Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet 5v pojastani kertomani perusteella?
21.08.2010 |
On hyvin herkkä ja tunteellinen, arka. Ikävöi edelleen äitiä perhepäivähoitajan luona joka päivä ja kun menen hakemaan, tahtoo heti syliin ja suukottelee poskille, halailee ja kertoo miten kova ikävä on ollut. Pelkää ötököitä, perhosia ja kovia ääniä sekä monstereita ja isoja koneita ym. Kaipaa kovasti hellyyttä, tahtoo että häntä pidetään paljon sylissä ja halaillaan, otetaan kainaloon ja luetaan kirjoja. Hänen lempilelunsa on tyttönalle nimeltään Bella (on itse antanut nimen ja päättänyt että nalle on tyttö). Toisaalta leikkii kyllä mm. autoilla jonkin verran, legoilla... Lempileikit on edelleen koti- ja kokkausleikit. Häntä harmittaa kun ei pääse vielä kokkikerhoon ikänsä vuoksi kuten 7v isosisko. Näyttää tunteensa todella avoimesti, jos pitää jostakusta ihailee ääneen esim. miten kaunis tuo ihailun kohde on ja hymyilee kauniisti, tahtoo halata ym. Jos on surullinen niin itkee todella helposti ja tahtoo puhua asiasta pitkään ja kaipaa paljon lohdutusta. Vapaa-ajallaan ei tahdo esim. harrastuksia vaan tahtoo olla kotona äidin kanssa (paljon sylissä, auttaa minua kotiaskareissa).
Täytti 5 vuotta heinäkuussa.
Kommentit (25)
mun mielestä jos ihminen on oikeesti huolissaan lapsensa asioista, niin kannattaa sijoittaa siihen että kysyy ammattilaisilta apua. Jos sen sijaan on vain puolihuolissaan, niin vertaistukeen nojautuminen puoliratkaisuna on riskaabelia.
Kyllä tähän maailmaan herkempiluonteinenkin poikalapsi täytyy mahtua. Lapset kuitenkin reagoivat nimenomaan vanhempien epävarmuuteen, ja olet herkästi noidankehässä - huolestuksesi tarttuu lapseen. Lisäksi ei kuulosta hyvältä, että isää ei ole varaa kaivata.
En lähtisi tyrkkimään väkisin lasta, väkisinvääntäminen ei koskaan tuota rentoutta. Tarvitset itseluottamusta. Rohkeus tarttuu siinä kuin epävarmuuskin. Viisivuotias ei harrastuksia tarvitse, vaan vanhemmat, jotka uskovat häneen. Lapsesi kuulostaa oikein kivalta miehenalulta, ja jos ongelmia mielestäsi todella on, älä etsi niiden syytä lapsesta vaan olosuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa oli aina ikävä äitiä jne. ennenkuin hän oli reilusti yli 5-vuotias.
Meillä lapsi "reipastui" hieman vanhempana kuin mitä sinun poikasi on, rohkaisin mutta en pakottanut asioihin, mihin hän ei ollut itse valmis - esim. harrastuksiin.
Nyt lapsemme on sosiaalisesti paljon rohkeampi ja reipas, ja eskarissa on niin kivaa, ettei siellä edes muista ikävöidä.
Kyllä viisivuotias on vielä hyvin pieni eikä mikään ihme, että äitiä on ikävä ja lapsi viihtyy paljon sylissä. Mitä tulee leikkeihin, kokkaus- ja kotileikit ovat ihan sopivia pojille - ihanaa, kun lapsesi osaa ja haluaa leikkiä monenlaisia leikkejä!
Tuttavapiirissämme on (ollut) muitakin herkkiä lapsia, myös poikia, jotka ovat pärjänneet ihan hyvin poikien yhteisössä, vaikka eivät ole olleet kovin kiinnostuneita monstereista ja sen sellaisista. Ovat hyvin pidettyjä leikkikavereita niin tyttöjen kuin poikien keskuudessa.
täytyisi yrittää järkätä isä-poika -aikaa. Tähän asti ollaan lähinnä vietetty aikaa yhdessä perheenä kun mieskin on kotona. Mutta kiitos! :)
ap
Ehkä isän ja pojan välit on heikota ja poika ottaa esimerkkiä enemmän äiditä ja siskosta käytökselleen.
Vaikuttaa kovin herkältä. Ikävä kyllä myös sellaiselta joka helposti tulee koulukiusatuksi. Helposti jää alakynteen ja jos ei ole rohkeutta puolustaa itseään, niin kiusauskierre on valmis.
Viittasit rivien välissä homoepäilyyn. No siitä ei voi kyllä vielä vuosiin sanoa mitään. Kyllä heteropojatkin tykkää nukeista.
Pojastasi tulee mieleen myös sellainen taiteellinen herkkyys. Ehkä hänestä tulee kuuluisa runoilija, tanssija tai muusikko?
onko suositellut päiväkotiin laittamista?