Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitäköhän lapselleni tapahtuu? Itkettää :(
20.08.2010 |
Nuori on ollut sijoitettuna puoli vuotta. Sijoittamisen syynä olivat koulunkäynnin laiminlyöminen, kodin säännöistä piittaamattomuus ja päihteet.
Sijoitus tehtiin avohuollon tukitoimenpiteenä eli me vanhemmat olemme edelleen lapsemme huoltajia.
Lapsi on meillä kotona viikoittain. Kotona pitäisi noudattaa samoja sääntöjä kuin sijoituspaikassa mutta lapsi vähät välittää. Tulee kotiin kun tulee, joskus humalassa joskus selvänä. Huutaa kun ei saa tahtoaan läpi jossain asiassa, kiroilee ja melskaa. Valehtelee.
On myös päiviä jolloin kaikki on mennyt todella hyvin ja olemme viettäneet hienoa aikaa koko perheen kanssa. Sitten nämä huonot "kotilomat" verottaa koko perhettä, pienemmät lapset ei saa nukuttua ja vanhemmat huolissaan odottaa nuorta kotiin illalla (sijoituksen syynä myös perheen jaksaminen, tuota hullunmyllyä kestettyä jonkinaikaa varsinkin 8-vuotiaamme alkoi oireilemaan tilanteesta pahoin)
Näistä hölmöilyistä seuraa tietenkin rangaistukset ja ne nuori on kärsinyt mukisematta sijoituspaikassa / kotona (viikon aresti juomisesta , kännykkä pois yms. )
Myös sijoituspaikasta otti kerran kesällä hatkat ja lähti ryyppäämään.
Sijoituspaikan ohjaajat ovat ihania ihmisiä. Aina kannustavat ja heidän kanssaan on helppo jutella. Yhteistyö on hyvää ja saumatonta, vähintään tekstarit lentää päivittäin nuoren asioista. Sinne on helppo mennä niin meidän vanhempien kuin pienempien sisarusten.
Nyt on tulossa jatkopalaveria. Mietin, että kun tilanne on tämä ja teinin kanssa saa edelleenkin jatkuvasti vääntää asioista mikä on oikein ja mikä väärin -- niin mitä tapahtuu?
Onko paikalla asiantuntijoita / lastensuojelun viranomaisia? Kuinka helposti lapsi tässä tilanteessa huostaanotetaan kokonaan?
Entä kuinka helpolla laitetaan jonnekin "rankempaan" paikkaan?
Itkettää, tiedän että jossain tuolla syvällä sisimmässä asuu ihana ihminen, ihana nuori joka kaipaa vaan halia ja kannustamista. Välillä se näkyy, sitten taas katoaa kovan kuoren alle ja tuntuu, etten saa otetta millään :(
Lapsella todettu masentuneisuutta (varsinaista diagnoosia ei ole sillä lapsi kieltäytynyt´puhumasta terapioissa)
Olisi myös mukava kuulla muiden sijoitettujen teinien "kohtalotarinoita" - miten siirtyminen aikuisuuteen ja vastuun kantamiseen on sujunut?
Kommentit (49)
Viikon aresti juomisesta? Mitä tarkoitat? Eikö sen pitäisi olla kokonaan kielletty alaikäiseltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikon aresti juomisesta? Mitä tarkoitat? Eikö sen pitäisi olla kokonaan kielletty alaikäiseltä?
Hieman olin hitaalla... Siis nuori kännännyt, siitä joutuu viikoksi arestiin. Minä hitailla aivoillani mietin että miten nuorelle sanotaan että nytpä et pääsekään viikkoon juomaan kun olet tehnyt sitä tai tätä.
Viikon aresti juomisesta? Mitä tarkoitat? Eikö sen pitäisi olla kokonaan kielletty alaikäiseltä?
kärsitään joku sanktio, tässä tapauksessa näin.
Viikon aresti juomisesta? Mitä tarkoitat? Eikö sen pitäisi olla kokonaan kielletty alaikäiseltä?
että jos on juonut, tulee viikon aresti.
On varmasti ollut todella raskas järjestely lähettää oma lapsi pois. Kuitenkin isoin ja paras asia sille lapselle on varmasti se, että se sijoitettiin.
