Ylihuolehtivat vanhemmat pilaavat nykylapset, YleTeemalla tänään

että läksyt olisivat ohjaajien vastuulla, vaan että ne pitäisi siellä saada tehdä.



Nyt lapset käsketään ulos sieltä sisältä, jossa ne läksyt voisi tehdä.



Lapsi kyllä itse tietää, mitä hänellä on läksynä. Ei tarvitse siihen ohjaajaa - joka ei edes osaa koulun kieltä.

itse olen 84 syntynyt kerrostaloalueen lapsi, me leikittiin pihalla ja ympari makia ja sielta vanhemmat sitten meita haki illalla kotiin :) oikeasti lammolla muistelen noita aikoja. ja vielakin aidin kanssa puhutaan (asui myos pienena samalla alueella), etta missa me on leikitty ja mita..todella ihanaa ja rakkaita muistoja!!! lapsi sai olla lapsi. varmasti metakkaa pidettiin ja valilla siita sanottiin, mutta aina uskottiin..eihan kukaan ketaan halunnut kotiin arestiin.





Olen monesti ihmetellyt tata nykyaikaa, kuinka aitit on hiekkalaatikolla viel varmaan lapsen ollessa 12v! lapselle ei anneta vastuuta omasta itsestaan ja itsenaistymisesta. ja en syyta!! miten sita nykyaan voi edes laittaa lapsen pihalle leikkimaan, kun ihan varmasti on sossut oventakana kyselemassa!!! tai jos joku lapsi saa olla pihalla ja menee kaverille kylaan niin siel aletaan ihmetteleen "et no niil ei varmaan asiat hyvin ku poika aina ulkona tai taalla".



Me asumme ulkomailla ja mina paastan lapseni ulos leikkimaan!!!! ja ihan yksin. koitan olla huolehtimatta turhasta, vaikka uima-allas aina pelottaa...eika apua ole siita etta molemmat osaavat uida :) meilta ei myoskaan pihasta paase pois autotielle...vartijoita joka nurkalla ja aidattu alue. Tassa kovasti ootellaan suomeen paluuta, etta paasis ihan oikeesti leikkimaan ilman mitaan aitoja.





Tasta kehityksesta en osaa edes "syyttaa" vanhempia, lahinna sosiaalitanttoja ja heidan asennettaan.



ennen oli parempi, sai olla ja menna. ja jos teit typeryyksia niin tiesi et isa antaa kylla selkaan :D nykyaan vaan taputetaan ja paijataan.

siellä kokoontuu kiroilevat ja ryyppäävät teinit iltaisin.

siellä kokoontuu kiroilevat ja ryyppäävät teinit iltaisin.

No, minusta alle kouluikäiset taas pystyvät saada liikuntaa ihan kotipihassa. ei siihen tarvita puistoja.

kouluikäiset ja yläkoululaisetkin saisivat leikkiä yhdessä puistossa ja pelata pallopelejä.

ennen oli näin, että pienet kävivät puistossa päivällä hoitopaikan kanssa /äidin kanssa, illlat kotona ja sitten illat ja iltapäivät isot saivat olla puistossa.

Passitetaan lapsi omaan huoneeseen, saa pihistä siellä kiukkunsa ja sitten selvitetään tilanne.

yksin selviämään tunteittensa kanssa. Lapsi jäähylle ja jäät siihen ääreen itsekin, sanoita lapselle sen tunteita ja saa rauhoittua toisen ihmisen läsnäollessa.

Passitetaan lapsi omaan huoneeseen, saa pihistä siellä kiukkunsa ja sitten selvitetään tilanne.

yksin selviämään tunteittensa kanssa. Lapsi jäähylle ja jäät siihen ääreen itsekin, sanoita lapselle sen tunteita ja saa rauhoittua toisen ihmisen läsnäollessa.

entäs ne toisten tunteet, jotka jäävät aina ilman hoitajaa, kun eräät käyttävät hyväkseen tätä paapomista, mitä enemmän järjestää vallattomuuksia, sitä enemmän saa syliä ja huomiota päiväkodissa.

entä ne lapset, joita ei koskaan ehditä huyomata, kun ovat kilttejä ja ttottelevat. he jäävät joka päivä vähemmälle.

että kun olin lapsi 70-luvulla, leikimme ja urheilimme kotipihassa ja lähikortteleiden lasten kanssa tavallaan siksi, että muuten olisi ollut kamalan tylsää. Liikuimme siis "tylsistymistä vastaan". Oli tosi kurjaa, jos joku päivä ei ollutkaan leikkikavereita paikalla.



Nykylapset eivät kamppaile samalla tavalla tylsistymistä vastaan, koska he voivat mennä nettiin (kaveritkin ovat siellä), katsella DVD-elokuvia tai pelata konsolipelejä. Liikkuminen ja vapaa leikki jäävät näiden jalkoihin.



