Olen naimisissa ja rakastunut työkaveriini.

kun tuollaisessa suhteessa jo olette. Mitä sitä pidättelemään. Jos ja kun jää kiinni, niin on edes saanut seksiä. Vähän turhauttavaa olis jäädä kiinni jostain suukottelu- ja ja juttelusessioista!



Se huono puoli tuossa on, että homma ei vaan valitettavasti voi ikuisesti jatkua noin ja on riski että se hiertää myöhemmin välejänne sekä perhesuhteitanne.

sehän tässä hiertääkin. Mutta ei nyt panna kuitenkaan:)vaikka mieli tekisi, myönnän. Ajattelen jotenkin, että mahdollisen kiinnijäämisen yhteydessä voisin ainakin rehellisesti sanoa että sänkyyn ei olla menty. En sitten tiedä muuttaisiko se asiaa, ehkä ei! Niin ja mies on perheellinen myös, samassa tilanteessa ollaan, ja molemmille on selvää että erota ei haluta. Huoh. ap

Tuosta ei hyvä heilu.



Ensinnäkään et rakasta ja/tai kunnioita aviomiestäsi, jos olet päästänyt suhteen noinkin pitkälle. Jos haluat olla kumppanisi kanssa, et vain yksinkertaisesti päästä ketään miestä noin iholle.



Ja kyllä se toinen mies unohtuu, jos hänet unohdat. Rakastaminen on tahdon asia! Selkeästi TAHDOIT rakastua avioliiton ulkopuolella.



Nojoo, vierestä on niiin helppo neuvoa, mutta minä olin itse tuossa suossa ja olen onnellinen että siitä selvisin.

Sinä vain luulet, että kunnioitat omaa aviomiestäsi. Jos oikeasti kunnioittasit, et käyttäytyisi noin.

Kyselen mielenkiinnosta kun en itsekään uskonut tällaisen olevan mahdollista. Rakastan miestäni kyllä, ja tätä toista tietenkin vähemmän, ehkä kyseessä on ennemminkin ihastus ja ihana tunne siitä, että joku toinenkin välittää noin paljon, romantiikan nälkä ja kaikki sellainen... Tiedän että pitäisi lopettaa. Mutta en nyt ihan allekirjoita sitä että toiseen voi rakastua vain jos oma suhde on huono ja rakkaudeton. Niin ja naimisissa olen ollut 15 vuotta. ap

en nyt suostu loukkaantumaan mistään kommenteista vaan kaipaan eritoten samaa kokeneiden neuvoja. Jos ei ole itse kokenut vastaavaa, ei voi tietää. Elämä ei ole mustavalkoista aina.

kaksi vaihtoehtoa:



1. Soitte, että suhde loppuu ja olette tekemisissä toistenne kenssa vain työasioissa, tahdonvoimalla se varmasti onnistuu jos vaan tarpeeksi motivaatiota omista perheistä saa. Näin siis toimit, jos asia ja syyllisyys vaivaa koko ajan. Niiden kanssa et pysty elämään kovin kauaa.



2. Jos tilanne on sinusta hyvä, etkä halua edetä pidemmälle, ja jos molemmat haluatte jatkaa näin, niin jatkakaa. Eläkää sivusuhdetta, pitäkää salaisuus huolella, älkää aloittako tiheämpiä tapaamisia tai edetkö seksiin. Joskus se voi onnistua vuosikausia, jos pitää järjen päässä. Mutta se edellyttää sitä, että et paini syyllisyyden kanssa vaan hyväksyt itse tilanteen.



ÄLKÄÄ missään vaiheessa, koskaan kertoko puolisoillenne. Teette pahaa monelle ihmiselle silloin. Vahinko on jo tapahtunut, mutta sen aiheuttamat haitat muille voi minimoida.



Itse olen kolmatta vuotta ollut työkaverini kanssa suhteessa, joka on suurimman osan aikaa kaveruutta, mutta välillä on myös seksiä, tunnemme jatkuvaa vetoa toisiimme ja koko ajan pientä virettä on ilmassa. Kohtaamme kahdestaan kuitenkin vain joitakin kertoja vuodessa, aina työreissujen tms. yhteydessä, eli perheeltä ei tuolle viedä aikaa. Saamme lisämaustetta elämäämme ja enemmän seksiä, jota kumpikaan ei kotona saa oikein tarpeeksi (mies ei saa vaimoltaan kuin 1-2 kertaa kuukaudessa ja mun mieheni ei oikein jaksa, yhdynnät on aina tosi nopeita tai sitten loppuvat kesken kun kunto loppuu ) mutta muuten rakastamme puolisoitamme ja haluamme jatkaa avioliittojamme ihan normaalisti. Toimii toistaiseksi. Väärinhän se on, mutta tämä on nyt tilanne.