Tiedän yhden lapsen joka oli monta vuotta sijoitettuna lapsen oman äidin toiveesta sinne meni kun lapseen ei saanut enään mitään otetta. Hänen kanssa olivat ihan asiantuntijatkin ihmeissään eli tässä tapauksessa äidiltä vierähti kivi sydämeltä jos he eivät saa lasta kuriin niin kuinka hän.
Tässä tarinassa kuitenkin asiat meni lopulta hyvin lapsi tuli viimein järkiinsä ja on nyt täysi-ikäinen koulut käynyt nuori aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hienoa, että lapsellasi on rakastavat vanhemmat, se merkitsee paljon! On mukava kuulla, että lapsella on hyvä sijoituspaikka, ja että yhteistyönne toimii. Puoli vuotta tuntuu varmasti vanhemmista hyvin pitkältä ja kivuliaalta ajalta, mutta kun on tällaisista asioista kyse, niin se vaatii usein pitemmän aikaa. Mutta usein aika myös osaltaan parantaa. Kovasti jaksamista koko teiän perheelle!
Mullakin on kokemusta nuorista, joilla on ollut hyvinkin rankkoja päihdekokeiluja/päihteidenkäyttöä. Niistä voi kuitenkin selvitä, kun nuori ja perhe saa oikeanlaista tukea! Mikään ei ole hienompaa kuin nähdä, kuinka vaikeuksista voittoon selvinnyt nuori ihminen on saanut omat siipensä kantamaan. Älä menetä toivoasi, asioilla on tapana järjestyä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sellainen ongelma taas että me ei saatu apua, yritettiin saada mieheni pojalle jonkinlaista apua. Epäiltiin että oli jopa huumeita mukana kuvioissa. Poliisi etsi poikaa ja yritti saada sen kiinni että olisi saanut sen toimitettua jonnekin mutta hän pakoili kunnes oli täyttänyt 18 ja sen jälkeen ketään (viranomaisia) kiinnostanut enää tippaakaan mitä hänelle tapahtui koska hän pitää itse hakea apua sen jälkeen. Kun on täysikäinen niin ketään ei voi pakottaa minnekään. Niin olkaa iloisia että olette saaneet viranomaisia edes auttamaan yhtään.
Silloin meillä oli kanssa pieniä lapsia ja poika silloin 16-17v asui meillä meni kouluun aamulla mukamas, kesti kauan kunnes huomattiin kaikki valheet, ei ikinä tullut kouluun jne. soitti että on kaverilla yötä ja laittoi puhelimen kiinni sen jälkeen ettei vaan saanut yhteyttä eikä tullut moneen päivään kotiin. Silloin tuntui kyllä tulevaisuus aika synkältä.
Tällä hetkellä tämä poika on 25v. ja on itse oivaltanut että hänellä on alkoholiongelma ja hakenut itse apua. Hänellä on työpaikka ja asuu tällä hetkellä äidinsä kanssa ja on pienen pojan isä. Hän yrittää säästää rahaa että saisi oman asunnon ja saisi nähdä poikansa vähän useammin.
Paistaa se aurinko joskus risukasaankin.
JA SINÄ JOKA SIINÄ KITISET ETTÄ ALKOHOLI ON KIELLETTY ALAIKÄISILTÄ NIIN KYLLÄ SINÄ OLET NAIIVI JA SINISILMÄINEN. Tottakai se on kielletty mutta jompi kumpi sulla ei ole teiniikäisiä lapsia tai sit´asut jossain korvessa. Ei niitä lapsia voi valvoa joka sekunti ja aina sitä voi tapahtua että joutuu värään kaveri porukkaan.
olet helvetin hyvin onnistunut vanhempana!
toivottavasti edes hävettää kunnolla.
pentusi ei kaipaa halia ja kannustamista vaan KURIA ja sääntöjä, joiden noudattamista valvotaan. ja olisi kaivannut jo vuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että muut hoitavat kasvatuksen sinun puolesta kun et siihen itse ole kykenevä!?
