3 harrastusta liikaa ekaluokkakaisella?

Molempia on kaksi kertaa viikossa. Viulutunnit kestävät 30 min ja 45 min ja baletti tunnin kahdesti viikossa. Itse on harrastukset halunnut ja jos molempia haluaa jatkaa, ei voi harrastuskertoja vähentää. Katsotaan, miten jaksaa.

Tosin soittotunteja on 2 x 30 min; lisäksi pelaa sählyä ja käy kielikerhossa.

Tokaluokkalaisella on saman verran.



Kumpikaan ei kyllä käy iltapäiväkerhossa tms koulun/eskarin jälkeen (olen pienemmän kanssa kotona).

Meidän 7v haluaisi vastaavan määrän, mutta kun isoveli harrastaa jääkiekkoa ja perheessä on 2v tyllerö lisäksi, niin minä en jaksa kuljettaa kuin "vain" kahteen harrastukseen tätä 7vuotiasta. Mies hoitaa pojan harrastuksen 100%, mutta mua rassaa työpäivän päätteeksi liiat aikataulut. Lapsi kyllä jaksaisi, heräävät kouluun aamuisin itsekseen ennen kellonsoittoa eli yliväsymystä ei pitäisi olla.

mutta kolme harrastuskertaa ja tunti kerrallaan. Kaksi harrastuskertaa arkena, yksi viikonloppuna Kyseessä on futis ja uimahypyt.



Hän tuntuu jaksavan tätä tahtia ihan hyvin, koska harratukset ovat hänelle mieluisia ja hän itse halusi ne aloittaa. Poika on muutenkin harrastanut ihan pienestä lähtien eli se on jotenkin osa meidän arkea. Harrastukset ovat vain vaihtuneet pojan mielenkiinnon ja halujen mukaan. Väkisin en häntä mihinkään laittaisi.

Minusta 3 harrastusta on liikaa, jos lapsi on ensin päivän koulussa ja iltapäiväkerhossa.



Meidän eppu tulee koulusta suoraan kotiin, koska olen äitiyslomalla. Iltaharrastuksia on kaksi (liikunta- ja musiikkiharrastus), ja minusta tämä on maksimi. Jos hän olisi päivittäin ip-hoidossa, olisi harrastuksia vain yksi.

määrä hyvä, yhtään enempää ei tarvitse.

Minusta on parempi harrastaa kuin katsoa tv:tä tai roikkua netissä. Lapsesi tilanne kuulostaa ihan hyvältä, jos kerran lapsi itse haluaa harrastaa ja lisäksi hänelle jää vielä aikaa vapaaseen, ohjaamattomaan leikkiinkin. Harrastusten laatukin kuulostaa oikein tervehenkiseltä; tanssi kehittää motoriikkaa ja kuntoa, ja kannustaa terveisiin elämäntapoihin, ja instrumentin soittaminen puolestaan tarjoaa aivan toisenlaisia elämyksiä ja kehittää non-verbaalisen viestinnän kykyä ja luovuutta (kuten tuo tanssikin kyllä).



Ainoa mitä miettisin ja pitäisin riskinä noissa harrastuksissa, on liika kilpailuhenkisyys. Onko lapsenne luonteeltaan kovin kilpaileva? Jos on, motivaatio harrastamiseen voi huomaamatta kehittyä nimenomaisesti muiden kanssa kilpailemisen ympärille itsensä kanssa kilpailemisen (eli itsensä kehittämisen) sijaan. Jos lapsen elämässä ei ole mitään muuta kuin kilpailemista, siis ei mitään toimintaa, joka koetaan tyydyttävänä ihan itsensä vuoksi, riskinä on että harrastuksista tulee enemmän paineita kuin energiaa. Mutta jos kyse on tosiaan vain siitä, että lapsi haluaa ilmaista ja kehittää itseään, antaisin mielihyvin hänen harrastaa!

Meillä 4 veellä kolme harrastusta (luistelu, muskari, jumppa) joihin menee yhtä paljon aikaa kuin teillä.



Kyllä kai eka luokkalainen tuon verran jaksaa?

on 2 harrastusta, taitoluistelu ja telinevoimistelu. Luisteluharkkoja on 3-4 kertaa viikossa 2 h kerrallaan ja telinevoimistelua on 1 x viikossa 1 h.



