Katsoiko kukaan eilen Inhimillisen tekijän?? Oli aika järkyttävä ohjelma!

Ei se minua myöskään vaivaa, koska minulla on kaksi rakastavaa vanhempaa. Niin että en menisi tuomitsemaan.

Tarkoitan nyt etenkin tuota " lapsella on oikeus -- piste" -kommenttia. 16, myöntelit aika reippaasti ettet omasta puolestasi osaa sanoa missä määrin elämästä ja etenkin sen aikaansaamisesta voi kukaan olla päättämässä. Mutta kuvaannollisesti sanottuna samaan hengenvetoon toteat kuitenkin ettei ihmiskunta osaa käyttää tietojaan ja osaamistaan elämän luomisen suhteen oikein. Eli et muka tiedä mikä/kuka elämästä saisi määrätä tai päättää, mutta jo seuraavassa lauseessa määrittelet ITSE sen miten kaiken PITÄISI olla, pohjautuen siihen mitä SINÄ ajattelet? Jätät kuitenkin taitavasti mainitsematta että kyseessä on VAIN SINUN mielipiteesi, ei totuus. Teksteistäsi hohkaa todella yksipuolinen ja kapea-alainen näkemys kokonaisuudesta, lähinnä pelkkää hokemista " onoikeusonoikeusonoikeus" . Ja hei, harvapa tässä on oikeutta kieltänytkään. Mutta se sinulle tuntuu olevan sivuseikka.



Kuinka paljon oikeastaan tunnet sinkkuäitejä tai naispareja lapsineen? Tai ehkä et edes halua tuntea heitä, kun itse olet " oikealla" asialla? Onhan siinä sinulle sekin kammottava mahdollisuus etteivät maalailemasi kauhukuvat toteudukaan. Isättöminä kasvaneet lapset eivät nostakaan sinua jalustalle muutaman vuosikymmenen kuluttua.



Luovutetut sukusolut. Mietitäänpä. Mies haluaa luovuttaa siittiöitä. Toivottavaa olisi että luovuttajasta jäisi jokin tieto, mikäli mahdollinen jälkeläinen haluaa aikanaan tietoja. Ikävä kyllä se ei ole nykyisin luovuttajan päätettävissä, vaan klinikat voivat toimia melkoisen mielivaltaisesti myös silloin kun luovuttaja on toivonut että voisi olla tavoitettavissa. Miksi mm. sinä nro 16, hyökkäät suoraan hoitoja haluavien/tarvitsevien kimppuun kyseenalaistamalla heidän tarkoituksensa? Kysypäs ihan suoraan vaikkapa Väestöliitosta tai Felicitas-klinikalta heidän kantaansa luovuttajan tietojen säilyttämiseen. Yhteystiedot löydät varmasti.



Elämä, oikeus elämään. Ei tarvitse mennä kauaksikaan historian hämäriin kun ehkäisy oli nykyisen hedelmöityshoitolain kaltainen kuuma peruna. Ja on paikoitellen vieläkin. Mikä siis antaa avo/avioparille ja yleensä yksipuolisesti naiselle oikeiden käyttää ehkäisyä? Esimerkiksi kuparikierukka tai minipilleri eivät edes estä hedelmöitymistä, ainoastaan raskauden jatkumisen. Puhumattakaan nyt jälkiehkäisypillereistä tai abortista. Miten on edes mahdollista, että " hyvässä" heterosuhteessa elävä nainen voi yksin ja täysin hyväksytysti päättää jo olemassa olevan elämän tuhoamisesta? Kun samaan aikaan lasta todella harkitusti haluava nainen/naispari ei sitä saisi saada? Onko tosiaan niin että aborttikin on hyväksytympi toimenpide kuin halutun, toivotun lapsen alkuunsaattaminen? Tulevan yh:n vahinkoraskautta yleensä kannustetaan, mikä tietysti on hieno asia. Mutta tulisiko yksinäisen lasta haluavan naisen mieluummin tekeytyä vahinkoraskauden uhriksi saadakseen hyväksyntää -- ja ehkä myös epämääräistä sääliä suppean ja ahdasmielisen elämänkatsomuksen omaavilta yksilöiltä? Kertoa lapselle mieluummin että tämä on vahinko, kuin todella haluttu ja toivottu?



