on kiinnostunut miten kävi.
Väärin on jos lapsi itkee ja siihen aletaan kyselemään mitä löytyi. Joskus saattaa itkevän olla vaikea puhua.
Ja oikeasti kipuun on hyvä saada hellyyttä ihan suoraan, kuin että alkaa selittämään asiaa.
Omia lapsia otan syliin ja sanon että itkee, katson haavan ja sanon että varmaan on kipeä muttei näytä kovin pahalta ja kohta varmaan helpottaa.
Puhumaan en ole koittanut saada itkevää lasta, meillä yhdellä lapsella lakkaa hengitys ja huulet menee sinisiksi, vaarana kuulemma ihan pyörtyminenkin niin kehotan hengittämään. ;)
Mutta varmaan parin vuoden päästä tälle taaperollekin voi jo vähän koittaa vitsailla.
Vanhemmalla olisi hyvä olla tilannetaju kohdallaan kun heittää vitsiä. Jos sattuu, ei se ole vitsinpaikka.
Ihan kamala paikka jos lyö varpaan ja toinen lähtee sitä kommentoimaan vitsillä heti kun kipu on päällä. Nimenomaan: ei saa toisen kivulle nauraa!
Mutta toisen kompastuminen voi olla hassu asia ja kompastuja saattaa jatkaa matkaa ja heittää mennässään jotain vitsikästä takasin tai vaan Ei mitään! -Eikä siinä kompastumisessa sitten mitään ollutkaan!
haluaa opettaa lapselle, että negatiivista asioista voi löytää myös huumoria.
Sellainen, jonka lapsi itkee turhasta ja vähästä, sellainen, joka tuntee lapsensa että nyt tuli taas esitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen, jonka lapsi itkee turhasta ja vähästä, sellainen, joka tuntee lapsensa että nyt tuli taas esitys.
Saa kai lapsesi itkeä, jos sitä sattuu?
Sellainen, jonka lapsi itkee turhasta ja vähästä, sellainen, joka tuntee lapsensa että nyt tuli taas esitys.
Sellanen äiti,joka on juuri kieltänyt lastaan riehumasta, ja tämä riehuu silti sadannesta kiellosta huolimatta ja riehumisen vuoksi loukkaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pihalla näen äidin, joka huutaa "ei sattunut" lapselle, joka on juuri pudonnut pahan näköisesti keinusta.
Miten äiti voi johdattaa lastansa harhaan "tietämällä" tätä paremmin sattuuko vaiko eikö?
Saa kai sitä itkeä ihan vaikka säikähdyksestä vai mitä pahaa siinä itkemisessä on? Täysin luonnollinen reaktio, joka tukahdutetaan samoin tein. Oksettavaa.
jää maahan makaamaan itkemään kurjaa kohtaloaan ja katkeroitumaan ja voivottelemaan, voikin nousta uudelleen ylös, opetella nauramaan itselleen ja omille virheilleen, hakemaan hätätilassa reippaasti apua ja oppia "kävelemään kivun pois".
En tajua vanhempia jotka ryntäävät paniikissa voivottelemaan ja nyyhkimään lapsen viereen, jos lapsi kompastuu ja hänelle tulee polveen naarmu. Ok, se kirpaisee ja harmittaa, mutta on paljon terveempää oppia laittamaan asiat mittasuhteisiinsa ja opetella siihen että jokaisesta nipistyksestä ei seuraa halvaantuminen ja kuolema...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka haluavat opettaa lapselle, että hampaat irvessä kun kerran esi-isätkin sodassa taistelivat vapaan maan ja pojathan ei itke.
Taaperoille opetetaan, ettei joka itkua kannata itkeä. Esim. jos kaatuu pehmeälle hiekalle ja itkee lähinnä nolostuksesta. Viisivuotias tietää jo tasan tarkkaan, milloin oikeasti sattuu.
jää maahan makaamaan itkemään kurjaa kohtaloaan ja katkeroitumaan ja voivottelemaan, voikin nousta uudelleen ylös, opetella nauramaan itselleen ja omille virheilleen, hakemaan hätätilassa reippaasti apua ja oppia "kävelemään kivun pois".
En tajua vanhempia jotka ryntäävät paniikissa voivottelemaan ja nyyhkimään lapsen viereen, jos lapsi kompastuu ja hänelle tulee polveen naarmu. Ok, se kirpaisee ja harmittaa, mutta on paljon terveempää oppia laittamaan asiat mittasuhteisiinsa ja opetella siihen että jokaisesta nipistyksestä ei seuraa halvaantuminen ja kuolema...