Meillä on ihan pienestä harrastettu paljon liikuntaa eikä vielä ole ollut jaksamisongelmia ja leikillekin jää aikaa.

Kyllä meidän 7v jaksaisi usean harrastuksen. Nyt hänellä on yhtenä arkipäivänä tunnin harrastus ja viikonloppuna 45min harrastus.

Jos koulussa alkaa liikuntakerho, niin varmaan haluaa sinnekin mennää yhtenä arkipäivänä, jos ei satu toisen harrastuksen kanssa samanaikaisesti.



Jos autolla pääsee harrastuspaikalla ja pois, niin eihän se nyt niin raskasta ole. Ekalla vielä läksyt on helppoja ja niitä tulee vähän.



Jäähän tuossa aikaa leikkiä kavereidenkin tai sisarusten kanssa useampana päivänä.



Tosin aika haastavia on teidän lapsen harrastukset. Viuluakin kun pitää kotonakin treenata paljon ja ne soittoläksyt jaksaa harjoitella.



Meidän toinen lapsi ei ikinä jaksaisi moista määrää harrastuksia. Hän käy ainoastaan kuvataidekoulussa. On hyvin musikaalinen, mutta ei halua opetella soittamaan mitään soitinta, koska se olisi liian työlästä. Ei ole yhtään liikunallinen ja valittaa, että koulun jälkeen vaan ei jaksa lähteä mihinkään. Onneksi sentään kavereiden kanssa jaksaa jousta ulkona. Tosin ei joka päivä sitäkään jaksa.

niin ei kait siinä ole ongelmaa. Ja jos vielä aikuinen jaksaa kuljettaa. Meillä tokaluokkalaisella tällä hetkellä 5 harrastuskertaa viikossa. 4 arki-iltoina ja yksi viikonloppuna. Ehtii leikkiä koulun jälkeen monta tuntia kavereiden kanssa ja itse haluaa harrastaa näitä harrastuksia ja aina sinne mielellään lähtee...

Ajattele jaksaisitko sinä työpäivän päätteeksi tehdä kotityöt, harrastaa ja vieläpä tehdä koulutehtävät. Jaksaisitko ilman väsymystä / ärtymystä. Aikuiset on todella sekaisin. Koulu on numero 1 ja kaverit 2....miten kavereille jää aikaa saati sitten omille ajatuksille..huh huh. Järki käteen vanhemmat !!! Yksi harrastus riittää mielestäni. Lapsi tarvitsee myös itsenäistä aikaa jotta voi miettiä / pohtia yksinään hieman asioita, lapsen identiteetti ei pääse kehittymään jos lapsi ei saa aikaa myös itselleen sekä omille ajatuksilleen.

Vanhemmat herätkää jo !!!

t. 3 LAPSEN ÄITI ( Lapset 21v, 7v 4v )

Lisämainintana poikani pelaa jääkiekkoa nyk. ammatikseen, hänellä oli vain yksi harrastus ja aloitti pelaamisen 6.v eikä hitto siitä tehty ongelmaa.

Silloin kun pohdit jo sitä onko liika harrastuksia, ne ovat jo ensimmäiset hälytyskellot.

Pienemmät tyttäreni käyvät vain kerran viikossa uimassa ja silloinkin minä uin viereisessä altaassa.

JÄRKI KÄTEEN VANHEMMAT !

Mä sanoisin, että yksi harrastus riittää ekaluokkalaiselle. Pitää olla aikaa muuhunkin.

ajattelen viulunsoittoa yksistään, siinä pitää harjoitella päivittäin kotona tullakseen hyväksi soittajaksi vai olenko väärässä.



Jos on päässyt konservatoriolle/musiikkiopistoon tulee orkesteriharjoituksia ja esiintymisiä. Soittotunnin lisäksi tulee vielä teoriaopinnot.





Baletti, riippuu mihin tähtää. Jos tanssi on vain liikunnan vuoksi ja kerran viikossa. Todellisuudessa baletin harrastaminen vaatisi lisäksi voimistelun tullakseen hyväksi tanssijaksi.