Eli lain tulee sallia elämän tuhoaminen, muttei luomista. Mielenkiintoista...



Lopuksi hedelmöityyshoitojen vastustajille: vaikka siltä tuntuukin, kukaan EI ole uhkaamassa teidän parisuhdettanne. Kun kuulette sanan " sinkkuäiti" tai naispari" yhdistettynä sanaan " hedelmöityshoito" se EI tarkoita että jokin kasvoton taho on viemässä perheestänne toisen huoltajan tai edes KUVITTELEE teoreettisesti perhettänne tilanteessa, jossa toinen huoltaja (yleensä mies) puuttuu! Mutta te kyllä voitte vaikuttaa sinkkujen/naisparien lasten elämään, niin hyvässä kuin pahassakin. Ikävä kyllä minulla on etenkin tämän ketjun jälkeen se hytinä, että moni haluaa vaikuttaa mieluummin juuri siinä pahassa - se tuntuu olevan hiljaisuudessa hyväksytympi vaihtoehto.

Kyllä varmasti lapsi kaipaa isää, jos sitä ei ole!

Viimeistään kouluiässä alkaa ihmettelemään, miksi hänellä ei ole, kun kaikilla muilla näyttää olevan. Ja muut tekee isänpäiväkortteja ja puhuvat, mitä ovat isänsä kanssa tehneet. Ja tää yks ei tiedä isästään muuta kun sen, että se on yks siittiö spermaa!

Ja murkkuiän lähstyessä on taas kerran oman identiteetin ihmettelyvaihe. Silloin " normaali" lapsikin miettii omia juuriaan ja esim. sitä, että onkohan oma äiti ja isä kuitenkaan ne oikeat. Ehkäpä hän onkin joku muu.

Niin entäpä nämä, jotka tätä pohdintaa eivät voi tehdä, kun ei ole varmuutta, kuka tuhansista vastaantulijoista voisi olla isä!

Kyllä se todellakin aiheuttaa monenlaisia ahdistustunteita, vaikka " perhe" kuinka paljon rakastaisi!

Pitääkö nämäkin lapselle pystyä takaamaan?

Vierailija:

Kyllä varmasti lapsi kaipaa isää, jos sitä ei ole!

Viimeistään kouluiässä alkaa ihmettelemään, miksi hänellä ei ole, kun kaikilla muilla näyttää olevan. Ja muut tekee isänpäiväkortteja ja puhuvat, mitä ovat isänsä kanssa tehneet. Ja tää yks ei tiedä isästään muuta kun sen, että se on yks siittiö spermaa!

Ja murkkuiän lähstyessä on taas kerran oman identiteetin ihmettelyvaihe. Silloin " normaali" lapsikin miettii omia juuriaan ja esim. sitä, että onkohan oma äiti ja isä kuitenkaan ne oikeat. Ehkäpä hän onkin joku muu.

Niin entäpä nämä, jotka tätä pohdintaa eivät voi tehdä, kun ei ole varmuutta, kuka tuhansista vastaantulijoista voisi olla isä!

Kyllä se todellakin aiheuttaa monenlaisia ahdistustunteita, vaikka " perhe" kuinka paljon rakastaisi!

jos tätä ap:n logiikkaa käytetään. Sillä suurin osa heteropareista, jotka ovat käyttäneet vieraita sukusoluja lastensa tekemiseen, eivät kerro totuutta lapsilleen. Valitettavasti totuus kuitenkin saattaa tulla ilmi - on hyvin TRAUMATISOIVAA huomata jonkun verikokeen yhteydessä, että oma isukki ei voikaan olla biologinen vanhempi.



Sitten vastaan:



" Vierailija - 13.10. 07:32 vastaa tähän viestiin (41/44)

28: no haloo!!

Kyllä varmasti lapsi kaipaa isää, jos sitä ei ole!

Viimeistään kouluiässä alkaa ihmettelemään, miksi hänellä ei ole, kun kaikilla muilla näyttää olevan. Ja muut tekee isänpäiväkortteja ja puhuvat, mitä ovat isänsä kanssa tehneet. Ja tää yks ei tiedä isästään muuta kun sen, että se on yks siittiö spermaa!"



