Ylihuolehtivat vanhemmat pilaavat nykylapset, YleTeemalla tänään

Kun minä ja sisarukseni olimme lapsia 80-luvulla, asuimme reivitalossa ja taloyhtiössä oli runsaanti saman ikäisiä lapsia, joiden kanssa leikimme ulkona tuntitolkulla päivittäin. Pelasimme korista, keinupalloa, kirkonrottaa, retkeilimme viereisellä pellolla eväät mukana, rakensimme valtavia hiekkalinnoja, teimme "ruokaa" pensaiden marjoista (ruusunmarjat, aroniat jne) nukeillemme ym ym. Kekseliäisyytemme oli rajaton. Talvisin tamppasimme koteja lumihankeen ja kutsuimme kavereita kylään. Laskimme myös mäkeä, luistelimme, hiihdimme lähimetsässä kaakaopullot repussa ym. Sisällä ollessa meillä vanhemmat antoivat rakentaa majoja huoneisiimme ja jopa olohuoneeseen, vaikka se vaikeutti vanhempien tv:n katselua. Majat saattoivat olla paikoillaan päiviä ja nukuimmekin niissä, naapurin lapset mukaan lukien. Saimme syödä aamiastakin majamme keittiössä. Että oli hauskaa! Olen niin kiitollinen vanhemmilleni, ettei meitä turhaan kielletty.

Toista se on nykyään. Ystävieni lapset leikkivät omissa huoneissaan, tai jo leikkivät olohuoneessa (pienet lapset), lelut pitää heti korjata leikin jälkeen pois. Minun lapsuudessa yksi leikki saattoi kestää parikin viikkoa. Meillä oli esim. barbileikit lattioilla hevostalleineen ym. pitkään. Kun leikki loppui, sitten vasta korjattiin oma-aloitteisesti lelut lattialta. Nykyään ei saa mitään majojakaan rakentaa, pitää olla siistiä, majat häiritsevät aikuisia. Kuten lasten ulkona huutamine jne. Kamalaa. Aikuisten pitäisi ymmärtää, että kielloille pitää olla järkevä syy. Ei vain se, että aikuisia häiritsee. Lapsen pitää antaa olla lapsi ja toteuttaa omaa mielikuvitustaan. Ei nyt ihan kaikkea tarvitse sallia, mutta nykyään kyllä suurin osa lapsenaolosta kielletään.

Samoilla linjoilla. Itse yritän antaa lapsieni leikkiä vapaasti, rakentaa sohvatyynyistä majoja yms. mutta mieheni komentaa heti jos alkaa tavarat olla hujan hajan, tai esim. jos lapsi ottaa keittiön kaapista kattilan leikkiin, vie mies sen pois ja antaa lelun tilalle. Yritän selittää miehelle, että leikkiä voi muullakin kuin leluilla, se kehittää mielikuvitusta. Kouluttamista on mutta onneksi hän luottaa vaistoihini kasvattajana :)

Toinen on nää leikkipuistot joissa vanhemmat on jatkuvasti neuvomassa lapsiaan miten tulee leikkiä tai kommunikoida muiden lasten kanssa. Itse saan koko ajan vihaisia katseita vanhemmilta, koska vain tarkkailen tilannetta enkä puutu lasteni leikkeihin elleivät he ihan pahaa tee toisille tai aiheuta vaaratilanteita. Oikein puistattaa kun supermami on kaksivuotiaansa perässä neuvomassa miten leikitään hiekassa, mitä saa ja ei saa tehdä ihan koko ajan.

Oma lapsuus 70-80-luvulla.

Kyllä meitä samalla tavalla ajettiin pois. Ei olisi tullut mieleen mennä potkimaan palloa kenenkään ikkunoiden tai auton lähelle isona lapsena, koululaisena, kun jo voimaa on.

ppienenä alle kouluikäisenä leikittiin vain omassa pihassa siskon, /sisarusten kanssa ja joskus samanikäisen naapurin tytön kanssa.



Koululaisena porukka kokoontui puistoon leikkimään 10 tikkua laudalla ja kirkonrottaa ja se oli hauskaa. ja tosi jännittävää.



Miksihän nykyään koululaiset eivät keräännyt puistoihin leikkimään isolla porukalla tai sitten mene potkimaan palloa pelikentälle?



Päivänselvää on, että niin ennen kuin nyt kukkapenkkien tallominen ja pallon potkiminen jne toisten kodin lähellä häiritsevät En edes muista kenenkään moista yrittäneen omassa lapsuudessa. Potkia palloa seinää vasten, korkeintaan omalla pihalla, ei yhteisillä tai toisten kotien lähellä.

Miksihän nykyään koululaiset eivät keräännyt puistoihin leikkimään isolla porukalla tai sitten mene potkimaan palloa pelikentälle?

90-luvulla (lopussa) syntyneet lapseni eivät enää samalla lailla. Tällä hetkellä opetan 2000 syntyneitä lapsia leikkimään ja he varsinkin tuntuvat olevan hukassa.

Osaa leikkiä sekä yksin, että kavereiden kanssa!

Ja leikit ovat terveitä, ihania roolileikkejä esim. LPS - hahmoilla.

Miksihän nykyään koululaiset eivät keräännyt puistoihin leikkimään isolla porukalla tai sitten mene potkimaan palloa pelikentälle?

.

pääasiassa tietokoneet, -pelit ja aikaavievät harrastukset. Enpä usko, että vaikka n. 10-vuotiaitten vanhemmat ovat niin kontrolloivia ja ylisuojelevia, että eivät antaisi sen ikäisten tehdä mitään itsekseen ulkona. Lapsilla on kuitenkin muuta tekemistä, koska jos lapsen halutaan liikkuvan, hänet kuskataan liikuntakerhoon tai jääkiekkotreeneihin. Se on mielestäni surullista. Lapset kun oppisivat ja saisivat sitä liikuntaa ihan keskenään ulkona remutenkin ja ihan erilaista sosiaalista oppia kuin pilli kaulassa seisovan aikuisen kanssa.

Ja näin ajattelee yksi "pelkäävä vanhempi" tuolta aiempaa ketjusta. Minusta vain se raja huolenpidon ja vahtimisen kanssa menee siinä, kun lapsi alkaa olla sen ikäinen, että hänen on pakkokin koulukuvioiden vuoksi jo pystyä liikkumaan ilman valvojaa. Eli siinä vaiheessa siis on aika höllentää otetta, mutta toki aikuisten pitää tietää missä lapsi menee jne.

Ai niin, te ylisuojelevuutta vastustavat: oletteko koskaan kuulleet teineistä, jotka vetävät pään täyteen viikonloppuisin, koska vanhemmat eivät välitä eivätkä ole kiinnostuneita lapsensa touhuista? Siinä teille miettimistä. Jos lapsen annetaan tulla toimeen omillaan jo 3-vuotiaana, turvattomaksi olonsa tunteva teini siirtyykin sujuvasti päihteiden ja keiden tahansa seurustelukumppanien pariin. Jopa 16-17-vuotias tuntee olonsa vielä salaa tyytyväiseksi, kun äiti ja isä huolehtivat.