Tosin tuo ilmiö - vaikka onkin mielestäni todellinen - ei kuitenkaan kuvaa koko ilmiötä. Omat lapseni juoksivat koko kesän aamusta iltaan kavereiden kanssa oman korttelin alueella ja hyvä kun syömään sain houkuteltua aina välillä. Leikki alkaa sillä hetkellä kun sisarukset saapuvat kotiin, ja hienoja mielikuvitusleikkejä kehittelevätkin. Myös koulun ip-kerhossa näköjään rohkaistaan vapaaseen leikkiin ja majojen rakenteluun yms.



Tilanne on varmaan joka asiassa sama: erot kasvavat eri ääripäiden välillä. Toisia hyysätään aivan liikaa, toisia aivan liian vähän.

Päiväkodeissa on leikkiaikakin vähentynyt. Kuinka monesti olenkin törmännyt vanhempiin jotka vaativat sitä virikettä. Valitetaan jos ei ole retkeilty, tehty kädentaitoja riittävästi jne. Tänä päivänä paljon uusavuttomia vanhempia, jotka eivät kotona jaksa tehdä mitään lastensa kanssa. Kaiken pitää tapahtua päiväkodissa.

Hyvä, kun tähän tuli selvyys - olenkin jo pidempään ihmetellyt sitä, miksi jo päiväkoti-iässä lapsille asetetaan kovat vaatimukset; suurin piirtein saksilla pitää osata leikata suoraan (ja viivaa pitkin kuvioita (!)) jo 2½-vuotiaana. En olekaan koskaan ajatellut, että tälläinen hurja vaatiminen on lähtöisin toisista vanhemmista. Ajattelin, että se on yhteiskunnasta lähtöisin oleva juttu, minkä avulla tehdään koulukypsiä lapsia jo aiemmin - tehokkuusajattelua siis tässäkin.

niistä lapsista, joista ei huolehdita.

Luulen, että tiettyjä ihmisiä vaan ottaa päähän kun nykyvanhemmat suhtautuvat lastenkasvatukseen vakavasti ja haluavat huolehtia lapsistaan kunnolla. Yleensä taustalla voi ola ajatus, " että kun minusta ei huolehdittu, niin itse huolehdin omista lapsistani paremmin".

Minulla ainakin on ajatus huolehtia lapsistani paremmin kuin mitä mun vanhempani minusta huolehtivat. Sain mielestäni aivan liian vapaan kasvatuksen, siis käytännössä ei juuri ollenkaan.

että täällä lapset saavat leikkiä vapaasti enemmän (pidempään) kuin muualla.



"Lapsilla oli ennen tapana kokoontua yhteen leikkimään eikä vanhempia näkynyt mailla halmeilla. Yhden sukupolven aikana spontaani leikkiminen katosi. Miksi näin kävi ja mikä vaikutus tällä on lasten kehittymiseen?



Tutkijoiden mukaan spontaanin leikin loppuminen on johtanut lasten lukutaidon heikentymiseen, luovuuden näivettymiseen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen. Leikkiä pidettiin ennen vain hauskana ajanvietteenä, mutta tutkijat ovat huomanneet, että leikillä on toinenkin tärkeä tehtävä: lapsi oppii leikin lomassa monenlaisia välttämättömiä taitoja."

Minun lapsuudessani paineltiin pitkin pihoja. Heitettiin esim. palloa kerrostalon seinään (!!) leikissä, jossa taputettiin käsiä yhteen ja luettiin lorua. Leikittiin kymmentä tikkua laudalla ja vaikka mitä.



Omien lasteni kasvaessa taasen jossain kohtaa naapurit saivat hepulin mm. jalkapallon peluusta pihalla (ihan ilman seiniin potkiskelua), siitä että lapset laskivat peppumäkeä pihan mäessä (häiritsi mäen vieressä asujaa), polkupyörällä ajosta pihalla jne - lista on melko loputon.



Mun lapsuudestani en muista, että aikuiset olisivat lasten leikeistä häiriintyneet. Lasteni lapsuudesta kyllä. Eroa leikeissä lähinnä se, että meidän olivat varmasti enemmän häiriöksi :), esim. se kerrostalon seinään pallon pompotus :-D.

Miksihän nykyään koululaiset eivät keräännyt puistoihin leikkimään isolla porukalla tai sitten mene potkimaan palloa pelikentälle? .

pääasiassa tietokoneet, -pelit ja aikaavievät harrastukset. Enpä usko, että vaikka n. 10-vuotiaitten vanhemmat ovat niin kontrolloivia ja ylisuojelevia, että eivät antaisi sen ikäisten tehdä mitään itsekseen ulkona. Lapsilla on kuitenkin muuta tekemistä, koska jos lapsen halutaan liikkuvan, hänet kuskataan liikuntakerhoon tai jääkiekkotreeneihin. Se on mielestäni surullista. Lapset kun oppisivat ja saisivat sitä liikuntaa ihan keskenään ulkona remutenkin ja ihan erilaista sosiaalista oppia kuin pilli kaulassa seisovan aikuisen kanssa. Ja näin ajattelee yksi "pelkäävä vanhempi" tuolta aiempaa ketjusta. Minusta vain se raja huolenpidon ja vahtimisen kanssa menee siinä, kun lapsi alkaa olla sen ikäinen, että hänen on pakkokin koulukuvioiden vuoksi jo pystyä liikkumaan ilman valvojaa. Eli siinä vaiheessa siis on aika höllentää otetta, mutta toki aikuisten pitää tietää missä lapsi menee jne. Ai niin, te ylisuojelevuutta vastustavat: oletteko koskaan kuulleet teineistä, jotka vetävät pään täyteen viikonloppuisin, koska vanhemmat eivät välitä eivätkä ole kiinnostuneita lapsensa touhuista? Siinä teille miettimistä. Jos lapsen annetaan tulla toimeen omillaan jo 3-vuotiaana, turvattomaksi olonsa tunteva teini siirtyykin sujuvasti päihteiden ja keiden tahansa seurustelukumppanien pariin. Jopa 16-17-vuotias tuntee olonsa vielä salaa tyytyväiseksi, kun äiti ja isä huolehtivat.