Olet väärässä. Sinun on ilmeisesti mahdotonta asettua kahden äidin lapsen asemaan. Tällaisessa perheessä ei ole ontologista mahdollisuutta isälle, vaan sukusolujen luovuttajalle.

Visioit sitten kuvaa heteronormatiivisuuden paineista. On totta, että sateenkaariperheen lapsi jossain vaiheessa törmää niihin. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että lapsen vanhemmat ovat jo alusta asti olleet rehellisiä lapsen alkuperästä. Tutkimukset yksiselitteisesti osoittavat lapsen täten hyväksyvän oman perheensä normaalina.



Entäs äidittömät lapset äitienpäivänä? Mitä luulet, että he tekevät, kun muut tekevät kortteja? Ovatko opettajat tunteettomia ja typeriä? Jotkut tietysti voivat olla, mutta useimmiten käytäntö on neuvotella perheen kanssa, miten tilanne hoidetaan. Isänpäivänä monet muutkin lapset kuin kahden äidin lapset askartelevat kortteja siinä missä muutkin. Monet tekevät isoisälle, sedälle, kummisedälle - jotkut omalle äidille, koska mieltävät kyseessä olevan vanhemmuuteen liittyvän juhlan.



Sillä yhdellä kahden äidin lapsella ei ole isää. Ymmärrätkö: ei alun alkaenkaan ketään, jota olisi menettänyt. Sen sijaan hänellä on tieto, että hän on saanut alkunsa sellaisen sedän siittiöillä, joka on tahtonut antaa tämän suuren lahjan (lapsen) hänen vanhemmilleen.





" Ja murkkuiän lähstyessä on taas kerran oman identiteetin ihmettelyvaihe. Silloin " normaali" lapsikin miettii omia juuriaan ja esim. sitä, että onkohan oma äiti ja isä kuitenkaan ne oikeat. Ehkäpä hän onkin joku muu."



Ja niin onkin. 20% avioliittoon syntyneistä lapsista on jonkun muun kuin isänsä siittämiä. Se on aika paljon. Lasta satuttavat eniten salaisuudet (perhesalaisuudet tärkeä perheterapeuttinen käsite) ja äidin avioliiton ulkopuolinen suhde sitä todellakin on. Salaisuuksilla kun on tosiaan taipumus paljastua joskus, kuten sanoin jo tuolla heteroparien käyttäessä vieraita sukusoluja-kommentissani.

Kahden äidin lapsella on se etu puolellaan, että hänelle ei voida syöttää sellaista kukkua, että olisi saanut alkunsa kahden mamman sänkypuuhista.

Toki kahden naisenkin lapsi saattaa murrosiässä pohtia, millainen se luovuttaja oikein oli. Siksi olisikin tärkeää, että kaikkien olisi mahdollista saada rekisteröityä spermaa, jolloin lapselle jäisi mahdollisuus saada luovuttajan henkilöllisyys selville. On huutava vääryys, että juuri ei-heteroperheisiin syntyvien lasten klinikkahoidoissa saa tällä hetkellä vain anonyymiä spermaa. Se lesboäitikin kertoi siinä ohjelmassa, että Väestöliitto oli tuhonnut heidän luovuttajansa tiedon, tosi väärin mielestäni!

Näitä anonyymilläkin spermalla aikaan saatuja lapsia on tutkittu. Luovuttajan anonymiteetti ei ole noussut identiteettikysymykseksi tai kriisiksi. Osa kuitenkin kokee jossain vaiheessa uteliaisuutta luovuttajaa kohtaan tämän aatoksen kuitenkaan nousematta ongelmaksi. Ja näitä tutkimuksia voit tosiaan lukea ihan sos.terveysministeriön sivuilta, sinne on koottu raportti tutkimustuloksista, joten sikäli kun et osaa esittää tieteellistä kritiikkiä näitä lukuisia tutkimuksia vastaan - minkä toki tekisit tiedemaailmassakin - niin turha vängätä vastaan. Sinun visiosi ovat sinun omien pelkojesi reflektioita, muista se.



nro28

jotka tosin eivät asu lesbosuhteessa vaan ovat sisaruksia. Hänelle on aina ollut OK, että ei ole isää, mutta tädillä on isän rooli. Kyllä hän on sen ymmärtänyt aina, etteivät täti ja äiti ole keskenään nussineet lapsen alulle saattamiseksi.

