Lue keskustelun säännöt.
Olen naimisissa ja rakastunut työkaveriini.
28.08.2010 |
Suhde alkoi viime keväänä katseista, flirtistä, sitten siirtyi viesteihin Facebookissa ja lopulta tapaamisiin. Nyt viestittelemme päivittäin ja tapaamme noin kerran viikossa parin tunnin ajan ja silloin suudellaan, jutellaan, hyväillään... Tuntuu että olen saanut todella hyvän ystävän jonka kanssa on ihana jutella ja tietenkin kemiat kohtaavat. Seksiä meillä ei kuitenkaan ole, tai no, ainakaan rakastelua, siihen olen vetänyt rajan ja mieskin kunnioittaa toiveitani. Rakastan kuitenkin miestäni, meillä menee hyvin, olemme jopa lähentyneet ja haluan kunnioittaa häntä, siksi en mene sänkyyn toisen miehen kanssa. Huono omatunto kuitenkin vaivaa, petänhän kuitenkin mieheni luottamuksen, ja tietenkin pelkään paljastuvani ja pitäisi varmaan lopettaa, mutta se on vaikeaa... Kuulisin mielelläni kokemuksianne ja mielipiteitänne!
Kommentit (25)
Tuosta ei hyvä heilu.
Ensinnäkään et rakasta ja/tai kunnioita aviomiestäsi, jos olet päästänyt suhteen noinkin pitkälle. Jos haluat olla kumppanisi kanssa, et vain yksinkertaisesti päästä ketään miestä noin iholle.
Ja kyllä se toinen mies unohtuu, jos hänet unohdat. Rakastaminen on tahdon asia! Selkeästi TAHDOIT rakastua avioliiton ulkopuolella.
Nojoo, vierestä on niiin helppo neuvoa, mutta minä olin itse tuossa suossa ja olen onnellinen että siitä selvisin.
Enkä enää rakastanut miestäni - saatika sitten kunnioittanut. Nykyisin olen naimissa miehen kanssa, eikä tulisi mieleenikään pettää. Mutta kyllä sinä selviä tuosta ihastuksesta. Aivan varmasti.
Olimmme työkavereita ja vielä pahempaa - hän oli pomoni. Hän oli tai on narsisti. Tajusin tämän ja siinä vaiheessa rupesin jarruttelemaan. Hän tekin elämäni helvetiksi työpaikalla. Mutta selvisin siitäkin.
Nyt kun ajattelen taaksepäin, muistan ystävieni neuvot, jotka olivat samanlaisia kuin omanikin.
On todellakin helppo antaa vinkkejä ja ohjeita sivusta, kun tunteet eivät ole mukana. Niin helppoa sanoa nyt. Mutta voin vain sanoa, että anna hänen mennä. Ellet sitten oikeasti halua elää loppuelämääsi hänen kanssaan.
Siihen en osaa sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään välillämme ei ole vielä tapahtunut eikä varmasti tule tapahtumaankaan mikäli se minusta on kiinni, mutta tämä tajuton mustasukkaisuus ajaa minut tekemään hätiköityjä ratkaisuja.
Pelkään, että tunteeni näkyvät tai teen itsestäni ihan pellen näiden tunteiden vuoksi.
Joka päivän toivon, että saisin tavallisen elämämi takaisin ja nämä tunteet kuolisivat pois....
Vai oletko sittenkin vain rakastunut rakastuneena olemisen tunteeseen ja uutuudenviehätykseen..?
Onneksi en ole kertonut "sivusuhteelleni" henkilökohtaisia asioita miehestäni tai meidän seksielämästämme. Mieheni ja perheeni on tärkein kuin myös työkaverilleni hänen vaimonsa ja perheensä. Eli missään tapauksessa en halua erota ja aloittaa uutta elämää "sivusuhteen" kanssa. Nyt vain pitäisi löytää se voima itsestään lopettaa! Tosin ystävyydestä en haluaisi luopua. ap