Tämän takia tässä maassa on niin sairaasti mielenterveysongelmia. Lapsia ei rohkaista tuntemaan vapaasti juuri niitä tunteita joita tuntevat - vaan opetetaan "kävelemään kipu pois". Ikäänkuin kivulle itkeminen katkeroittaisi pysyvästi. Hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jää maahan makaamaan itkemään kurjaa kohtaloaan ja katkeroitumaan ja voivottelemaan, voikin nousta uudelleen ylös, opetella nauramaan itselleen ja omille virheilleen, hakemaan hätätilassa reippaasti apua ja oppia "kävelemään kivun pois".
En tajua vanhempia jotka ryntäävät paniikissa voivottelemaan ja nyyhkimään lapsen viereen, jos lapsi kompastuu ja hänelle tulee polveen naarmu. Ok, se kirpaisee ja harmittaa, mutta on paljon terveempää oppia laittamaan asiat mittasuhteisiinsa ja opetella siihen että jokaisesta nipistyksestä ei seuraa halvaantuminen ja kuolema...
Se ei tarkoita, etteikö meillä lohduteltaisi jos siihen olisi todella aihetta. Jokainen pikkunaarmu tai kaatuminen ei vaadi mun myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pumpulissa. Mun mielestä voi olla jopa parempi kasvattaja kuin ihminen, joka itkee yhdessä lapsensa kanssa joka välissä.
Se ei tarkoita, etteikö meillä lohduteltaisi jos siihen olisi todella aihetta. Jokainen pikkunaarmu tai kaatuminen ei vaadi mun myötätuntoa.
joka on loukannut itsensä? Miten heti ensiksi tulkitset niin, että kyseessä on pikkunaarmu - ja heti vähättelet?
pumpulissa. Mun mielestä voi olla jopa parempi kasvattaja kuin ihminen, joka itkee yhdessä lapsensa kanssa joka välissä.
tai sitten itkeä lapsen kanssa? Vai onko se kunnioittamisen opettamista reagoida noin, kun lapsi on todella loukannut itsensä?
Poika alkaa todella helposti itkeä ja se ei ole mitään aitoa itkua. Erotan kyllä, milloin hän itkee ihan oikeasti ja milloin feikkaa. Ja jälkimmäisessä tapauksessa saatan kysyä noin.
jää maahan makaamaan itkemään kurjaa kohtaloaan ja katkeroitumaan ja voivottelemaan, voikin nousta uudelleen ylös, opetella nauramaan itselleen ja omille virheilleen, hakemaan hätätilassa reippaasti apua ja oppia "kävelemään kivun pois".
En tajua vanhempia jotka ryntäävät paniikissa voivottelemaan ja nyyhkimään lapsen viereen, jos lapsi kompastuu ja hänelle tulee polveen naarmu. Ok, se kirpaisee ja harmittaa, mutta on paljon terveempää oppia laittamaan asiat mittasuhteisiinsa ja opetella siihen että jokaisesta nipistyksestä ei seuraa halvaantuminen ja kuolema...
Minä en tajua vanhempia, joiden mielestä kipua ei saisi muka itkeä. Nämä äidit ovat sitten varmasti hymyilleet tyynesti ja rauhallisesti synnyttäessään?
Kipu voidaan itkeä pois ja sen jälkeen jatketaan matkaa. Näin meillä on lapsia opetettu.
Se siinä ongelma on. Itkee vähän joka asiaa, pieniäkin, ja missä vaan kovalla äänellä. Pitäisikö tällaista taipumusta rohkaista ja voivotella mukana? Pian tulee kouluikäkin..
Alue: Aihe vapaa
väärin jos lapsesta tulee sellainen mankuja. Kyllä hellyyttä saa ja täytyy osoittaa mutta miksi lapsen pitäisi olla kyltymätön koko ajan? Ihan sama kuin itse juoksisit miehesi perässä ja kysyisit monta kertaa päivässä: rakastatko? Mutta RÁKASTATKO oikeasti? Rakastatko? Rakastatko? Et ole tänään sanonut että rakastat!
Kyllä siihenkin kyllästyisi, ei se mieskään koko aikaa ole tuputtamassa rakkauttaan vaikka rakastaa koko ajan.
Meillä lapsia on rakastettu ja hellitty muttei lellitty turhan takia ja ihan hyviä on tullut. Empaattisia, menestyviä kauniita nuoria aikuisia, nuorimmainen vasta 8v. Kyllä se itsetunto tulee ihan muualta kuin paapomalla
64