Monet naiset, myöskin parisuhteessa elävät, valitsevat miehen, jonka haluavat rakastaa terveeksi. Sitten he haluavat lapsen, JONKA HALUAVAT RAKASTAVAN ÄITINSÄ TERVEEKSI.



Mutta tämä kuvio pätee niin parisuhteessa eläviin, yksinhuoltajiin kuin mahdollisesti yksinäisiin naisiin. Parisuhteessa tai yhden yön lemmenleikissä ei vain yhteiskunta tule tunkemaan näppejään siihen, mikä olikaan oikea tai väärä motiivi lapsen tekoon.



Lapsen saaminen yksin on edelleen sen verran erilainen valinta, että epäilisin ettei yksinäisten tai lesboparien hedelmöityshoitoja kuitenkaan tehdä kuin muutamia. Ja jos hoitoa ei saa, käytetään muumimukia. Jos näin erilaisen valinnan on valmis tekemään, on jo muutenkin valmis tekemään erilaisia ratkaisuja. Ja on ymmärtänyt, että elämä on tässä. Ja se on harvinaisen typerää tehdä ratkaisuja sen perusteella, hyväksyykö aihe vapaan mamma valinnan vai nope. Todennäköisesti erilaisuus on jo olemassa ennen tätä, joten lapsen saanti yksin ei muuta tilannetta sosiaalisessa mielessä.

Mulle on ihan turha tulla höpisemään kaiken ylittävästä lapsen kaipuusta tms. Olen itse " kärsinyt" lapsettomuudesta monta vuotta, mutta otin sen samalla lailla kuin jotkut muutkin vastoinkäymiset elämässä. Olen sitä mieltä, että kuka tahansa terveen itsetunnon omaava ihminen kykenee käsittämään, ettei kaikille ole lapsia tarkoitettu. Lapsettomuus ei ole asia josta tulee katkeroitua ja antaa sen tuhota koko elämän.



Enkä todellakaan tule hyväksymään, että lesbopareille alkaa yhteiskunta kustantamaan hedelmällisyyshoitoja ja lapsensaantia. Kukin hankkikoon lapsen parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta täysin omalla kustannuksellaan. Mitään subjektiivista lapsensaantioikeutta ei tule kenelläkään olla, kaikkein vähiten naispareilla.

Vierailija:

Mulle on ihan turha tulla höpisemään kaiken ylittävästä lapsen kaipuusta tms. Olen itse " kärsinyt" lapsettomuudesta monta vuotta, mutta otin sen samalla lailla kuin jotkut muutkin vastoinkäymiset elämässä. Olen sitä mieltä, että kuka tahansa terveen itsetunnon omaava ihminen kykenee käsittämään, ettei kaikille ole lapsia tarkoitettu. Lapsettomuus ei ole asia josta tulee katkeroitua ja antaa sen tuhota koko elämän.

Enkä todellakaan tule hyväksymään, että lesbopareille alkaa yhteiskunta kustantamaan hedelmällisyyshoitoja ja lapsensaantia. Kukin hankkikoon lapsen parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta täysin omalla kustannuksellaan. Mitään subjektiivista lapsensaantioikeutta ei tule kenelläkään olla, kaikkein vähiten naispareilla.

Siis 48, nämä mainitsemasi " terveen itsetunnon omaavat ihmiset" ovat juuri näitä päiviräsäsiä joilla ilman muuta on omia lapsia ja jotka suovat kaiken hyvän itselleen, mutta ovat kärkkäästi tekemässä valintoja toisten puolesta omilla ehdoillaan. Puhumattakkan nyt siitä kuinka he, ja vain he tietävät absoluuttisen totuuden siitä kuinka ihmiskunnan tulee elää -- ja lisääntyä ;)

Vierailija:

lapselle on tutkimusten mukaan riitaisa ero ja sekin, että isä hylkää eron jälkeen. Esim. äitini jonka isä kuoli sodassa kokee ettei ole osannut kaivata isää.

mutta äitisi tietää kuka hänen isänsä on!