Syyllisyys painaa kyllä aina välillä ja tästä olemme paljon jutelleet. Miestä ei paina, ja tämä vähän kyllä vaivaa minua. Ihaninta tässä on minusta tämä ystävyys ja miehen mielenmaailmaan sukeltaminen, siksi en hennoisi tästä luopua. Niin ja arjen piristys tietysti. Neljänkympin kriisiä ehkä... Saa nähdä, onnistuuko jatkossa askel taaksepäin pelkkään ystävyyteen.

ja "neloselta" haluaisin todella kuulla miten tuosta tilanteesta pääseminen onnistui!

ei myöskään olla tämän työkaverin kanssa menty "loppuun asti", on juttelu ja suukottelutasolla.



Ettekö te muut koskaan ajattele että mitäs jos se vaimo saa tietää? Ei varmaan mitään kivoja juttuja lähde liikkeelle sen jälkeen ja vähän ahdistavaa olla sen jälkeen samassa työpaikassa.



Meillä ollut nyt puoli vuotta taukoa sivusuhteesta, mutta en tiedä luiskahdanko takaisin paheelliselle tielle kun töissä joudutaan kohta taas näkemään.

Sotku siitä tulee. Parhaimmillaan suhde jatkuu sivussa hetken ja sitten se kuivahtaa ilman suuria tunteita -> elämä jatkuu kuten ennenkin. Tämä siis on se paras vaihtoehto, jossa kenellekään ei tule pahamieli ja saat hiukan maistaa sitä huumaa sivussa.



Valitettavasti sitten ne muut vaihtoehdot on ero, jommankumman ero ja toinen jatkaa liittoaan, paljon pahaa mieltä, kun rakastaa toista ja ei pysty tekemään asialle mitään. Lisäksi voitte pilata luottamuksen aviopuolisoon, jos jäätte kiinni. Kaiken kaikkiaan tuskaa tulee...



Itse erosin puolisostani ja olen tuon toisen miehen kanssa ollut yhdessä 11 vuotta. Sen sähläyksen ja paljon itkun jälkeen elämä jatkui onnellisena. Kaverini taas rakastui, erosi itse ja mies ei eronnutkaan lupauksista huolimatta. Suhde jatkui raastavana vuosia ja kaverini itsetunto poljettiin maihin. Nyt on päässyt tolpilleen ja rakentaa oikeaa ihmissuhdetta puhtaalta pöydältä. Toisella kaverilla taas salasuhde on jatkunut neljä vuotta ja hajoittanut hänet sisäisesti. Mitään yhteistä toivoa ei ole, mutta rakastaa tätä toista.



Mieti tarkkaan nyt tilannetta. Mitä pidemmälle se menee, sitä kamalammaksi elämä todennäköisesti menee.

itselleen sellaisen kumppanin, kuka ei petä häntä. Oikean naisen kanssa ehkä seksikin onnistuisi hänellä paremmin.

Pettäjä on siinä suhteessa itsekäs, että haluaa säästää kakun ja haukata. Tuhlaa toisen elämän ja mahdollisuudet kun ei kerro asiasta. Toinen luottaa ja kun käry käy sitten vuosien päästä, huomaa kaiken luottamuksen olleenkin vain valhetta.

Nyt hänellä olisi mahdollisuus etsiä uusi kumppani itselleen ja alkaa alusta.

Niin ja lapset yleensä vaistoavat, että kaikki ei ole kunnossa. Mitä olen jutellut kavereiden kanssa, lapset on tienneet, että isi tai äiti pettää, vaikka puoliso ei tietäisikään.

kaksi vaihtoehtoa:

1. Soitte, että suhde loppuu ja olette tekemisissä toistenne kenssa vain työasioissa, tahdonvoimalla se varmasti onnistuu jos vaan tarpeeksi motivaatiota omista perheistä saa. Näin siis toimit, jos asia ja syyllisyys vaivaa koko ajan. Niiden kanssa et pysty elämään kovin kauaa.

