Mitä ajattelet 5v pojastani kertomani perusteella?
On hyvin herkkä ja tunteellinen, arka. Ikävöi edelleen äitiä perhepäivähoitajan luona joka päivä ja kun menen hakemaan, tahtoo heti syliin ja suukottelee poskille, halailee ja kertoo miten kova ikävä on ollut. Pelkää ötököitä, perhosia ja kovia ääniä sekä monstereita ja isoja koneita ym. Kaipaa kovasti hellyyttä, tahtoo että häntä pidetään paljon sylissä ja halaillaan, otetaan kainaloon ja luetaan kirjoja. Hänen lempilelunsa on tyttönalle nimeltään Bella (on itse antanut nimen ja päättänyt että nalle on tyttö). Toisaalta leikkii kyllä mm. autoilla jonkin verran, legoilla... Lempileikit on edelleen koti- ja kokkausleikit. Häntä harmittaa kun ei pääse vielä kokkikerhoon ikänsä vuoksi kuten 7v isosisko. Näyttää tunteensa todella avoimesti, jos pitää jostakusta ihailee ääneen esim. miten kaunis tuo ihailun kohde on ja hymyilee kauniisti, tahtoo halata ym. Jos on surullinen niin itkee todella helposti ja tahtoo puhua asiasta pitkään ja kaipaa paljon lohdutusta. Vapaa-ajallaan ei tahdo esim. harrastuksia vaan tahtoo olla kotona äidin kanssa (paljon sylissä, auttaa minua kotiaskareissa).
Täytti 5 vuotta heinäkuussa.
Kommentit (25)
joka täytti kesäkuussa 5-vuotta ja isosisko täyttää kohta 7-v.......
:-)
Herkkä poika. erilainen, kivalla tavalla.
Toivon todella ettei esim. joutuisi ikinä kiusatuksi, koska sellaisen voisi ottaa todella raskaasti, kun suhtautuu pienenpieniinkin ikäviin asioihin voimakkaasti.
Millaista irtautumisen opettelua suosittelet? Pph käytti aiemmin muskarissa, mutta nyt ei käytä kun ryhmässä on nyt 2 ihan pientä (mutta on myös poikani ikäinen toinen poika, joka on ihan eri tyyppiä kuin omani). Esim. mummolassa itkee kovasti äiti-ikävää, on silti aina joskus...
ap
Entä jouduitko kohtaamaan jotain ikävyyksiä luonteesi takia?
ap
sellaista että poikasi pelkää koko ajan sinulle sattuvan jotain vai miksi ei uskalla irrottautua?
Vai kuuluuko tuohon ikään, oma 4,5v välillä tuollainen, välillä reippaampi.
rohkaista kaikessa. On ihan pikkuisesta asti ollut hirveän kiinni äidissä ja ekat vuodet pph:lla menikin itkiessä ja aluksi ei esim. antanut pph:n koskea itseään lainkaan (meni hoitoon vähän ennen 2v synttäreitään). Pph käyttää poikaani ja sitä toista samanikäistä poikaa kerhossa ja siellä poikani on aina ainoa joka ei esim. halua osallistua juhlien esityksiin koska ujostuttaa niin paljon.
ap
Oot vieny poikasi 10-kuisena hoitoon ja sulla on sille liian vähän aikaa.
sen jälkeen normia 8v päivää. Kaiket muut ajat olen viettänyt hänen kanssaan. Mummolassa käydään kyllä ja mummista tykkääkin, mutta jos itse käyn jossain ja poika sillä välin mummolassa, tulee kova ikävä äitiä. 2v vanhempi esikoistyttö on aina ollut "reippaampi", vaikka aika tunteikas on hänkin kyllä.
ap
Ei ole millään tavalla takertuva isäänsä. Olemme lasten isän kanssa ihan naimisissa ja välillä iskä kyllä leikkii lasten kanssa yms. Isä on sellainen, että joskus menee hermo esim. lasten metelöintiin ja saattaa sanoa aika napakasti siitä ja poika itkee heti vuolaasti, eli tavallaan ehkä vähän pelkää isäänsä. Tykkää iskästä kuitenkin ihan ja esittelee tälle piirustuksiaan ym. Ei kuitenkaan esim. kaipaa isää jos mies esim. on työmatkalla.
