Olenko huono äiti kun 4v poika on päiväkodissa 13pv/kk 5h/pv,ja mä kotona pienen kanssa???

Tuntuu, että näissä keskusteluissa ei KETÄÄN kiinnosta lapsen paras. Jauhetaan veroista ja toistellaan sanaa "laiskuus" , jotta oma, pieni elämä tuntuisi taas hienommalta.



Yli kolmevuotias lapsi kaipaa kavereita. Yli kolmevuotias lapsi EI tarvitse äitiä koko ajan vierelleen, vaan nauttii myös lapsiseurasta esim. päiväkodissa tai kerhossa ihan ilman äitiäkin. Ujompi lapsi viihtyy ehkä paremmin äidin kanssa pitempäänkin, temperamentiltään ulospäinsuuntautunut ei todellakaan viihdy ilman ikäistään seuraa päivittäin.



Jotkut onnistuvat löytämään seuraa leikkipuistoista, yleensähän niissä kuitenkin pyörii vain alle kolmivuotiaita. Miksi ihmeessä ei tuttu päiväkoti (osa-aikaisena) tuttuine kavereineen ole hyväksytty vaihtoehto? Jos lapsi siis ihan itse haluaa leikkiä omien kavereidensa kanssa?



Miksi verorahojen laitto lasten ja äitien hyväksi on joidenkin ÄITIEN mielestä niin halveksuttavaa? Monissa muissa Euroopan maissa yritetään saada päivähoitoa halvemmaksi vanhemmille ja entistä kattavammaksi, Suomessa vaan halutaan karsia kaikki pois lapsiperheiltä.



ITSE on pärjättävä, apua ei saa pyytää (varsinkaan yhteiskunnalta, joka on monelle ainoa realistinen turvaverkko), kaikki on tehtävä ITSE. Pyhä ITSE. Sairas ja epämiellyttävä elämänfilosofia, sori vaan. Itse suosin mielummin sellaista elämäntyyliä, jossa autetaan toista lapsiperhettä pulassa, ihan mollaamtta ja pätemättä, autetaan ihan vaikkapa naapureiden kesken ja sitten tietenkin myös verovaroin toisiamme.

Et todellakaan ole. Lpaset tarvitsevat ensinnäkin ikäistään seuraa. Toiseksi erityislapset hyötyvät usein kuntouttavasta päivähoidosta.



Bonuksena saat nyt rauhassa keskittyä pienen kanssa oloon ja nauttia myös esikoisestasi entistä enemmän.

kateellisinta kansaa!

Olipa osuva kirjoitus.



Esimerkki pyhistä äideistä: minulla on facebookissa kaverina yksi tuttu, joka liput liehuen, rintarottingilla otti lähellä kouluikää olevat vanhemmat lapsensa hoidosta kun perheeseen syntyi vauva.



No, ei mennyt kauaakaan kun alkoi valitusvirsi joka toisessa statuksessa siitä kuinka "isommat lapset vaan tappelee.. ja mitä noitten kans tekis kun ovat eivät viihdy keskenään"... "kuka ottais hoitoon vähäksi aikaa kun pitäs päästä tekeen sitä ja tätä..."



Hohhoijaa, olisi ajatellut aikaisemmin vähän pidemmälle kuin siihen, että kuinka HÄN tekee moraalisesti muka oikein ja kuinka HÄN on hyvä äiti. Kuinka HÄN ei käytä yhteiskunnan tukia hyväksi ja plaaplaaplaa. Eipä vaan vanhemmat lapset tunnu olevan samaa mieltä. Kyllä sen ikäiset, 4 ja 5 -vuotiaat jo kavereita kaipaa ja muutakin tekemistä kun vahdata kun äiti imettää vauvaa.

keskustelupalstalla tekee susta epävarman/ huonon äidin. Mitä sä täällä kyselet jos kerran koet tehneesi oikean päätöksen? Soimaako omatunto? jos soimaa tai edes kyseenalaistat niin silloin lapsesi on väärässä paikassa eli virikehoidossa

Niin siis viittaan numeron 41 kirjoitukseen

muualta kuin tarhasta...

