Olen aika helvetin loukkaantunut miehelleni
meidän 10v hääpäivämme lähestyy ja eräs tunnettu, suosittu suomalainen naisartisti tekee kotimme lähellä rakkauslaulu-keikan tulkiten mm Hectoria ja Juicea.
Lippu sen hintainen että voisimme mennä, pvämäärä hääpäivämme ja vuosipäivämme välissä, ajankohta ja puitteet ja laulujen aiheet olisivat mitä romanttisimmat.
Mutta miespä ei innostunut, menen siis yksin koska olen jo pitkään halunnut kys artistin keikalle+laulut ovat varmasti ihania.
Mies ei voi sen vertaa tinkiä omasta musiikillisesta genrestään kaiken yllämainitsemanikaan vuoksi.
Olen aina tiennyt että miehessä on romantiikkaa yhtä paljon kuin kastemadossa, mutta tämä kirpaisi kyllä :´(
Kommentit (12)
tollanen keikka olis täynnä kärsimystä ja myötähäpeää.
En sano tätä siis ollenkaan pahalla.
Ettekö te olisi löytäneet jotakin, mikä olisi mennyt kummallekin?
Tarkennetaan nyt vielä sen verran että mies on itsekin myöntänyt että kys naisessa on "munaa" eli ei olisi ollut mitään "kärsimysnäytelmää" hänelle(kään).
Toisekseen tuo oli toteuttamiskelpoinen ajankohdan ja taloudellistenkin seikkojen vuoksi.
Ja se on satavarma että mies ei yhtikäs mitään hääpäiväämme ajatellen suunnittele, vetoaa ensikeväänä tulossa olevaan lomamatkaan perheen kanssa siinä asiassa. Sen rahan lisäksi.
Minä VAIN mietin tuota ajankohdan ja aihealueen sopivuutta, mies kuitenkin pitää mm Juicen ja Hectorin sanoituksista.
Jos artisti olisi esim PJ Harvey niin mies menisi sinne vaikka lippu maksaisi 6x sen mitä tuo lippu.
ap
ja sorry mutta minua ei naurata, ehkäpä sitten naurattaisi jos mies tekisi edes jonkinlaisen romanttisen eleen edes 1x/vuodessa.
ap
ap *kiitos, vittuilua ja nauramista päin naamaa juuri kaipaankin, tähän palstaan voi kyllä AINA luottaa mitä tulee kusipäisiin ämmiin*
vikaa niin miksi ihmeessä sitä kuitenkin odotat? Ei voi vaatia toiselta sellaista, mitä toinen ei ole.
Hyväksy miehesi sellaisen akuin hän on
Mä en voi kuvitellakaan ettei mieheni kunnioittaisi toivettani niin paljon että hankkii liput tuollaiseen mihin haluan mennä....
on kohta 13 hääpäivä. Yhtään hääpäivää ei olle juhlittu. Kolmesta ekasta taisin saada ruusuja, sitten se lysti loppui.
Viime vuonna en ees muistanu koko hääpäivää. Mulle se ei ole mitenkään tärkeä, eikä varmaan miehellekään.
T: se joka edelleen ihmettelee mikä on vuosipäivä?
avioliitto on kompromissejä ja myönnytyksiäkin aika ajoin.
En voi ymmärtää että tällainen asia (25e ja n.1½h aikaa)olisi jokin kynnyskysymys hlölle joka ei inhoa muttei rakastakaan kys artistiä ja musiikillista genreä.
Minusta se kertoo jotakin ikävää puolisostsa ja parisuhteen tilasta ja kyllä, sattuu myöntää se vaikka olenkin tiennyt senkin asian jo kauan.
ap
tarkoitan sillä yhteistä taivalta mitä on takana, meillä pian 19v (olen 33v).
Olisi mies sinne tullut, mutta enpä jaksa hänen kuittailua asiasta kuinka ei niin innosta jne. mieluummin menen silloin yksin ja nautin ilman miehen hapanta (vaikka oliskin sisällepäin hapan) naamaa.
ap
Eikö sen vuosipäivän pitäisi olla molempien juttu, eikä että mies tekee naiselle romanttisen teon? Eli siis jotain yhteistä?
Ei se minusta ole sen vähäisempää itsekkyyttä, että ei halua vuosipäivänä tehdä jotain, mikä ei oikeastaan kiinnosta edes toisen mieliksi kuin se, että haluaa toisen käyttävän yhteisen vuosipäivän johonkin melko epämieluisaan. Tai siis musta on melko hassu ajatus, että yhteistä taivalta juhlistettaisiin vain toisen ehdoilla.
En mäkään haluaisi välttämättä lähteä, olisin ehkä jopa snadisti loukkaantunut, jos mies kiukuttelisi mulle, koska haluaa minun vievän hänet vuosipäivänämme freejazz-keikalle, jolla en viihdy.
Jos kyseessä olisi esimerkikisi sun synttärit, musta miehen olisi totta kai pitänyt viedä sut tekemään sun juttua, mutta kun kyseessä on vuosipäivä, eikö sen romantiikan pitäisi kulkea kumapaankin suuntaan? Vai oletko sinä vienyt aiempina vuosipäivinä miestäsi paikkoihin/tapahtumiin, jotka eivät kiinnosta pätkääkään?
En nyt yritä olla vittumainen av-mamma, yritän vain ymmärtää. :/
oikeastaan ihmettele.... pääsethän tuolla aina mato-ongelle kun siltä tuntuu.
:D