Hiphop kuulostaa sellaiselta joka ei kuulu ballerinnan elämään.



Miettikää mihin tähtää.



Oma tytär on käynyt kuusi vuotta konservatoriolla, joinakin vuosina on ollut sinne kolmena iltana meno. Oma soittotunti, orkesteri ja teoria ja nämä olleet eri päivinä. Lisäksi soittaa kotona jonkin verran. HÄn ei ajallisesti tarvitse muuta että ehtii olla myös kavereiden kanssa ja hoitaa varsinaisen "työnsä" eli koulunkäyntinsä hyvin.



Varoituksen sana liiasta harrastamisesta. Tyttäreni luokalla on ollut oppilaita joilla paljon harrastuksia joista osa muuttuneet väkinäisiksi ja ainoastaan vanhempien pakottamina niissä käyvät. Murrosiässä jotkut pistävät sen verran hanttiin että harrastamiset voi jäädä siihen.



Itse en antaisi ottaa lisää kuin yhden harrastuksen lisää en kahta kerrallaan jos on jo yksi. Mentäisiin vuosi kahdella harrastuksella ja sitten myöhemmin lisättäisiin jos on kiinnostusta edelleen ja aikaa.



7 vuotiaalla on nyt tärkein asia saada koulutyö sujumaan mallikkaasti ja olemassa oleva harrastus pidettyä.

burn aut.



Liika on liikaa. Älkää tuhotko lapsianne liiallisella suorittamisella.



Viulun soittaminen vaatii soittotunnin lisäksi kotiharjotteita. Alkuun vanhemman on oltava mukana soittotunneilla ja opeltelva oikea soittoasento että voi kotona korjata soittajan asentoa kun lapsi harjoittelee.

t. tokaluokkalaisen ja eskarilaisen äiti

Oletteko siis periaatteessa sitä mieltä, eli riippumatta siitä, minkälainen tilanne perheessä muuten on, minkälaisia päiviä lapsilla on, mitä viikonloppuisin tehdään, jne jne, ekaluokkalaiselle 3 harrastusta on liikaa?

Kannattaisikohan avartaa sitä maailmankatsomusta hieman ja todeta että perheiden arjet ovat erilaisia?



Minulla on tokaluokkalainen ja eskarilainen. Eskarilainen on eskarissa klo 9-13 ja tokaluokkalainen suunnilleen saman verran. Itse olen kotona, vien heitä aamulla ja haen puolilta päivin. Tokaluokkalaisen läksyihin menee n.5-20min/päivä.

Lapset ovat siis vapaalla yhden jälkeen.



Yhtenä iltapäivänä tokaluokkalainen käy koululla jumppakerhossa ja toisena iltapäivänä eskarilainen liikuntaleikkikoulussa.



Yhtenä iltana molemmat käyvät soittotunnilla ja tokaluokkalainen teoriassa.



Vielä yhtenä iltapäivänä lapset ovat kotikielenopetuksessa (jonka laskisin harrastukseksi, koska on koulutuntien ulkopuolella, olemme siis kaksikielisiä).



Tunnen lapseni, ja huomaisin kyllä, jos tämä olisi heille liikaa. Heillä on todella paljon aikaa leikkiä ja viikonloput esim. ovat vain laiskottelua ja perheen yhdessäoloa varten.

Ja mitä soittotunteihin tulee - ei heistä tarvitse mitään taiteilijoita tulla! Saavat tottakai lopettaa, jos ei soittoharrastus enää huvita, eikä heidän todellakaan tarvitse harjoitella joka päivä; soitamme ehkä joka toinen päivä kaikki yhdessä tai ainakin lapset ja toinen vanhemmista, kokeilemme toistemme soittimia (mies ja minä soitamme myös) eikä kyse todellakaan ole velvollisuudesta, vaan perheen yhteisestä ajasta.