Olipa osuva kirjoitus. Esimerkki pyhistä äideistä: minulla on facebookissa kaverina yksi tuttu, joka liput liehuen, rintarottingilla otti lähellä kouluikää olevat vanhemmat lapsensa hoidosta kun perheeseen syntyi vauva. No, ei mennyt kauaakaan kun alkoi valitusvirsi joka toisessa statuksessa siitä kuinka "isommat lapset vaan tappelee.. ja mitä noitten kans tekis kun ovat eivät viihdy keskenään"... "kuka ottais hoitoon vähäksi aikaa kun pitäs päästä tekeen sitä ja tätä..." Hohhoijaa, olisi ajatellut aikaisemmin vähän pidemmälle kuin siihen, että kuinka HÄN tekee moraalisesti muka oikein ja kuinka HÄN on hyvä äiti. Kuinka HÄN ei käytä yhteiskunnan tukia hyväksi ja plaaplaaplaa. Eipä vaan vanhemmat lapset tunnu olevan samaa mieltä. Kyllä sen ikäiset, 4 ja 5 -vuotiaat jo kavereita kaipaa ja muutakin tekemistä kun vahdata kun äiti imettää vauvaa.

puistot täynnä lapsia ja mammalla kotona käytössä auto millä kuskata lasta ympäri kaupunkia eri paikkoihin sosiaalistumaan :D lapselle myös parempi saada pitää jo solmitut kaverisuhteet kuin mennä johonkin seurakunnan kerhoon hankkimaan uusia kavereita. Mutta toki mammat vaan inttää koska lapsen etuhan tässä ei paina vaan se että saa omaa kruunuaan kiiltävämmäksi :D

jossan satunnaisella reissulla puistoon tai vaikka sit säännöllisempään kerhoon JOS lapsella kerran hyvät kaverisuhteet jo pkssa...onneksi en ole niin pikkusieluinen että ajattelisin olevan jotenkin minulta pois jos joku lapsi saa jäädä pkiin osa-aikaiseksi.

ihmiset eivät käytä ainutlaatuista tilaisuuttaan olla omien lastensa kanssa sisarusten synnyttyä? Miksi tarvitaan omista lapsista lomaa? Kyllä 4-5 v on vielä pieni. Sen ikäiselle riittää mainiosti vielä kerho pari kolme kertaa viikossa sekä lisäksi ehkä joku liikuntaharrastus, varsinkin kun on sisaruksistaan seuraa. Esikoulussa ehtii terve lapsi oppia kaiken tarvitsemansa, ja saamaan kaikki taidoissa kiinni (jos on kiinniotettavaa edes). Ei se ryhmätyöskentely nyt niin ihmeellistä ole, ja pitäähän eskaristakin jotain hyötyä olla?? Ja kotihoidostakin on omat hyötynsä lapsen kehitykselle. Esim. hyvä sisarussuhde on erittäin merkityksellinen asia.

kummallista on, jos ei vanhemmat pysty lapsilleen virikettä ja kaveriseuraa ilman kunnan päivähoitoa järjestämään.

Mä en ymmärrä näitä juttuja ollenkaan kyllä ainakin meidän 4 v poika tarvitsee aika paljon toimintaa päivisin ja on siinä vaiheessa että oppii kuin sieni. Tarhassa alkoi juuri esiopetus (ei siis Suomessa) ja poika on aivan innoissaan oppimassa vaikka ei varsinaisesti kindergardenia rakastakkaan.

Miksi ihmeessä joku olisi huono äiti jos lapsi on 13 pv kuussa tarhassa?? Mä en oikeasti käsitä täällä käytävää ihme "keskustelua" aiheesta.

Tosin mua ei paskan vertaa kiinosta mitä mun naapurit ajattelee kun mä lampsin kotiin kun olen vienyt lapset.

Pojalla on todettu vaikea dysfasia ja tytöllä puheenviivästymä.

Puheterapeutti suositteli lapselle pienryhmä päiväkotia ja kertaakaan en ole katunut että lapseni sinne laitoin. Nyt vuoden jälkeen kehitys on niin huimaa että en meinaa uskoa todeksi.

Harmittaa maksaa täysi maksu mutta tyeen sen koska lapseni tarvitsevat pienryhmää ja puheterapeuttia sekä ryhmässä oppimista. Siihen minä en pysty.

Ai niin ja he ovat siellä 5 päivää viikossa 8-14

ja mä väitän että lapsen paras on edelleen saada olla vanhojen kavereidensa kanssa. Hirveän stressaavaa lapselle pikkusisaren synnyttyä (tilanne muutenkin lapselle uusi) mennä uuteen paikkaan tutustumaan ihan uusiin lapsiin. eli jo okssa olleet lapset saavat ilman muuta sinne jäädäkin!

Varmaan tuntuu oudolta katsella tätä suomalaista menoa vähän kauempaa. Kateellista kyttäämistä ja pätemistä.