Täysin eri asia on kun lapsi, nuori tai aikuinen alkaa kyselemään kuka hänen isänsä on. Eikä saa vastausta. Kavereilla on isät, miksi minulla ei. Jne.

KUKAAN, joka ei ole samassa tilanteessa ollut, ei voi sanoa että no eihän se lapsi osaa isää kaivata jos ei sitä elämässä ole ikinä ollut.

Itsekkäitä paskiaisia kaikki tyynni, jotka niin väittää!

Ja osallistua keskusteluun (ei tarvitse ollenkaan tuudittautua sen asian taakse " ettei tämä (muka) koske minua / minun perhettäni" ).



16

Vierailija:

He tietävät taustansa ja juurensa ja sen, mistä tulevat.

nää sinkkujen, lesbojen ja homojen lapset tulevat vaan jostain spermapankista Tanskasta!! Siinäpä sitä onkin lapselle juuria!!

Minä tiedän kuka isäni on, mutta en TUNNE häntä. En tiedä juuri mitään TAUSTASTANI tai JUURISTANI. Siinä on iso ero... Ja veikkaan, että tilanne on sama monilla muillakin, joiden vanhemmat eivät ole yhdessä, oli se poissaoleva vanhempi sitten isä tai äiti.

Muuta otsikkoa en enää keksinyt - olen sen verran tyrmistynyt tästä(kin) keskustelusta. Että ihan oikeastiko te olette sitä mieltä, että mm. " anonyymi sperma" on aivan tervehenkinen käsite puhuttaessa lapsen biologisista juurista? Eikä siinä ole teidän mielestänne mitään ihmeellistä, että lapselle joskus sitten aikuisuudessa selitetään hänen saaneen alkunsa " anonyymistä spermasta" ja että hänen biologinen isänsä on vain sellainen setä (yksi kaikkien setien joukossa tässä maailmassa - huomatkaa oikein kasuaali lähestymistapa sivuttaessa jälleen myöskin isän merkitystä lapselle), joka halusi antaa " lahjan" (<-- minun mielestäni on vähintäänkin kummallista puhua lahjan saamisesta ja antamisesta sen prosessin yhteydessä, että on tuottamassa OMAN JÄLKELÄISENSÄ maailmaan - on astumassa vanhemmuuteen, halusi sitä sitten tai ei) äidille.



Ja sinä, joka kerta toisensa jälkeen tässä ketjussa vertaat isän merkitystä mm. sisaruksiin tai isovanhempiin - niin ei voi muuta sanoa, kuin, että se mistä sinä puhut on TÄYSIN eri asia luonnollisuuden näkökulmasta (ja muutenkin) katsottuna, kuin se, ettei ihmisellä ole lähtökohtaisesti omaa biologista isää - tai edes mahdollisuutta saada hänen henkilöllisyyttänsä selville. Biologinen tosiasia on, että isovanhemmat voivat kuolla ennen lapsenlapsensa syntymää - tämä on luonnollista. Sisaruksia ei välttämättä enää synny (sekundäärinen lapsettomuus tms. syyt) samalle pariskunnalle - hyvin luonnollista. Mutta lapsen syntyminen kahdesta munasolusta kahdesta naiselle? EI OLE LUONNOLLISTA, KOSKA SE EI OLE BIOLOGISESTI MAHDOLLISTA. Ja sama juttu yksinäisten naisten kohdalla, sekä silloin, kun miehen siittiöt eivät suorita normaalia funktiotaan (= eivät toimi).



Mikä tätä ihmiskuntaa oikein vaivaa, että me olemme näin vieraantuneita kaikesta luonnollisesta? Minä näen tämän ennen kaikkea surullisena kehityksenä ihmiskunnan kannalta, ja mielenkiinnolla jään odottamaan tutkimustuloksia siitä miten isättömyys on vaikuttanut näiden isättöminä syntyneiden lasten elämässä - ainakin normaalia heteroparisuhteen perustamista se varmasti vaikeuttaa, tai ainakin avioliiton ylläpitäminen (jatkuminen läpi ihmiselämän) voi osoittautua hyvin hankalaksi - kun ei ole mallia toimivasta, NORMAALISTA parisuhteesta.