Meillä oli vastaava tilanne, jonka johdosta teini otettiin 16-vuotiaana kokonaan huostaan ja sijoitettiin toiselle paikkakunnalle ihanaan paikkaan, jossa hänestä tuli kuin tulikin aivan mallikelpoinen ja vastuuntuntoinen nuori aikuinen.
Hänellä on nyt kaikki asiat hyvin!Älkää pelätkö tuota vaihtoehtoa ollenkaan, sillä jos itse ajattelen, että teini olisi jäänyt kotiin, ei näin hyvin olisi varmaan käynyt. Ammattilaisilla on osaaminen ja voimavaroja sellaiseen, mihin meillä vanhemmilla ei aina ole varsinkin jos perheessä on muitakin lapsia.
Muakin itketti paljon tuossa vaiheessa, mutta kaikki johti lopulta varsin ihanaan lopputulokseen!
Rakastan tuota jo aikuista lastani hyvin paljon.
Veljeni sijoitettiin perhekotiin, kun kotona elämisestä ei tullut mitään, mukana oli tuossa vaiheessa (yläasteella) jo kaikenlaisia päihteitä. Aiheutti meille kotona olijoille surua ja murhetta. Äitini joutui jopa hakemaan lähestymiskiellon, kun veljeni kävi kiristämässä rahaa ja hajotti paikkoja, uhkasi tappaa jne. Ja silti siellä sisällä oli edelleen se pieni poika joka toisinaan itki kun kaikki vain menee päin persettä. Hänellekin kävi niin että täysi-ikäisyyden savutettaan jäi ilman apua. Hän haki vieroitukseen, mutta EI PÄÄSSYT!?!?!?!
Loppujen lopuksi veljeni kuoli yliannostukseen täytettyään 21v.
Minun oma pikkuveli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hitto, että suututtaa kuulkaa kyllä niitä paremmistakin piireistä on mukuloita joutunut harhateille.
Tässähän on vanhemmat toiminut juuri oikein jos ei mikään mene enään perille otetaan järeämmät keinot käyttöön. Tässä tapauksessa sijoitus.
Kaikki kunnoitus ap:n ratkaisua kohtaan näin ne eksyneet lampaat mahdollisesti saadaan takaisin laitumelle.
Voimia sinulle, ja teille perheenä! Voi kun osaisin auttaa.. ymmärrän kyllä huolesi, meillä on myös kaksi teiniä joilla ottaa kasvaminen vähän koville. Ihan noin pitkälle ei onneksi *kopkop* ole vielä tarvinnut mennä :(
Tiedät varmasti, että parhaanne olette tehneet, muuta ei teiltä voi vaatia! Kuten sanottu, tuulille ette voi mitään;
Saattelin lapseni maailmalle,
kuin laivan merelle.
Ompelin purjeet, neuvoin väylät,
parhaan taitoni mukaan,
mutta tuulille en voinut mitään.
Olen itse asunut muista syistä laitoksessa 4 vuotta, ja siellä olen läheltä nähnyt sen ,että kaikkien kohdalla ei vaan ole mitään tehtävissä, ei ennen kuin nuori itse huomaa ja päättää ottaa toisen suunnan. Se ON rankkaa, mutta älkää syyllistäkö siitä itseänne! Osa nuorista ryhdistäytyi laitosaikana, osa sen jälkeen (johinkin olen pitänyt yhteyttä myöhemminkin). Ja sen mukaan mitä minulle tuntumaksi jäi, niin ne joilla oli kuitenkin taustalla hyvät kotiolosuhteet, saivat elämästä kiinni jossain vaiheessa. Heikoimmilla oli ne nuoret, joilla takana oli mahdollisesti huostaanotto, tai vapaaehtoinen sijoitus, ja kotona oli piittaamattomuutta, väkivaltaa ja/ tai päihteitä. Mutta jos lapsuus oli kuitenkin ollut suhtellisen normaali, niin jossain vaiheessa he ryhdistäytyivät :)
Voimia toivon teille oikein kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet helvetin hyvin onnistunut vanhempana!
toivottavasti edes hävettää kunnolla.pentusi ei kaipaa halia ja kannustamista vaan KURIA ja sääntöjä, joiden noudattamista valvotaan. ja olisi kaivannut jo vuosien ajan.