Ja ap, et ole huono äiti, sen kai jo tiesitkin. Mut ymmärrän sua, eikös ole hauska saada av-mammat älähtämään - se kai oli tarkoituksesikin :)

Perheistä on tullut erakkomaisempia kuin koskaan eikä omien lasten hoidosta selviydy juuri kukaan. Järkyttävää!!

Ainakin meidän kohdalla. Lapsesta huomaa, miten kehittyy ihan eri tavalla kuin ennen kotihoidossa + kerhossa. Tietysti riippuu paikasta. Me saimme onneksi paikan integroidusta erityisryhmästä, jossa on todella asiantuntevat aikuiset, ja pienempi ryhmäkin tietysti. Kyllä minulle on sanottu ihan suoraan (toinen äiti), että onko tuo nyt muka välttämätöntä, etkö muka itse pysty kotona tekemään sen saman mitä päiväkodissa tehdään. No itse olemme sen nähneet kuinka hyvä ratkaisu tämä on ollut. Lapsi oli kesälomalla 2,5 kk ja alkoi selvästi "taantua", opitutkin asiat alkoi unohtua. Lapsiryhmässä on se korvaamaton juttu - toisten lasten esimerkki - mitä ei kotona ole. Meillä se ainakin tuntuu olevan ratkaisevaa. Kotona kun on vaan pienempi sisarus. En sitten tiedä miten homma toimii ns. normaaliryhmissä, joissa on paljon lapsia ja vähän aikuisia. Olen kyllä kuitenkin myös sitä mieltä, että kyllä isompi sisarus tarvitsee muutakin seuraa ja toimintaa kuin kotona oloa äidin ja vauvan kanssa. Jos esikoinen olisi tavis niin luultavasti hän kävisi jossain kerhossa (jos olisi sellainen) tai sitten päiväkodissa esim. puolipäiväisesti.

2,5 kk kotihoidossa ja lapsi taantuu. Aika hurjaa.

no voi jestas, et ole huono aiti!!! Onhan se nyt lapsestakin aivan mahtavaa saada kivoja kavereita ja leikkia retostella menemaan :)



mina muistan joskus et aitini oli kotona ja mina hoidossa, siis se oli tosi kivaa paasta leikkimaan ja puhua toisille sellasia asioita mita nyt sen ikasena puhuttiinkaan :D



ja onhan se sosiaalista kanssakaymista jota ihminen tarvitsee elaakseen.



ja on kiva hakea lapsi hoitopaikasta\tarhasta ja kuunnella ku toisella kauhea puheripuli, kun kertoo innoissaan mita on tehty ja syoty ja kuka teki ja mita :D

Ainakin jokainen tuntemani 5-vuotias kaipaa kaveria koko ajan. Ei se 2-3 krt/vko ja 2-3 tuntia/krt riitä mihinkään. Joskus ennen lapsia oli paljon pienillä ikäeroilla ja kuten isäni sanoi, niin ulos vaan meni, niin mukuloita riitti kaveriksi. Nykyään lapsia on vähemmän ja illat pyhitetty kotielämälle, joten aika yksinäistä se on 5-vuotiaalla, jos ei päiväkotiin pääse. Maailma on muuttunut. Ei missään muuallakaan maailmassa ajatella, että kyllä 5-vuotias vielä on pieni ja tykkää olla vauvan ja äidin kanssa. Joo, joskus, mutta kyllä tuon ikäinen tarvii jatkuvasti seuraa. Jossain kehitysmaissa muksut painaa laumoina ulkona ja niitä on paljon. Kehittyneemmissä maissa 5-vuotiaat on koulussa eli käytännössä meidän päiväkodissa.

ihmiset eivät käytä ainutlaatuista tilaisuuttaan olla omien lastensa kanssa sisarusten synnyttyä? Miksi tarvitaan omista lapsista lomaa? Kyllä 4-5 v on vielä pieni. Sen ikäiselle riittää mainiosti vielä kerho pari kolme kertaa viikossa sekä lisäksi ehkä joku liikuntaharrastus, varsinkin kun on sisaruksistaan seuraa. Esikoulussa ehtii terve lapsi oppia kaiken tarvitsemansa, ja saamaan kaikki taidoissa kiinni (jos on kiinniotettavaa edes). Ei se ryhmätyöskentely nyt niin ihmeellistä ole, ja pitäähän eskaristakin jotain hyötyä olla?? Ja kotihoidostakin on omat hyötynsä lapsen kehitykselle. Esim. hyvä sisarussuhde on erittäin merkityksellinen asia.