16

Tämän asian yhteydessä sitä kun niin kovin korostetaan. Äly hoi! Kyllä nämä naisparit ja etenkin sinkkunaiset kykenevät tulemaan raskaaksi ihan luonnollistakin tietä. En vaan käsitä miksi se on niin helvatan tärkeää näille kaiken maailman vouhkaajille. Tuleeko parempi mieli kun voi varmistua että nainen on saanut munaa siinä vaiheessa kun lapsi on saanut alkunsa?



Ja niin, mikä oli sitä luonnollista sitten? Ovatko esimerkiksi rokotteet luonnollisia? Onko luonnollista että lapsi syntyy sektiolla? Entäpä syöpähoidot? Avaruusmatkailu? Kun halutaan koko ajan korostaa luonnollisuutta, niin eikö olisi luonnollisinta kuolla kulkutautiin, synnytykseen tai syöpään? Tämä siis nyt vain kärjistäen vertailun vuoksi.



Kuka sen päättää (ja kenellä siihen on oikeus) missä määrin ihminen teknologioineen voi avittaa elämää?



En kiellä ollenkaan etteikö lapsella tulisi olla oikeus tietää kuka hänen isänsä on, esim. täysikäisenä. On jokseenkin oudoksuttavaa etteivät klinikat ainkaan Suomessa anna heistä tietoja, kun ajattelee kuinka helppoa se olisi kaikille osapuolille. Ja tuskinpa luovuttajien määrä siitä mihinkään putoaisi.

En usko, että yhteiskunta (ja sitä kautta lainsäätäjät) olisivat päästäneet tätä hedelmöityslakiasiaa näin pitkälle (ts. sallineet näin paljon), jos ei tätä kohtaa olisi keskustelussa ollut - on hyvin vaikeaa lähteä vetämään linjan vetoa siihen mikä on vielä hyväksyttävää lääketieteellistä " puuttumista luonnon kulkuun" ja mikä taas ei ole. Mutta itse kyllä laittaisin sen rajan siihen, kun aletaan hyväksymään lasten siittämistä anonyymeillä siittiöillä miestä vailla oleville naisille.



Ensinnäkin pohditaanpas seuraavaksi sitä mikä on " anonyymi siittiö" . Voiko sukusolun todellakin irroittaa ihmisestä omaksi erilliseksi yksikökseen ilman, että tullaan vastatusten eettisten kysymysten kanssa? Näihin kysymyksiin ei ole löydettävissä yksiselitteisiä vastauksia - kukaan ei tiedä mitä tästä seuraa, me voimme kaikki vain arvailla. Minun mielestäni ei vain ole pitkällä tähtäimellä kovin viisaasta lähteä " leikkimään" tälläisillä asioilla. Surullista on, että ihminen on kyllin älykäs osatakseen tämänkaltaisia lääketieteellisiä operaatioita, mutta ei ole kyllin viisas ollakseen käyttämättä niitä - tai ei ole kyllin viisas osatakseen linjata niiden käyttömahdollisuuden oikein.



Mutta ei mitään niin huonoa ettei siitä olisi löydettävissä jotakin hyvääkin! Tästä kaikesta voi kyllä vetää sen johtopäätöksen, että hyvinkin marginaalinen ryhmä (joskus jopa yksilö) voi saada yhteiskunnassa aikaan merkittäviäkin muutoksia - jos vain on kyllin tahtoa saada aikaan tuloksia. Ponnisteluja se vaatii - ja ei voi muuta sanoa, kun että olen kerta toisensa jälkeen ihmetellyt lesbo- ja homoparien intensiivisyyttä tämän asian suhteen. Osataan argumentoida, esittää vastaväitteitä, pystytään perustelemaan omia katsantokantoja suorastaan ihailtavalla tavalla (!) ja lisäksi tässä taistelussa ollaan oltu väsymättömiä - 10 pistettä ja papukaijamerkki.



Mutta silti - mielestäni tätä asiaa ei voida selittämällä muuttaa toiseksi. Lapsella on oltava oikeus omaan biologiseen isäänsä / vanhempaansa. Tuo asia päälauseessa - ei missään sivulauseessa sulkuhuomautuksena ja ohi mennen lausuttuna kaiken muun paatoksellisuuden päätteeksi. Lapsella on oikeus. Piste.



16