ap
mutta poikamme on ujompi ja herkempi kuin kumpikaan meistä on ollut.
ap
jos ei yli kolmessa vuodessa ole pph:lle kotiutunut, onko sielä joku vialla? Ainakin meidän ujo ja hiljainen poika reipastui parissa kuukaudessa pph:lla, oli tosin 3v kun meni hoitoon.
jos ei yli kolmessa vuodessa ole pph:lle kotiutunut, onko sielä joku vialla? Ainakin meidän ujo ja hiljainen poika reipastui parissa kuukaudessa pph:lla, oli tosin 3v kun meni hoitoon.
Etenkin nyt loman jälkeen on välillä tullut taas niin kova ikävä että itkee päiväunille mentäessä. Yhdessä vaiheessa tuo omanikäinen rajumpi poika sai hänet tosi herkästi itkemään kun otti tavaroita kädestä, lyödä mäiskäytti ym ja oma poikani ei mitenkään puolustautunut, itki surkeana vaan. Pph puuttui asiaan ja tuo toinen poika on nyt "ruodussa". Usein poikani onkin tosi iloisen oloinen kun menen hakemaan, leikkii iloisesti, kun huomaa minut niin juoksee aina syliin ja halaa ja usein kertoo että oli ikävä. Pph erittäin kokenut ja todella ymmärtäväisen ja ystävällisen oloinen aina. Luotan häneen.
ap
pärjäämään. Vaikka äidin helmoissa pillittävät pikkupojat ovatkin ihan suloisia, ei niitä kauaa kouluympäristö silkkihanskoin kohtele.
Vähän pitäisi löysätä napanuoraa ja antaa pojan oppia pärjäämään. Eikö miehestäsi ole paremmaksi malliksi pojalleen? Vähän rohkaisisi poikaasi kun äiti ei pelastakaan joka pinteestä.
ja siksi oikeastaan tämän kysymyksenkin tänne laitoin.
Millä tavalla kannattaisi rohkaista? Pitäisikö mielestänne väkisin pistää esim. jonnekin harrastuksiin jo? Tai mitä muuta?
ap
kanssa ilman äitiä ja tehdä niitä ns. miesten juttuja? Oma poikani ainakin on ihan eri lailla rohkea ja reipas kun on isänsä seurassa eikä äiti ole aina valvomassa ja passaamassa.
Hän ihailee isosiskoaan ja tietysti leikkii samoja leikkejä kuin siskonsa.
Onko hänellä poikakavereita? Serkkuja? Naapureitten lapsia? Oma poikanikin (n.5v)leikkii tyttömäisempiä juttuja serkkutyttönsä kanssa kun taas poikakavereiden kanssa leikitään metsästystä ja sen semmoista.
täytyisi yrittää järkätä isä-poika -aikaa. Tähän asti ollaan lähinnä vietetty aikaa yhdessä perheenä kun mieskin on kotona. Mutta kiitos! :)
ap
hoidossa on tosiaan se samanikäinen poika, mutta hoidossa kyllä leikkii mieluiten niitä kotileikkejä ym. On tässä lähellä yksi 6v poika, mutta eivät ole juuri samalla aaltopituudella, mutta joskus hetken leikkivät yhdessä jotain... Serkkuina on 10v poika, kohta 9v tyttö, 6v tyttö, 1,5v poika ja 6 kk tyttö ja kohta syntyy taas yksi serkku lisää.
ap
poikas kuulostaa oikein kivalta tapaukselta, mutta kun tää ympäröivä yhteiskunta on vähän vinksallaan, niin ongelmia voi tulla.
voi tulla ongelmia, jos ei pääse reipastumaan kouluikään mennessä. Oli sitten tyttö tai poika. Äiti voisi kannustaa irtautumista.