Vapaaehtoisesti ulkona partioivana auttajan väittäisin kyllä että siellä istuvat ne nuoret, joilla ei ole vapaa-aikaa olla kavereiden kanssa viikolla.

niistä lapsista, joista ei huolehdita.

Luulen, että tiettyjä ihmisiä vaan ottaa päähän kun nykyvanhemmat suhtautuvat lastenkasvatukseen vakavasti ja haluavat huolehtia lapsistaan kunnolla. Yleensä taustalla voi ola ajatus, " että kun minusta ei huolehdittu, niin itse huolehdin omista lapsistani paremmin". Minulla ainakin on ajatus huolehtia lapsistani paremmin kuin mitä mun vanhempani minusta huolehtivat. Sain mielestäni aivan liian vapaan kasvatuksen, siis käytännössä ei juuri ollenkaan.

jos lapsen ei anneta yhtään selvittää porukassa ristiriitoja tai seikkailla ilman vanhempien valvontaa.

olleet tekemisissä lasten kanssa, eivätkä siten ymmärrä eivätkä siedä lasten normaaleja touhuja.

Tää on seuraus 60-70-luvun jyrkästä lapsimäärän laskusta, oli pienet perheet, ei totuttu "sietämään" lapsia.

Osa näistä on vela-porukkaa, osa muuten vaan normaalista elämästä syrjäytyneitä kummajaisia.

koska en suostunut juottamaan viisivuotiaalle velliä pullosta ja opetin lasta omatoimiseen pukemiseen.



Että se siitä sitten, että _vanhemmat_ olisivat ylisuojelevia.

90-luvulla (lopussa) syntyneet lapseni eivät enää samalla lailla.



Tällä hetkellä opetan 2000 syntyneitä lapsia leikkimään ja he varsinkin tuntuvat olevan hukassa.

Omat ja naapuruston lapset leikkivät tuossa naapuruston pihoilla + leikkipuistossa.



Kotona leikkivät sisarusten kanssa eikä ole tarvinut siihen opettaa, onneksi.



Todella surullista kuultavaa, jotenkin huolestuttavaa.

Katson tuon illalla. Kiinnostava kuulla näkökulmia, koska olen itse ollut 70-luvun kerrostalopihan lapsi ja leikimme koko elämämme ulkona. Omat lapset ovat 1990-luvun ja 2000-luvun alusta ja todellakin kaikki muuttuu.

koska en antanut pelata Nintendolla vaan sanoin, että meillä pelataan joko sadepäivinä tai silloin, kun meillä ei ole kavereita. Kun on kavereita, leikitään tai pelataan lautapelejä/jalkapalloa jne. No poika vietiin kotiinsa ja jo ulko-ovella kysyi äidiltään "Saanhan mä pelata?"



Eskarissa jo viime vuonna opettaja kertoi, että selkeästi erottuu pelikonsolilapset ja leikkivät lapset. =(



(Ja siis, en ole pelikonsoleita vastaan, meilläkin siis sellainen on, mutta rajoitetussa käytössä, leikkiminen ja ulkotouhut ovat etusijalla.)

Minun lapsuudessani paineltiin pitkin pihoja. Heitettiin esim. palloa kerrostalon seinään (!!) leikissä, jossa taputettiin käsiä yhteen ja luettiin lorua. Leikittiin kymmentä tikkua laudalla ja vaikka mitä. Omien lasteni kasvaessa taasen jossain kohtaa naapurit saivat hepulin mm. jalkapallon peluusta pihalla (ihan ilman seiniin potkiskelua), siitä että lapset laskivat peppumäkeä pihan mäessä (häiritsi mäen vieressä asujaa), polkupyörällä ajosta pihalla jne - lista on melko loputon. Mun lapsuudestani en muista, että aikuiset olisivat lasten leikeistä häiriintyneet. Lasteni lapsuudesta kyllä. Eroa leikeissä lähinnä se, että meidän olivat varmasti enemmän häiriöksi :), esim. se kerrostalon seinään pallon pompotus :-D.

Minä ainakin asun lapsivaltaisessa lähiössä ja ihanasti ne kaikki tuolla painelevat isolla porukalla pitkin pihoja.