Veljeni oli minuutin vanhempi minua.
Hän ei tullut koskaan toimeen maailman kanssa. Saimme saman kasvatuksen ja samat säännöt. Hän oli aina villimpi tapaus. Minä helpompi.
Jo varhain veljeni ajautui rikoksen polulle ja se hänet loppujen lopuksi veikin. Ajoi varastetun auton puutapäin ja kuoli.
Tietyillä ihmisillä on darkside. Sitä ei voi muuttaa kasvatuksella. Tietenkin nämä pahat ihmiset ovat myös samalla janalla joskus muita parempia. Minä itse olen janalla 0. Veljeni oli janalla -10--+10 päivästä riippuen.
Vika on luonteessa. Ihminenkin on villieläin, eikä kaikki kesyynny samaan muottiin.
olet helvetin hyvin onnistunut vanhempana! toivottavasti edes hävettää kunnolla. pentusi ei kaipaa halia ja kannustamista vaan KURIA ja sääntöjä, joiden noudattamista valvotaan. ja olisi kaivannut jo vuosien ajan.
Säännöt meillä on aina ollut ja kuri. Jo pienenä sen lapsen huoneen siivous saattoi kestää kuusi tuntia, ja siltikin piti patistaa mutta periksi emme antaneet. Kotiintuloajat on olleet aina, ja jos ei ole noudattanut niin siitä tuli seuraamus (seuraavana päivänä aikaisemmin kotiin). Läksyt ennen huvia, kotitöitin piti osallistua, viikkorahan eteen piti tehdä hommia.
Mikä tässä sitten meni vikaan?
Pikkuhiljaa alkoi kotiintuloajat venyä. Puhuttiin ja vekslattiin, annettiin luottamusta ja yritettiin luottaa, ei onnistunut. Aloimme viedän ja hakea kouluun ja kotiin. Koulusta saattoi olla häipännyt jo kaverille eikä puhelimeen saanut yhteyttä koko iltana. Oli päiviä, yhä useammin ennen sijoitusta, että lapsi lähti koulusta jo ennen kuin koulu edes alkoi! Vein lapsen kouluun ja heti häipyi. Luulin, että oli koulussa, sieltäkään kun ei ilmoitettu aina mitään vaikka nimenomaan olin sitä pyytänyt että ilmoittaisivat HETI jos lasta ei koulussa näy.
Sain lapsen erityisluokalle, se pelasti 2-3 kk ajaksi. Tomera ope näytti saavan teinin ruotuun.
Sitten alkoi silläkin mennä sormi suuhun. Teini on fiksu ja osaava, sitten seuraavan puolen tunnin päästä on "heittänyt kaiken menemään" ja millään ei mitään väliä.
En tiedä mitä olen tehnyt väärin, kerro minulle. Millainen kuri, millaiset säännöt? Seuraamuksia on ollut aina ; viikkorahan menetystä, kotiarestia, känny, tietokone pois. Sellaisiakin aikoja oli että teinillä ei ollut mitään. Ja SILTI SE OTTI HATKOJA jos sille päälle sattui.
että muut hoitavat kasvatuksen sinun puolesta kun et siihen itse ole kykenevä!?
Meillä oli vastaava tilanne, jonka johdosta teini otettiin 16-vuotiaana kokonaan huostaan ja sijoitettiin toiselle paikkakunnalle ihanaan paikkaan, jossa hänestä tuli kuin tulikin aivan mallikelpoinen ja vastuuntuntoinen nuori aikuinen. Hänellä on nyt kaikki asiat hyvin! Älkää pelätkö tuota vaihtoehtoa ollenkaan, sillä jos itse ajattelen, että teini olisi jäänyt kotiin, ei näin hyvin olisi varmaan käynyt. Ammattilaisilla on osaaminen ja voimavaroja sellaiseen, mihin meillä vanhemmilla ei aina ole varsinkin jos perheessä on muitakin lapsia. Muakin itketti paljon tuossa vaiheessa, mutta kaikki johti lopulta varsin ihanaan lopputulokseen! Rakastan tuota jo aikuista lastani hyvin paljon.