2. Jos tilanne on sinusta hyvä, etkä halua edetä pidemmälle, ja jos molemmat haluatte jatkaa näin, niin jatkakaa. Eläkää sivusuhdetta, pitäkää salaisuus huolella, älkää aloittako tiheämpiä tapaamisia tai edetkö seksiin. Joskus se voi onnistua vuosikausia, jos pitää järjen päässä. Mutta se edellyttää sitä, että et paini syyllisyyden kanssa vaan hyväksyt itse tilanteen.

ÄLKÄÄ missään vaiheessa, koskaan kertoko puolisoillenne. Teette pahaa monelle ihmiselle silloin. Vahinko on jo tapahtunut, mutta sen aiheuttamat haitat muille voi minimoida.

Itse olen kolmatta vuotta ollut työkaverini kanssa suhteessa, joka on suurimman osan aikaa kaveruutta, mutta välillä on myös seksiä, tunnemme jatkuvaa vetoa toisiimme ja koko ajan pientä virettä on ilmassa. Kohtaamme kahdestaan kuitenkin vain joitakin kertoja vuodessa, aina työreissujen tms. yhteydessä, eli perheeltä ei tuolle viedä aikaa. Saamme lisämaustetta elämäämme ja enemmän seksiä, jota kumpikaan ei kotona saa oikein tarpeeksi (mies ei saa vaimoltaan kuin 1-2 kertaa kuukaudessa ja mun mieheni ei oikein jaksa, yhdynnät on aina tosi nopeita tai sitten loppuvat kesken kun kunto loppuu ) mutta muuten rakastamme puolisoitamme ja haluamme jatkaa avioliittojamme ihan normaalisti. Toimii toistaiseksi. Väärinhän se on, mutta tämä on nyt tilanne.

Miehellä itsetunto kohoaa, koska kokee olevansa mahtisonni ja nauraa miehellesi, koska se on aisankannattaja. Miehet tykkää panna naimisissa olevia naisia osaltaan siksi, että saa siitä kukkotappelussa voiton ja voi halveksia miestä, joka antaa muiden miesten paneskella akkaansa.

Sinä saat itsetunnollesi kohotusta, koska saat vaimolta miehen. Naisilla on jatkuva kilpailu keskenään ja naiset on susia toisilleen. Itsetunto kohoaa kun pystyy nappaamaan miehen toiselta naiselta. Kokee saavansa palkinnon kun mies sanoo, että ei ole seksiä vaimon kanssa, mutta on sinun kanssa. Itsetuntoa hivelee.

Elämä on raadollista ja pelejä pelataan kun oma itsetunto ei ole kunnossa. Mutta luonnossakinhan eläimet raatelevat toisia saadakseen seksiä. Samoin ihmiset, mutta hiukan hienotunteisemmin.

kaksi vaihtoehtoa:

1. Soitte, että suhde loppuu ja olette tekemisissä toistenne kenssa vain työasioissa, tahdonvoimalla se varmasti onnistuu jos vaan tarpeeksi motivaatiota omista perheistä saa. Näin siis toimit, jos asia ja syyllisyys vaivaa koko ajan. Niiden kanssa et pysty elämään kovin kauaa.

2. Jos tilanne on sinusta hyvä, etkä halua edetä pidemmälle, ja jos molemmat haluatte jatkaa näin, niin jatkakaa. Eläkää sivusuhdetta, pitäkää salaisuus huolella, älkää aloittako tiheämpiä tapaamisia tai edetkö seksiin. Joskus se voi onnistua vuosikausia, jos pitää järjen päässä. Mutta se edellyttää sitä, että et paini syyllisyyden kanssa vaan hyväksyt itse tilanteen.

ÄLKÄÄ missään vaiheessa, koskaan kertoko puolisoillenne. Teette pahaa monelle ihmiselle silloin. Vahinko on jo tapahtunut, mutta sen aiheuttamat haitat muille voi minimoida.

Itse olen kolmatta vuotta ollut työkaverini kanssa suhteessa, joka on suurimman osan aikaa kaveruutta, mutta välillä on myös seksiä, tunnemme jatkuvaa vetoa toisiimme ja koko ajan pientä virettä on ilmassa. Kohtaamme kahdestaan kuitenkin vain joitakin kertoja vuodessa, aina työreissujen tms. yhteydessä, eli perheeltä ei tuolle viedä aikaa. Saamme lisämaustetta elämäämme ja enemmän seksiä, jota kumpikaan ei kotona saa oikein tarpeeksi (mies ei saa vaimoltaan kuin 1-2 kertaa kuukaudessa ja mun mieheni ei oikein jaksa, yhdynnät on aina tosi nopeita tai sitten loppuvat kesken kun kunto loppuu ) mutta muuten rakastamme puolisoitamme ja haluamme jatkaa avioliittojamme ihan normaalisti. Toimii toistaiseksi. Väärinhän se on, mutta tämä on nyt tilanne.

hyvää tarkoittavista neuvoistasi, mutta en todellakaan tule nielemään väitettä, että lapsemme jotenkin kärsisivät. Olemme kotona hyväntuulisia, rakastavia ja rentoja vanhempia eikä tämä sivusuhde mitenkään näyt käytöksessäni.