Olen itse ollut vanhempieni harrastuskunnianhimon uhri lapsena, enkä todellakaan halua sitä omille lapsilleni! Heidän ei tarvitse suorittaa, mutta jos he haluavat tehdä jotain, tuen heitä siinä.

että 7-vuotiaana jo pitäisi miettiä "mihin tähtää" ja treenata harrastuksiaan niin, että "voi tulla hyväksi". Aika kamalaa, jos 7-vuotias ei saisi harrastaa hiphoppia sen takia, ettei se sovi balleriinalle. Entäs jos lapsi onkin enemmän "hiphop-tyyppi", tai isompana tykkääkin kansantanssista? Mistä sen voi 7-vuotiaana tietää?

Toki on harrastuksia, joihin kannattaa suhtautua tietyllä vakavuudella, kyllä meilläkin kannustetaan tokaluokkalaista hoitamaan soittoläksynsä ym., mutta emme kuitenkaan pohdi muuta elämää siltä kannalta mikä sopii viulistille. Saa muutakin harrastaa ja on hyvä kokeilla erilaisia asioita.

Kannattaa myös muistaa, että on erilaisia lapsia. Monet tässäkin ketjussa puhuvat, että koulutyöt pitää hoitaa ensin ja koulu on tärkein. Sitten, jos aikaa ja energiaa jää, on harrastusten vuoro. Olen tässä ihan samaa mieltä, mutta kannattaa muistaa, että lapsilla kuluu hyvin erilaisia aikoja koululäksyihin. Omani usein tekee läksyt jo koulussa tai käyttää niihin kotona muutaman minuutin. Kauaa meillä ei läksyjen tekoon missään tapauksessa mene. Tulevina kouluvuosina ei ehkä selviä yhtä helpolla, mutta toistaiseksi harrastukset eivät todellakaan rasita koulumenestystä. Jos koulu alkaa vaatia enemmän, niin sitten mietimme harrastusaikatauluja uudelleen. Itse ajattelisin niinpäin, että nyt on hyvä harrastaa, kun koulu on vielä helppoa ja koulupäivät lyhyitä.

Oman lapseni soitto- ja toeriatunnit ovat iltapäivällä koulun jälkeen. Siis siihen aikaan, kun monet kaverit ovat iltapäiväkerhossa. Illat jäävät vapaiksi. Iltoihin ja viikonloppuihin meillä mahtuu hyvin liikuntaharrastus, jossa on treenit useampaan kertaan viikossa. Silti on aikaa leikkiä kavereiden kanssa pihalla tuntikausia, katsoa telkkaria, lukea... Tehdä kaikkia niitä asioita mitä tuonikäiset tekevät.

Ei useampi harrastus viikossa ole aina huono asia, vaan kokonaisuus ratkaisee. Ja paljon riippuu aikataulutuksesta: meneekö harrastuksiin kaikki illat vai käytetäänkö niihin vaikka pari iltapäivää, yksi arki-ilta ja viikonloppuaamu. Lasta, aikatauluja ja perheen muuta tilannetta tuntematta on mahdoton sanoa mikä on liikaa.

Kannattaa myös muistaa, että vaikki kaikki lapset eivät ole intohimoisia harrastajia, niin on myös lapsia, jotka ovat jo nuorena löytäneet sen "oman juttunsa". Nauttivat suunnattomasti harrastuksestaan ja harrastuskerrat ovat viikon kohokohtia. Julmalta tuntuisi kieltää tällaiselta lapselta harrastus vain sen takia, että yksi harrastustunti viikossa on sopivaa, muu liikaa.