Ihmisiä me vanhemmatkin vaan olemme. Se huoli, murha ja suoranainen tuska ja pelko seurana 24/7 .... ei sitä tiedä jos ei ole kokenut.
Kiitos kirjoituksestasi. Tämä avaus sai piiiitkästä aikaa haavat auki, ja täällä on lueskeltu ketjua sumuisten ripsien lomasta.
Sinun kirjoituksesi puki sanoiksi sen minkä kyllä tiesinkin, joillakin ei vain ole toivoa, vaikka miten yritettäisiin auttaa.
Säännöt ja kuri, mutta millainen suhde lapseen ja myöhemmin teiniin? Entäpä rakkaus, aito välittäminen ja kiinnostus? Se on kaikkein tärkein tekijä, jolla ehkäistään tuollaista käytöstä.
En ole ap, mutta meillä huostaanotettu tai siis omasta pyynnöstä "huostaanannettu teini". Kotona on aina ollut kuri ja säännöt, mutta murrosiässä isokokoiseksi kasvanut poika tajusi että eihän kukaan mulle mitään voi jos en sääntöjä noudata, olenhan noita isompi. Ei sitten enää suostunut nousemaan tietokonetuolilta kun oli veljen vuoro tms. ainut keino saada pois siitä oli ottaa pojasta kiinni ja repiä voimalla se siitä (kyllä kaikea oli koitettu jo aiemmin)jolloin tuli päälle, töni, löi ja potki ja istui tuolille takaisin. Piti minua väkisin kiinni käsivarsista ja "laittoi rajoja" eli koitti tehdä minulle selväksi että minä en häntä määrää, painoi minua lattiaan ja komensi ym. Ja oli silloin vain 13v. Välillä oli isoveli mukana pitämässä pojasta kiinni ja mieheni myös. Olin aina hirveillä mustelmilla ja menin väliin kun poika kävi veljensä tai isäpuolensa kimppuun.
Mitään selkeää selitystä ei käytökselle löytynyt tutkimuksissa (isänsä on samanlainen siksi erosimmekin). Meidät on todettu kaikinpuolin loistaviksi vanhemmiksi mm. lastensuojelun taholta ja kaikki ovat ymmärtäneet että tehtiin kaikkemme mitä oli tehtävissä. Minua ei hävetä ollenkaan, lähes kaikilla tuntemillani perheillä on lepsumpaa eli tiedän että meillä ei ole kurin ja sääntöjen puutteesta ollut kyse. Päinvastoin, olen ylpeä siitä miten vahva ja hyvä vanhempi olen, tiedän miten vaikeita asioita olen käynyt läpi ja selvinnyt niistä järjissäni. Laitoin rajoja turpiinsaamisen uhalla, joten kukaan ei voi väittää ettei rajoja olisi ollut.
Teidän ei kannata kommentoida mitään jotka ette asiasta mitään tiedä tai ymmärrä.
olet helvetin hyvin onnistunut vanhempana!
toivottavasti edes hävettää kunnolla.pentusi ei kaipaa halia ja kannustamista vaan KURIA ja sääntöjä, joiden noudattamista valvotaan. ja olisi kaivannut jo vuosien ajan.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli vastaava tilanne, jonka johdosta teini otettiin 16-vuotiaana kokonaan huostaan ja sijoitettiin toiselle paikkakunnalle ihanaan paikkaan, jossa hänestä tuli kuin tulikin aivan mallikelpoinen ja vastuuntuntoinen nuori aikuinen.
Hänellä on nyt kaikki asiat hyvin!
Älkää pelätkö tuota vaihtoehtoa ollenkaan, sillä jos itse ajattelen, että teini olisi jäänyt kotiin, ei näin hyvin olisi varmaan käynyt. Ammattilaisilla on osaaminen ja voimavaroja sellaiseen, mihin meillä vanhemmilla ei aina ole varsinkin jos perheessä on muitakin lapsia.
Muakin itketti paljon tuossa vaiheessa, mutta kaikki johti lopulta varsin ihanaan lopputulokseen!
Rakastan tuota jo aikuista lastani hyvin paljon.