Enkä usko ollenkaan, että mieheni haluaisi vaihtaa elämänsä johonkin toiseen, vaikka joskus saisi kuulla suhteestani.



Sivusuhteeni ei siis mitenkään häiritse perheemme elämää enkä kotona ollessani edes ajattele häntä.



En myöskään ollut hakemassa täältä neuvoja, vaan kommentoin ap:lle



Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Uskon että meidän perheellemme näin on hyvä. Toisille toisin!



t. 9

saat olla ihan mitä mieltä haluat, mutta en ole kiinnostunut mielipiteistäsi. En tosiaankaan halua "viedä" keneltäkään yhtään mitään, enkä naureskele kellekään. Olen kiinnostunut vian ajoittaisesta yhdessäolosta tuon miehen kanssa, en hänen elämänsä tuhoamisesta. Rakastaa vaimoaan ja hyvä niin.



Ja tosiaan minä en täällä pyydellyt apua.



t. 9

minulle vastasi,älkää häntä tuomitko! Ja vähän harmaan sävyjä elämään. T. ap

hyvää tarkoittavista neuvoistasi, mutta en todellakaan tule nielemään väitettä, että lapsemme jotenkin kärsisivät. Olemme kotona hyväntuulisia, rakastavia ja rentoja vanhempia eikä tämä sivusuhde mitenkään näyt käytöksessäni.

Enkä usko ollenkaan, että mieheni haluaisi vaihtaa elämänsä johonkin toiseen, vaikka joskus saisi kuulla suhteestani.

Sivusuhteeni ei siis mitenkään häiritse perheemme elämää enkä kotona ollessani edes ajattele häntä.

En myöskään ollut hakemassa täältä neuvoja, vaan kommentoin ap:lle

Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Uskon että meidän perheellemme näin on hyvä. Toisille toisin!

t. 9

kyllä kaiken sen jälkeen mitä mun elämässäni on ollut, osaan miettiä asioita hyvinkin tarkasti. Työssänikin näkee kaikenlaista. Pahoja tekoja on monentasoisia ja niiden vaikutukset moninaisia. Kaikki lähtee JOKAISELLA tietenkin omasta rakkaasta itsestä, vaikka kuinka väittäisi toista. Mutta hyvin lähellä tulee lasten ja perheen hyvinvointi.



En väitäkään että eläisin niinkuin pitää ja että tämä olisi oikein, mutta näin se elämä nyt mun kohdallani menee eikä siitä sen enempää.



9

kaksi kertaa samassa tilanteessa.Tosin eka kerta oli opiskelukaverini.Elin avoliitossa, mutta ihastuin toiseen mieheen.Pidin myös rajana, että seksiä ei harrasteta.Tosin suutelua ja hyväilyä oli paljonkin.Tätä jatkui vain noin puoli vuotta ja paljastumisen pelossa kerroin miehelleni.Erosimme, mutta näin olisi käynyt varmasti muutenkin.Suhde opiskelukaveriin jatkui reilun vuoden ajan.Seksiä oli, mutta pikku hiljaa suhde kuivui.Hyvä niin.



Toisella kerralla elin myös avoliitossa, jonka koin jo väljähtäneen ja kaipasin muutosta.Rakastuin työkaveriini palavasti ja suhteeseen kuului melkein alusta asti intohimoa ja seksiä kaiken muun hyvän lisäksi.10kk kamppailin syyllisyyden kanssa ja mietin ratkaisua suuntaan tai toiseen.Välilllä otin etäisyyttä työkaveriin ja yritin tosissani saada asiat toimimaan mieheni kanssa.Lopulta päädyimme yhdessä eroon, ja se oli paras ratkaisu.En siis missään vaiheessa kertonut miehelleni suhteesta,tosin luulen että hän jollain tapaa arvasi asian.Suhde työkaveriin jatkui ja nyt olemme onnellisesti naimisissa kahden lapsen kera.