ajattelen viulunsoittoa yksistään, siinä pitää harjoitella päivittäin kotona tullakseen hyväksi soittajaksi vai olenko väärässä. Jos on päässyt konservatoriolle/musiikkiopistoon tulee orkesteriharjoituksia ja esiintymisiä. Soittotunnin lisäksi tulee vielä teoriaopinnot. Baletti, riippuu mihin tähtää. Jos tanssi on vain liikunnan vuoksi ja kerran viikossa. Todellisuudessa baletin harrastaminen vaatisi lisäksi voimistelun tullakseen hyväksi tanssijaksi. Hiphop kuulostaa sellaiselta joka ei kuulu ballerinnan elämään. Miettikää mihin tähtää. Oma tytär on käynyt kuusi vuotta konservatoriolla, joinakin vuosina on ollut sinne kolmena iltana meno. Oma soittotunti, orkesteri ja teoria ja nämä olleet eri päivinä. Lisäksi soittaa kotona jonkin verran. HÄn ei ajallisesti tarvitse muuta että ehtii olla myös kavereiden kanssa ja hoitaa varsinaisen "työnsä" eli koulunkäyntinsä hyvin. Varoituksen sana liiasta harrastamisesta. Tyttäreni luokalla on ollut oppilaita joilla paljon harrastuksia joista osa muuttuneet väkinäisiksi ja ainoastaan vanhempien pakottamina niissä käyvät. Murrosiässä jotkut pistävät sen verran hanttiin että harrastamiset voi jäädä siihen. Itse en antaisi ottaa lisää kuin yhden harrastuksen lisää en kahta kerrallaan jos on jo yksi. Mentäisiin vuosi kahdella harrastuksella ja sitten myöhemmin lisättäisiin jos on kiinnostusta edelleen ja aikaa. 7 vuotiaalla on nyt tärkein asia saada koulutyö sujumaan mallikkaasti ja olemassa oleva harrastus pidettyä.

Olen aivan aimänä! Miksi ihmeessä ei? Oma lapseni on harrastanut tanssia toistakymmentä vuotta ja siihen on mahtunut kaikenlaista tanssia. Klassinen baletti on hänen päälajinsa ja suorittaa siinä laajaa oppimäärää 7.balettiluokalla. Lastentanssin ja esibaletin jälkeen kun siirtyi oikeille balettiluokille otti "sivuaineiksi" jazztanssia ja modernia ja on käynyt intensiivikursseja juuri hiphopista (ja flamengosta).



Lapsen opettaja pitää tärkeänä että treenataan monipuolisesti eri tansseja nuorena, että löytää sen oman lajinsa, plus että eri tanssilajit lisäävät oman kehon hallintaa ja harjaannuttavat lihaksia monipuolisemmin kuin pelkkä klassinen. Onhan hiphop erinomainen tasapainon kehittäjä! Lisäksi on vielä niin että taiteen perusopinnoiksi ei riitä pelkät balettitunnit, vaan näitä "sivuaineita" on otettava jos pisteet tahtoo saada kasaan.



Ap:lle huomio: baletin tuntimäärät nousevat ikää myöden. Lastentanssissa ja esibaletissa treenataan vain kerran viikossa, mutta balettiluokilla on kahdet treenit viikossa plus mahdolliset näytösharjoitukset.

Monilla okt-alueilla ei välttämättä ole omanikäistä lapsiseuraa, ja jos joku onkin, niin he harrastavat iltaisin. Täälläpäin ainakin on ihan tavallista että 1-luokkalainen on jossain harrastuksessa 2-3 iltana viikossa.

Mitä tekee lapsi jolla niitä harrastuksia ei ole? Pelaa kotona pleikkaa/katsoo telkkaa?

Kiertää ovelta ovelle kyselemässä lähtiskö joku ulos. Harvemmin lähtee, yks harrastaa tänään, toinen huomenna illalla jne.

Kaikkien lapset eivät vain leiki pitkin pihoja illat pitkät ja hyvä niin.

Nimittäin näitä aina_aikuisten_valvomattomia_ leikkijöitäkin on nähty. Myllätään keskeneräisillä rakennustyömaatonteilla, haetaan sieltä majanrakennusaineita (toisten rakennustarvikkeista) jne. Leikitään joen rantapenkoilla vaarallisissa paikoissa jne. Temppuillaan pyörillä liikenteen seassa ilman kypäriä ja tehdään uhkarohkeita temppuja jne.

Mieluummin hyviä harrastuksia kuin valvomatonta tyhmäilyä monen kilometrin säteellä kotoa, niin ettei aikuiset edes tiedä/välitä missä kullanmurut luuhaavat ja mitä tekemässä.

Nyt ei hei enää olla 1970-luvun lintukotosuomessa!

Ajattele jaksaisitko sinä työpäivän päätteeksi tehdä kotityöt, harrastaa ja vieläpä tehdä koulutehtävät. Jaksaisitko ilman väsymystä / ärtymystä. Aikuiset on todella sekaisin. Koulu on numero 1 ja kaverit 2....miten kavereille jää aikaa saati sitten omille ajatuksille..huh huh.