Eroa ap:n kokemuksiin taitaa siis olla se, että molemmissa tapauksissa koin avoliittoni tai lähinnä tunteeni avomieheeni väljähtäneen ja uusi suhde toi kaikkea sitä mitä kaipasin.



En tietenkään ylpeile sillä että olen pettänyt kaksi kertaa,mutta elämä vaan meni niin ja nyt olen hyvässä suhteessa työkaverini kanssa.

Ihan ensin sen puolesta, että mihin tämä johtaa ja mikä on tämän tarkoitus. Jos tarkoituksena on vain piristää omaa elämää, mutta perhe ja aviopuoliso on edelleen se kaikista tärkein, niin silloin ei asiasta kannata kertoa puolisolle. Itse en ainakaan käsittäisi mieheni puolelta tällaista, ja olisin äärimmäisen loukkaantunut. Tuntisin itseni häväistyksi, kun minun ja mieheni suhteeseen olisi päästetty joku kolmas - olkoonkin, että kyseessä siis vain hyväily/flirttailusuhde. Olisi anteeksiantamatonta, että mieheni olisi jakanut minua koskevaa tietoa kolmannen kanssa - varsinkin seksiin liittyvää, koska se on aina parisuhteen ydin. Myös itsetuntoni kärsisi. Mikä minussa on vikana, kun en riitä? Ei siis kannata kertoa, koska se loukkaisi puolisoa syvästi.



Toisaalta taas jos suhteen annetaan jatkua niin kuin esim. nro 9 epämääräisen ajan, ja siitä voisi alkaa jotain kehkeytyä, on täysin anteeksiantamatonta ja itsekästä olla kertomatta puolisolle. Jos itse saa piristystä avioliittoon flirtistä/seksistä ja se on jatkuvaa, niin on anteeksiantamatonta evätä puolisolta sama mahdollisuus. Monilla kun on käsitys parisuhteen uskollisuudesta hiukan erilainen. Voisi se puolisoakin piristää.



Itse olen seurannut läheisen ystäväni palasiksi hajomista, kun aviomies ilmoitti kuin tyhjästä, että on kaksi vuotta tapaillut toista ja haluaa erota HETI. Ystäväni oli täysin tietämätön asiasta (oli ollut aluksi vain satunnaista tapailua ja viimeiset kuukaudet tiiviimpää) ja oli kaiken lisäksi luullut, että heidän parisuhteensa voi hyvin. Nuorin lapsikin oli saatettu alulle tuon sivusuhteen aikana. Pariskunta vaikutti muutenkin aivan ihanneparilta näin ulkopuolisinkin silmin. Hellyyttä löytyi ja kosketusta ihan joka päivä jne. Mies oli työstänyt eroaan pari vuotta (alkaen siitä, että ei eroa ja siitä sitten hiljalleen siihen pisteeseen, missä oli nyt), ja kaiken lisäksi haukkui vaimonsa lyttyyn, kun tämä ei voinut käsittää, itki ja yritti pyytää miestään harkitsemaan. Vaimo oli kuulemma hullu, inhottava takiainen, jolla oli jokin takertumisongelma... Tosiasia oli se, että vaimo oli nyt siinä kahden vuoden takaisessa pisteessä pakotettuna, ilman vaihtoehtoa.



On itsekästä rikkoa parisuhteen rajoja ja saada siitä itselleen hyvää oloa ja mielihyvää, jännitystä ja ehkä jopa ihan vakava suhde, kun samalla pitää kulissia yllä aviomieheen ja antaa tämän ymmärtää, että suhteessa on kaikki hyvin. Sen verran selkärankaa pitää ainakin olla, että antaa miehellekin mahdollisuuden katsella muita (siis sanoa suoraan, että meidän parisuhde ei nyt riitä mulle ja voisimme molemmat vähän katsella vaihtoehtoja).



Eri asia on tietysti lipsahdus, jonka päättää lopettaa. Siitä on turha alkaa vatvoa puolisolle, koska se on loukkaavaa ja aiheuttaa luottamusongelman. Mutta suunniteltu sivusuhde salaisine tapaamisineen ja parisuhteen asioiden kertominen ulkopuoliselle ilman puolison lupaa on inhottavaa käytöstä, josta pitää kertoa puolisolle ennen kuin ollaan jo erovaiheessa. Silloin on turha ihmetellä, miksi puoliso "sekoaa". Ainakin minä pidän parisuhteen tunnuspiirteinä juuri luottamusta ja läheisyyttä, ja niitähän rikotaan aina, kun aloitetaan sivusuhde.